Tärkeimmät arvosi, periaatteesi, elämänohjeesi

[KingDom]

Linkola on siinä mielessä kaikessa kahjoudessaankin erittäin vaarallinen henkilö, että on ihmisvihaaja. Tämän on itsekin myöntänyt useassa yhteydessä.

Hänen tavoitteensa lienee että ihmiset kuolis kaikki pois, ilmeisesti kuitenkin itseään lukuunottamatta.

[Kaamos]

Brak tuntuu olevan vielä teiniangstisen nihilistisessä pessimistisyydessä. Ei ihmisessä ole sen enempää vikaa kuin peurassa joka ylikansoituksellaan tuhoaa yhtälailla aluskasvillisuuden ja elinympäristönsä kuin ihminen. Ihmisen ero on siinä että me voidaan tehdä asialle jotain. Maailma on pikkuhiljaa ottanut askeleita kohti itsevaraisuutta ja puhtaampaa teknologiaa+energiaa. Koskaan ei ole puhuttu ja läinsäädetty kestävää kehitystä enemmän kuin nykyään (vaikka joskus otetaan askel taaksepäin) ja kyllä se on kaikilla takaraivossa ajatuksena että ei voida jatkaa samaan malliin loputtomasti. Muistaako kukaan 90-luvun alkupuolta miten paskasta kaikkialla oli ja ketään ei kiinnostanut? Olemme ihan yhtälailla luonnon oma testipupu kuin kaikki muutkin lajit täällä. Organismit jotka menestyy tekee sen aina muiden lajien kustannuksella ahmiessaan biomassaa itselleen jotta voi kopioitua enemmän.

Maailma on aina muutoksen keskellä, ei se koskaan seiso paikallaan eikä se mihinkään tuhoudu. Me tehdään maailmasta meidän näköinen ja kaikki tulee olemaan erilaista: sen ei tarvi olla kuitenkaan perseestä. Viekää lasit kierrätykseen, äänestäkää, tukekaa kestävää kehitystä ja ollaan ystävällisiä toisille.

[Kukkanen]

Tuo on sinivalas hyvin sanottu, ihminen on todellakin ensimmäinen laji, mikä täältä tulee katoamaan

Eeeet voi olla tosissas. Ihminen on ainaki välillisesti vaikuttanu aika monen lajin lopulliseen katoamiseen. Vai takerruinko saivartelemaan huonosti muotoiltua lausetta nyt?

Peesi kumminkin sille mitä sinivalas sanoi.

Sori, siis totta kai ihminen on ajanut jo monia lajeja sukupuuttoon, toisaalta myös pelastanut ja suojellut joitain. Mutta ihminen itse on myös yks herkimpiä lajeja, ihan jo vaikkapa sen perusteella, missä lämpötilassa pystyy elämään. Eli ensimmäisten joukossa tulee kuolemaan sukupuuttoon, tarkoitin. Ellei tapahdu jotain kummallista ja käänteentekevää.

Kaikki elää ja muuttuu jokatapauksessa. Vaikka ihmislaji säilyisikin, ei se taatusti tule pysymään samanlaisena ja samannäköisenä kuin nykyään. On turha takertua mihinkään, kun elämä ja evoluutio on dynaamista muutosta koko ajan. Voi vain katsella uteliaana vaihtuvia maisemia, toki tehdä hyvää sen minkä pystyy, mutta koko maailmaa ei voi kuitenkaan yksi ihminen pelastaa.

[OLAN]

Rehellisyys ja maalaisjärki. Näillä pääsee elämässä pitkälle.

[Von]

Mutta ihminen itse on myös yks herkimpiä lajeja, ihan jo vaikkapa sen perusteella, missä lämpötilassa pystyy elämään. Eli ensimmäisten joukossa tulee kuolemaan sukupuuttoon, tarkoitin.

Eikä ole. Me ollaan hyvin sopeutuvainen laji, myös lämpötilojen suhteen. Eläinlajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, ja me vaan lisäännytään. http://wwf.panda.org/about_our_earth/biodiversity/biodiversity/

Tottakai meillekin se viimeinen banaaninkuori jostain löytyy, mutta suuri osa lajeista kaatuu ennen meitä.

[MrDarkSide]

"Joskus olemme itse oman hyvinvointimme suurin este".

