Introvertti pervertti

[Kolumnisti]

Introvertti pervertti

Seuran löytäminen lienee ikuisesti niin kinkkinen kysymys, että hyvää vinkkiä vipataan välillä vaikkei kukaan keksisi vielä pyytääkään. Varsinkin deittipalstan kommenteissa messu kuuluu monesti näin: "Mene vaikka miittiin niin tapaat uusia ihmisiä. Tapaa ihmisiä niin saatat löytää jotakin sitten."

Välillä tekee mieli sanoa rumasti. Jos ilmoituksen perusteella on selvää, ettei aloittaja ole varsinaisesti mikään seurapiiriperhonen, miksi siihen täytyy tälläytyä saarnaamaan sosiaalisen aloitteellisuuden autuutta? Lukuisten ihmisten tapailu naamatusten ei ylipäätään ole jokaiselle sopiva strategia, vaikka muutoin sosiaalisissa vesissä luoviminen käyttäisikin. Ei se tarkoita että olisi selällään toimetonna seuraa ruikuttava tomppeli.

Monelta kantilta katsottuna olen itse mitä suurimmissa määrin introvertti. On paljon asioita joita en mielelläni tee, mutta kyllä tuntien vatulointi tuiki tuntemattomien kesken on pysyvästi listan kärjessä. Suosin suoraa kontaktia ainoastaan niihin, joista jo varmuudella tai sangen suurella todennäköisyydellä tykkään. Niittenkin kanssa tietty etäisyyden mahdollisuus on äärimmäisen tärkeää. "Mitä kuuluu ja voitaisko nähä" useammin kuin kerran vuoteen täyttää minusta useimmiten kuormittavan ihmissuhteen kriteerit. Se ei vain toimi minulla niin, se että tykkään ja välitän, kuten ei myöskään se jos olen kiinnostunut jostain uudesta mahdollisuudesta.

Jos joku kaltaiseni alkaisi kaivata uusia tähtiä taivaalleen, siinä ei todellakaan nähtäisi sitä rasitetta että tutustuttaisiin lukuisiin sattumanvaraisiin ihmisiin. Esimerkiksi netissähän on laajat valikoimat väkeä jota voi seurata turvallisesti lasin takaa, monnimaisen liimautuvien tutustujatyyppi-ihmisten ulottumattomissa (hyi olkoon niitä..!). Jos on kärsivällinen ja tuntee paikan jossa asioi, ei nettikontaktointi suinkaan ole mitään sattumankauppaa - saahan Kiinastakin kelpo kampetta kotiovelle kun tietää konstit. Ja jollei homma niin sulavasti soljukaan, joskus riittää kun löytää yhden ystävän: sitä kautta saattaa silkkana bonuksena saavuttaa samansieluisia kumppaneita sukeltelematta sokkona ympäriinsä. Useimpien meistä on sitä paitsi oltava ihmisten kanssa tekemisissä pakkopakollisissa puitteissa ihan riittämiin, välillä niinkin nousee jyviä akanoista. Niitä, joiden vuoksi kannattaa kaataa omia muurejaan.

Kuulostaa hitaalta ja hankalalta..? Niin Sherlock, se toisinaan on. Mitenkäs sinun tapasi, onko se sitten aina sujunut aivan suit sait?

Seurapiirikutsujen supattaminen deitti-ilmoihin voi kirjoittajasta tuntua viattomalta vinkiltä, ja varmasti tullakin puhtaasta sydämestä. Joistain meistä se voi silti tuntua painostavalta. Läpi kuultaa vihjaus siitä, ettei meidän tapamme kurottautua toisia ihmisiä kohden ole aivan sitä tasoa mitä täälläkin odotetaan. Koko kulttuurimmehan preferoi ekstroverttisyyttä, siitä huolimatta että kaikessa ryhmäytymisessä introverteillä on oma luonteva ja merkityksellinen asemansa (puhumattakaan siitä ristiriidasta, miten sosiaalisesti kömpelöä kansaa suomalaiset yleisesti ottaen ovat). Kaikki muut tavat kuin kasvokkainen aktiivisuus nähdään ymmärtämättömyytenä, heikkoutena tai laiskuutena, koska verrattomasti parempi konsti olisi aina jalkautua ihmisten keskuuteen ja olla oma-aloitteinen.

