Miksi seksuaalisuuteen ei suhtauduta luonnollisesti?

[Piilukko]

Seksuaalisen ahdistelun määrittäminen:

Hienoa! Saatiinko tästäkin ketjusta paikka, missä miehet kertovat naisille, millaista naisten kokema seksuaalinen häirintä on ja oikeastaan, se on vain kohteliaisuus, eikä häirintää ollenkaan?

Hmm.. Sorry kun miehenä vastaan? Seksuaalinen häirintä on toki väärin (imho). Mutta missä se raja menee? Meneekö se oikeasti siinä, jos kysytään suoraan, että lähdetkö panee? Itse ymmärrän, että jos kysymykseen vastataan ei, niin asia on niin. Jos tämän jälkeen jatketaan ja intetään, niin sitten voidaan puntaroida, onko kyseessä seksuaalinen häirintä.

Raja menee siinä, minkä vastaanottaja kokee ahdisteluksi. Ei siinä, millä mielellä tekijä on tekemässä, ei siinä, minkä tekijä kokisi ahdisteluksi, vaan siinä, miten vastaanottaja asian tulkitsee. Ennalta tätä on usein mahdoton tietää jokaisen yksittäisen yksilön kohdalla, mutta siksi tulisikin handlata yleisimmät sosiaaliset säännöt asian suhteen ja osata lukea kehonkieltä.
Ja kun raja aikaa myöten siirtyy esim kourimisesta tuijottamiseen (mitä monet miehet tuntuu panikoivan, eikö kohta saa tehdä -mitään- ilman että se on seksuaalista ahdistelua. Ei kukaan ole paiskaamassa miehiä vankilaan koska katse juuttui naisen rintamukseen kolme sekuntia liian pitkäksi aikaa, mutta onko miesten oikeus seksuaalisesti hekumoida naisten kehoilla korkeampi kuin naisten oikeus olla rauhassa? Monessa asiassa kyse ei ole yhtäkkisessä muutoksessa siinä, minkä ihmiset kokevat ahdisteluna, vaan siinä, että ihmiset uskaltavat puhua aiheesta), niin sitten pitäisi tsekata omassa päässä, että tuijottelenko seksuaalimielessä ja tungettelevasti, jos tuijottelen, niin katsetta toiseen suuntaan. Koska jos oma aktiivinen käytös aiheuttaa toisille ahdistusta, asiallinen ja kohtelias ihminen muuttaa käytöstää.

Itselläni on menneisyydessä traumaatisoineita ahdistelukokemuksia, joten mulla voi ihan vaan jonkun katse aiheuttaa paralysoivaa paniikkia. Näillä korteilla mennään, ja tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei reagoi yhtä voimakkaasti samanlaiseen tilanteeseen. Siksi en olekkaan ehdottamassa, että nyt heti kaikille silmät peittävät huput päähän, koska mua saattaa ahdistaa jo katse, mutta jos kokemukseni katseen epämiellyttävyydestä olisi laajasti jaettu, niin kyllä, sen pitäisi muokata niitä käytänteitä, joita meillä julksessa tilassa on. Eikä ruveta neuottelemaan, että hei mutku.


Pariutuminen töiden ja opintojen ohessa:
Esimerkiksi laki seksuaalisesta ahdistelusta työpaikalla ei ole laki jallittamaan ihmisten pariutumista ja itsensätoteutusta, vaan laki suojaamaan työssäkäyvää ihmistä työpäivän aikana. Ymmärrän, että harmittaa kun pariutuminen on niin hankalaa, harmittaa minuakin. Mutta minä haluan työpaikalla olla ensisijaisesti työkaveri, työntekijä, enkä potenttiallinen panokumppani. Siksi itse pidän siitä, että mieluummin pidetään liian korkea kynnys kuin liian matala. Asiallisesta yksittäisestä kahvillekutsumisesta ei olle ketään rankaisemassa, mutta työpäivän aikana ei ole sopivaa ilman toisen suostumusta alkaa puhuakkaan seksistä.

