Miksi seksuaalisuuteen ei suhtauduta luonnollisesti?

[Brak]

Miksi koet, että seksi on yhteiskunnassamme jotain joka suljetaan tavanomaisten tarpeiden ulkopuolelle?

Kai se johtuu omasta kokemuksesta. Kun näen kirjastossa kivanoloisen naisen, en uskalla mennä ehdottamaan hänelle seksiä, koska tulee olo, että se on häirintää. Nämä viimeaikaiset ahdistelukohut ovat vain vahvistaneet tunnetta. On ruvennut tuntumaan yhä enemmän siltä, että seksi on likainen tarve, jota ei saa sanoa ääneen ja jota kohti ei saa pyrkiä.

En sitten tiedä, olenko vain harhainen, mutta kyllä minulla miehenä on sellainen olo, että jos ehdotan spontaanisti vieraalle naiselle seksiä, niin tällainen tarpeen ja toiveen ilmaisu tulkitaan yleensä kielteisesti.

Aina vain tuntuu siltä, että seksi on likainen tarve, josta ei saa avoimesti puhua, vaan joka on piilotettava monimutkaisiin menoihin.

[Meeri]

Se että se koetaan negatiivisesti, ei taida johtua siitä että sen naisen mielestä seksi olisi likainen asia.
Minusta seksin pyytäminen on ihan verrattavissa minkä tahansa muun hyödykkeen pyytämiseen. Ei ihmiset positiivisesti suhtaudu siihenkään kun tuntematon tulee pyytämään rahaa tai vaikka sulta autoa lainaksi. Nainen saattaa myös loukkaantua siitä että oletat hänen lähtevän noin vaan tuntemattoman matkaan. Naisilla on kuitenkin rutkasti valinnanvaraa, eikä tarvitse ottaa sänkyynsä vaan jotain random- tyyppiä.

Mutta mikäänhän ei sua estä kysymystä tuntemattomalta naiselta seksiä, ei siitä sakkoja saa. Mielestäni se vaan on typerää, kun muilla taktiikoilla onnistumisprossa on parempi.

[Apollyon]

Aloitan tarttumalla alkuperäiseen kysymyksen sanavalintoihin.

Mitä mahtaisi olla "luonnollinen" suhtautuminen seksuaalisuuteen? Kovin usein tuntuu, että sanaa "luonnollinen" käytetään tarkoittamaan sellaista tapaa toimia, joka on niin likellä omia mukavuusalueita, etteivät sen vaatimukset muodosta esteitä normaaleissa tilanteissa. Sillä ei ole luonnollisen kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on totutuista käytännöistä.

Itse varoisin tuon sanan käyttämistä, koska se tuo mukanaan mielikuvan "oikeasta" ja "alkuperäisestä" ja sitä kautta kertoo epäsuorasti, että kaikki muut tavat ovat jotenkin vääriä.

Anteeksi tällainen pilkun sodomisointi, mutta kysymyksenasettelulla on ihan helvetisti väliä sen kannalta, millaista keskustelua saadaan aikaiseksi. Jos lähdetään liikkeelle "luonnolisesta suhtautumisesta", sen kummemin määrittelemättä, ollaan aika syvällä suossa aika nopeasti.

--

Toisaalta en myöskään allekirjoita kysymyksen epäsuoraa väitettä siitä, että seksuaalisuuteen suhtauduttaisiin jotenkin epäluontevasti.

Mielestäni Suomessa vallitsee melko seksipositiivinen ilmapiiri ja ajatus jokaisen oikeudesta olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään tuottamatta muille kärsimystä (siis sitä ei-toivottua mallia) on melko tiukasti iskostunut yhteiskunnan perusnäkemyksiin. Seksuaalisuus on useimmille sen verran yksityinen asia, ettei sitä haluta tuoda julki kuin tarkasti rajatuissa tilanteissa.

--

Uskoisin alkuperäisen kysymyksen olevan sisällöltään käytännössä tällainen, jaoteltuna osiin:

"Miksei seksuaalisuudesta ole luontevaa puhua?"

