Feminismi ja BDSM

[Toy]

En voi tietää, millaista on olla sub-mies, eikä sub-mies voi tietää, millaista on olla sub-nainen. Sen verran, mitä olen esimerkiksi transmiesten kokemuksia lukenut ennen ja jälkeen siirtymän naisoletetusta miesoletetuksi, naisiin kohdistuu musertava paljon enemmän vähättelyä, ulkonäköpaineita ja vastaavaa. BDSM:stä en ole yhdenkään transihmisen ruodintaa nähnyt, joten en osaa sanoa mitään siitä.

Seuranhakuilmoituksista ja niiden poikimista vastauksista en kuitenkaan lähtisi päättelemään yhtään mitään. Ensinnäkin pitää ottaa huomioon, että riippumatta D/s-asetelmista naiset saavat moninkertaisesti miehiä enemmän vastauksia deitti-ilmoituksiin. Siihen on käsittääkseni liuta syitä, muun muassa kulttuuri, joka ohjaa miehiä aktiivisesti ja vonkaamiseen asti etsimään ja hakemaan romanttista ja eroottista seuraa, mutta naisia asettumaan korkeintaan passiivisesti saataville. Toisekseen voi hyvin olla, että sub-naisten on niin paljon helpompaa löytää dominoivia miehiä kuin toisinpäin, ettei ole tarvetta etsiä seuraa erikseen deitti-ilmoituksilla. En sano, että asia on näin, mutta se on ihan yhtä mahdollista kuin se, että sub-miehiä vain olisi huomattavasti enemmän.

Ja mitä omiin piireihini tulee, niin en tiedä lähipiirini seksielämästä  juuri mitään. Ei ole pahemmin sellaisia ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa tästä keskustella. Ja se, miten alistuvilta tai dominoivilta tuntemani miehet siviilissä vaikuttavat, ei kerro mitään heidän kinkeistään. En usko, että kukaan työkaveri tai edes läheisempi ystävä arvaa minuakaan subiksi tai puolisoani domiksi.

Jos miehiä muuten ei kiinnosta, mitä muut miehet ajattelevat, miksi homomiehiin kohdistuu muiden miesten taholta niin paljon enemmän väkivaltaa kuin lesbonaisiin? Miksi jotkut miehet kokevat suunnatonta tarvetta hyökätä sellaista maskuliinisuutta vastaan, joka ei sovi heidän maailmankuvaansa? Mikä muu homottelun ja vähänkin feminiinisten miesten nujertamiseen selittää kuin jäätävä pelko siitä, että itseä pidetään homona tai naisellisena?

[VarattuTS]

Jos miehiä muuten ei kiinnosta, mitä muut miehet ajattelevat, miksi homomiehiin kohdistuu muiden miesten taholta niin paljon enemmän väkivaltaa kuin lesbonaisiin? Miksi jotkut miehet kokevat suunnatonta tarvetta hyökätä sellaista maskuliinisuutta vastaan, joka ei sovi heidän maailmankuvaansa? Mikä muu homottelun ja vähänkin feminiinisten miesten nujertamiseen selittää kuin jäätävä pelko siitä, että itseä pidetään homona tai naisellisena?

Joihinkin kulttuureihin ja uskontoihin tuo katoltaheittely kuuluu olennaisena osana.
Uskon kuitenkin että normaali pariutumiskykyinen uros on vain tyytyväinen kilpailun vähenemisestä jos niitä ylipäätään toisten seksuaalinen suuntautuminen kiinnostaa. Kokonaan eri asia jos sitä hierotaan vasten kasvoja väkisin. Syy voi mahdollisesti johtua jommasta kummasta.

[Toy]

Ihan on kyllä ollut tyypillisiä suomalaisia tapaluterilaisia, agnostikkoja tai vakaumuksellisia ateisteja, joilla olen havainnut olevan ongelmia homojen tai heidän sanojaan lainatakseni neitimäisten miesten kanssa.

[vila]

koska kaikesta emansipaatiosta ja "vahvojen naisten" glorifioinneista huolimatta miehiin kohdistuvat paineet olla vahva ja kontrollissa näyttävät huomattavasti kovemmilta.

