Psyykkinen turvasana

[Kolumnisti]

Psyykkinen turvasana

BDSM:ssä korostetaan paljon fyysistä turvallisuutta, yhteisiä pelisääntöjä, molempien osapuolten rajojen kunnioitusta. Sovitaan asioista etukäteen, keskustellaan, käydään läpi ehdottomia ei-asioita ja kukaties täytetään niitä lomakkeita, joissa kysytään monenlaisia asioita ja niihin voi sitten ajatuksella ympyröidä vastauksiaan ja jotka yhdessä käydään läpi. Sitten kun sessioidaan, niin alistaja huolehtii alistettavastaan. Veri kiertää raajoissa, piiskataan sopivasti, kuristetaan hellästi ja veitsikään ei viillä liian syvältä. Ei hajoteta sen alistettavan kehosta mitään pysyvästi eikä siten, että paikattavana pitäisi käydä. Jos sattuu fyysisesti liikaa, sanotaan turvasana, osoitetaan turvaele tai pudotetaan se pallo kädestä ja homma päättyy siihen. Keskustellaan, peruutetaan hiukan juuri siitä tilanteesta ja jatketaan tai sitten sillä kerralla päätetään sessio siihen. Seuraavalla kerralla tehdään toisin.

Kuinka paljon pohditaan sitä, jos jokin asia ei sitten psyykkisesti tunnukaan hyvältä. Jos joku tilanne sessiossa alkaa niin sanotusti vituttamaan, ahdistamaan ja henkisen rajan kynnyksiä koputellaan. Vitutuksen määrää voi joskus olla vaikea mitata, se kuuluisa oravanmitta ei aina riitä. Kukaties verbaalinen nöyryytys on silloin joskus tullut sovituksi, että kyllä se on ok, jos hiuka vaikka nimitellään.  Onko se sitten kuitenkaan mukavaa siinä sessiossa olla ja kuulla olevansa vastenmielinen, lihava sika. Se voi kuitenkin tuntua pahalta ja tunnelma siihen sessioon lopahtaa siihen. Ehkä siinä tekee mieli röhkäistä tuntuva vastalause ja pinkaista karkuun? Entä jos pelko session aikana muuttuu kauhuksi ja paniikiksi? Gägi suussa, huppu päässä, tiukasti sidottuna ja sen hetken eläminen omassa maailmassaan, kukaties ensimmäistä kertaa, voikin tuntua liian pelottavalta. Tahtoo pois!

Turvasana tai turvaele toimii tietenkin niin kivun kuin ahdistuksenkin lopettajana, mutta keskustellaanko ylipäätään psyykkisestä kivusta yhtä paljon kuin fyysisen kivun tuntemuksista ja siitä, milloin se turvasana on syytä sanoa? Joillekin verbaalinen nöyryyttäminen voi olla juurikin se juttu, todellinen turn on ja toisaalta, kaikille se ei sitä ole. Toinen nauttii pelosta session aikana ja toiselle se on painajainen pahimmillaan. Ihmisen mielen haavat ovat paljon hitaampia paranemaan kuin fyysiset ja joskus mieli ei parane koskaan. Joskus sitä liian paljon, liian syvälle menevää henkistä kipua on yksinkertaisesti liikaa. Henkisen kivun tuottaminen vaatii alistajalta paljon - tilannetajua, alistettavansa mielen ja kehon lukemista ja ymmärrystä lopettaa ajoissa. 

Sovitut asiat eivät aina kuitenkaan sillä session hetkellä päde. Alistaja ei voi edetä kuin juna tekemisissään, koska sanoihan se niin silloin kun juteltiin. Varmasti sanoi, vaan kun ihminen on ihminen ja tilanteet ja tilanteiden kokeminen voivat yllättää. Tuon asian turvallinen alistaja tiedostaa ja ymmärtää sen, että niitä todellisia rajoja luodaan yhdessä tekemällä ja etteivät ne rajat ole välttämättä tiukasti piirretyt vaan nekin elävät ja muuttavat muotoaan hetkestä riippuen. Tänään näin ja huomenna on ehkä toisin. Myös alistettavalla on oma vastuunsa. Turvallisinkaan alistaja ei ole ajatustenlukija.


  Normandie toivottaa kaikille hyvää joulua 2017!

[Kelpie]

En näe, miksi psyykkinen ja fyysinen puoli olisivat eri asioita.
Mieltä alistetaan kehon kautta ja kehoa ei voi alistaa vaikuttamatta mieleen.