Toisille on, toisille ei. Toiset tykkäävät jakaa ajatuksia ja kokemuksia, toisille ne ovat sen verran yksityisiä asioita, ettei niistä haluta puhua kuin ehkä oman kumppanin kanssa. Molemmat ovat ihan fine, eikä kumpikaan ole sen "luonnollisempi" tapa suhtautua. Osalle on todella vaikeaa avautua omista tarpeista ja haluista, osalle niistä puhuminen on arkipäivää ja menee aika luontevasti sellaisena kahvipöytäkeskusteluna.

Kyseessä lienee se, että seksusaalisuus on monille niin yksityinen asia, ettei sitä haluta jakaa eikä "sitä puolta" itsestä haluta näyttää, jakaa tai kohdata kuin vain tiettyjen ihmisten seurassa. Tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan, vaan oman yksityiselämän pitämistä yksityisenä tavalla, joka on itselle luonteva.

Esimerkiksi itselleni on todella luontevaa keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta sekä omista ja kumppanini tarpeista juurikin tuon kyseisen kumppanin kanssa, mutta esimerkiksi miitissä en (ainakaan vielä) kovinkaan suoraa jaa omia kokemuksiani, koska en koe sitä sellaiseksi ympäristöksi, jossa haluaisin "siitä puolestani" puhua. En ainakaan ihan vielä. Ehkä ensi kerralla.

"Miksi seksi on yksityisempi asia kuin syöminen?"

Tätä vertausta vähän karsastan koska siinä rinnastetaan kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan vertaudu kovinkaan luontevasti. Syöminen on tarve, joo. Seksuaalisuuteen liittyy tarpeita, joo. Mutta tavat tyydyttää niitä tarpeita ovat melko erilaisia. Syömiseen ei tarvita muita ihmisiä samalla tavalla, kuin seksuaalisuuteen (yleensä).

Taustalla on varmasti paljon kulttuurisia vaikutteita, mutta seksuaalisuus kuuluu monilla sinne sosiaalisen kanssakäymisen sisimpään, yksityisimpään piiriin ja on sitä kautta myös arka asia. Mitä tärkeämpää jokin on, sitä helpommin sen parissa satuttaa itsensä kun sitä haluaa niin saatanasti. Siksi seksuaalisuutta, joka on monelle yksi elämän tärkeimmistä asioista, ei haluta jakaa kuin niiden kanssa, kenen kanssa se tuntuu turvalliselta, tai semmoisella hyvällä tavalla vaaralliselta.

Emme halua, että meitä lähestytään tavoilla, jotka tunkevat sinne elämämme yksityisimmille alueille ilman omaa lupaamme. Siellä, jossian syvällä, olipa sitten miten HC dom tai puhkipiiskattu sub tahansa, olemme aika herkkiä ja sinne tunkeminen tuntuu aika kurjalta. Siksi sitä ei tehdä. Koska se tuntuu kurjalta.

Pitäisikö meidän sitten karaistua ja opetella jakaa seksuaalisuutemme muiden kanssa?

Minusta se se vasta luonnotonta olisikin. Seksuaalisuus, kun se jaetaan muiden kanssa, on jotakin ihan muuta kuin sitä fysiologisten tarpeiden tyydyttämistä, joka kivasti päättyy orgasmiin. Se on vivahteikasta ja merkityksellistä ja monesti aika diippiä settiä. Ajatus siitä, että olisi jotenkin luonnolista tai oikeampi tapa suhtautua siihen puoleen samalla tavalla kuin kahvilla käymiseen on itselle todella vieras. Toki jos se jollekulle toimii niin mikäs siinä, mutta en ihan äkkiä sanoisi, että niissä, jotka eivät niin halua tehdä on jotakin vikaa tai asian pitäisi muuttua.