Kun opiskelukaveri tuntuu myös haluavan seksiä, paino sanalla tuntuu. Koska sä itse haluat seksiä, tulkitset helposti toisen käytöstä seksuaalisesti aktiivisemmaksi kuin se onkaan. On mahdollista, että toinen on esim perusystävällinen tai huvikseen flirttaileva, eikä suorastaan kiinnostunut seksistä. On myös mahdollista, että tyyppi on kiinnostunut seksistä -mahdollisesti- norminmukaisten sosiaalisten askellusten -jälkeen-. Tässä tilanteessa helppo tapa selvittää asia on se kahville pyytäminen: jos te kerran koulussa viihdytte keskenänne, miksi ette viihtyisi siellä kahvilla, miksi hypätä sen yli ja ehdottee suoraan seksiä. Suoraan seksin ehdottaminen aiheuttaa potentiaalisesti ahdistusta, ja todennäköisesti kieltäytymisen.


Miten onnistua pariutumisessa?
Sen sijaan, että voi muuttaa kokonaisen kulttuurin itselle sopivaksi, joutuu jokainen jonkun verran joustamaan. Toimimalla yleisten sääntöjen mukaan nousee mahdollisuus pariutua, koska toimimalla yleisten sääntöjen mukaan helpottaa sitä tilannetta mielenkiinnon kohteelle.
Vähän sama, kuin että mä olen todella innostunut puhumaan saksaa, mutta en lähesty ihmisiä saksaksi. Osa mua kiinnostavista tyypeistä osaa saksaa, osa ei, joten joskus voisi tärpätä, mutta onnistumistodennäköisyys on huomattavasti pienempi. Joten aloitan suomeksi, ja pääsen puhumaan saksaa myöhemmin, jos toinenkin sitä osaa.
Vaikka molemmat olisivat sitä mieltä, että small talk on mälsää, sitä ei voi tietää tavatessa ekakerralla. Eli siis vaikka musta small talk on mälsää, niin jos vastaan tulee tyyppi, joka suoraan kysyy multa jotain ykistyisasiaa, kyllä mun ensimmäinen reaktio on tulkita kyseinen tyyppi yleisten käytöstulkintojen kautta epämukavaksi, tungettelevaksi ja vaaralliseksi. Jos tyyppi juttelee mun kanssa vartin, selviää käytännössä että meistä kumpikaan ei tykkää small talkista, ja sitten tyyppi kysyy yksityisasiaa, olen ihan eri asenteella vastaamassa.


Sukupuolittunut riskiarvio seksiä harkitessa
Vielä seksin vaaroista kohdunkantajille, suurin osa päätyy syystä tai toisesta pitämään lapsensa sen synnyttyä, joten vaikka meillä on mahdollisuus antaa lapset adoptioon tai huostaan, ajatus ei mene "nojoo, seksiä, hmm, raskauden riski, no voinhan aina antaa adoptioon jos ei abortoi" vaan "nojoo, seksiä, hmm, raskauden riski, sitten pitää huolehtia lapsesta loppuelämä jos ei abortoi". Eli lainmukaiset oikeudet ei ole se, millä riskiarviota tehdään, vaan todelliset käytänteet. Tähän tulee myös se, että syystä tai toisesta yksinhuoltajaäitejä on paljon enemmän kuin yksihuoltajaisiä, eli taas todelliset käytännöt nostavat kohdunkantajan riskiä päätyä yksinhuoltajaksi ihan eri tavalla kuin siittiöntuottajan. Yksilöt voivat vaikuttaa näihin kaikkiin kohtiin, mutta suurin osa tekee ylläkuvatut valinnat, ja on eritäin epätodennäköistä, että homma muuttuisi nopeasti. Näin ollen todennäköisesti lähestymäsi kohdunkantaja ottaa huomioon riskit juuri kuten kuvasin.


Magee iskurepliikki
Loppuun vielä hyvä iskurepliikki niille, joilla on enemmän/parempia X-kromosomia kantavia siittiöitä kuin Y-kromosomisia. XY-muksujen (tulkitaan pääsääntöisesti synnärillä pojiksi) synnyttäminen lyhentää keskimäärin naisten elämään enemmän kuin XX-muksujen (tulkitaan pääsääntöisesti synnärillä tytöiksi). Näin ollen voi sukeltaa riskianalyysin ytimeen, ja kehuskella kiinnostavalle kohdunkantajalle, että jos epätoivottu raskaus alkaa, ei ainakaan ole todennäköistä, että jälkikasvu lyhentäisi elämää nopeammin, kuin jos raskaus alkaisi jonkun sellaisen tyypin kanssa, joka todennäköisemmin tuottaa Y-siittiöitä. Itselläni on tämän lauseen kulemisen ajatuksestakin pöksyt märkinä, joten sinne vaan suureen maailmaan tätä testaamaan.

