Kriisipaniikki

[Dariane]

Jos seksi ei kiinnosta tai tuota nautintoa tarvis tietää onko vika fyysinen vaiko korvien välissä.

Seksuaalisuus on todella iso oma ihmisistä jopa siinäkin mielessä ettei koe sellaista. Ja kun vuosia jouduin miettimään mikä osa musta on rikki kun en saanut Aku Ankka seksistä mitään irti (etenkin siinä vaiheessa kun aloin kovasti esittää että tuntuu hyvälle, niin pirun hyvälle) se jollain tavalla masensi ja ajelehdin todella kauas itsestäni. Seksistä tuli kaikkea muuta kuin nautinto. Ja kun löysin "tämän maailman" olin aivan tohkeissani etten olekaan viallinen. Vähän tuntuu hupsulta sanoa että musta tuli kokonainen mutta jotenkin eheämpi ainakin.

Se oli jonkinlainen vapautumisen tunne ja nyt pelkään että se on kadonnut. Ei siksi että en kiihottuisi vaan siksi ettei toiminta vastaa sitä mitä se on ajatustasollani: kun siinä lojuu naruissa ja toinen lykkii, se tuntuu enemmänkin kiusalliselta koska siitä puuttuu se jonkin. Pidän valtavasti "käsikorujen" paineen tunteesta, olla pöytään kiinnitettynä perse pystyssä mutta kun aletaan hommiin se on niin kauan kivaa kunnes homma muuttuu siksi "tavalliseksi" touhuksi sillä erotuksella että satun olemaan liikuntakyvytön.

Mutta tässähän on hyvä alku. Tiedät vähän siitä, mistä tykkäät ja sitten siitä, mikä ei niin kiinnosta ainakaan nyt just. Entä jos pohtisit jonkun kivan kanssa, mitä muuta kuin panohommia sen jälkeen voisi tapahtua, kun on liikuntakyvyttömänä perse pystyssä. Se on kuitenkin aika oivallinen lähtökohta vaikka mihin, ja onhan se lykkiminen vähän eri juttu kuin ottaminen. Oisko se kipua? Kosketusta? Kähmintää? Nöyryytystä? Häpeää? Kiimaa? Hyväilyjä? Orgasmeja? Odotusta? D kasaamassa palapeliä? Anelua? Palvontaa? Öljyämistä? Pelottelua? Keskustelua? Kahvihetki? Sulle kokkaamista? Sun sivuuttamista? Syöttämistä? Hengityksen rajoittamista? Kelmuttamista? Huutamista? Itkemistä? Hankalampi asento? Jotain ihan muuta? Ei mitään, voisi vain fiilistellä?

[Ruudel]

Kriisissäsi on jotain niin tuttua, että on pakko kommentoida.

Omia tunteitaan ei pysty pakottamaan. Itsellä on ollut täydellisiä ”järkisuhteita”, mutta seksuaalisuuden kohdalla on ollut haaleaa. Vaikka kuinka yritin saada itseäni syttymään, niin homma ei toiminut. Toisaalta olen syttynyt työpaikan varattuun naiseen, vaikka sellainen suhde tietää vain ongelmia. Pointti tässä syttymisessä ja kiihottumisessa on tunteet. Niiden ehdoilla on mentävä. Ainakin itse ajattelen niin. Itselleen ei kannata alkaa valehtelemaan, eikä itseään voi pakottaa.

Tuo että tunnet ”lojuvasi” ilman kiihoittumista on sitä, että kumppanisi ei pääse henkisesti ”sun sisälle”. Ette pääse samalle taajuudelle. Ja tuntuu, kun olisi osa huonoa näytelmää tai teatteriesitystä. Olen kokenut samaa. Mutta joidenkin kohdalla homma toimii kuin itsestään. Eli kyse on lopulta kumppanista ja siitä paljon puhutusta kemiasta.

[Niksu]

Tulee väkisinkin sellainen olo, että olen vähän outo tai epätoivoivoinen. Ajattelen, että kemiat ja kahden ihmisen välinen yhteys eivät ole mustavalkoinen asetelma. Suurimmalle osalle kemiat ja yhteys vaikuttaa olevan binäärisiä toimintoja, on/off.

Ainakin olen selkeässä vähemmistössä, kun ajattelen, että avoimella mielellä, minimi odotuksin ja aidolla tutustumishalulla voi löytää ihmisistä aivan uusia ulottuvuuksia. Näihin uusiin ulottuvuuksiin voi sitten ihastua ja niiden kautta voi löytää sen kuuluisan yhteyden.

Täytyy vissiin hyväksyä todellisuus ja tunnustaa, että sitä jotain vain on tai ei ole.