[Piilukko]

Yhteiskunnassa on ilman sen suurempaa huutelua sovittu, että mitä missäkin paikassa on soveliasta tehdä. Tähän voi tottakai tulla muutoksia, mutta tällä hetkellä seksi on sellainen asia, jolle on varattu omat tiukat ilmenemispaikkansa. Se on minusta osittain ikävä asia, mutta onhan meillä myös alkoholin suhteen rajoituksia. Se ei nyt ihan vastaava tarve ole, mutta selkeästi hyvin haluttu asia tuo humalakin ja siitä johtuvan häiriökäyttäytymisen takia humalaan pääsyä rajoitetaan. Jos seksiin ei liittyisi niin paljon ongelmakäyttäytymistä, ehkä se olisi vapaampaa? Toisaalta kun katsoo vaikka euroopan menneisyyttä, rikkailla hoveissa on aina ollut erilainen oikeus irstailla kuin köyhillä kirkoissa, köyhien seksuaalikäyttäytymistä on rajoitettu rajusti, eli ehkä tässä on myös kyse halpojen huvien kieltämisestä kansalta?

Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että seksistä ei saa puhua, vaan siitä, että on tietyt säännöt sille, milloin ja missä ja miten seksistä saa puhua. Seksistä puhuminen koetaan yksityisenä asiana, erityisesti kun puheena on omat halut ja omat toimet. Se kiinnostavan näköinen nainen kirjastossa on vapaa valitsemaan, kenen kanssa puhuu seksitä, ja tekee sen mm ensin juttelemalla vähän säästä ja arvioimalla, oletko sellainen tyyppi, jonka haluaa päästää intiimimmälle alueelle. Artikkelin seksistä yleisesti voi lukea ja kirjoittaa, koska se ei mene henkilökohtaiselle tasolle. Uuden Guinean Massim-heimo muuten tuomitsee vihkiparin esiaviollisen yhdessä syömisen, kun taas ympäriinsä naiminen on ihan ok (käytän tässä länsimaisia termejä, "vihkimistä" esim siellä ei toki tapahdu, eikä avioliittoa solmita samalla tavalla kuin meillä jne). Kulttuuri voisi siis olla vaikka toisinpäinkin, syöminen hyvin intiimiä ja seksi hyvin vapaata. Ja jossainpäin yhdessä ulostaminen on normaalia, meillä sitä ei ole soveliasta ehdotella edes intiimikumppaneille. Oi aikoja, oi tapoja.

Kulttuurissamme miesten seksuaalisuus esitetään usein jonkinlaisena pitelemättömänä voimana, agressiivisuutena, hyökkäävyytenä. Tälläisessä ympäristössä seksiä naiselle ehdotteleva miesoletettu voi vaikuttaa hyvin uhkaavalta - tuo haluaa nussia minua, ja fyysisesti pystyy siihen minut todennäköisesti halutessaan pakottamaan, apuaaaa. Ja kun kyseinen henkilö on valmis rikkomaan soveliaisuuden ja normaalin käytöksen rajat kysymällä seksiä suoraan, todennäköisesti on päässä jotain vikaa, ehkä jopa niin paljon, että raiskaisi. Minulla kohteena ei ole mitään mahdollisuuksia tietää, otetaanko ei-vastaukseni tosissaan - jotkut kohteliammatkin miehet pudottavat yhtäkkiä kaiken kohteliaisuuden kun heille sanoo ei. Koska en tiedä, olenko turvassa, seksi ei takuulla kiinnosta. Siksi todennäköisyys tälläisen yhteyden hakemisen onnistumiselle on äärimmäisen pieni, ja hyvin todennäköisesti päädyt aiheuttamaan toiselle pahan olon. Samaan aikaan on ns. "helpon naisen"-leima, tarina siitä, että jos nainen lähtee sun matkaan, se lähtis ihan kenen tahansa matkaan, joten siihen ei kannata uhrata yhtään resursseja. Tää liittyy osittain myös tuohon raskaudenehkäisyasiaan, eli kohdunkantajalle seksi on ihan eri tavalla riski kuin siittiöidentuottajalle. Tämä tiedo kulkee syvemmällä kuin kulttuurissa, seksikäyttäytymiseltään varovaiset ja valikoivat kohdunkantajat, jotka vaativat aktilta ja ympäristöltä turvallisuutta, ovat lisääntyneet menestyksekkäämmin. Monet seksitauditkin muuten tarttuu helpommin peniksestä vaginaan kuin toisinpäin, ja esim papilloomavirus hepissä ei harmita yhtään (empatiaan kykenevää hepinheiluttajaa, joka ei halua tartuttaa kumppaneitaan, se toki harmittaa, mutta harmia ei aiheuta silloinkaan suoraan hepinkantajalle), pillussa se aiheuttaa syöpää, eikä kondomi suojaa kuin osittain.

Minusta näissä on muuten hyvä aina miettiä sitä näkökulmaa, että mitä jos sinulle tullaan ehdottelemaan seksiä, jota ei ikimaailmassa halua. "Moikka, haluisin sitoa sut tuoliin ja hakata kunnes vuodat, mennäänx meille vai teille toteuttamaan?" Tai jos seksiä ehdottaa esimerkiksi joku sellaista sukupuolta oleva, joka ei kuulu kiinnostuksiisi? Sulla on fetissi isoihin rintoihin, ja tyypillä onkin tekorinnat? Millainen fiilis siitä tulisi? Eivät nämä suoraan vertaudu, mutta tutustumisella on pointtinsa, tietää mitä saa, tietää mihin sanoo joo. Ja kun katsotaan seksiä vaihtokauppana, niin mitä sulla on tarjottavana? Sulla on suoran ehdottelun tilanteessa ollut aikaa tarkastella omista lähtökohdistasi, että tuo henkilö kiinnostaa, mutta sen pitäisi kolmessa sekunnissa yhdellä vilkaisulla päätellä, haluaako sua? Ei reilu kaupankäyntitilanne, oli kyseessä seksi tai mikä tahansa muu.

Mikä hyöty suoran seksin kysymisellä olisi? Miksi ei voi ottaa niitä askelia, jotka on kulttuurisesti sovittu, että otetaan, ennen seksin kysymistä? Kuitenkin kuvaat, että osaat ja haluat kysyä kohteliaasti. Kohtelias tapa kysyä seksiä tällä hetkellä on se, että kierrellään. Kuljetaan pitkä matka. Toisenlaisessa kulttuurissa se voisi olla pelkkä katse, jolla parittelukumppanit kutsutaan seksiin. Soisin itse suoremman kulttuurin syntyvän, kaikilla keskustelualueilla, ja näkisin sen nopeuttavan ihmiskunnan kehitystä siihen suuntaan, jota itse toivon. Pelko siitä, että seksikumppanin valinta väärin johtaa sattumiseen, on hyvin kurja asia joutua miettimään.

Miten etenisit, jos toinen sanoisi joo? Suoraan sänkyyn vai tutustuen? Harmittaako siis se, että juttelet jonkun kanssa, ja se on todella haastavaa introveritlle, ja lopulta yhtäkkiä selviääkin, että ei sitä kiinnostakkaan seksi, vaikka toivoit? Onko kyse jonkinlaisesta halusta selvittää heti kärkeen, voisiko seksi olla mahdollista, jos tutustumisen jälkeen natsaa, vai halusta päästä mahdollisimman nopeasti vällyjen väliin?

[pikkusisko]

Jotenkin hauskaa, että samojen kysymysten esittäminen toisenlaiseen sävyyn olisi herättänyt tulenpalavan someraivon. Nyt tuli jotenkin enemmän surullinen olo ja jopa jonkinlaisen hoivavietin ajama tarve selittää. Mukavampi näin 

Olkoon seksuaalivietti ihmiselle luontojaan miten voimakas hyvänsä, meillä on paljon muitakin tarpeita. Itse pidän positiivisena sitä, että sivistyneessä yhteiskunnassa paine päästä parittelemaan ei aja näiden muiden tarpeiden yli. Jos olisi sosiaalisesti hyväksyttävää ehdottaa seksiä jokaiselle jollain tavalla vetoavalle vastaantulijalle, niin suurimman osan ihmisistä olisi kyllä helkkarin vaikeaa käydä siellä kirjastossa tai kaupassa tai lääkärillä, tai saada ylipäätään mitään muutakaan asiaa hoidetuksi ilman häiriöitä. Elämässä on, tai ainakin olisi äärimmäisen terveellistä olla, paljon muitakin merkityksellisiä asioita kuin seksi.

Minäkin koen henkilökohtaisesti seksuaalisuuden kovin luontevana asiana ja keskustelunaiheena. Silti, suurilta osin introverttina ihmisenä itsekin minulla on voimakas tarve saada olla rauhassa. Tuntemattomien ihmisten lähestymiset koen ahdistavina ylipäätään. Epätoivotut seksuaaliset lähestymiset eivät ole niitä ahdistavampia siksi, että seksuaalisuus olisi minulle minkäänlainen ongelma taikka tabu, vaan siksi, että siinä loukataan minun itsemääräämisoikeuttani: Anskun jo mainitsemaa oikeutta päättää missä olosuhteissa ja kenen kanssa seksuaalisiin puheisiin saati tekoihin ryhdyn. Minulla on myöskin voimakas tarve tulla ihmisten keskuudessa kohdatuksi muunakin kuin kävelevänä vaginana, mitä suora ehdotus tuikituntemattomalta eittämättä hieman haastaa.

Minä ymmärrän kyllä sen, etteivät kaikki hienovaraisen sosiaalisen soidintanssin askeleita taida: tutustumista, tunnustelua ja hienovaraista flirttiä, jonka avulla saadaan selville onko toinen halukas mihinkään seksuaaliseen vuorovaikutukseen. Toiset taas eivät vain viitsisi nähdä sitä vaivaa. Molemmissa tapauksissa olisi minun mielestäni viisainta hakeutua toisten samankaltaisten seuraan. Jotkin alastonsuomet tai vastaavat saattavat tosiaan olla suorasukaisempia reittejä toisen ihmisen luo jos sellaisia kaipaa.

Jännä muutens, miten monet miehet, koettaessaan mielikuvissaan kääntää seksuaalisen ahdistelun asetelman, näkevät sielunsa silmin toinen toistaan upeampia bööniä estottomasti ehdottelemassa itselleen asioita, joista on haaveillut siitä lähtien kun kalsareihin on ensimmäistä kertaa lipsahtanut sotku. Se ei kuulkaas ihan mene sillä kaavalla se homma 

[UW]

Komppaan MM+ muiden jo sanomaa. En koe, että olisi vaikeaa, tai tabu. Päinvastoin huomannut, että mm yliopistolla opettajat puhuu varsin avoimesti ihmisten seksuaalisesta käyttäytymisestä milloin missäkin yhteydessä, seksistä kirjoitetaan joka paikassa    Se, ettei seksistä puhuta ihan joka ikisessä paikassa 24/7 ihan hyvä, mausteen aromi säilyy paremmin jos korkki kiinni kuitenkin.

[Von]

Miten olisi havainnollistava esimerkki? Mene ehdottamaan tuntemattomalle maitokaupassa erää Kimbleä. Ellei tämä suostu, onko Kimble tabu?

[Colestramus]

Miten olisi havainnollistava esimerkki? Mene ehdottamaan tuntemattomalle maitokaupassa erää Kimbleä. Ellei tämä suostu, onko Kimble tabu?

Multa löytyy ainakin lievästi hyvä esimerkki, jonka olen maininnut täällä aikaisemmin. En jaksa lainauksena kaivaa, kadonnut kuukausien takaiseen ketjuun varmaan, niin kirjoitan uudestaan.