[Ansku]

Itse asiassa kulttuurin muuttuminen muuttaa kysynnän ja tarjonnan lakeja, jopa paljonkin. Mutta kulttuurin muuttuminen ei muuta sitä tosiasiaa että on olemassa kysynnän ja tarjonnan lait, jotka ei ole oikeudenmukaisia, tasa-arvoisia tai edes reiluja niitten kannalta jotka jää alakynteen.

Juum tämä on ihan totta. Ja ylipäätään sukupuolijakaumat ym. Oli tyngästi kirjoitettu.
Mutta tänne on tullut ihan huippuvastauksia mustepullolta, apyllonilta ja piilukolta ( wow, mikä kärsivällisyys selittää)!

Hauskaa muuten oli, että tuolla kyseltiin, että miten päädyttiin seksiin työkaverin kanssa? Stooreja on monia, usein niihin liittyvät pikkujoulut jne, mutta oleellisempi kysymys: Kuinka montaa kadutti jälkeen päin? Ei pidä paskoa siellä missä syö. Rikkoo hyvän dynamiikan helposti ja sitten kaikesta tulee hemmetin hankalaa. Eli kannattaa tosiaan nähdä ne työkaverit tiimikavereina, eikä potentiaalisina seksikumppaneina.

[Brak]

Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.

Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?

Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?

Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.

[armadillo]

Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.

Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?

Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?

Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.

No hitto, ehkä se onkin vaan joku evoluution oikku. Ehkä se on se juttu kun seksi sitten kuitenkin siellä syvällä meidän liskoaivossa liittyy niin voimakkaasti lisääntymiseen. Ehkä niiden monimutkaisten kuvioiden tarkoitus onkin nimenomaan karsia kaikista seksikumppaniehdokkaista pois ne joilla ei riitä henkinen kapasiteetti suoriutumaan niistä "loputtomista rituaaleista", vai miten se nyt meni. Tilannetaju, kehonkielen lukutaito ja kyky virittää sopiva mielentila kun ei sitten kuitenkaan useimmille ole merkkejä henkisestä kehittymättömyydestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos nyt ihan Occamin partakoneella näin törkeästi viipaloi mutkat suoriksi.

[Piilukko]

Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.

Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?

Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?

Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.

Koska olen tätä nyt monesta kulmasta lähestynyt, eikä mikään tunnu jäävän haaviin, toivoisin ymmärtäväni kysymyksesi paremmin. Vastaus siihen, miksi työkaverille ei tule kertoa suoraan, että on tähän ihastunut, ovat sosiaaliset normit. Kysytkö siis, miksi normit ovat kehittyneet sellaisiksi, mitä hyötyä voidaan katsoa olevan nykyisistä normeista?

Armadillo tuossa yllä esitti hyvin teorian siitä, miksi monimutkaiset temput ovat tarpeen evoluutiosta käsin katsoen.

[Brak]

Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.

Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?

Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?

Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.

No hitto, ehkä se onkin vaan joku evoluution oikku.

Voihan evoluution oikkuihinkin vaikuttaa. Se, mikä vaikuttaa vakiintuneelta, ei välttämättä sitä ole. Esimerkiksi naiset olivat vielä hyvin lyhyt aika sitten monella tavalla alistettuja miehiin nähden, mutta nykyään tuntuisi järjettömältä perustella naisten opiskelukieltoa jonkinlaisella luonnollisella tilalla. Harvat enää ajattelevat, että nainen ei saisi opiskella, koska naisen tehtävä on olla emo ja hoitaa lapsia ja kotia.

