Auktoriteetin illuusion luominen ja negatiivisten attribuuttien ylittäminen

[Lady Whip]

On kyllä kieltämättä vaikea asennoitua oikein jos vastassa on välillä naismaiseen äänensävyyn ja äänenkorkeuteen sortuva mies joka haluaa olla Master. Väkivalta ja pakottaminen on se ase, jolla ilman auktoriteettia oleva varmaankin toimii kun sitä ei muutoin ole. Tai sitä ei saa jonkun subin edessä.
Tosin ääni tai ulkomuoto tai mikään ei haittaa jos löytää D:stä sen voiman jolla polvet pettävät alta.
Usein tämä halu alistua liittyy kunnioitukseen kyseistä ihmistä kohtaan. Hänen teot pitävät olla yhdessä oikeudenmukaisuuden kanssa sellaiset, että voi ajatella antavansa osan itsestään puhumattakaan kaikesta. Ja ne kemiat, klisee mutta niin totta.

Itse taas D:nä ajattelen, että jos en kelpaa livenä tällaisena ilman illuusion tuomaa harhakuvaa, sitten en ole sellaisiin kontaktissa.
Joitakin kertoja joutunut sanomaan, että kuule hei...minä olen oikeasti tavallinen nainen joka syö, juo, käy vessassa ja pukeutuu arkena verkkareihin tai farkkuihin. Se palvottava Valtiatar-look on kaukana arkipäivinä.

Jokaisella varmaan on mielikuvia elämänsä ihmisestä minkälainen sen pitäisi olla kinkyssä. Toisinaan epärealistisiakin toiveita. Valitettavasti harvoin vain tämän kuvan kaltaista ihmistä löytää. Mitä paremmin tutustuu johonkin ihmiseen, sitä enemmän niitä virheitä alkaa löytymään. Auktoriteetin sädekehä himmenee kun siitä roikkuu kaikenlaista epäolennaista sälää ihmisen osan tuomana. Näin se vain on.

Luulisin, että mitä itsetietoisempi ja vahvan auktoriteetin omaava alistuva itse on, sitä vaikeampi hänen on kohdata vastassa olevaa epätäydellistä virheellistä  D:tä.
Vertailuja tekee ainakin itseensä.
Kuitenkin erittäin epäolennaista on jos alistuvaa ei miellytä D:n tapa kohottaa kulmakarvojaan tai kävellessä ontuu toista jalkaansa.

[orjamies]

Asenne ja Aitous isolla Aalla. Valitettavan harvassa. Liian. Koskaan nähnyt moista.

Tämä varmastikin riippuu myös aika paljon subista. Jotkut menevät velliksi kenen tahansa "masterin" edessä, toiset taas sitten ovat sen verran vahvoja persoonaltaan, etteivät nitkahda millään, vaikka Maailman KuningasMasteri olisi vastassa.
Kemiatkin vaikuttavat aika paljon ja se, että kokeeko sub kanssapelurinsa tarpeeksi kunnioitettavaksi. Jos se hiljainen, sisäsyntyinen palo on olemassa, niin ei kai siihen vaikuta sitten enää pikkuoravaääni tms. "viat"?

Muistan erään orjaystäväni sanoneen kouluttaneensa itselleen Dommen. Näinkin päin näköjään voi tehdä 

Tähänkään ei taida olla sitä oikeata vastausta.

voisin kuvitella että switchin voi "kouluuttaa" aikaisemmasta uskon myös että jo 10 session harjottelu,saattaisi toimia joissain suhteissa.

muttta jos homma vihelletään 1 kerran jälkeen poikki, voi jäädä vaikka mikä helmi rannalle.

mutua mastereilla kuitenkin lienee useammin tilanteita,joissa sub/orja on se joka menoa jarruttaa.

Domina puolella suurenpi osa mies orjista ottaa sit mukisemat mitä tulee,jos ei "perse" kestä nuollaan haavat,ja etsitään sit vaikka vähän softinpi.

Auktoriteetti kyllä tulee ainakin osittain iän myötä,en usko että voisin olla nauramatta jos joku n 20v domme,yrittäisi esittää jotain hahmoa.

[Linnanneito]

Pistipä silmään tuo ilmaus "auktoriteetin illuusio"... miksi ihmeessä sen pitäisi olla illuusio, eikä aitous? Kyllä me subitkin käsitämme, ettei kaikki Masterit ole kuin rakkauspokkareiden komeista, vahvoista, matalaäänisistä ja muuten niin täydellisistä rinsseistä kopioituja. Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Täydellistä ei ole. Eikä Joulupukkiakaan, sori kaikille, jotka vielä uskovat.

Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

[n4103xxl]

Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin

[Stylos]

Itse tiedän lähinnä, millaista on miehenä alistua naiselle, mutta ehkä on sovellettavissa ketjun aloittajan kysymykseen.
Sessiossa otan yhden roolin ja annan Dommelle toisen. Auktoriteetti tulee periaatteessa tilanteesta, ei henkilöistä.

Auktoriteettina näen lähinnä ihmisen joka tietää, mitä tekee ja tekee sen varmaotteisesti turhia riehumatta, sähläilemättä ja kyselemättä.
Yleensä näissä auttaa kokemus, jonka kanssa kukaan ei kuitenkaan synny ja aloitteleville dominanteille on suotava mahdollisuus kokemuksen kartuttamiseen. Oikea asenne auttaa.