Kävi kerran niin että olin käymässä kapakassa, ja muutamat siemailtua tutustuin erääseen naiseen, joka vaikutti oikein mukavalta. Kemiat osui kohdalleen, ja sain selkeän käsityksen (myös fyysisestä kontaktista, käsi reidellä, yms) että tämä tulee johtamaan joko minun tai hänen luokseen. Kun hän sitten kysyi vähän seinän takaa että haenko jotain vakavampaa, vai yhden yön hommaa, vastasin rehellisesti että ihan toistaiseksi vain hauskan pitoa. Joko fwb, yhen yön juttua tai muuta vastaavaa, en tyttöystävää.

Hänhän sitten vähän kimpaantui tästä, ja haukkui siaksi. Nyt tähän haluan painottaa että kaikki eleet viittasi siihen että molemmat haluaa seksiä, kummaltakaan puolelta ei tullut mitään elkeitä että haussa olisi perheellisessä tai vakiintumis mielessä kumppania. Enkä myöskään missään vaiheessa ylittänyt mitään rajaa, jota en uskonut voivani ylittää, esim suutelu, joka itse asiassa tuli hänen aloitteestaan.

Hieman aikaisemmista kokemuksista takautumana tulevan kyrpiintymisen johdosta tokaisin että "pitääkö sitten heti tervehtiessa luvata kuut ja tähdet taivaalta ja rueta miettimään sormusta, pitääkö valehdella ja jättää myöhemmin soittamatta, niinkö olisi parempi? Mikä vittu siinä on että ei suoraan voi sanoa rehellisesti ilman että vaikuttaa heti sialta, naisten pieksäjältä tai muulta vastaavanlaiselta paskiaiselta?"

Tämä naikkonen totesi että ei tietenkään, ymmärretävästi aika häkeltyneenä. Petiin ei ilta päättynyt, ja jälkeenpäin ollaan naurettu asialle.

Syy kinpaantumiseeni oli eräs kokemus naisesta joka itse pyysi minua suoraan hänen kämpälleen ja matkan aikana sanoin että en sitten hae vakavaa seuraa, ihan vain tiedoksi. Hänen kämpällään sitten tämä paskiainen alkoi oikein kunnolla keikistelemään ja supattelemaan korvaan kaikkea mikä saisi impotentista kärsivänkin jöpötykseen. Samalla kun otin housut pois, hän tokaisi että "jos jäät yöksi, niin se tarkoittaa että tämä jatkuu pitemmälle" Vähän tyhmä kun olen niin tarkensin vielä että ihan siis nimenomaan yöksi, vaiko seksi ylipäätänsä. Kyseessä oli siis ihan seksi ylipäätänsä.
Eli tämä kusipää siis houkutteli minut asunnolleen, tietäen että en hae vakavaa kumppania, vielä jatkoi kämpällä suoraa fyysistä kontaktia ja sitten teki sen että olisi pitänyt yhtäkkiä olla valmis vakavampaan heti suoraan.

Eli tarinoiden pointti, viestintä aivan saatanan tärkeää, koska ikinä ei tiedä tarkkaan mitä toinen hakee, ja miten asian ottaa. Näiden tapausten jälkeen en ole koskaan edes jaksanut vilkaista naisiin päin baarissa, koska tuntuu aina siltä että pitäisi olla joko kauhea macho sixpäkillä, heti olla valmis ostamaan sormus tai että pitää esittää jotain perkeleen sirkuttelevaa lintua 4 tunnin mittaisella soidintanssilla ennen kuin irtoaa.

Tinderi myös mainittiin täällä, niin mainittakoon se että miehet ja naiset jotka ei lue tekstiä jos siellä on sellaista... for fucks sake mikään ei seuran haussa kyrvi enempää kuin se että ei edes jaksa vaivautua lukemaan paria hassua riviä.

[Brak]

Mikä hyöty suoran seksin kysymisellä olisi?

Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?

Samalla tavalla on käytännöllistä kysyä junassa viehättävältä naiselta hänen yhteystietojaan tai kysyä häntä kahville. Tilanne on ainutkertainen. Jos naisen päästää menemään kysymättä, häntä ei välttämättä enää koskaan tapaa.