Miitit, bileet ja kasuaali tapailu ovat monille upea tapa löytää kaltaistaan seuraa, mutta kaikille ne eivät sovi. Jonkun mielestä on vaivan väärti sietää kovakin jännitys tai muu epämukavuus pyrkiessä aktiivisesti toisten ihmisten yhteyteen, mutta toiset eivät vain koe kostuvansa siitä yhtään enempää kuin joutuisivat maksamaan hintaa, jollei sitten näköpiirissä jo siinnä jokin kultakimpale.

Ymmärrän ja arvostan, jos joku vilpittömästi haluaa auttaa neuvomalla. Sosiaalisissa tilanteissa pyytämättä tai toisen lähtökohtia tuntematta autteleminen voi silti joskus olla vastaava erehdys, kuin mennä kysymättä kantamaan liikuntarajoitteista.

Mikään tapa etsiä ei ole helppo keino löytää. Riippumatta siitä, kuinka tuloksellista toiminta lopulta on, mitään niistä ei minun mielestäni ole oikein ulkoakäsin ja etukäteen arvottaa toista ansiokkaammaksi.


  - pikkusisko

[kulkija]

Pikkusiskolta jälleen hieno kirjoitus! ja aivan aiheesta. Itsekin olen vuosien varrella kiinittänyt huomioni samaan seikaan. Miitit ja bileet tuntuvat monesti olevan, se lähes ainoa keino, mitä tarjotaan tuohon seuranetsimisen ongelmaan. Foorumi aktiivisuus on toinen ja ainakin itse koen sen vinkin olevan paljolti perusteeton. Vilpiön neuvo, voi ärsyttää joskus.

Meitä on kuitenkin, myös paljon extroverttejä jotka emme koe miittejä tai bileitä omiksi jutuiksemme. Itse koen kuuluvani siihen ryhmään. En koe pienintäkään tuskaa mennä tilanteisiin, joissa on paljon ihmisiä, vaikka he kaikki olisivat tuntemattomia. Esiintyminen ei tuota ongelmaa ja otankin varsin herkästi puheenvuoron, myöskin uutenan ihmisenä. Jopa niin herkästi, että väliin joudun hiukan "pidättelemään" itseäni näissä tilanteissa. Miitit ja ylipäätään ravintola ympäristö, ei vain yksinkertaisesti ole oma juttuni. Ravintolassa käyn syömässä joskus, siihen se on hyvä ympäristä. Toki ravintolasta riippuen. En kyllä käy jääkiekko matseissakaan, vaikka tykkäänkin liikunnasta. Sekään ei ole omajuttuni. Äärimmäisen harvoin kinky-yhteisöissä taas tuntuu olevan muuta tarjolla kuin nuo miitit ja bileet. Itse joskus kauan sitten järjestelin myöskin miitejä ja sinne saapuikin väkeä itäisessä-suomessa. Nekin oli ja toteutui ravintola ympäristössä. Muutakin olen parikertaa koettanut puuhata. Valitettavasti oma "vetovoimani" ei riittänyt saamaan väkeä paikalle. Yhdelle ehkä olisi tullut, mutta silloin jouduin sen taas itse omalta kohdaltani perumaan, muista seikoista johtuen.