En nyt tiedä onko niinkään tärkein arvo/periaate/elämänohje, mutta kyllä se monta kertaa pitää paikkansa. 

[Xipetotec-A]

Yritän etsiä itseäni lisää myös sellaisilta elämänalueilta, jotka aluksi saattavat tuntua vierailta, tai "ei omilta" , koska sekin voi opettaa jotakin. Tai ainakin muuttaa katsantaani avarammaksi, ja sitä kautta voi tutustua hyviin tyyppeihin.

Myös se, että minä olen millainen minä olen, ja se ei ole kaikkien kuppi teetä. Ja että seuransa saa aina valita.

[Jake]

Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa onnellista lapsuutta. 

[Lasher]

Nykyinen kestävän kehityksen painottaminen on pelkkä "liian vähän, liian myöhään" -reaktio sille, että ihmiskunta on vedellyt veistä kurkullaan riittävän pitkään ymmärtääkseen loppusuoran alkavan häämöttää. Huomiohuoraamisen, itsetarkoituksellisen kuluttamisen ja nyyhkyhumanismin kulttuuri ansaitseekin lopullisen tuhon, mutta huolenani on sen ohella saattavan mennä tuhkaksi paljon hyvääkin.

Erämaahan en ole muuttamassa enkä itseäni ottamassa hengiltä, toivottavasti tuotan jollekin pettymyksen.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, ajoittain on tullut otettua ylös itseeni erityisesti vetoavia sitaatteja:

"Taide ja uskonto ovat hyvin lähellä toisiaan. Ajattelen, että on ollut jonkinlainen korkea ajatus, mysteerio, joka on asunut ihmisten sielussa... jolle ei voinut antaa muotoa kuin taiteen kautta."
- Akseli Gallen-Kallela

"Kuolema kohtalos on, se ainiaaks mieleesi paina, noudattaen jumalten neuvoja toimissasi. Kuole et kuolemassa, jos elämän lakia seuraat, kahlees vain kirpoavat, jumaluus osasi on."
- Pythagoras

"Tätä maailmanjärjestystä, kaikille samaa, ei tehnyt kukaan jumalista eikä kukaan ihmisistä, vaan se on aina ollut ja on ja tulee olemaan ikuisesti elävä tuli, joka mittansa mukaisesti syttyy ja mittansa mukaisesti sammuu."
- Herakleitos

"Ikuisissa totuuksissa on jotakin rauhoittavaa. Ne ovat jotakin, jolle eivät mahda mitään demokraattiset enemmistöpäätökset, naisnäkökulma, mediamyllytys, markkinavoimat, puoluetoimistojen vehkeilyt eivätkä kirkolliskokousten julistukset."
- Albert S. Kivinen

"Should the subduing talisman, the cross, break, then will come roaring forth the wild madness of the old champions, that insane berserker rage, of which the northern poets sing. That talisman is brittle, and the day will come when it will pitifully break. The old stone gods will rise from the long-forgotten ruin and rub the dust of a thousand years from their eyes; and Thor, leaping to life with his giant hammer, will crush the Gothic cathedrals!"
- Heinrich Heine

"Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa."
- Helsingin Sanomien arvostelu Timo Vihavaisen kirjasta Länsimaiden tuho

"I'm for secession and identity and heritage and self-determination. I'm against globalism and universalism and monoculture, always and everywhere."
- Jack Donovan

"Brother Blackshirts, my comrades in struggle:

Our fight is for the soul, and in that battle we go forward together till victory be won. Our struggle is hard, because we are fighting for something great, and great things are not lightly or easily gained. We are fighting for nothing less than a revolution in the spirit of our people. We must be worthy of our mission, for Blackshirts are those who are summoned to lead the people to a new and a higher civilization.

The Blackshirt is a revolutionary dedicated to the service of our country. We must always possess the character of the true revolutionary. It is not the character that you observe in the little men of the old parties, blown hither and thither by every gust of convenience opinion, elated by a little success, downcast by a little failure, gossiping and chattering about the prospects of the next five minutes, jostling for place, but not so forward in service. Without loyalty, endurance, or staying power, such a character is the hallmark of financial democratic politics. It is the opposite of national socialism.