Enhän minä ihastuksistanikaan vaikene, vaan kerron naiselle suoraan, että olen ihastunut. En liehittele ja pyöri ympärillä ja keksi ties jonkinlaisia soidinmenoja, vaan kerron avoimesti ja suoraan tunteistani. Miksi ihastuksessa tällainen toiminta on ok, mutta seksuaalisissa tarpeissa ei?

[armadillo]

mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?

...

Samalla tavalla on käytännöllistä kysyä junassa viehättävältä naiselta hänen yhteystietojaan tai kysyä häntä kahville. Tilanne on ainutkertainen. Jos naisen päästää menemään kysymättä, häntä ei välttämättä enää koskaan tapaa.

Miksi ihastuksessa tällainen toiminta on ok, mutta seksuaalisissa tarpeissa ei?

Kyllähän jotkut (yleensä miehet, mutta toisinaan myös naiset) kertoo hyvinkin suoraan omista seksuaalisista tarpeistaan satunnaisille vastaantulijoille, kuten #metoo -kampanja on osoittanut. Varsinkin naiset (mutta vastoin yleistä harhaluuloa myös monet miehet) tuppaa tykkäämään näistä "loputtomista leikeistä" ennenkuin siirrytään graafisempiin neuvotteluihin pippelinsovituksen suhteen.

Kas kun tosi monelle seksi ei ole pelkästään sukupuolivärkkien yhteen  hinkkaamista, vaan paljon kokonaisvaltaisempi psykofyysis-sosiaalinen tapahtuma (nyt tuli monta vaikeaa sanaa peräkkäin, sori siitä). Aika monet (niin miehet kuin naiset) ei oikein koe edes saavansa seksistä niin paljon nautintoa vaikka päätyisikin yhteen jonkun tuntemattoman tyypin kanssa (riippuen toki paljon myös kyseisen tyypin rakastajantaidoista), verrattuna puuhasteluun tutumman kumppanin kanssa johon on muodostunut jonkinlainen tunneside. Ehkäpä juuri siksi se voidaan kokea hyvin intiimiksi ja tungettelevaksi kun joku tuntematon tyyppi tulee ehdottamaan panopuuhia. Se mikä sukupuolipuuhien puutteessa kärvistelevälle sosiaaliselle tuskastujalle tuntuu käytännölliseltä, voikin seksuaalisten himojen kohteen mielestä tuntua ahdistavalta ja henkilökohtaista turva-aluetta rikkovalta, ts. suoranaiselta seksuaaliselta ahdistelulta. (No joo, riippuu ehkä jonkin verran siitä miten asiansa esittää).

Ihastumisen osoittaminen tai siitä kertominen ei ole kuitenkaan (välttämättä) samalla tavalla tungettelevaa, koska sen ei koeta menevän niin voimakkaasti iholle. Kyllä senkin voi kokea vaivaannuttavaksi, mutta riippuu jälleen tosi paljon siitä miten (ja kuka) asian esittää.

Niin että siksi seksuaalisuuteen suhtaudutaan yleensä junissa, kirjastoissa ja lähikaupan kassajonoissa suhteellisen pidättyväisesti, ja se on ihan luonnollista

[stoge]

Ei se oo nii vaikeeta.


[/LÄHETÄÄ PANEE!b]


Stedaa joskus.

[latexbun]

Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?

Koska se (sosiaalinen käyttäytyminen) on muiden huomioimista. Jos et huomioi muita, voit olla ihan omassa seurassasi.

[Ramington]

Erittäin mielenkiintoinen puheenaihe. Suhde itseeni on käsittääkseni luonollinen, mutta seksuaalisuuteni ei kuullu aivan kaikille.

Nimimerkillä on helppo heittää omia tuntemuksia muiden luettavaksi, mutta jos oma nimi olisi linjalla, en niin helposti menisi kertomaan henkilökohtaisuuksiani. Pienessä kylässä kun asuu, huhut kulkevat valoakin nopeammin. Baarissa (ei täällä) välillä kuulen, kun jotkut on saannut joltakin helposti, hänelle on kertyy helposti lutkan maine. Itse en näin ajattele, koska kukin saa tehdä kehollaan niinkuin haluaa, mutta tästä maineesta voi olla haittaakin. Se antaa kuvan, että henkilö ei ole uskollinen ja hänen "standartinsa" ovat alhaiset.