[Nneri]

Tuo että tunnet ”lojuvasi” ilman kiihoittumista on sitä, että kumppanisi ei pääse henkisesti ”sun sisälle”.

Jollain tavalla se tietynlainen yhteys on varmasti puuttunut väliltämme edellisen herraihmisen kanssa. Ei siinä, hän oli vähän *itun syvällä monellakin tavalla henkisesti. Sitä itsekin oli huuli pyöreänä että voiko olla, voiko oikeasti olla todellista löytää sellanen ihminen jolle ei tarvitse esitellä omaa maailmaa, vaan elää samanlaisessa.

Nyt kuitenkin kun olen miettinyt paljon asioita, saanut ihan hirveästi apuja ja tukea, miettinyt ja miettinyt vähän lisää, oon tullut siihen lopputulokseen että se mihin kompuroin on ollut minä itse. Kuten Ruudel puhui yhteydestä, se on ollut rätisevällä linjalla itseni kanssa. Yhteyteni minuun itseeni on puuttunut.

En oo osannut kuunnella itseäni, paljon asioita mitä en ole ymmärtänyt itsestäni. Miellyttämispäissäni olen saattanut keskittyä enemmän toisen tarpeisiin kuin siihen mitä itse tarvitsen ja haluan. Miellyttämispäissäni tai tietämättä mitä olen halunnut. Ja sitten kun kupla niin sanotusti poksahti se ei muuttanut ainoastaan pieniä asioita elämässäni vaan antoi useita pieniä asioita lisää. Alkoi herää uusia kysymyksiä mihin ei ollut vastauksia ja pieni pallo alkoi pyöriä mäkeä...

Dariane ehdotti osuvia! Ehkä jopa hieman hävettää etten ole tullut ajatelleeeksi noita asioita sen enempää, koska tuossa oli monen kysymysmerkin edessä miellyttävä ehdotus.

Kuten onkin jo kannustettu, pitänee kokeilla rohkeasti kaikkea uutta eikä jäädä lojumaan paikoilleen

[ofelia]

Se oli jonkinlainen vapautumisen tunne ja nyt pelkään että se on kadonnut. Ei siksi että en kiihottuisi vaan siksi ettei toiminta vastaa sitä mitä se on ajatustasollani: kun siinä lojuu naruissa ja toinen lykkii, se tuntuu enemmänkin kiusalliselta koska siitä puuttuu se jonkin. Pidän valtavasti "käsikorujen" paineen tunteesta, olla pöytään kiinnitettynä perse pystyssä mutta kun aletaan hommiin se on niin kauan kivaa kunnes homma muuttuu siksi "tavalliseksi" touhuksi sillä erotuksella että satun olemaan liikuntakyvytön.

Pelkään että hiljalleen mun seksuaalisuus ajelehtii musta ja kohta oon taas siinä samassa tilanteessa kun klitoriskin on kuoreena vetäytynyt etana.

Varmaan toistan Darianen erinomaista pointtia tässä, mutta en ihmettele ollenkaan jos pelkkä sidottuna oleminen ja siinä paneminen kyllästyttää. Aika harvalle alistuvalle riittää että sidotaan ja lykitään, moni taitaa pitää sellaista itse asiassa melko vaniljaisena touhuna. Ei ole lainkaan harvinaista että nauttiakseen tarvii lisäksi jotain muutakin, d/s-dynamiikkaa, alistavaa ja/tai nöyryyttävää verbaliikkaa, piiskaa, kiusoittelua, tukistamista, kovia otteita, mikä nyt itse kullakin toimii. Joidenkin harvojen kanssa tämä toimii kuin itsestään, useimpien kanssa vaatii paljon keskustelua ja kokeilua.

[Lady Whip]

Anteeksi jo etukäteen mutta nyt harmittaa aika paljonkin jotkin kommentit.

Tulee tunne, että alistuva vaatii, haluaa. Tämä ei kelpaa koska se on vain sitä eikä siitä nauti. Pitää olla näin ja noin ja vähän muuta lisänä.
Tuleeko vielä pyyntö miten D:n pitää tehdä joku juttu jotta se olisi täysin sitä mistä alistuva haluaa nauttia. Määritelläänkö vielä käden asentokin ja piiskan laji millä sitä kipua tehdään.
Pitääkö lykkiminen lopettaa sillä hetkellä kun s saa orgasmin vaikka D:llä olisi vielä kesken.

D nähdään sätkynukkena joka ei saa pelkästään sitoa ja naida koska se ei ole riittävä alistuvalle.