Epäilemättä lisääntymiseen liittyy paljon alkukantaista, joka vaikuttaa ihmisten käytökseen, mutta siihen pystyy vaikuttamaan. Kyllä minä toivoisin näkeväni ajan, jolloin kaksi toistensa ihoa kaipaavaa vieraalle paikkakunnalle muuttanutta opiskelijaa uskaltaisivat kohdata avoimesti seksuaalisista tarpeistaan puhuen sen sijaan että häpeän pelossa tai korrektiuden vaatimuksessa vaikenisivat siitä, mitä kumpikin tahtoo.

Niin ikään toivoisin, että perheissä lopetettaisiin vanhempien seksielämän piilottelu. Olen tällaisen suurperheen tavannutkin, sen jäsenen kanssa seurustellut. Kun isä ja äiti harrastivat seksiä, niin vanhemmat lapset vahtivat nuorempia. Seksiä ei hierottu kenenkään naamaan, mutta vanhemmat kertoivat avoimesti sulkeutuvansa makuuhuoneeseen seksin pariin ja pyysivät lastenhoitoapua.

On se vain kummallista, että seksiä ja erotiikkaa hierotaan naamaan vähän joka paikassa, mutta sitten kun kysymys on todellisista tarpeista, joiden piirissä todelliset ihmiset kohtaavat, niin alkaa kummallinen hyssyttely.

[Apollyon]

Koitatko nyt oikeasti sanoa, että opiskelijat eivät uskalla harrastaa keskenään seksiä?

[Kettu vinossa]

Kyllä minä toivoisin näkeväni ajan, jolloin kaksi toistensa ihoa kaipaavaa vieraalle paikkakunnalle muuttanutta opiskelijaa uskaltaisivat kohdata avoimesti seksuaalisista tarpeistaan puhuen sen sijaan että häpeän pelossa tai korrektiuden vaatimuksessa vaikenisivat siitä, mitä kumpikin tahtoo.

Kannattaa varmaan mennä opiskelemaan sitten muualle kuin johonkin uskonnolliseen opistoon. Opiskelijabileissä kun oikeasti sattuu ja tapahtuu yhtä sun toistakin kiitos alkoholin ja mahdollisten muiden päihteiden, yleensä puhutaan rivoja ja hyvällä tuurilla jopa naidaan.

[Viridian]

Tämä, ja lisäksi siellä tuntuu olevan myös ajatus, että seksiä pitäisi saada helposti, vähällä vaivalla.

Miksi seksin pitäisi olla asia, joka on monimutkaisten temppujen takana?

Olen huomannut, että monet ihmiset eivät pidä siitäkään, että tunnustaa ihastuksensa avoimesti. Minua on neuvottu, että esimerkiksi työkaverille ei saisi paljastaa suoraan tunteitaan. Miksi?

Minulle tulee mieleen tarpeesta muotoilla yksinkertainen asia monimutkaisiin kuvioihin henkinen kehittymättömyys. Jos ei osaa puhua tarpeistaan suoraan tai ottaa suoraa puhetta vastaan, se viittaa teini-ikään jumittumiseen. Siihen vaiheeseen kuuluu hihittely ja kiertely, mutta aikuiselta luulisi voivan odottaa suoraa tarpeiden ilmaisua ja kykyä ottaa sitä vastaan.

Sinä kysyt, miksi pitäisi olla. Ei meistä kukaan voi tyhjentävästi tietää tai edes arvailla miksi on tai miksi pitäisi olla, vaikka sinä ajattelet tietäväsi syitä miksi sen ei pitäisi olla monimutkaista. Siihen jumittuessa unohtuu, että piti tai ei, pitäisi olla tai ei pitäisi olla, seksi on asia, jota ihmiset eivät tee jokaisen kanssa ( syistä joita tässäkin ketjussa on avattu laajasti, varsinkin naisten kohdalla riskejä ja panoksia suhteessa saatavaan etuun, mutta faktaa on se, että yleisellä tasolla myös miehet valikoivat, ei heilläkään ole täysin loputonta aikaa tai jaksamista tai intoa..).