Esimerkiksi, jos omalla nimelläsi postailet alastonkuvia tai kirjoittelet outouksia seksuaalisuudestasi. Työnantajat käyttävät kovin googlea ja löytävät sinun sähköposti-osoitteella maustettuja käyttäjiä, he voivat saada vääränlaisen kuvan sinusta ja pääsit ehkä mustalle listalle. En ole aivan varma käykö näin, mutta tämä on mitä kuvittelen kävisi, jos käyttäisin yhtä sähköposti-osoitetta. Voin olla hyvinkin väärässä. Sitä kautta voi päästä vaikka siivoamaan Keltaisen Ruusun Cruisin-aluetta tai Pornoleffan asetelmia kasaamaan.

[Brak]

Se olisi käytännöllistä. Eihän tuntematonta ihmistä välttämättä enää koskaan tapaa. Ja vaikka ihmisen tapaisikin, niin mitä ihmeen iloa on loputtomista leikeistä, jotka vaativat turhaa sosiaalista jauhantaa, jota inhoan?

Koska se (sosiaalinen käyttäytyminen) on muiden huomioimista. Jos et huomioi muita, voit olla ihan omassa seurassasi.

Sosiaalinen käytös ei perustu muiden huomiointiin vaan seksuaalisuuden pelkoon.

Muistan opiskeluajoiltani monta tuttavuutta, joiden kanssa teki mieli seksiä. Puuhailimme yhdessä, opiskelimme samoissa projekteissa ja tunsimme toisemme enemmän tai vähemmän. Usein minulla oli tunne, että en ole haluineni yksin. Joskus vihjeet olivat mielestäni ilmeisiä, mutta koska seksuaalisuus on kulttuurissamme arka aihe, en koskaan vihjeisiin tarttunut. En yksinkertaisesti uskaltanut.

Jotta mahdollisuus seksuaalisten halujen yhteen sovittamiseen tapahtuisi, täytyy puhua suoraan. Ryhmätyötiloissa voi istua haluttavan ihmisen seurassa viikosta ja kuukaudesta toiseen, mutta jos kumpikaan ei suoraan kysy, tilanne ei etene.

Seksuaalisuuden pelon vuoksi merkittävä osa irtosuhteista solmitaankin kemiallisissa tiloissa. Kun turruttaa ajattelunsa ja impulssikontrollinsa viinalla, niin sen jälkeen todellinen minä ja todelliset tarpeet pääsevät paremmin esiin. Minusta olisi kuitenkin suotavaa, että seksuaalisuuteen opittaisiin suhtautumaan niin neutraalisti ja luontevasti, että se voisi kohteliaiden tapojen puitteissa ilmetä myös arjessa suorana puheena.

[Tiia (Niina)]

Hyvä keskustelunaloitus minusta. Kiitos, Brak. Aloitteen tekemisen ja puheeksi ottamisen pulmat tulevat usein esille myös seksuaalineuvonnassa, varsinkin autismin kirjon ihmisten kokemuksissa. Monille sosiaaliset pelit ja soidinmenot ovat tosi hankalia ja energiaavieviä. Ymmärrän hyvin toiveen, että voisipa seksiä ehdottaa vaikka kauppajonossa ilman, että tulee väistämättä häirikön leima otsaan.

Komppaan myös harmitusta siitä, että valtakulttuurissa seksin ehdottaminen ja toteuttaminen on upotettu aika syvälle alkoholiin.

Itse en väittäisi Suomen seksuaali- ja tapakulttuuria vielä kovinkaan seksipositiiviseksi. Ei niin, että tavoitteena tarvitsisi olla mahdollistaa seksin ehdottaminen missä tahansa kenelle tahansa, mutta on meidän ympärillämme aivan liikaa aivan turhia tabuja, estoja ja normeja.