Mistälie johtuu, mutta joskus olen miettinyt. Kinkyväki tarvitsee deittailakseen toisten kanssa, vaniljaväestöä enemmän ympäristön eli muiden tukea ja läsnäoloa. Vanilja puolella on aivan normaalia mennä deiteille, jonkun uuden tuttavuuden kanssa kahdestaan. Kinkypuolella tämä rohkeus tehdä niin, tuntuu monesti puuttuvan. Ainakin välillä niin tuntuu olevan. Itse kuitenkin paljon mieluumin kohtaan jonkun kahdenkesken, keskustellen, tutustuen, toiseen ihmiseen ihmisenä. Miiteissä siihen ei oikein ole mahdollisuutta. Vaikka miitit ja bileet ovatkin varmasti hyviä, niille ketkä ne kokee omakseen. "Hiukan" karrikoiden. Mieluumin tutustun vastakeskustelijani sielunelämään kuin vatvon illanajan, mistä ja mihin hintaan saa hankittua minkäkinlaisen hieromasauvan Voihan se olla niinkin, elämä ja eletyt vuodet, kokemukset on tehneet miehestä astetta liian syvällisen persoonan. Pätkääkään ei kiinnosta, eikä tunnu omaltajutultani juosta kyrpäsojossa tapahtumasta toiseen, toiveena päästä sessioimaan tai jos ei muuta, niin edes naimaan.

Sitä jotakuta odotellessani ja etsiessäni. Pahimpaan kiimaan ja tuskaan vedänkäteeni. Käyn harvakseltaan treffeillä, tutustumassa persoonaan. Ajatuksella, ehkä hän on se joku minulle, jos ei ole, maa ei kaadu ja etsintä jatkuu    

[kuunlilja74]

Olipa hyvä kirjoitus.
Kiitos.
Itse olen hyvin introvertti ja koen miiteissä itseni usein ulkopuoliseksi.
En keksi mitään puhuttavaa/ en saa suunvuoroa tai pelkään keskeyttäväni muiden juttuja.
Vaikea silloin ystäviä tai muuta seuraa miiteistä löytää.

Tapaan ihmisiä mieluummin kahden kesken.
Kahvilla tai kaikkien mieluiten vaikka kävelyllä, siinä ei tarvitse kokoaikaa vaivaantuneena tuijottaa sitä edessä istuvaa ja miettiä mitä seuraavaksi sanoisi.
Nykyään olen vähän laiska lähtemään treffeille ihan uuden ihmisen kanssa, mutta aina välillä kyllä.
Olen vaan niin hitaasti lämpenevä että pitäisi tavata useamman kerran ennen kuin rentoudun ja avaudun.

Mä aina analysoin ja mietin ihan liikaa omia sanomisia ja tekemisiä, varsinkin jälkikäteen.

Kyllä niitä ystäviä ja kavereita on silti tämän lyhyen matkan aikana mukaankin tarttunut.
Enemmän täältä Baarista kuin vaniljamaailmasta  ikinä.

[Isrika]

Mitä tässä vuosien saatossa on tullut ilmoittelua, kommentointia ja keskustelua seuranhausta tullut seurattua, niin yksi mikä nuo kommentit miiteistä ja bileistä saa takuulla esiin, on valitus siitä kun ketään ei löydy tai kukaan ei vastaa. Usein tämän valituksen tekee sellainen henkilö, jolla ei ole paljoa kirjoituksia, joka kertoisi millainen ihminen nikin takana on ja/tai profiilikin on tyhjä. Eli ns. "tuntematon".
Jos henkilössä ei ole mitään tarttumapintaa, jotain mikä herättäisi mielenkiinnon, niin ei niitä vastauksia tule. "Haen seuraa, lisätietoja privalla" ei nyt vaan kiinnosta ketään.
Sitten taas tyyppi joka on tunnettu jollain tapaa, on aina todennäköisempi saamaan vastauksia. Toki, subimiehillä tämä on vaikeampaa, sitä en kiistä, mutta se onkin kokonaan eri keskustelu. Oma lukunsa on myös hillittömät vaatimuslistat.