Toistan uudestaan, että tämä on minusta harhaa. Harhaa sekä tässä aiheessa että muissa aiheissa luovat ja toistavat pääsääntöisesti naiset, erityisesti feministiset naiset. Naiset ovat yhteiskunnassa ryhmä, jolla on valtava tarve vahvistaa erilaisia rooleja. He luovat niitä toisilleen ja he luovat niitä miehille. Miesten keskinäinen kulttuuri on vapaampi, monissa asioissa rooliodotuksiltaan avoimempi. Se ei johdu siitä, että miehet olisivat jotenkin naisia avaramielisempiä, vaan siitä, että miehiä ei kiinnosta, mitä mieltä muut miehet ovat. 

On sellainen vähemmän hauska vitsi, että feministit eivät ymmärrä että ei tarkoittaa oikeasti ei. Etenkin Internet-feministeille vaikuttaa olevan tyypillistä julistaa, että he kykenevät ymmärtämään kaikkein muidenkin naisten käsitykset naiseudestaan ja päättelemään koska toinen nainen on vain sisäistänyt patriarkaatin eikä ymmärrä itseään. Jos sanoo ettei ole feministi niin on vain aivopesun uhri tai tasa-arvon vastustaja. Hyvänä esimerkkinä on tuo Toyn monessa viestissä siteeraama englanninkielinen teksti, jonka kirjoittajalla ei selkeästi ole ymmärrystä mitä esimerkiksi seksuaalinen sadismi tarkoittaa. Pahimpia ovat feministimiehet, jotka kuvittelevat että he ymmärtäisivät naiseudesta yhtään mitään. Eivät ymmärrä. Eivät vaikka olisivat kuinka suuria valkoisia dominoivia heteromiehiä, jotka ovat opiskelleet yliopistossa pari kurssia naistutkimusta. Kun cis-mies julistautuu feministiksi se on itseasiassa sortoa freireläisessä mielessä. Sen sijaan jos mies kutsuu itseään profeministiksi niin sen kykenen hyväksymään, koska silloin hän myöntää sen tosiasian ettei ymmärrä naiseutta mutta tukee naisten empansipaatiopyrkimyksiä - tämä on hyvä asia. Se on aitoa dialogia, joka johtaa johonkin. Se taas että mies julistaa olevansa feministi ja tulee kertomaan minulle miten minun pitäisi naisena elämääni elää aiheuttaa lähinnä "syö sinä paskaa"-reaktion.

Uskon että BDSM:ssa on osa-alueita, jotka saattavat juontaa juurensa partriarkaalisista asenteista. Eivät nämä asiat tyhjiössä tapahdu. Mutta jotkut tuntuvat olettavan, että tuollaisilla asioilla leikkivät henkilöt ovat yksinkertaisesti niin typeriä etteivät tajua mitä tekevät. Itse en henkilökohtaisesti tunne ainuttakaan BDSM:n harrastajaa, joka ei kykenisi syvällisesti pohtimaan sitä miksi tekee mitä tekee. Päinvastoin, kaikki jotka minä tunnen ovat keskivertoa älykkäämpiä ja syvällisempiä ihmisiä. Tietysti puhun nyt vain omasta varsin rajatusta tuttavapiiristäni, varmaan sen ulkopuolella on toisenlaisia ihmisiä.

[Apollyon]

Olisin aika varovainen ennen kuin pelkistäisin feminismin vain naisten asiaksi ja yksinomaan naisten omaisuudeksi aatteena. You're gonna have to fight me for it, and you'll lose that one.

Näkisin, että modernissa feminismissä kyse on aika paljon laajemmasta ja monisyisemmästä asiasta kuin "vain" naisten emansipaatiosta.

Valkoisena cis-hetero miehenä en pysty asettumaan oman positioni ulkopuolelle muutoin kuin empatian keinoin, eikä se tarjoaa kovinkaan laajaa kosketuspintaa vähemmän etuoikeutettujen ihmisten elämiin. Toisaalta yhtä vähän tummaihoinen biseksuaali nainen kykenee asettumaan minun kenkiini. On hyvä tiedostaa oma positionsa ja sen tuomat rajoitteet omassa katsannossa, mutta lopulta sen ruotiminen kuka ymmärtää ketäkin vähiten ei ole kovinkaan hedelmällistä.

Mieluummin etsisin keinoja ymmärtää muita.

[Ansku]

[Hirvaz]

En voi tietää, millaista on olla sub-mies, eikä sub-mies voi tietää, millaista on olla sub-nainen. Sen verran, mitä olen esimerkiksi transmiesten kokemuksia lukenut ennen ja jälkeen siirtymän naisoletetusta miesoletetuksi, naisiin kohdistuu musertava paljon enemmän vähättelyä, ulkonäköpaineita ja vastaavaa. BDSM:stä en ole yhdenkään transihmisen ruodintaa nähnyt, joten en osaa sanoa mitään siitä.