In the true revolutionary, the first quality is the power to endure. Constancy, loyalty to cause and comrades, manhood and stability of nature. These are the qualities of the true Briton and the true revolutionary. In our movement that great character of the British has been reborn. And for that reason we carry within us the destiny of Britain. We care not whether we win tomorrow morning or at the end of a lifetime of labour and of struggle. For to us the little calculations of the little men mean nothing. All we care is that win we will because Britain demands it and no power on earth can hold down the will within us.

Struggles we have had and will have. Blows we have taken and will again. Victories we have had and will have again, yes greater victories than even Britons have ever known. Through good and ill we march on, till victory be won, for this is the character of the true revolutionary. In the great moments of supreme struggle and decision it is easy to hold that character, even in supreme sacrifice. It is not so easy in the hard daily task. It is then even more that in the great fights we have together that I would like to be the companion of every one of you. I would like to be with every action team that carries the message of our new faith to new streets. I would like to be with every man or woman during the hard but vital job of giving leadership to the people in the block of houses for which they are responsible.

For these are the jobs that come, by the dedication of thousands to that mission of leading the people in their own homes and streets, revolution is won. In that task I cannot in body be with everyone of you every day. But in spirit I am with you always. Because this work of the dedicated Blackshirt will win the Britain to which my whole spirit is given. Together in Britain we have lit a flame that the atheists shall not extinguish. Guard that sacred flame my brother Blackshirts until it illumines Britain and lights again the path of mankind."
- Sir Oswald Mosley

"Kaikki muodot ovat turhuutta, yksin kylmä ydin pysyy ikuisesti."
- Johannes Nefastos

Ja vielä lopuksi:

"I have a cunning plan."
- Edmund Black Adder

[Brak]

Nykyinen kestävän kehityksen painottaminen on pelkkä "liian vähän, liian myöhään" -reaktio sille, että ihmiskunta on vedellyt veistä kurkullaan riittävän pitkään ymmärtääkseen loppusuoran alkavan häämöttää. Huomiohuoraamisen, itsetarkoituksellisen kuluttamisen ja nyyhkyhumanismin kulttuuri ansaitseekin lopullisen tuhon, mutta huolenani on sen ohella saattavan mennä tuhkaksi paljon hyvääkin.

Olipas mukavia lainauksia tuossa viestissäsi.

Mitä tulee viestisi alkuosaan, niin näinhän se on, kun katsoo tosiasioita eli esimerkiksi tilastoja. Ne osoittavat kiistatta kohti tuhoa, mutta silti ihmiset tahtovat naiivisti uskoa, että kaikki kyllä järjestyy. Ihmiset uskovat parempaan tulevaisuuteen riippumatta siitä, mitä asiantuntijat kertovat. He uskovat, vaikka vastikään 16 000 tieteen tekijää ympäri maailman varoitti, että nykymenolla ei ole tulevaisuutta. He uskovat, vaikka tilastot osoittavat, että aina kun talous kasvaa, myös luonnonvarojen kulutus ja päästöt kasvavat. Suomenkin kasvihuonepäästöt ovat kääntyneet taas nousuun talouden vähän elvyttyä. Mutta kukaan ei puhu päästöistä. Sen sijaan puhutaan työllisyydestä. Pitäisi saada lisää kuluttajia ja lisää tuhon luojia eli työllisiä.

Uskoa avittaa ihmisen kokemuksellisesti lyhyt perspektiivi. Suurin osa kansalaisista ei tajua, miten lyhyt silmänräpäys 100 vuotta ihmiskunnan historiassa on, ja silti siinä ajassa kulutuskulttuuri on luonut säälimättömän tuhokoneiston, joka kulkee kohti loppuaan. Loppu ei tule ehkä omana elinaikanamme, ei ehkä vielä edes sadan vuoden päästä, mutta tuhannen vuoden sisällä se tulee aivan varmasti. Ja tuhat vuotta on ihmiskunnan historiasta alle 0,5 %.