Yleensä näiden "mene miittiin" tms kommenttien takana on se ajatus, että tapaa niitä ihmisiä, tutustuu ihmisiin, oma-aloitteisesti. Kukaan ei kotoa tule hakemaan mököttävää negaajaa.
Toki jos hyvässä hengessä haluaa kahden kesken tutustua, niin mikään ei estä laittamasta mielenkiintoisille ihmisille viestiä ja pyytää vaikka kahville. Tätä on tullut havaittua tuolla chatin puolella. Siellä voi kevyesti keskustella asiasta kun asiasta ilman mitään paineita mistään. Sitten on matalampi kynnys pyytää kahvillekin tai syömään ja kysytyllä on helpompi suostua kun joku tuntuma jo on tyypistä. Harva taaskaan tuntemattoman kanssa lähtee edes kahville tuosta noin vaan, kun alustana on niin arka aihe kuin seksuaalisuus. Joillekin se on arka, toisia ei taas välttämättä kiinnosta ne kahvittelut muuten vaan, voi olla introvertti, ujo tai sitten ei hae seuraa.

Mielestäni kinkyväki ei tarvitse sen enempää ympäristön tukea kuin vaniljatkaan. Tämän foorumin aihepiiri on vain sellainen, että täällä ihmiset pitävät itseään piilossa. Eivät kerro itsestään yhtä avoimesti kuin jossain vaniljapiireissä, vaan se avoimuus rajoittuu vain yhdelle osa-alueelle jos sillekään. Ihmiset eivät ole yhtä todellisia ilman kasvoja. Ihmiset haluvat tutustua ihmisiin, persooniin, henkilöihin. Netissä se persoona pitää pystyä tuomaan esille muilla tavoin. Esimerkiksi aloittajalla on paljon kirjoituksia, joissa tuo omaa persoonaansa esille, enkä usko että hänen olisi vaikea löytää seuraa, vaikka hän ei olisi julkaissut ainuttakaan kuvaa eikä ole miiteissä kävijä.

Ekstroverttien keinot ovat nopeampi ja yksinkertaisempia, mutta ei seuranhaku introverteillekään mahdotonta ole. Siihen vain tulee panostaa ihan eri tavalla, kukaan ei saa mitään laittamatta itseään peliin.

Itsekin olen toisaalta hyvinkin introvertti, en viihdy isoissa ihmisporukoissa ja siksi miitit eivät ole minun juttuni muuten kuin äärimmäisen harvoin. Ja silloinkin sitten juttelen mieluummin vain parin tyypin kanssa. Miiteissä on kuitenkin se mahdollisuus, että voi seurata ihmisiä, vaikuttaisiko joku kiinnostavalta ja lähteä tutustumaan tähän vaikka mitiin jälkeen erikseen.
Tuon oman ukkoni löysin kun tungin vain kavereiden mukaan samaan kahvitteluhetkeen. Ja tungin itseni mukaan, koska olin kiinnostunut näkemään millainen kyseinen persoona on livenä. Hänellä ei taas minun olemassaolostani ollut edes mitään tietoa.
Netissä kuka tahansa voi feikata mitä tahansa, siksi kasvotusten tapaaminen on tärkeää, edelleen. Jos on edes kerran näyttänyt kasvonsa miitissä, ja laittaa vaikka viestiä miitin jälkeen jollekin paikalla olleelle, on tutustuminen niiiiiiin paljon helpompaa.

[lemmikki]

Olen syyllistynyt joskus vinkkaamaan miiteistä uusille ihmisille, mutta vain silloin, kun ihminen on itse kertonut olevansa halukas tutustumaan muutoinkin kuinnseuranhakumielessä ja kaipaavansa kavereita ja juttuseuraa asian tiimoilta.

Mä en välttämättä lähtis vakuuttamaan, että miiteistä löytyisi seuraa sen paremmin, kuin aktiivisella foorumitoiminnalla. Seuranhaku noissa on kuitenkin aika sivuroolissa. Mut kaverit ja se, että nimimerkki saa kasvot - on useampia ihmisiä, jotka sanovat, että tämä tyyppi on ihan ok ja tutustumisen arvoinen - siitä ei takuulla ole haittaakaan seuranhaussa.

Pikkusisko viittasi tuossa siihen, että kommentoijien pitäisi nähdä, että aloittaja ei ole mikään seurapiirieläin. Jos ei ole itse kertonut olevansa introvertti tms. sellaista on ehkä vaikea nähdä, etenkin, jos itse on erityisen ekstrovertti. Sen sijaan voi tulla mieleen, että aloittaja saattaisi ehkä antaa paremman kuvan itsestään suullisesti - jos kirjoittaminen sattuu olemaan tavalla tai toisella kömpelöä tai rivejä on niin vähän, että edes niiden välejä suurennuslasilla tihrustamalla ei löydä sitä tarttumapintaa.

Mä en osaa ärsyyntyä näistä kommenteista, joissa yritetään tarjota apua tai vinkkejä seuranhakijoille. Huomattavasti enemmän harmittaa dissaaminen ja arvostelu kommenteissa. Yleensä neuvoja annetaan kuitenkin ihan vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen. Nostan hattua niille aktiiveille, jotka käyvät turhautuneelle seuranhakijalle ystävällisesti huomauttamassa, että olisi hyvä laittaa edes sukupuoli ja ikä profiiliin ja kertoa muutakin, kuin että "haen seuraa, olen valmis kokeilemaan kaikenlaista". Samoin kutsu miittiin saman alueen kinkyltä on kädenojennus - tapa kertoa, että aloittaja ei ole yksin ja on tervetullut joukkoon.

Itse olen kuitenkin miettinyt, että voisiko osan näistä hoitaa yksärein? Kun ilmoitusta aletaan ruotia ja kommentoida foorumilla, aina jossain vaiheessa tulee se kommentti, joka vain nöyryyttää aloittajaa ja vie keskustelun sivuraiteille. Jos ystävällisen vinkin nakkaisi yksärinä ilmoituksen jättäjälle, tämä voisi kaikessa hiljaisuudessa korjata ilmoaan ja profiiliaan, jos katsoo tarpeelliseksi.

Seuranhaku on taitolaji ja moni tälläkin foorumilla kohtaa pettymyksiä. Mutta vastakkaistakin on kuulemma tapahtunut. Toivotan onnea kaikille seuranhakijoille

[pyllyart]

Olen introvertti. Myönnän eilen kokeneeni kateutta, mutta myös motivaatiota alkaa opiskelemaan alaa, kun seurasin, miten kokenut sitoja sai tunneiksi naisen huomion ja läheisyyden ilman yhtään turhaa puhetta ja small-talkkia.

[pikkusisko]

Pikkusisko viittasi tuossa siihen, että kommentoijien pitäisi nähdä, että aloittaja ei ole mikään seurapiirieläin. Jos ei ole itse kertonut olevansa introvertti tms. sellaista on ehkä vaikea nähdä, etenkin, jos itse on erityisen ekstrovertti. Sen sijaan voi tulla mieleen, että aloittaja saattaisi ehkä antaa paremman kuvan itsestään suullisesti - jos kirjoittaminen sattuu olemaan tavalla tai toisella kömpelöä tai rivejä on niin vähän, että edes niiden välejä suurennuslasilla tihrustamalla ei löydä sitä tarttumapintaa.

Hyvä huomio, löysit ikuisesti sokean pisteeni Minulle kirjoittaminen on aina ollut vaivaton tapa ilmaista itseäni. Siksi minusta on aivan käsittämätön ajatus, ettei joku fiksu ja seurallinen kaveri oikeasti saisi kynästään irti kummempaa kuin "naista olis ihan mukava saada" -tasoisen avauksen. Joskin minusta tuntuu, että melko moni vetää samansuuntaisia johtopäätöksiä, jolloin miittivinkkauksen tarkoitus tuntuu ollakin lähinnä pikkupiruilla liiassa lakonisuudessaan kehnoina pidetyille ilmoituksille.

Se mikä on kellekin helpompaa on hyvin yksilöllistä. Totta kai se on ajatuksena huomattavasti simppelimpi tapa edetä, että senkus marssii sinne miittiin ja alkaa siltä pohjalta punomaan kontakteja. Mutta jos se miittiin meneminen tuntuu yksinkertaisesti ylitsepääsemättömän hankalalta tai vastenmieliseltä, niin silloin se nyt ei vain ole yhtään sen helpompaa kuin jokin toinen tapa lähestyä muita.

[DareDoll]

^^ tuota jäin itse miettimään, että mitä jos ei ole kumpaakaan, ei lahjakas kirjallisessa ilmaisussaan eikä uskalla miitteihin lähteä?

Itse olen laiska kirjoittamaan, mutta sitten taas kirjoittelen lyhyitä juttuja sinne tänne,niin ehkä sekin antaa enempi  kuvaa, kuin että olis pelkkä lyhyt deitti-ilmo, ilman mitään perustietoja profiilissa. Ei mulla yhtään kuvaakaan kyllä ole, ja melkosen niukka profiili itselläkin, mut joo, kaikkihan apinan tuntee   

[Tahiti]

Hmm. Itse olen aika (turhan?) innokkaasti vinkkaillut miittijutuista uusille ihmisille. En ole ajatellut, että se olisi mitenkään painostavaa. Olen itsekin introvertti mutta tykkään käydä miiteissä ja bileissä. Jotkut kokevat, että olen ujo mutta itse sanoisin, että puhun kun minulla on asiaa ja mielenkiintoisista aiheista jaksan kyllä keskustella paljonkin. Lisäksi olen ehkä vähän hitaasti lämpenevä.  Olen kyllä iloinen, että minua alunperin kannustettiin tulemaan miittiin vaikken sieltä ketään tuntenut. Olen oppinut itsestäni lyhyessä ajassa paljon ja saanut hienoja uusia ihmisiä elämääni. 

[Galesi]

Yleensä näiden "mene miittiin" tms kommenttien takana on se ajatus, että tapaa niitä ihmisiä, tutustuu ihmisiin, oma-aloitteisesti. Kukaan ei kotoa tule hakemaan mököttävää negaajaa.
Toki jos hyvässä hengessä haluaa kahden kesken tutustua, niin mikään ei estä laittamasta mielenkiintoisille ihmisille viestiä ja pyytää vaikka kahville. Tätä on tullut havaittua tuolla chatin puolella. Siellä voi kevyesti keskustella asiasta kun asiasta ilman mitään paineita mistään. Sitten on matalampi kynnys pyytää kahvillekin tai syömään ja kysytyllä on helpompi suostua kun joku tuntuma jo on tyypistä. Harva taaskaan tuntemattoman kanssa lähtee edes kahville tuosta noin vaan, kun alustana on niin arka aihe kuin seksuaalisuus. Joillekin se on arka, toisia ei taas välttämättä kiinnosta ne kahvittelut muuten vaan, voi olla introvertti, ujo tai sitten ei hae seuraa.

Mielestäni kinkyväki ei tarvitse sen enempää ympäristön tukea kuin vaniljatkaan. Tämän foorumin aihepiiri on vain sellainen, että täällä ihmiset pitävät itseään piilossa. Eivät kerro itsestään yhtä avoimesti kuin jossain vaniljapiireissä, vaan se avoimuus rajoittuu vain yhdelle osa-alueelle jos sillekään. Ihmiset eivät ole yhtä todellisia ilman kasvoja. Ihmiset haluvat tutustua ihmisiin, persooniin, henkilöihin. Netissä se persoona pitää pystyä tuomaan esille muilla tavoin. Esimerkiksi aloittajalla on paljon kirjoituksia, joissa tuo omaa persoonaansa esille, enkä usko että hänen olisi vaikea löytää seuraa, vaikka hän ei olisi julkaissut ainuttakaan kuvaa eikä ole miiteissä kävijä.