Ainakin Norah Vincent oli elettyään puolitoista vuotta miehen housuissa sitä mieltä, että naisoletettuna on helpompaa ja naisoletettuna eläminen on jopa "privilege", koska miesoletettuihin kohdistuu niin paljon enemmän ja tiukempia vaatimuksia ja rooliodotuksia, eikä käsittääkseni ole suinkaan ainoa joka kokee näinkin päin sukupuolenkorjauksen läpikäytyään. Moni muu on varmasti tosiaan toista mieltä, mutta toisaalta moni miesoletettu taas ymmärtänee mielestään hyvinkin mitä Vincent tarkoittaa.


  * )

[Ansku]

En voi tietää, millaista on olla sub-mies, eikä sub-mies voi tietää, millaista on olla sub-nainen. Sen verran, mitä olen esimerkiksi transmiesten kokemuksia lukenut ennen ja jälkeen siirtymän naisoletetusta miesoletetuksi, naisiin kohdistuu musertava paljon enemmän vähättelyä, ulkonäköpaineita ja vastaavaa. BDSM:stä en ole yhdenkään transihmisen ruodintaa nähnyt, joten en osaa sanoa mitään siitä.

Ainakin Norah Vincent oli elettyään puolitoista vuotta miehen housuissa sitä mieltä, että naisoletettuna on helpompaa ja naisoletettuna eläminen on jopa "privilege", koska miesoletettuihin kohdistuu niin paljon enemmän ja tiukempia vaatimuksia ja rooliodotuksia, eikä käsittääkseni ole suinkaan ainoa joka kokee näinkin päin sukupuolenkorjauksen läpikäytyään. Moni muu on varmasti tosiaan toista mieltä, mutta toisaalta moni miesoletettu taas ymmärtänee mielestään hyvinkin mitä Vincent tarkoittaa.


  * )

No voiskohan olla, että on enemmän kokemusta ja luontevampaa ja siksi helpompaa olla roolissa, missä on viettänyt enemmän aikaa? Ymmärtää odotukset ja toimintamallit paremmin. Kaikki ei ole uutta ja siksi "kulttuurishokki ei paina".

Hirvaz, mä oon muuten feministinä hyvin eri kannoilla kanssasi.

Mutta muuten. Carry on.

[armadillo]

Tää aihe kyllä selvästi herättää hyvin voimakkaita tunteita ihmisissä, joten lienee paikallaan pieni suhteutus.

Miehet ja naiset ei todellisuudessa ole toisilleen niin vieraita olentoja, etteikö ne voisi toisiaan ymmärtää. Varsinkin jos aiemmin esimerkkinä käytetty subinainen osaa kuvailla oman olemassaolonsa kokemuksen riittävän ymmärrettävästi, niin voi olettaa että jopa feministimies voi riittävällä oikeutuksella sanoa ymmärtävänsä jotain naiseudesta ja jopa subinaisena olemisesta. Muutenhan tämä koko aiheesta keskustelu olisi tarpeetonta ja tyhjänpäiväistä jankkaamista (mitä se ei suinkaan ole, huom).

Itseasiassa tällainen "mies ei voi koskaan ymmärtää naista" -ajattelu vain syventää sukupuolten välistä kuilua, ja siten lisää edellytyksiä kaikenlaisille typerille ja ahdistaville sukupuolipakkoroolituksille. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin syvällisen henkilökohtaisen kokemisen muodossa edes sub-nainen ei voi "tietää" miltä tuntuu olla joku toinen sub-nainen juuri sen paremmin kuin feministimieskään.

Sitten taas toinen juttu on se, että jokaisella on oma käsitys siitä mitä on olla feministi. Yhdelle se merkitsee voimaannuttavaa ajatusta siitä, että nainen voi hankkia itselleen samoja töitä, koulutusta ja harrastuksia kuin miehet ilman ympäröivän yhteisön sanktioita. Toiselle feminismi taas on loputon lähde oikeutusta pöyristyä todellisesta tai kuvitellusta sorrosta, kuten siitä että naiset edelleenkin pääsääntöisesti hakeutuu huonosti palkattuihin ammatteihin, tai että kaksi aikuista ihmistä jakaa keskenään seksuaalista nautintoa alistamalla toisiaan. Kahdella itseään feministiksi kutsuvalla voi olla täysin eri käsitykset siitä, mitä on olla feministi, joten pitää olla täsmällisempi kun esittää väitteitä siitä mitä feministit ajaa tai ajattelee.