Sama tuhon ongelma vaivaa kansojen sekoittumista. Monikulttuurisuus ei toimi missään. Eri näköiset ihmiset voivat elää yhdessä, mutta kun kulttuuriset perusarvot ja moraalikäsitykset risteävät, seurauksena ei suinkaan ole vastavuoroista oppimista vaan päinvastoin eristäytymistä. Länsimaiset feministit eivät tahdo omaksua jyrkän linjan muslimien tasa-arvokäsitystä, vaikka jostain syystä muslimien oikeutta siihen puolustavatkin. Kaikkein vahvimmatkin tasa-arvon kannattajat tahtovat vain oman tasa-arvonsa eivätkä todellista tasa-arvoa, joka on aitoa ja vilpitöntä kohtaamista ja omaa vastaan käyvän sietämistä. Emme yksinkertaisesti biologisesti ole eläimiä, jotka sietäisivät oman laumansa ulkopuolisia. Täällä netissäkin heimoutuminen on vinhaa. Samanmieliset lyöttäytyvät yhteen ja vaalivat omaansa sen sijaan että yrittäisivät oikeasti elää todeksi muiden kokemaa todellisuutta.

[Kukkanen]

Mutta ihminen itse on myös yks herkimpiä lajeja, ihan jo vaikkapa sen perusteella, missä lämpötilassa pystyy elämään. Eli ensimmäisten joukossa tulee kuolemaan sukupuuttoon, tarkoitin.

Eikä ole. Me ollaan hyvin sopeutuvainen laji, myös lämpötilojen suhteen. Eläinlajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, ja me vaan lisäännytään. http://wwf.panda.org/about_our_earth/biodiversity/biodiversity/

Tottakai meillekin se viimeinen banaaninkuori jostain löytyy, mutta suuri osa lajeista kaatuu ennen meitä.

No, mutta eiköhän esim. torakat, rotat, monet bakteerit sekä virukset ja alkueläimet sekä kasvillisuus tänne jää ihmiskunnan jälkeen. Vaikka ihmiskunta kuolisi/kuolee, aika todennäköisesti kasvillisuus ja jäljellä oleva eläimystö ottaa vallan aika nopeasti, ei ihmisiä jää mikään "kaipaamaan". Kaunis hetkemme täällä kuten vaikkapa dinosauruksillakin. Miksi ihmiskunnan tulisi edes säilyä ikuisesti? Vieraita täällä ollaan ja antaa maailman muuttua siten kuin se sitten muuttuukaan.

On mun mielestä ihminen lajina aika hauras moniin muihin verrattuna. Toisaalta myös lajina mielenkiintoinen, mutta siinäkin voi olla vähän "oma lehmä ojassa" ja tulee ihasteltua omaa lajiaan ihan oman lajin säilymisen vuoksi. Kuka ties, jos kärpäset ajattelisivat tietoisesti, kuvittelisivat olevansa lajina ylivertaisia
Itse olen sitä mieltä, että lajien runsaus, evoluutio ja muutos itsessään on kaunista, ja lajien vuorovaikutus, ei mikään yksittäinen laji ylitse muiden. Tietyllä tapaa on kaunista ihmisyys, mutta myös ihmisessä pesivä flunssavirus tai syöpä. Avautuva nuppu, ja kuihtuva kukka, elämän kierto.

[Pip]

Mutta ihminen itse on myös yks herkimpiä lajeja, ihan jo vaikkapa sen perusteella, missä lämpötilassa pystyy elämään. Eli ensimmäisten joukossa tulee kuolemaan sukupuuttoon, tarkoitin.

Eikä ole. Me ollaan hyvin sopeutuvainen laji, myös lämpötilojen suhteen. Eläinlajeja kuolee sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, ja me vaan lisäännytään. http://wwf.panda.org/about_our_earth/biodiversity/biodiversity/

Tottakai meillekin se viimeinen banaaninkuori jostain löytyy, mutta suuri osa lajeista kaatuu ennen meitä.

No, mutta eiköhän esim. torakat, rotat, monet bakteerit sekä virukset ja alkueläimet sekä kasvillisuus tänne jää ihmiskunnan jälkeen. Vaikka ihmiskunta kuolisi/kuolee, aika todennäköisesti kasvillisuus ja jäljellä oleva eläimystö ottaa vallan aika nopeasti, ei ihmisiä jää mikään "kaipaamaan". Kaunis hetkemme täällä kuten vaikkapa dinosauruksillakin. Miksi ihmiskunnan tulisi edes säilyä ikuisesti? Vieraita täällä ollaan ja antaa maailman muuttua siten kuin se sitten muuttuukaan.

