Ei saa kulkea eri suuntaanJoskus tuntuu siltä, että jos haluaa kulkea omaa polkuaan, olla ylpeästi erilainen, teet jotain väärin. Selkein fyysinen esimerkki on siinä, kun kävelet kohti määränpäätäsi, eikä samaan suuntaan kulje ketään muuta ja vastaan kävelee useamman ihmisen porukka. Kohtaat tämän porukan yksin kapeassa kulkuväylässä, ja väistäessään esimerkiksi kolmen rivistä kahden riviin vastaantulijan ohittaessa saa tämä vastaantulija mulkoilut osakseen. Aivan kuin ryhmällä olisi yksinoikeus kulkea väylällä, vähät siitä, että liikennettä olisikin molempiin suuntiin tällä kapealla kaksisuuntaisella väylällä.
Tätä samaa näkee myös siinä, kun moni ihminen ei osaa ajatella oman kuplansa ulkopuolelle. Vain se oma tapa on oikea, vaikka toiselle se tapa tarkoittaisi punaisen olevan sinistä. Ja jos erehtyy olemaan eri mieltä on kuin pahin syntinen. Suvaitsemattomuus ja välinpitämättömyys jylläävät. Ajatellaan vain omaa itseämme ja unohdetaan ne muut, varsinkin jos muut ovat pienempiä tai ujoja ilmaisemaan oman kantansa. Jyrätään omilla mielipiteillä eikä edes huomioida mahdollisuuksia kompromisseihin.
Ehkäpä ihmismieli vain on sellainen? Dominoivat on vain kiukkuisia subeja, vai miten se menikään?
Itsekin olen sortunut usein siihen, että olen miettinyt sitä, että eihän tuo ihminen voi tehdä noin, koska hänhän on sitä mitä on eikä sitä mitä tuossa juuri nyt tekee. Tässä vaiheessa toisinaan tuon ajatuksen onnistuu karistamaan pois, onhan jokaisella oikeus kehittyä ja muuttua, mutta toisinaan se vain tuntuu niin mahdottomalta. Tässäkin tapauksessa ihminen, joka on aikaisemmin kulkenut samaan suuntaan kuin kaikki muut lampaan lailla - tehnyt juuri sitä mitä hänen on oletettu tekevän - onkin kääntynyt päinvastaiseen suuntaan etsimään väylää kulkeakseen eri suuntaan - tekemään juuri sitä mitä oikeasti haluaa tehdä.
Juttelin vastikään erään henkilön kanssa, joka ei tiedä juurikaan mitään 'skenestä'. Hän kovasti kummasteli monia asioita, mutta yksi kysymyspari kummastutti, ehkä siksi, että itselle sen vastaus oli itsestäänselvyys.
"Aloittaako kaikki subina, vai saako olla jotain muuta? Entä saako vaihtaa sitä mitä on alussa joksikin muuksi?"
Toisinaan on vaikea kuvitella jonkun tuttunsa olleen jotain muuta kuin mitä nyt on. Onhan meillä massuja, jotka ovat aloittaneet subeina tai yrittäneet alistua kuitenkaan kokematta sitä omakseen. Ja on tietenkin myös sellaisia subeja, jotka ovat yrittäneet olla dominoivia alussa, mutta nopeasti todenneet, ettei se ole oma juttu. Aina saa kääntyä kulkemaan eri suuntaan, siihen omaan suuntaansa.
Välillä ärsyttää, kun ympäröivä yhteisö monessakin asiassa, mielipiteissä tai muussa olemisessa, ei suvaitse eri suuntaan kulkemista. Ollaanhan me hyvinkin suvaitsevaisia, mutta aina tulee vastaan se jokin asia, mitä ei suvaita. Yritetään nyt vaan kuunnella kaikkien mielipiteet, ei niistä tarvitse tykätä ja sen voikin kertoa suoraan että on eri mieltä ja asia on sillä selvä.
Tällä erää tämä on viimeinen kertani kynän varressa. Ties vaikka joskus vierailevana tähtenä jotain täällä vielä kirjoittelen. Inspiraatio kirjoittaa on ollut monesti hukassa, mutta kiitokset asianomaisille niistä kommenteista joita olen saanut pohdiskeltavakseni sekä keskusteluista, joita turinani ovat synnyttäneet.
Jen, joka ainakin kulkee omaa suuntaansa.