Mulle feminismi on tarkoittanut eri aikoina eri asioita. 90-luvulla fanitin feminismiä, joka silloin oli nimenomaan tyttöjä ja naisia voimaannuttavaa Girl Power -meininkiä. Ajattelin naiivisti että "kiva juttu, nyt tytötkin voi tulla iskemään baareissa". No, eihän ne tietenkään tulleet.

Sitten ääneen pääsi muutama rääväsuinen miestenvihaaja, jotka teki selväksi että mies jo pelkällä olemassaolollaan sortaa naisia takautuvasti halki historian. Koettuani aikani syyllisyyttä siitä että satuin olemaan syntynyt pippelin kera, lakkasin fanittamasta feminismiä joka perustui pelkkään syrjintään sukupuolen perusteella. No, radikaalithan jo käsiteltiinkin tuossa aikaisemmin.

Tämän päivän muotifeminismi näyttää perustuvan aivan eri ajatuksiin kuin 90-luvun naissankaruus. Nyt ei ole muodissa olla sankari, vaan uhri. Moni feministiksi itseään kutsuva etsii voimaantumisen sijaan aktiivisesti syitä loukkaantua, ja jos miehet ympärillä on liian kilttejä, niin loukkaantumiseen riittää esimerkiksi treffeille pyytäminen (kyllä, eräässä kyselyssä joku nainen oli katsonut tämänkin seksuaaliseksi häirinnäksi) tai että mies istuu liian leveässä asennossa metron penkillä.

Edellä mainitut oppisuunnat eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta ei ne myöskään kuulu oletusarvoisesti mihinkään kokonaispakettiin, johon voitaisiin lyödä päälle leima: "tässä on feminismi".

Onko näistä joku siis "oikeampaa" feminismiä kuin toinen? Kun puhutaan "feminismin suhtautumisesta bdsm:ään", niin puhutaanko siitä feminismistä jossa nainen saa toteuttaa seksuaalisuuttaan samoin vapauksin kuin mies, vai siitä feminismistä jonka mukaan jokainen mies on raiskaaja kunnes toisin todistetaan? Ensin mainitussa ei varmaankaan ole ongelmaa, mutta jälkimmäisesä voi hyvinkin olla.

Asiaahan ei helpota se, että tänä päivänä jokaisella internetin omistajalla on käytössään (lähes) ilmainen joukkotiedotusväline, jolla voi julistaa haluamaansa sanomaa koko maailman kuultavaksi, ja sitten julistaa perään olevansa feministi/miesaktivisti/bdsm-asiantuntija.

Esimerkki:

Itsejulistettuna bdsm-auktoriteettina vaadin että joka iikka työntää nyt heti paikalla banaanin pyllyynsä, tai muuten ei ole oikea bdsm-harrastaja.

[kulkija]

Tasa-arvo jess!!

Hyvä toista kunnioittava ja arvostava normaali käytös riittää. Feminismi, Sovinismi kuluneita sanoja, kuluneitten ihmisten suussa ja kynässä. Kumpikaan ei kuulu enää nykypäivään. Todellinen tasa-arvo saavutetaan, kun kumpikin sukupuoli on valmis laskeutumaan hieman alaspäin siltä jakkaralta, mihin hänet on ajansaatossa nostettu, miehenä ja naisena. Tasa-arvo on asenteissa, ei pelkästään palkan määrässä, tai kotitöiden tekemisessä...Ihminen, ihmiselle se riittää. Enempää emme tarvitse! 

[poisongrrrll]

En valitettavasti jaksa lukea koko topikkia läpi, koska sakeaa. Sori jos toistan jo sanottuja asioita. Kuitenkin haluan tuoda soppaan mukaan oman havaintoni siitä, että feminismi ja bdsm yhdistettynä on hyödyllistä myös miehille. Patriarkaatti ja toksinen maskuliinisuus kun vahingoittavat myös miehiä itsejään. Etenkin tilanteissa, joissa miehen seksuaalisuus poikkeaa hegemonisen maskuliinisesta seksuaalisuudesta. Subimiehet on sellainen esimerkki, johon itse olen törmännyt.

He kokemukseni mukaan kokevat usein seksuaalisen suuntautumisensa häpeällisenä ja marginaalisena, pyrkivät olemaan kaapissa suuntautumisensa kanssa eivätkä halua välttämättä kenenkään (potentiaalista dominoivaa kumppania lukuunottamatta) tietävän tästä seksuaalisuuden osa-alueesta mitään. Häpeä, stigma, kieltämisen tila, kiinni jäämisen pelko, kokemus oman miehekkyyden/miehuuden arvon laskemisesta.. näistä aiheista on tullut keskusteltua subimiesten kanssa.

Seksipositiivinen feminismi taas pyrkii vapauttamaan seksuaalisuutta ja hälventämään patriarkaatin luomia rajoitteita seksuaalisuuden ilmaisulle. Tästä ilmapiiristä hyötyvät myös marginalisoidut seksuaalisuudet, joten näkisin feminismin edistämisen myös subimiehiä hyödyttävänä asiana

[armadillo]

feminismi ja bdsm yhdistettynä on hyödyllistä myös miehille. Patriarkaatti ja toksinen maskuliinisuus kun vahingoittavat myös miehiä itsejään.

Kyllä näin on. Bdsm tai ei, patriarkaatti on ilmiönä pohjimmiltaan niinkuin koulukiusaus. Jos mies osoittaa minkäänlaista tunteellisuutta tai hoivaviettiä, niin äijäöyhötyskulttuurin sääntöjen mukaan tällaista epämiestä pitää pilkata ja hänet pitää sulkea pois kelpuutettujen miesten joukosta. Tähän sakinhivutukseen osallistuvat yhtälailla monet naiset. Klassinen esimerkki löytyy helposti pläräämällä minkä tahansa perinteisen deittisivuston naisten seuranhakuilmoituksia, joissa tiuhaan toistuu kliseinen vaatimus: "miehen pitää olla mies", mitä se ikinä kenellekin tarkoittaakin. Empiiristen havaintojeni mukaan se aika monelle tarkoittaa kovuutta, juroutta ja joissain tapauksissa jopa suoranaista julmuutta.

Valtaosalla tämä varmaankin johtuu yksinkertaisesta mutta hyvin yleisestä ajatusharhasta, että sellaiset naiselliseksi mielletyt piirteet kuten lempeys tai hellyys, ovat merkkejä heikkoudesta. Mutta ajat (onneksi) muuttuu, ja tänä päivänä mieskin voi jo joissain piireissä olla avoimesti hellä ja hyväntahtoinen, ja silti saada hyväksyntää niin miehiltä kuin naisiltakin. Harmi että tästä on vielä matkaa siihen että tällainen hyväntahtoinen tissien runttaajakin voisi löytää oman ekologisen lokeronsa jonka lämpöön käpertyä.

Mutta ei syytä lannistua! Nyt vaan nostetaan naiselliset piirteet heikkouksista vahvuuksiksi 90-luvun sankaritar-myytin henkeen, ja sitten on yks kaks aivan yhtä ok olla prinsessamies kuin rekkaneiti.

"I have come here to chew bubble gum and smash the patriarchy... and I'm all out of bubble gum" 

[Stylos]

En valitettavasti jaksa lukea koko topikkia läpi, koska sakeaa. Sori jos toistan jo sanottuja asioita. Kuitenkin haluan tuoda soppaan mukaan oman havaintoni siitä, että feminismi ja bdsm yhdistettynä on hyödyllistä myös miehille. Patriarkaatti ja toksinen maskuliinisuus kun vahingoittavat myös miehiä itsejään. Etenkin tilanteissa, joissa miehen seksuaalisuus poikkeaa hegemonisen maskuliinisesta seksuaalisuudesta. Subimiehet on sellainen esimerkki, johon itse olen törmännyt.

He kokemukseni mukaan kokevat usein seksuaalisen suuntautumisensa häpeällisenä ja marginaalisena, pyrkivät olemaan kaapissa suuntautumisensa kanssa eivätkä halua välttämättä kenenkään (potentiaalista dominoivaa kumppania lukuunottamatta) tietävän tästä seksuaalisuuden osa-alueesta mitään. Häpeä, stigma, kieltämisen tila, kiinni jäämisen pelko, kokemus oman miehekkyyden/miehuuden arvon laskemisesta.. näistä aiheista on tullut keskusteltua subimiesten kanssa.

Seksipositiivinen feminismi taas pyrkii vapauttamaan seksuaalisuutta ja hälventämään patriarkaatin luomia rajoitteita seksuaalisuuden ilmaisulle. Tästä ilmapiiristä hyötyvät myös marginalisoidut seksuaalisuudet, joten näkisin feminismin edistämisen myös subimiehiä hyödyttävänä asiana

Jaa-a, no ihmisethän yleensä tulkitsevat saamaansa tietoa oman aatemaailmansa valossa, kukapa siitä olisi oikeutettu ensimmäistä kiveä heittämään. Vaikeutta kohdata omaa pervouttaan esim. on kyllä muillakin kuin sub-miehillä. Kinky-fantasiat, jotka ovat tietenkin sinänsä eri, kun niiden toteuttaminen, ovat aika yleisiä naisilla ilman, että niitä lähdetään toteuttamaan, esimerkiksi kyllä kielii, ettei uskalleta. Jos ajatellaan, että sub-miehet eivät muka täyttäisi mieheyden vaatimuksia, niin onhan kinky-naisillakin vielä valitettavasti pelkoa ”huoran leimasta”.

Itselleni ei nyt näin nykyisenä switch-ja entisenä puhtaasti sub-miehenä tosiaan tule oikein mieleen kiittää feminismiä oikein yhtään mistään – ainakaan julkilausuttua sellaista sekä minun silmiini osunutta ja ainakaan suoraan, ehkä pikemminkin päinvastoin. Se, kuka ja mikä on feminististä, on tietenkin keskustelua herättävä ja tulkinnan varainen asia, mutta sanokaamme, että tarkoitan, nyt tahoja, jotka julistavat eniten puhuvansa nimenomaan ”feministeinä”. Ei koske jokaista ”feministiksi” itseään identifioivaa yksilönä.

Kinkyilyäni aloittaessa ja olosuhteiden johdosta leikkiessä pääosin ammatti-dominoiden kanssa silloisen valtavirran feministi-oletetut näyttäytyivät suorastaan vihoviimeisinä p****na. Nykyäänhän onneksi valtavirran suhtautuminen ns. kaupalliseen seksiin on avoimempaa Suomessa, mistä kiitos kuuluneen pääosin Anne Kontulalle.

Kuten Brak nosti esiin, niin miesten maailma on monipuolisempi ja reilumpi kuin moni kuvittelee ja ainakin yleisessä keskustelussa feministit helposti nimenomaan eivät auta luomaan monipuolisempaa mieskuvaa, vaan kaikki miehet helposti saavat kantaakseen kaikkien muidenkin miesten (negatiiviset) tekemiset ja taipumukset ilman aitoa variaatiota. Voi olla, että ei ole tarkoitus ja kuten todettua ylhäällä, on feminismiä monenlaista, mutta tältä se näyttäytyy. Sama koskee rajoitetummin kuvaa sub-miehistä. Täälläkin feministi-oletettujen puheenvuoroissa sub-miehet näyttäytyvät kyllä hyvin usein vässyköinä, jotka eivät osaa toimia oikein ja nätisti pitää ohjeistaa ja maskuliinisuutta epäillään, vaikka todellisuudessahan sub-miehissähän kyse on hyvin heterogeenisestä ryhmästä. Ymmärrys ja kannustus eivät suinkaan ole olleet pääroolissa.

Ehkä tällaisen viestin välittäminen ei ole ollut tarkoitus, mutta siltä se on todentotta näyttänyt. Monesti on käynyt niinkin, että jonkun feministi-oletetun puheenvuoron jälkeen ajatus naiselle alistumisesta on suorastaan alkanut tuntua tympeältä ja menee jonkin aikaa, että haluaa todella Dominalle alistua. Seuranhaussa taas seurauksena on voinut olla yltiövarovaisuutta. Nämä ovat tietenkin vain omia kokemuksiani ja jos jollakulla toisella subeilua harrastavalla miehellä on muunlaisia kokemuksia niin siitä vaan. Henkilökohtaisesti en kyllä voi ”feministejä” suoraan kiittää.

Epäsuorasti voisi tietenkin ajatella ainakin seksuaalipositiivisen feminismin hyödyttävän sub-miehiä naisten seksuaalisen vapautumisen kautta. Mitäpä sitä naisista tykkäävä sub-mies tekisi ilman vastinkappaleitaan , no runkkaisi lähinnä. Tässäkin tietenkin voi kysyä, mitkä tekijät ovat todella olleet naisten seksuaalisen vapautumisen taustalla ja mikä negatiivinen vaikutus ei-niin-seksipositiivisella-feminismillä tai joidenkin feministien tendensseillä, että yksilö-saa-tehdä-omalla-ruumillaan-mitä haluaa-paitsi-ettei-saa-koska-se tukee-jotain-valtarakennetta, on ollut. Kuitenkin, mikäli seksipositiivinen feminismi on saanut edes yhden naisen lähtemään Dominan tielle voi siitä varmaan sub-mieskin olla kiitollinen.

P.S. Ylempänä tarjottiin ainoana selityksenä homomiesten lesboja useammin kokemalle väkivallalle tekijän pelkoa näyttäytymisestä itse naisellisena. No, en tietenkään voi sanoa tekijöiden puolesta, mistä johtuu, kun homoja en ole hakannut, enkä taatusti haluakkaan. Yleensä yhteiskunnassa nimenomaan miehet väkivaltaa kokevat, koska ”naista ei saa lyödä” (ok, sitten on kyllä perheväkivaltaa ja ihan liikaa, mutta se on piilotettua). Yhteiskunnassa on kuitenkin aina niitä, jotka haluavat vahvistaa omaa asemaansa hyökkäämällä teoin (tai sanoin) niitä vastaan, joiden koetaan rikkoneen jotain sosiaalista normia, on se sitten homous tai muu seksuaalinen piirre, tai ehkäpä etnisyys tai oletettu suvaitsemattomuus…

[Hirvaz]

Jatkanpa vielä...
Niin, ja voiko kikkelillä varustetun miehen halut edellä tapahtuvaa seksiä jatkuvasti korostavassa yhteiskunnassa kasvanut nainen koskaan oikeasti ja vapaasta tahdostaan suostua penetratiiviseen seksiin?

Ei kai sinulle tule uutena tietona se, että on kelpo liuta feministisesti ajattelevia joiden mielestä ei voikaan? Ja että suostuminen heteroseksuaaliseen suhteeseen ylipäänsä on heidän mielenmaisemassaan perustavanlaatuinen petos sisarkuntaa kohtaan?

Tässä (05/2017) ei-valkoinen radikaalifeministi kirjoittaa mielestäni hyvin paljosta ja pohdiskelee ellei kipuilekin vaikka etenkin ageismiä niin myös mm. sitä, ettei lesbous ole hänen mielestään välttämättä valinnan asia mutta että monien mielestä on ja ellei valitse näin on patriarkaatin uhri, ja että seksimyönteinen (seksityötä, strippaamista ja ylipäänsä naisten riistämistä haliva) feminismi ei ole feminismiä lainkaan.


  * )

[poisongrrrll]

.
.
.

Jaa-a, no ihmisethän yleensä tulkitsevat saamaansa tietoa oman aatemaailmansa valossa, kukapa siitä olisi oikeutettu ensimmäistä kiveä heittämään. Vaikeutta kohdata omaa pervouttaan esim. on kyllä muillakin kuin sub-miehillä. Kinky-fantasiat, jotka ovat tietenkin sinänsä eri, kun niiden toteuttaminen, ovat aika yleisiä naisilla ilman, että niitä lähdetään toteuttamaan, esimerkiksi kyllä kielii, ettei uskalleta. Jos ajatellaan, että sub-miehet eivät muka täyttäisi mieheyden vaatimuksia, niin onhan kinky-naisillakin vielä valitettavasti pelkoa ”huoran leimasta”.

Itselleni ei nyt näin nykyisenä switch-ja entisenä puhtaasti sub-miehenä tosiaan tule oikein mieleen kiittää feminismiä oikein yhtään mistään – ainakaan julkilausuttua sellaista sekä minun silmiini osunutta ja ainakaan suoraan, ehkä pikemminkin päinvastoin. Se, kuka ja mikä on feminististä, on tietenkin keskustelua herättävä ja tulkinnan varainen asia, mutta sanokaamme, että tarkoitan, nyt tahoja, jotka julistavat eniten puhuvansa nimenomaan ”feministeinä”. Ei koske jokaista ”feministiksi” itseään identifioivaa yksilönä.

Kinkyilyäni aloittaessa ja olosuhteiden johdosta leikkiessä pääosin ammatti-dominoiden kanssa silloisen valtavirran feministi-oletetut näyttäytyivät suorastaan vihoviimeisinä p****na. Nykyäänhän onneksi valtavirran suhtautuminen ns. kaupalliseen seksiin on avoimempaa Suomessa, mistä kiitos kuuluneen pääosin Anne Kontulalle.