Itse ajattelen, kompromisseja voi tehdä. Pitää myös kestää tilanteita jotka eivät ole täysin oman mielen mukaisia mutta jos D niistä nauttii ja niin haluaa niin kannattaisi kestää.
Kannattaisi kestää sitä, että aina ei välttämättä tapahdu mitään suurta ja järisyttävää. Joskus sattuu enemmän, joskus vähemmän. Välillä on vain sitä lykkimistä sidottuun subiin, ei muuta.
D on kuitenkin se joka suunnittelee, vie tilannetta eteenpäin, tekee ja touhuaa, käyttää s:ää tai on käyttämättä.

Minusta hän joka suunnittelee, vie, johtaa, tekee, huolehtii ym on se joka myös päättää mitä antaa, millä tavalla ja kuinka paljon.
D voi tehdä kompromisseja ja antaa niin paljon jotta s on täysin tyytyväinen. Mutta D:n ei tarvitse tehdä sitä jos ei halua.

[Rautaperse]

Anteeksi jo etukäteen mutta nyt harmittaa aika paljonkin jotkin kommentit.

Tulee tunne, että alistuva vaatii, haluaa. Tämä ei kelpaa koska se on vain sitä eikä siitä nauti. Pitää olla näin ja noin ja vähän muuta lisänä.
Tuleeko vielä pyyntö miten D:n pitää tehdä joku juttu jotta se olisi täysin sitä mistä alistuva haluaa nauttia. Määritelläänkö vielä käden asentokin ja piiskan laji millä sitä kipua tehdään.
Pitääkö lykkiminen lopettaa sillä hetkellä kun s saa orgasmin vaikka D:llä olisi vielä kesken.

D nähdään sätkynukkena joka ei saa pelkästään sitoa ja naida koska se ei ole riittävä alistuvalle.

Itse ajattelen, kompromisseja voi tehdä. Pitää myös kestää tilanteita jotka eivät ole täysin oman mielen mukaisia mutta jos D niistä nauttii ja niin haluaa niin kannattaisi kestää.
Kannattaisi kestää sitä, että aina ei välttämättä tapahdu mitään suurta ja järisyttävää. Joskus sattuu enemmän, joskus vähemmän. Välillä on vain sitä lykkimistä sidottuun subiin, ei muuta.
D on kuitenkin se joka suunnittelee, vie tilannetta eteenpäin, tekee ja touhuaa, käyttää s:ää tai on käyttämättä.

Minusta hän joka suunnittelee, vie, johtaa, tekee, huolehtii ym on se joka myös päättää mitä antaa, millä tavalla ja kuinka paljon.
D voi tehdä kompromisseja ja antaa niin paljon jotta s on täysin tyytyväinen. Mutta D:n ei tarvitse tehdä sitä jos ei halua.

Hyvin korjoitettu

[Dariane]

Anteeksi jo etukäteen mutta nyt harmittaa aika paljonkin jotkin kommentit.

Tulee tunne, että alistuva vaatii, haluaa. Tämä ei kelpaa koska se on vain sitä eikä siitä nauti. Pitää olla näin ja noin ja vähän muuta lisänä.
Tuleeko vielä pyyntö miten D:n pitää tehdä joku juttu jotta se olisi täysin sitä mistä alistuva haluaa nauttia. Määritelläänkö vielä käden asentokin ja piiskan laji millä sitä kipua tehdään.
Pitääkö lykkiminen lopettaa sillä hetkellä kun s saa orgasmin vaikka D:llä olisi vielä kesken.

D nähdään sätkynukkena joka ei saa pelkästään sitoa ja naida koska se ei ole riittävä alistuvalle.

Itse ajattelen, kompromisseja voi tehdä. Pitää myös kestää tilanteita jotka eivät ole täysin oman mielen mukaisia mutta jos D niistä nauttii ja niin haluaa niin kannattaisi kestää.
Kannattaisi kestää sitä, että aina ei välttämättä tapahdu mitään suurta ja järisyttävää. Joskus sattuu enemmän, joskus vähemmän. Välillä on vain sitä lykkimistä sidottuun subiin, ei muuta.
D on kuitenkin se joka suunnittelee, vie tilannetta eteenpäin, tekee ja touhuaa, käyttää s:ää tai on käyttämättä.

Minusta hän joka suunnittelee, vie, johtaa, tekee, huolehtii ym on se joka myös päättää mitä antaa, millä tavalla ja kuinka paljon.
D voi tehdä kompromisseja ja antaa niin paljon jotta s on täysin tyytyväinen. Mutta D:n ei tarvitse tehdä sitä jos ei halua.

Toki, mutta ei välttämättä juuri kriisin hetkellä. Ei täällä kenenkään tarvitse saati kannata tehdä asioita, joita ei halua tehdä. Niistä kun ei kukaan muu seurauksia kanna. Subillakin on aikoja, kun täytyy selvittää kuka on ja mistä pitää. Sitten voi olla helpompi löytää sellainen D, jolle on luontevaa alistua.