Systeemi, jolla valinnat tehdään on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, ja sitä noudattaa iso määrä teini-iän taakseen jättäneitä ihmisiä. Se ei ole monimutkainen siinä mielessä, että sitä tarvitsisi ymmärtää juuria myöten kyetäkseen noudattamaan sitä. Vähän sama kuin minun ei tarvitse osata rakentaa autoa alkutekijöistään kyetäkseni ajelemaan sillä, mutta toisaalta siihen nykyään itsestään selvältä ja helpolta tuntuvaan ajelemiseenkin on tarvittu autokouluksi kutsuttu harjoitteluvaihe, jona aikana moni asia tuntui monimutkaiselta, koska asiat eivät olleet rutiinia, intuitiivisesti selkäytimessä.

Työkaveri esimerkkisi on mielenkiintoinen. Jokainen päättää itse , mitä koodia noudattaa, mutta itse olen toiminut työkaverien suhteen seuraavasti: jos huomaan työkaverin  ihastuneen itseeni (sanaton viestintä riittää, hänen ei tarvitse sanoa sitä suoraan), otan aiempaa useammin puheeksi erinomaisessa jamassa olevan parisuhteeni, en sitäkään suoraan, teinin tasolla oleva kun olen, vaan esimerkiksi kertomalla millaista vuosipäivälahjaa olen mussukalleni suunnitellut tms, jotta hän ymmärtää yskän ja pidättäytyy nostamasta kissaa vahingossa pöydälle. Sillä tavalla työpaikan tärkeintä funktiota työntekemistä ei riskeerata draamoilla tai harmituksilla. Jos olisin vapaa, mutta en kiinnostunut ihastujasta, pyrkisin yhtälailla vaikuttamaan kautta rantain siihen, ettei mitään tunnustuksia tulisi. Mitä hyötyä avoimuudesta on kellekään tuossa tilanteessa verrattuna siihen, että tilanne väistetään?

Jos taas olisin a) vapaa b) ihastunut työkaveriin c) en ihan varma siitä, onko tunne molemminpuolinen, olisin tylsä, ja d) tarkkailisin tilannetta, katsoisin hakeutuuko toinen seuraani, käytttääkö hyväkseen mahdollisuudet olla tekemisissä, hymyileekö eri tavalla kuin muille jne, kunnes tekisin siirtoni e) joka voisi olla esimerkiksi sellainen, että ehdottaisin jotain melko neutraalia tekemistä työajan ulkopuolella yhdessä toiselle sopivaan aikaan. Jos toinen suostuisi, jatkaisin korvakuulolta sen mukaan, miten tekeminen sujuisi, tai jättäisin sen ensimmäisen työkuvion ulkopuolella tapahtuneen kohtaamisen jälkeen estradin hänelle vaikka maailman tappiin. Missään nimessä en ryntäisi tunnustamaan ihastustani, ennenkuin toisella olisi ollut mahdollisuus ihastua itsekin vähän lisää. Ihan vain siksi, että olen varovainen ihminen, joka ei halua satuttaa itseään eikä muita (muutenkuin konsensuaalisesti yhdessä sopien).

Minulla on ollut jokunen tilanne missä olen ollut täysin selvillä työkaverin ihastumisesta minuun, ja huumorilla ja tarkalla tassuttelulla olemme saaneet pidettyä ne sillä tasolla, että töissä on mukava olla, ja myöskään sivulliset eivät ole kuormittuneet. Toivon, että kukaan suoraan sanomiseen uskova ei ihastuisi minuun työyhteisön sisällä, koska minusta ihastuminen itsessään on vielä nippa nappa kivaa, mutta ääneen ilmaistu ihastuminen siirtää jo vastuuta jatkosta minulle, paikassa, jossa joudun luultavasti jatkossakin selviämään yhteistyöstä ko. henkilön kanssa.

Mutta jos tuodaan tuo ihastumisasia pois työpaikalta, niin siinäkin on sääntönsä. Yleensä se menee niin, että vähän kannattaa himmata, ja jos ei ole mitään merkkejä siitä, että vastakaikua olisi, on fiksumpaa pitää viestintä sanattomana kunnes joko saa vastakaikua samalla sanattomalla tasolla, tai kunnes selviää, että toiveajatteli.