Kuten Brak nosti esiin, niin miesten maailma on monipuolisempi ja reilumpi kuin moni kuvittelee ja ainakin yleisessä keskustelussa feministit helposti nimenomaan eivät auta luomaan monipuolisempaa mieskuvaa, vaan kaikki miehet helposti saavat kantaakseen kaikkien muidenkin miesten (negatiiviset) tekemiset ja taipumukset ilman aitoa variaatiota. Voi olla, että ei ole tarkoitus ja kuten todettua ylhäällä, on feminismiä monenlaista, mutta tältä se näyttäytyy. Sama koskee rajoitetummin kuvaa sub-miehistä. Täälläkin feministi-oletettujen puheenvuoroissa sub-miehet näyttäytyvät kyllä hyvin usein vässyköinä, jotka eivät osaa toimia oikein ja nätisti pitää ohjeistaa ja maskuliinisuutta epäillään, vaikka todellisuudessahan sub-miehissähän kyse on hyvin heterogeenisestä ryhmästä. Ymmärrys ja kannustus eivät suinkaan ole olleet pääroolissa.

Ehkä tällaisen viestin välittäminen ei ole ollut tarkoitus, mutta siltä se on todentotta näyttänyt. Monesti on käynyt niinkin, että jonkun feministi-oletetun puheenvuoron jälkeen ajatus naiselle alistumisesta on suorastaan alkanut tuntua tympeältä ja menee jonkin aikaa, että haluaa todella Dominalle alistua. Seuranhaussa taas seurauksena on voinut olla yltiövarovaisuutta. Nämä ovat tietenkin vain omia kokemuksiani ja jos jollakulla toisella subeilua harrastavalla miehellä on muunlaisia kokemuksia niin siitä vaan. Henkilökohtaisesti en kyllä voi ”feministejä” suoraan kiittää.

Epäsuorasti voisi tietenkin ajatella ainakin seksuaalipositiivisen feminismin hyödyttävän sub-miehiä naisten seksuaalisen vapautumisen kautta. Mitäpä sitä naisista tykkäävä sub-mies tekisi ilman vastinkappaleitaan , no runkkaisi lähinnä. Tässäkin tietenkin voi kysyä, mitkä tekijät ovat todella olleet naisten seksuaalisen vapautumisen taustalla ja mikä negatiivinen vaikutus ei-niin-seksipositiivisella-feminismillä tai joidenkin feministien tendensseillä, että yksilö-saa-tehdä-omalla-ruumillaan-mitä haluaa-paitsi-ettei-saa-koska-se tukee-jotain-valtarakennetta, on ollut. Kuitenkin, mikäli seksipositiivinen feminismi on saanut edes yhden naisen lähtemään Dominan tielle voi siitä varmaan sub-mieskin olla kiitollinen.

P.S. Ylempänä tarjottiin ainoana selityksenä homomiesten lesboja useammin kokemalle väkivallalle tekijän pelkoa näyttäytymisestä itse naisellisena. No, en tietenkään voi sanoa tekijöiden puolesta, mistä johtuu, kun homoja en ole hakannut, enkä taatusti haluakkaan. Yleensä yhteiskunnassa nimenomaan miehet väkivaltaa kokevat, koska ”naista ei saa lyödä” (ok, sitten on kyllä perheväkivaltaa ja ihan liikaa, mutta se on piilotettua). Yhteiskunnassa on kuitenkin aina niitä, jotka haluavat vahvistaa omaa asemaansa hyökkäämällä teoin (tai sanoin) niitä vastaan, joiden koetaan rikkoneen jotain sosiaalista normia, on se sitten homous tai muu seksuaalinen piirre, tai ehkäpä etnisyys tai oletettu suvaitsemattomuus…

Kuten jo sanoin, kerroin tuossa omia kokemuksiani keskusteluista joidenkin subimiesten kanssa. En ole välittänyt tarjoavani mitään yleispäteviä totuuksia aiheesta enkä käsittääkseni itsekään ole subimies. Omalla kohdallani seksipositiivinen feminismi on auttanut tulemaan kaapista ulos taipumusteni kanssa ja löytämään seksualisuudesta iloa ja elinvoimaa häpeän ja kehovihan sijaan. Jopa kehtaan ehkä väittää myös oman vapautumiseni tuoneen iloa joillekin vastinkappaleille. Kuten totesin, toksiset asenteet seksuaalisuutta kohtaan vahingoittavat oikeastaan kaikkia ja seksipositiivisuuden ilosanoma varmasti voi tuoda monille nautintoa taipumustensa hyväksymisestä.


Ps. Mulla ei ole tarvetta tässä keskustelussa herjata, demonisoida tai stereotypioida mitään suuntautuneisuuksia, identiteettejä tai aatteita, toivottavasti ei sullakaan.