Turvasanasta ja sen käyttämisestä itsessään on riid..väit..keskustelu jo usein, joten ei siitä sen enempää.

[Ms. M]

En näe, miksi psyykkinen ja fyysinen puoli olisivat eri asioita.
Mieltä alistetaan kehon kautta ja kehoa ei voi alistaa vaikuttamatta mieleen.

Turvasanasta ja sen käyttämisestä itsessään on riid..väit..keskustelu jo usein, joten ei siitä sen enempää.

Mieltä ei alisteta kehon kautta. Toki voi uhkailla kivulla, antaa paljonkin kipua ja näin "alistaa" kivun vastaanottajan. Itse en kuitenkaan näe, että tuo olisi alistumista. Se on tilanteesta pois pääsemistä. Eräänlaista neuvottelua.

Alistuminen, minusta, tapahtuu kokonaisuudessaan psyykkisellä tasolla. Taitava Dominoiva inspiroi alistumaan. Hänen ei tarvitse käskeä, ei edes pyytää. Hän inspiroi.

Asiat muuttuvat hiukan kun alistuva on myös masokisti. Silloin kivulla voi myös inspiroida.

Mutta, pointtini. Mieltä ei alisteta kivun kautta. Mieli alistetaan toisen mielen avulla. Kunnioituksella. Arvostuksella. Välittämisellä.

[bikantti]

Norma, ihanaa kun joku muukin miettii tätä osastoa Itse haarukoin tätä vähän eri lausein aiemmassa kolumnissa http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=17789.0



Mieli vs. keho, ajatukset ja tunteet vs. kehon tuntemukset... ovathan ne eri asioita, mutta myös monimutkaisessa yhteydessä toisiinsa.

[Mr Birch]

Normandien avaus on tervetullut ja aiheellinen jo siksikin, että meillä ei välttämättä ole yhtä vakiintuneita ja kehittyneitä käsitteitä psyykkisestä kuin fyysisestä tilanteestamme puhumiseen. Edelliset ovat vielä suuremmassa määrin subjektiivisia ja tilannekohtaisiakin. Kelpien kanssa voi olla samaa mieltä siitä, että liian jyrkkään erontekoon psyykkisen ja fyysisen välillä itse kokemuksena ei toisaalta ole syytä.

Vai onko kuitenkin niin, että syvällä sisimmässämme sittenkin uskomme hyvään henkeen ja pahaan ruumiiseen?

[Kelpie]

En näe, miksi psyykkinen ja fyysinen puoli olisivat eri asioita.
Mieltä alistetaan kehon kautta ja kehoa ei voi alistaa vaikuttamatta mieleen.

Turvasanasta ja sen käyttämisestä itsessään on riid..väit..keskustelu jo usein, joten ei siitä sen enempää.

Mieltä ei alisteta kehon kautta. Toki voi uhkailla kivulla, antaa paljonkin kipua ja näin "alistaa" kivun vastaanottajan. Itse en kuitenkaan näe, että tuo olisi alistumista. Se on tilanteesta pois pääsemistä. Eräänlaista neuvottelua.

Alistuminen, minusta, tapahtuu kokonaisuudessaan psyykkisellä tasolla. Taitava Dominoiva inspiroi alistumaan. Hänen ei tarvitse käskeä, ei edes pyytää. Hän inspiroi.

Asiat muuttuvat hiukan kun alistuva on myös masokisti. Silloin kivulla voi myös inspiroida.

Mutta, pointtini. Mieltä ei alisteta kivun kautta. Mieli alistetaan toisen mielen avulla. Kunnioituksella. Arvostuksella. Välittämisellä.

En kirjoittanut mitään kivusta.

Ilman telepatian taitoja on taitavakin dom sidottu fyysiseen maailmaan. Kunnioitus, arvostus ja välittäminen välittyvät fyysisen maailman, kuten puheen tai kosketuksen, kautta.

Tarkoitukseni oli esittää, että fyysinen ja psyykkinen epämukavuus ovat sama asia.

[minikettu]

Mulle on aina ollut ihan selvää, että myös psyykkisen puolen asiat on ihan täysi syy pistää peli hetkeksi tai kokonaan poikki. Sen ainoan kerran, kun olen halunnut keskeyttää koko session, syynä on ollut jostain kumpuava hätä. Olen siinä mielessä vähän naiivi, että yllätyin edes kysymystä, puhutaanko näistä asioista yhtä paljon.
Mulle on tosin vaan sanottu, että nää on sun turvasanat, ja käytä näitä jos tuntuu pahalta ja haluat tauon. Ei kukaan oo erikseen määritellyt että millä tavalla musta tarvii tuntua pahalta, että on oikeus käyttää turvasanaa. Paha olo on paha olo, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Eikä dominoiva tai sadisti voi mitenkään tietää, että toisella on paha olo, jos se toinen ei sitä kerro.