On mun mielestä ihminen lajina aika hauras moniin muihin verrattuna. Toisaalta myös lajina mielenkiintoinen, mutta siinäkin voi olla vähän "oma lehmä ojassa" ja tulee ihasteltua omaa lajiaan ihan oman lajin säilymisen vuoksi. Kuka ties, jos kärpäset ajattelisivat tietoisesti, kuvittelisivat olevansa lajina ylivertaisia
Itse olen sitä mieltä, että lajien runsaus, evoluutio ja muutos itsessään on kaunista, ja lajien vuorovaikutus, ei mikään yksittäinen laji ylitse muiden. Tietyllä tapaa on kaunista ihmisyys, mutta myös ihmisessä pesivä flunssavirus tai syöpä. Avautuva nuppu, ja kuihtuva kukka, elämän kierto.

Mä alan pikkuhiljaa tuohon linkolaisuuteen myöskin osoittamaan samanmielisyyttä.

[Kukkanen]

En mä ainakaan myönnä olevani linkolalainen En ole edes lukenut hänen kirjojaan. Mitä jonkun haastattelun joskus katsoin, vaikutti olevan mun makuun vähän turhan synkeämielinen tyyppi; sain mielikuvan että on aika yksinäinen ja katkera, mä taas en halua viettää lyhyttä elämääni katkeroituen. On paljon syitä olla onnellinen, tai onneton, riippuen mihin huomionsa haluaa keskittää. Onko mielenkiintoista ja omanlaisensa "ihme", että ihmiskunta on saanut maapallolla vierailla, kesti se sitten miten kauan kestikään? Vai onko se lohduttoman surullista, että ihmiskunta ei selviäkään loputtomiin ja on vielä aiheuttanut tuhoa mennessään? Tokihan molempia. Oommehan kaikki vapautemme vankeja, ja vankeja ja vapaita yhtäaikaa kehossamme, asunnossamme, kaupungissa, Suomessa, maapallolla. Universumin vankeja ja vapaita.

Enemmän on vaikuttanut luonnon arvostamiseen varmaan se, että vietin lapsena enemmän aikaa metsässä kuin ihmisten parissa, joten metsä on toinen kotini ja melkein kuin toinen (luotettavampi, heh) äiti. Sammalen syliin on aika mukava nukahtaa lämpimänä kesäpäivänä ja ylipäätään luonnossa tajuaa oman pienuutensa -mitätöimättä ja pienentämättä silti itseään. Luonnossa jotenkin tasapainottuu ja saa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa, katsoo laajemmasta perspektiivistä ja kokee olevansa osa kaikkeutta. Harmi vain, miten moni nykyihminen on vieraantunut luonnosta. Mulle metsä on hyvin tärkeä. Siellä libidokin herää, nesteet virtaa, on energinen ja samalla tyyni olo. Säännölliset metsäretket tekevät hyvää ainakin mun mielelle ja keholle ja onpa tutkittukin (Metla ainakin), että jo 15 minuutin oleilu metsässä laskee verenpainetta ja stressitasoja. Jopa jo metsäkuvien katselu rauhoittaa. Onhan se aivan luonnollistakin: rikas värimaailma, etenkin vihreän ja sinisen sävyt, kertovat siitä, että ympäristö on elinkelpoinen. Jo aika kauan aikaa sitten on ollut eloonjäämisen kannalta järkevämpää hakeutua vehreään, monipuoliseen ympäristöön jossa on myös suojia, kuin esim. aavikolle. Kumpaa sitten betoniviidakko enemmän muistuttaa, se on vähän tulkinnanvaraista. Itseäni harmaus ahdistaa, nautin enemmän kun värejä ympärilläni ja monimuotoisuutta, kaikilla elämän osa-alueilla.

[Serpent]

Itselle ehkä tärkein elämänohje on että rakasta ja kunnioita itseäsi.

[Kettu vinossa]

Itse olen sitä mieltä, että lajien runsaus, evoluutio ja muutos itsessään on kaunista, ja lajien vuorovaikutus, ei mikään yksittäinen laji ylitse muiden. Tietyllä tapaa on kaunista ihmisyys, mutta myös ihmisessä pesivä flunssavirus tai syöpä. Avautuva nuppu, ja kuihtuva kukka, elämän kierto.

Syöpä ei ole oma lajinsa, vaan sairaus jossa solut alkavat toimimaan väärin. Virukset toki ovat oma elämänmuotonsa ja ne voivat aiheuttaa syöpää. Ihailkaamme viruksia omana elämänmuotonaan, mutta syöpää ei tarvitse ihailla.