Ja seksi.. siinäkin on tavanomaista nuuhkia ilmaa ja ilmapiiriä ja selvittää paikalla olevien henkilöiden ajatuksia, dynamiikkaa keskenään, mahdollista dynamiikkaa paikalla sillä hetkellä olemattomien kanssa jne. Niin ja jos paikalla on useita, joita itse voisit paneskella vaikka heti, ei kannata rynnätä kysymään kaikilta peräjälkeen, vaan suunnata hakua, koska jos saat pakit, niin oman koodisi mukaan sinun tuli poistua paikalta ja menetät ne muut. Tai jos et poistukaan, mutta jos tilanne tapahtuu niin, että jonossasi seuraavana oleva näkee sen, se vähentää mahdollisuuksiasi, kun olet minuutin päästä hänen luonaan aikuismaisesti tarpeitasi esilletuomassa: "Ihan pakko kysyä, kun olet niin seksikäs, että kiinnostaako seksi tässä ja nyt minun kanssani?" Minulla ei ole tähän lähdeviitettä, mutta isot pojat ovat kertoneet näin olevan, ja itsekään en halua olla se toinen tai viides tai kuudestoista keltä kysytään, menee illuusio erityisyydestä.

Haun suuntaamisesta vielä, jos ei halua mennä yksin oman munan viitoittamaa tietä, vaan haluaa parantaa yleisellä tasolla mahdollisuuksia muuten yhtä haluttavien naisyksilöiden parissa, kannattaa valita mieluummin vapaa kuin varattu, mieluummin kaverinsa kuin sukulaisensa kanssa liikkeellä oleva, mieluummin suunnilleen oman ikäinen kuin eri sukupolvea edustava yms. pieniä tekijöitä, joiden selviämiseen tarvitaan niitä melko yksinkertaisia temppuja. Kuten katselu ja kuuntelu, ja tarvittaessa juttelu neutraalisti.

Mutta ei kannata uskoa. Itsehän en osaa iskeä ketään, ymmärrän kaikki pienet vihjeet väärin tai en edes huomaa niitä, ja mikä tärkeintä, en ole koskaan lähtenyt suoraan harrastamaan seksiä ikinä mistään, koska suhtaudun juhlallisesti penetraatioseksiin. Sen sijaan sessiointi ja ne BDSM juttujen osat, joissa ei paneskella, niissä olen ollut avoin kaikenlaisille sanattomille ja sanallistetuille ehdotuksille, ja joskus jopa itsekin kysynyt suoraan, onko toisella jokin sellainen halu, jonka toteuttaminen olisi mahdollinen siinä hetkessä ja tilanteessa. Joskushan ihmiset kyllä haluaa tai fantasioi, mutta ei pätkääkään mieti miten ja missä se niinkuin käytännössä hoituisi... vaikka sieltä kirjastosta toisen pervon bongatessa, miten aikataulut sallisivat, minne mennään jos ei hyllyjen välissä jne.

Aiheeseen liittyen: olen vuosia sitten vienyt monta ihmistä kotiinsa kinkytapaamisista, koska olin liikkeellä autolla. Jokusen kerran kotiin viety on kuvitellut, että joko a) hänellä on velvollisuus kutsua minut sisälle? tai b) minulla on velvollisuus suhtautua myönteisesti em. ehdotukseen kun kerran sinne pihaan asti saavuin vapaaehtoisesti. Eli voisin itsekin kysellä epätoivoisena kuten aloittaja, että pitääkö tuo autolla kuskaaminen olla joku monimutkaisten temppujen maailma, kun kerran tarve eli kyyti on yksinkertainen ja siitä keskustelemisen ei pitänyt olla tabu...

Vir

[arkinenalistuja]

Kyse on ehdotuksien vastaanottamisen ja antamisen suhteen siitä miten itse kokee itsensä suhteessa toiseen ja toisen suhteessa itseensä. Tämä ei millään selityksen määrällä aukene, eikä siihen ole laskukaavaa, se vain on ja niin on ollut aina ja tulee olemaan niin kauan, kuin ihminen tätä palloa asuttaa. Sen kuuluu olla niin, se on osa inhimillisyyttä.

Lain tarkoittama seksuaalinen ahdistelu ei ole pelkkä itsensä kokema tilanne vaan siihen vaikuttaa olennaisesti se onko vastapuolen toiminta tilanteessa lain tarkoittamaa seksuaalista häirintää vai onko kyse vain ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta?