Introvertti pervertti

[pikkusisko]

Täytyy myöntää, etten koskaan ole ymmärtänyt keskustelutyyliä, jossa ensin syötetään sanoja toisen suuhun, asetetaan ne sen jälkeen valtavalla vaivalla vääntelemällä naurunalaiseksi, ja ollaan sitten kuin kaiken tämän jälkeen seisottaisiin jollain tavalla toisia ylempänä.

Minun ei taida olla kovinkaan mielekästä vastata kommenttiisi Viridian, ei ainakaan niiltä osin kuin kritisoit näkemyksiä joita minä en ole koskaan esittänyt. Heitä joiden kirjallinen ulosanti on kehnoa en voi siltä osin alkaa opettamaan, koska kuten jo sanoin, en häpeäkseni yksinkertaisesti ymmärrä ongelmaa. Muitakaan kaltaisiani en ole järin innokas neuvomaan, hittoakos minä tiedän siitä mikä juuri heille toimii.

Minulle itselleni tärkein oivallus on ollut se, ettei minun tarvitse verkostoitua ja aktivoitua tavalla joka tuntuu minusta pahalta. Kun jokainen sosiaalinen tilanne on sisäisen kamppailun takana, on erinomaisen hyödyllistä oppia valitsemaan taistelunsa. Siksi minä olen tehnyt niin kuin kolumnissakin kirjoitin, tutustunut ihmisiin netissä heidän kirjoitustensa perusteella ja hakeutunut tavalla tai toisella sellaisten lähelle joista olen todella tullut kiinnostuneeksi. Ja usein tosiaan yksi tuttavuus on johtanut toiseen, turvallisesti jonkun jo tutun ja turvallisen taluttamana (joskuspa kirjaimellisestikin). Minun ei missään vaiheessa ole tarvinnut seuranhaun vuoksi lähteä arpapelillä ihmisten ilmoille, olen mennyt silloin kun olen tiennyt varmaksi että se on sen arvoista.

Toimii mulla, mutta se on kyllä ihan totta, etten välttämättä olisi niin onnekas jollen olisi tekstieni kautta pystynyt tekemään itseäni näkyväksi.

[kulkija]

Pikkusisko ehti itse tuohon väliin näemmä 

Ketjussa ja kommenteissa näkyy taas yhdenkerran hyvin, kuinka kirjoitettua tekstiä luetaan kuin "piru raamattua" tai sitten jos itselle sattuu huonopäivä. Ymmäretään tahallaan väärin ja provotaan.

Itse luin aloituksen, niin ettei kirjoittaja sanonut eikä maininnut rivilläkään, etteikö niitä kehoituksia mennä miitteihin tai bileisiin voisi antaa. Kenties foorumille tulleelle uudelle seuran etsijälle. Päin vastoin, uskon itsekkin, että ne on annettu vilpittömin mielin ja hyvää tarkoittaen. Se taas on kiva ja hyvä tapa opastaa toista sinällään. Ymmärrän kuitenkin sen "painostuksen, ahdistuksen" tunteen minkä se vois myös aiheuttaa jollekulle. Miitit ja bileet toimii ja tuntuu hyviltä toisilla, toisille ne taas ei tunnu omilta tavoilta toimia. Hyväksytään se, hyväksytään erinlaisuutemme tässäkin kohtaa. Tutustumisten ja kasvojen tutuksi tulemisen kannalta nopeasti tuo neuvo mennä miitteihin ei ole huono. Varmasti se nopein reitti, mutta hitaaminkin ja toisinkin voi tehdä. Onhan sekin varmasti faktaa..Kinkyistä on lopulta aikapieni prosentti heitä, jotka niissä käy. Paljon on varmasti tuolla varjoissakin vielä upeita persoonia piilossa. Osa haluaa, että heidät löydetään. Osa etsii myös itse ja ehkä löytävätkin. Se oma aktiivisuus tavalla tai toisella. Varmastikin auttaa asiaa joka tapauksessa. Mene miittiin, mene bileisiin..hyvä neuvo, mutta ei ainoa "tie, totuus ja elämä"  

[latexbun]

Millä tavalla te, jotka ette mielellänne käy miiteissä ja bileissä, neuvoisitte toista samanmielistä hakemaan seuraa?

[kulkija]

En mene muista sanomaan. Itselläni se on kuitenkin aika pientä se etsiminen. Täällä on deitti-ilmoitus, samoin niitä on myös muualla. Seurailen toisten ilmoituksia, profiileja, luotan tuuriin ja pidän silmäni sekä korvani auki. Netissä ja netin ulkopuolella. Jos vastaan tulee mielenkiintoinen profiili, joka myös ilmaisee etsivänsä seuraa..saatanpa tuikata viestiäkin. Elän arkeani ja olen omalla tavallani aktiivinen. Joskus enemmän, joskus vähemmän Koskaan ei näet voi tietää, mistä ja milloin..Usko voi väliin horjua seuran löytämisen suhteen, mutta lopu se ei

[Perhonen89]

Millä tavalla te, jotka ette mielellänne käy miiteissä ja bileissä, neuvoisitte toista samanmielistä hakemaan seuraa?

Itse käyn molemissa, mutta pysyvämpää seuraa en niistä ole juurikaan löytänyt. Sen sijaan seuraa on löytynyt mm täältä baarista, Tinderistä tai okcupidista.

Ihmiselle joka ei käy bileissä tai miiteissä, suosittelen muita hakukeinoja. Esimerkiksi ihan tätä baaria. Kaikki kinkyt eivät käy miiteissä tai bileissä, mutta moni skenen kinky kuitenkin löytyy täältä baarista.

[kuunlilja74]

Millä tavalla te, jotka ette mielellänne käy miiteissä ja bileissä, neuvoisitte toista samanmielistä hakemaan seuraa?

Kuten jo aiemmin mainitsin itse olen parhaiten tutustunut ihmisiin vastailemalla ilmoituksiin tai laittamalla oman.
Ihan  muutamankin viestin jälkeen vain tapaamalla, vaikka ihan pikaisestikkin.
Tämä on ollut mulle paras tapa tutustua.
Bileissä ja miiteissä en itse uskalla tehdä aloitteita, osiltaan siksi että analysoin ja kontrolloin käytössäni liian kriittisesti.
Ja yksin en tosiaankaan lähde mihinkään bileisiin tutustumaan uusiin ihmisiin, yksin varmaan seisoskelisin jossain nurkassa koko illan.

[RedCatherine]

Yksinäisenä seinäruusuna kyhjöttäminen saattaa sekin toimia. Kyllä bileissä jonkin verran kiertää meitä vähintään-osa-aikaisesti-ekstroverttejä tekemässä aloitteita, juttelemassa, hakemassa tanssiin tai sessioimaan, mitä nyt milloinkin. Se on sitten toinen asia kannattaako meille sanoa kyllä vai ei, tai millainen laatutaso keskimäärin on, mutta periaate pätee.

[Ms. M]

Itse olen ajoittain erittäin introvertti. Väsyn helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsen aikaa "omassa kuplassani". Se ei ole kuitenkaan koskaan vaikuttanut seuran saamiseen. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että olen foorumilla jokseenkin öh... "Tunnettu". Ihmiset ovat lähestyneet, koska ovat pitäneet teksteistäni täällä. Ja olenkin saanut pari erittäin tärkeää ihmistä elämääni tätä kautta. Ja tutustunut moniin ihaniin tyyppeihin.

En osaa neuvo heitä,joilla seuran löytäminen on vaikeaa. Tai no, lähesty ihmistä ihmisenä. Älä subina, D:nä tms. Ole avoin, ole REHELLINEN. Toiselle ja itsellesi.

Se riippuu ihan ihmisestä, miten seuransa löytää. Pitäisi ehkä uskaltaa olla avoin ja nähdä se ihminen siellä ulkokuoren sisällä. Ja samalla.olla myös aidosti sitä,mitä on.

[telle]

Nimenomaan kannattaa lähteä seinäruusuksikin  . Ihan itsekseni menin bileisiin vuonna kivi ja kypärä, enkä nyt mitenkään ylettömän sosiaalinen edes ole...Ja oltuani vuosia poissa, sama juttu, taaskin yksin ihmisten ilmoille. Jotenkin nuo ekstrovertit vain löysivät sieltä nurkasta ja pakottivat puhumaan 

[pikkusisko]

Yksinäisenä seinäruusuna kyhjöttäminen saattaa sekin toimia. Kyllä bileissä jonkin verran kiertää meitä vähintään-osa-aikaisesti-ekstroverttejä tekemässä aloitteita, juttelemassa, hakemassa tanssiin tai sessioimaan, mitä nyt milloinkin. Se on sitten toinen asia kannattaako meille sanoa kyllä vai ei, tai millainen laatutaso keskimäärin on, mutta periaate pätee.

Tämä on mielenkiintoinen pointti. Minä en koskaan ole osannut olla millään tavalla aloitteellinen bileissä, lähinnä idea on ollut haalata itseni tyrkylle ja odottaa josko joku sellainen josta minä olen kiinnostunut kiinnostuisi minusta. Koska olen laskelmoinut mahdollisuuteni tarkasti, se on itse asiassa aina onnistunut. Ei toki lähellekään joka kerta aivan niin kuin olin etukäteen tuuminut, mutta jollain tavalla joka tapauksessa.

Ja silti. Jälkikäteen minulla on usein ollut syyllinen olo, koska minä en taaskaan osannut olla sellainen kuin pitäisi olla. Punastuin, vaikenin ja änkytin, en saanut sanaa suustani. En tehnyt mitään siitä mitä rivien välistä on luettavissa että pitäisi tekemän, jos seuraa todella haluaa. Minä sain mitä halusin vaikka/koska petkutin. Olin aivan väärin ja sain silti kaikki oikein. Miksi minä olisin muka ansainnut sellaista enemmän kuin joku toinen? #huijarisyndrooma

Ongelma ei ole siinä, että mikään vilpitön neuvo olisi väärä. Ongelma on niiden neuvojen takana, siinä jos automaattisesti oletetaan paremmaksi pyrkiä toisten ihmisten kanssa naamatusten sen kummempia kursailematta. Mutta mitä jos sillä tavalla ei voikaan näyttää todellisia kasvojaan, syystä tai toisesta..? Jos se ei vain ole tapa, jolla itse todella saattaisi saada yhteyden toisiin.

Silloin jokin toinen tapa voi ihan oikeasti olla parempi, vaikka se edellyttäisikin pitemmän reitin kulkemista kohti päämäärää. Jos yleisesti ottaen annetaan ymmärtää että se on karvoihin katsomatta aina huonompi tapa, se voi toisinaan tuntua vähän raskaalta.

[KingDom]

Itseasiassa kaikki ne neuvot jotka toteutettuina ei toimi on huonoja.

Yksikään ohje ei toimi kaikilla, eikä kaikki neuvot toimi kellään.

Ylipäätään toisten neuvominen on melko toivotonta puuhaa.

Parempi on kertoa omista onnistuneista kokemuksista, fiksu ihminen osaa koostaa useasta lähteestä kuulemista kokemuksista itselleen sopivan tavan toimia.

[Kettu vinossa]

Foorumi aktiivisuus on toinen ja ainakin itse koen sen vinkin olevan paljolti perusteeton.

Kirjoittaa henkilö jolla on mittarissa alle 30 viestiä. 

heh..ja vuosien varrella tuhansia

Seuranhaussa voi kyllä auttaa se ettei luo aina uutta nimimerkkiä. Pitäisi vaan mielummin vanhan profiilin aktiivisena, ettei luulla joksikin "melkein nollaprofiiliksi". Tämä nyt siis yleisesti, ei koske pelkästään sinua. On täällä monia muitakin aktiivikirjoittajia jotka ovat vaihtaneet nimimerkkiä useammankin kerran, mikä aiheuttaa tarpeetonta sekaannusta.

[Raduni]

Onhan se nyt vaan surullinen totuus, että henkilö josta kukaan ei juuri mitään tiedä sen paremmin foorumiviestien perusteella kuin IRL:kään, on seuranhaussa ihan täysi arpa. Ja nimenomaan sellaisissa arpajaisissa, joissa liikkuu ihan suoranaisesti vahingollista porukkaakin jonkin verran.

[tiikki]

Itse pidän itseäni introverttinä ja inhoan väkijoukkoja, masennuskaan ei auta asiaa. Siitä huolimatta potkin itseni miitteihin täällä jkl:ssä ja vannon niiden nimeen ihmisten löytämiseen, sieltä olen löytänyt mm. lautapeliseuraa ja paljon.

[lambda0]

Kiitos pikkusisko tästä kolumnista ja näkökulmasta!