Ekstroverttien keinot ovat nopeampi ja yksinkertaisempia, mutta ei seuranhaku introverteillekään mahdotonta ole. Siihen vain tulee panostaa ihan eri tavalla, kukaan ei saa mitään laittamatta itseään peliin.

Itsekin olen toisaalta hyvinkin introvertti, en viihdy isoissa ihmisporukoissa ja siksi miitit eivät ole minun juttuni muuten kuin äärimmäisen harvoin. Ja silloinkin sitten juttelen mieluummin vain parin tyypin kanssa. Miiteissä on kuitenkin se mahdollisuus, että voi seurata ihmisiä, vaikuttaisiko joku kiinnostavalta ja lähteä tutustumaan tähän vaikka mitiin jälkeen erikseen.

Tämä. Tuo "näkyvyys" ja "tunnettavuus" on näissä piireissä aika iso asia monelle. Moni on varmaan ihan hyvästä syystä arkoja hyppäämään kahville jonkun nimimerkin kanssa tuosta noin vaan. Mutta, jos sama nimimerkki on tullut bileissä/miiteissä tai foorumilla fiksuilla kirjoituksilla vastaan, se kynnys madaltuu kummasti. Monesti tämäkään ei riitä, ei kaikki netin syövereissä sua kuitenkaan kaikki tunne.

Kukaan ei hakenut mua kotoa sträppihoroksi tai piiskuriksi. Ite piti ottaa itseäni niskasta kiinni, lähteä epämukavuusalueille ja hypätä rohkeasti vaan mukaan. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty, enkä mä vieläkään täysin viihdy bileissä, jos en tunne sieltä riittävästi ihmisiä.
Tietyllä tapaa tuun oleen ujo varmaan loppuelämäni, mutta en anna sen häiritä tai jää voivottelemaan kuinka ois helppoa, kun vois vaan lähestyä tosta noin vaan kaikkia niitä mielenkiintoisia ihmisiä.

Samaa mieltä myös tuosta, että ei miiteissä välttämättä tarvitse kaikkien kanssa jutella ja tutustua moneen henkilöön. Se muutamakin ihminen on hyvä alku ja niille mielenkiintoisille persoonille voi laittaa viestiä perään ja tavata ilman, että puolet skenestä on seuraamassa keskustelua vierestä.

Kukin toimii lopulta (toivottavasti) omilla vahvuuksillaan. Minun toimintakaavat eivät varmasti toimi kaikille, eikä niiden tarvitsekkaan. Pieni itsetutkiskelu, pohtiminen ja eri lähestymistapojen testailu sen oman tavan löytämiseksi sen sijaan voi olla monelle hyväksi. Oli sitten ekstrovertti tai introvertti, jos ei uskalla rohkeasti kokeilla ja lähestyä ei luultavasti myöskään mitään saavuta.

[Kettu vinossa]

Foorumi aktiivisuus on toinen ja ainakin itse koen sen vinkin olevan paljolti perusteeton.

Kirjoittaa henkilö jolla on mittarissa alle 30 viestiä. 

[kulkija]

Foorumi aktiivisuus on toinen ja ainakin itse koen sen vinkin olevan paljolti perusteeton.