[Pip]

Mulle on aina ollut ihan selvää, että myös psyykkisen puolen asiat on ihan täysi syy pistää peli hetkeksi tai kokonaan poikki. Sen ainoan kerran, kun olen halunnut keskeyttää koko session, syynä on ollut jostain kumpuava hätä. Olen siinä mielessä vähän naiivi, että yllätyin edes kysymystä, puhutaanko näistä asioista yhtä paljon.
Mulle on tosin vaan sanottu, että nää on sun turvasanat, ja käytä näitä jos tuntuu pahalta ja haluat tauon. Ei kukaan oo erikseen määritellyt että millä tavalla musta tarvii tuntua pahalta, että on oikeus käyttää turvasanaa. Paha olo on paha olo, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Eikä dominoiva tai sadisti voi mitenkään tietää, että toisella on paha olo, jos se toinen ei sitä kerro.

Erittäin hyvä pointti. Juurikin toi on se tilanne, kun turvasana tulee sanoa ja sitä pitää tekevän kunnioittaa.

[Tahiti]

Hyviä pointteja. Itselle aihe on aika läheinen, koska fyysisen puolen (kivun) sijaan sytyn enemmän juurikin henkisestä pelistä. Ja kyllä se turvasana koskee ihan samalla tavalla myös sitä puolta. Toisen voi kyllä olla aika vaikea arvioida, milloin siinä mennään yli. Fyysisen kivun tuottamisessa on varmaan helpompi sanoa, mistä ei pidä - ei veitsiä, neuloja, pysyviä vammoja...  Miten sitten henkisen puolen asioissa, pystyykö niitä asioita erittelemään? Tätä asiaa pohdinkin vähän aikaa sitten, kun juttelimme erään domin kanssa mahdollisesta sessiosta. Itsellä nyt ainakin ulkonäön haukkuminen on yli menevä asia kuten varmaan aika monella muullakin.

Omalla kohdalla termi verbaalinen nöyryyttäminen kyllä tarkoittaa huomattavasti enemmän, kuin vain selkeää haukkumista. Normaalitkin kysymykset voivat olla tietyssä tilanteessa nöyryyttäviä ja alistavampia, kuin pelkkä huoraksi haukkuminen.

Ikinä kun ei voi tietää kaikkia toisen haavoja ja menneisyyttä, kaikilla on varmaan arkoja paikkoja joiden mainitseminen sessiossa voi iskeä liian lujaa. Asioista etukäteen keskusteleminen avoimesti ja ehkä varovaisemmin aloittelu voisi tässäkin toimia.

[nicolaus]

Mitä huonommin ihmisten välinen kommunikointi toimii, mitä huonommin subin tuntee, sitä vaikeampaa tuokin huomioiminen on. Ensimmäiset sessiot uuden subin kanssa ovat minulle pitkälti muuta kuin nautintoa. Nautinnolle ei jää aikaa, kun yrittää oppia toisen elekieleltä, ilmeitä, miettii rajoja, pähkäilee uskaltaako kokeilla tuota vielä. Tavoitteenani kun ei ole rikottu ihminen vaan pidempi suhde. Toki jos subi ei kerro jotain tai se tulee sivulauseessa puolihuolimattomasti, silloin epäonnistumisen riski on suuri.

[Lily]

Itsellä on vaikeuksia käsittää, miksi henkistä puolta ei otettaisi huomioon Dominoivan taholta, miten täällä vieläkin, meidän "täysjärkisten" joukosta löytyy kahta hämmästyttävää mielipidettä, jotka yritän esitellä, saadakseni paremmin pointtini esiin:

- subit/alistuvat/alistettavat, jotka ovat itse sitä mieltä, ettei heillä saa olla mielipidettä, eivätkä saa ilmoittaa haluistaan, toiveistaan Dominoivalle, vaan "koska on tullut subiksi alettua, niin mennään sillä mikä on Dominoivan tahto"

- Ne Dominoivat, jotka ovat sitä mieltä ettei subilla saa olla omaa tahtoa, koska:" ovat itsensä siihen asemaan halunneet"
Tätäkin pahempana ryhmä Dominoivia, jotka ovat sitä mieltä että subit ovat yhteiseen käyttöön kaikille Dominoiville, ja esim julkisesti käyttäytyvät subeja kohtaan alentavasti, jopa käskyttäen.. Mur sanon minä..
Teen omilleni selväksi varhaisessa vaiheessa jo, ettei käskytystä muiden Dominoivien taholta kuulu ottaa vastaan, ei ajatuksena, että Dominoivaa on toteltava, eikä edes sillä ajatuksella että tottelematta jättäminen tai "muka brättäily" olisi omaa Dominoivaa kohtaan epäkunnioittavaa..