Kirjoittaa henkilö jolla on mittarissa alle 30 viestiä. 

heh..ja vuosien varrella tuhansia

[Galesi]

Hmm. Itse olen aika (turhan?) innokkaasti vinkkaillut miittijutuista uusille ihmisille. En ole ajatellut, että se olisi mitenkään painostavaa. Olen itsekin introvertti mutta tykkään käydä miiteissä ja bileissä. Jotkut kokevat, että olen ujo mutta itse sanoisin, että puhun kun minulla on asiaa ja mielenkiintoisista aiheista jaksan kyllä keskustella paljonkin. Lisäksi olen ehkä vähän hitaasti lämpenevä.  Olen kyllä iloinen, että minua alunperin kannustettiin tulemaan miittiin vaikken sieltä ketään tuntenut. Olen oppinut itsestäni lyhyessä ajassa paljon ja saanut hienoja uusia ihmisiä elämääni. 

Meidät voidaan teloittaa samaan aikaan. Itse myös tarjoan tuota miittiä vaihtoehtona heti ensimmäisenä. Itse ajattelen sen niin, että kannattaa käydä ainakin katsomassa löytyykö sieltä samanhenkistä porukkaa oli sitten itse mitä tahansa. Siinä menettää lähinnä vähän aikaa ja okei pervokaappi aukeaa vähän raolleen, mutta muuten tuosta ei juurikaan ole vaivaa.
Sama keskisuomalainen(?) valuvika mullakin. Ujo ja hitaasti lämpenevä, mutta kiinnostavasta aiheesti, vaikka loppupäivän jauhava.

[Viridian]

Kun joku avautuu siitä, että ei tunne ketään eikä tutustu keneenkään ja porukka on sisäpiiriläistä ja mitä nyt milloinkin, niin tottakai ihmiset tarjoavat mahdollisesti toimivia keinoja, joista tuo "kirjoittele foorumilla muuallekin kuin deittipalstalle, mene miittiin, mene bileisiin talkoolaiseksi, mene bileitten uusien infoon, mene sättiin" -neuvo kaikkinen variaatioineen on yleinen siksi että se on toiminut muilla ihmisillä, jopa niillä introverteillä aiemmin. 

Jos nyt sitten tästä kolumnista opin, että tällaisia neuvoja ei saa tarjoilla koska se on rumaa, niin minua tosiaan kiinnostaa, mikä on se neuvo, joka annetaan neuvoa kysyvälle, jos tuo äskeinen on kielletty? Miten aloittaja itse neuvoisi kaltaisiaan, joista osalla on tosiaan sekin harmi, että ulosanti voi olla hyvin hyvin kömpelöä kirjallisesti(-kin).

Tietenkin voidaan ajatella, että jos joku haluaa ainoastaan avautua siitä, että kaikki on ihan peetä ja ihmiset kiusaa, kun ei rupea omaksi kullaksi ilman sosiaalisia pelejä, niin ei hän haluakaan mitään neuvoa, jolloin menee hukkaan se huolellisesti harkittu ehdotus, että avautuja voisi jalkautua jonnekin. Että siitä vaan, yritän jatkossa olla provoutumatta syytöksistä, jonka mukaan jo neuvon antaminen pilaa lopullisesti sen ihmisen elämän, joka ei halua neuvoja eikä muutosta mihinkään vaikka valittaakin.

Vir, jonka lähipiiri koostuu introverteista, joita on löytynyt mm. miiteistä ja bileistä (aika outoa vai mitä?)

[telle]

Tunnustan, että mietin tähän asiaan kantaa ottamista jo aamulla, mutta näköjään Viridian ehti sanomaan jo ne asiat, jotka itsekkin olisin sanonut. Karu totuus nyt vain on se, että kaikenmoinen seuranhaku myös vaniljapuolella onnistuu helpommin kun näkee asian eteen vaivaa. Harvemmin kukaan kotoa tulee hakemaan, paitsi hömppänovelleissa. Mukavuusalueelta poistuminen on vaikeaa, mutta useimmiten kannattavaa. Taidan kyllä jatkossakin neuvoa seuranhakijoita lähtemään miitteihin ja juttelemaan ihmisten kanssa