Itselle subi ei KOSKAAN eikä milloinkaan heittopussi.
Subi on se joka vallan/ määräysvallan haluamalleen/haluamilleen Dominoiville antaa..

Hieman karkasi aihe, vaikkakin alustus liittyi oleellisesti mielipiteeseeni, jolla erinomaiseen kirjoitukseen vastaan..

Sessiossa alistuvalla/alistettavalla on yhtäläinen oikeus keskeyttää sessio, ehdottomasti ja varsinkin henkisten ongelmien, paniikin pakokauhun tai esimerkiksi fiiliksen menetyksen (jostain syystä) vuoksi.
Jos subin pitäisi jatkaa, vaikka ei yhtään tuntuisi siltä, niin seuraavan session aloittamisen yllä olevat mustat pilvet saattaisivat jopa olla esteenä fiilisten esiintuloon.

Aina puhutaan piiskaamisesta ja sessiosta, välillä melkein kiukuttaa, että näin yhdistetään kyseinen nimike ja tapahtuma.. Sessiointi voi olla niin paljon kaikkea muutakin..

Lily,
Eilen raiskanneena, vapauden riistäneenä=sessioineena, edelleen täysin fiiliksissä
Jatkossakin omieni henkisestä ja fyysisestä hyvin voinnista vastaavana toimiva

[Draugo]

Oma kantani on että turvasanaan ei tarvita mitään syytä ja se lopettaa aina kaiken toimintaan ja rooleihin liittyvän. Toki mitä vakiintuneempi suhde niin sitä enemmän toivoo että turvasanaa ei sanota leikillään tai kokeeksi koska sessioon voi olla hyvinkin vaikea päästä sen jälkeen enää sisään.

Koitan myös aina painottaa subeille että Domit ei ole ajatuksen lukijoita joten vaikka tarkkailen toisen reaktioita ja käyttäytymistä niin en välttämättä osaa silti tulkita kaikkia tilanteita jossa toiminta pitäisi lopettaa vaan minun on luotettava myös subiin siinä että turvasanaa käytetään kun sille on tarvetta. Täydellisessä maailmassa turvasanoja ei tarvittaisi vaan sessio pysyisi itsestään kaikille sopivilla rajoilla, mutta reaalimaailmassa näin ei ole. Toivon toki että jos subi turvasanaa käyttää niin hän uskaltaa ja voi myös keskustella syystä jotta voin tulevaisuudessa siihen reagoida, mutta ei toki ole mikään vaatimus turvasanan käyttämiselle

[vila]

Minä en sinänsä usko, että turvasana soveltuisi erityisen hyvin psyykkisen rajan lähestymistä/ylittymistä ilmaisemaan.

Turvasanan/eleen tarkoituksenahan on kai lopettaa toiminta välittömästi. Jos kipua on liikaa, köysi kiristää, happi loppuu tms... niin toiminnan välitön lopettaminen ratkaisee tilanteen ja kaikki ovat onnellisia. Mutta jos pyöritäänkin psyykkisten rajojen ympärillä niin ainakin omalta kohdaltani tiedän, että minulle on turvallisempaa etten voi itse lopettaa toimintaa vaan toisen täytyy keskittyä tarkkailemaan reaktioitani. Jos alistuminen on tarve niin on kovin helppo mennä mukaan "flowhun" ja ehkä vähän dissosioida, ja sitten kun se turvasana sanotaan niin ollaan ehkä jo menty liian pitkälle. Viesti voi tulla liian myöhään ja alistuvalla on joku möykky sisällä. Tämän vuoksi itse uskon, että ainoa psyykkistä puolta suojaava tekijä on session jälkeen tapahtuva avoin keskusteluyhteys jossa alistuva voi esittää Alistajaa kohtaan myös ihan suoraa kritiikkiä. Se onkin sitten eri asia kuinka moni Alistaja kykenee ottamaan suoran palautteen vastaan ilman, että dominointi-itsetunto kärsii. En tiedä, mutta toivottavasti suurin osa.