Huonoin tulos tulee, jos omaa epävarmuuttaan koettaa peittää esimerkiksi räyhäämällä tai syyttelemällä subia. Alikersantit ja pikkupomot räyhäävät,
kun taas ylemmät upseerit ja isot pomot komentavat rauhallisesti ja varmaotteisesti.

Jos haluaa auktoriteettia session ulkopuolella, niin äly ja järkevä käytös ovat tärkeitä.

[swan]

Pistipä silmään tuo ilmaus "auktoriteetin illuusio"... miksi ihmeessä sen pitäisi olla illuusio, eikä aitous?

 Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Täydellistä ei ole. Eikä Joulupukkiakaan, sori kaikille, jotka vielä uskovat.

Ajatelmoin,että miksi sitten käytetään esim. Mestaria ja Herraa ilmaisuina,jotka alunperin kai viittaavat kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään jumalolentoon? Illuusion luomista siis tuossa mielessä?

Sellainen auktoriteetti,joka ei katso olevansa ihminen ja erehtyväinen,on lähinnä pelottava ja karteltava.

Harha kuolemattomuudesta- siinä ehkä moni elää. Jos ei eläisi,olis jatkuvassa kuolemanpelossa ja lopun tunnelmissa? Mikään kun ei ole 100 % varmaa,paitsi se-

Lisäys: voisi kai todeta,että ihminen elää pitkälti illuusioiden ja uskon varassa. Uskoo ja luottaa,että "elämässä voi käydä hyvin", viimeiseen hengenvetoonsa saakka.
Toisille ennen sitä tapahtuukin luottamuksensa ja uskonsa mukaisesti ja toisille ei.
En ole filosofi kumminkaan,kun jalat puolimetrisessä savessa by me,pääasiassa  :-D

[Hermes]

Sessiossa otan yhden roolin ja annan Dommelle toisen. Auktoriteetti tulee periaatteessa tilanteesta, ei henkilöistä.

Auktoriteettina näen lähinnä ihmisen joka tietää, mitä tekee ja tekee sen varmaotteisesti turhia riehumatta, sähläilemättä ja kyselemättä.
Yleensä näissä auttaa kokemus, jonka kanssa kukaan ei kuitenkaan synny ja aloitteleville dominanteille on suotava mahdollisuus kokemuksen kartuttamiseen. Oikea asenne auttaa.

Juuri näin. Itselleni on osunut kohdalle D, joka ei ulkoisilta seikoiltaan ensimmäisenä tuo mieleen auktoriteettia. Silti mulla ei sessiossa ole pienintäkään epäilystä siitä kenellä on valta. Se on pitkälti omasta asenteesta kiinni kenelle on mielekästä alistua ja kenelle ei. Ajattelen myös, että ehkä ulkomuoto ei ole päässyt päällimmäiseksi toiveissani sen takia, etten mä alunperinkään etsinyt ketään täyttämään omia fantasioitani, vaan etsin ihmistä jonka kanssa synkkaa ja mielihalut kohtaavat. Niin, ja sekin tietty vaikuttaa, että olen tavannut joitakin D-ihmisiä, jotka ovat olleet kauniita katseltavia, mutta sessioinnin kanssa onkin sitten ollut vähän niin ja näin.

[Snadistisadisti]

Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin

Koko ei ratkaise. Pääasia on, että on kipinää ja synkkaa hyvin. Ei koko ole subin arvon mitta, eikä ulkonäkö. Lojaalius on ykkösasia, ja sekin pitää ensin ansaita.

Nyt tulee ehkä mieleen huutaa, että helppo sanoa kun subit on pikku keijukaisia eikä etsi aktiivisesti uutta. On minulla ollut isojakin leikkikavereita, eivätkä kyllä ole olleet yhtään heikompia kuin pikkuisetkaan. Isot ovat ihanan pehmeitä, pieniä voi pyöritellä miten tykkää. Puolensa ja puolensa.

[hiz]

Minusta D/s-suhteessa auktoriteettia tärkeämpää on kivenkova itsevarmuus, nopeasti muuttuviin tilanteisiin mukautuva periksiantamattomuus ja mielen kierous. Sillä saa minun pahimmat niskuroinnit kuriin ja leikkeihin vauhtia. Jos vielä lisää siihen nautinnonhalua, kivat kemiat ja se että hän välittää minun hyvinvoinnista niin ei siinä sen enempää "auktoriteetin illuusiota" tarvii luoda, aitous ja oma itsensä oleminen toimii paljon paremmin.

Mutta en tiedä voiko tuota oppia.

Ensimmäinen askel on kai kuitenkin se että unohtaa tuon ketjunaloituksen asenteen että mukama itse ei olisi ideaali, tai että olisi toisiin verrattuna jostain syystä jotenkin "huonompi". Jokainen on ideaali sille jonka kanssa synkkaa. Jos toiselle ei kelpaa omana itsenään niin miksi hukata sellaisen kanssa aikaansa? 

Myöskin se ajatus että yrittää olla jotain mitä olettaa subin haluavan (auktoritäärinen, vakava, matalalla äänellä käskyttelevä) on jotenkin mielestäni koko Dominoivan ajattelutavan vastaista. Eikö subi nyt niinkun yleensä ole se joka pitäisi sopeutua Domiinsa eikä päinvastoin? Itse ainakaan en tykkää jos aistin että D tekee jotain ainoastaan minua varten jos tulee sellainen tunne ettei hän itse nauti siitä. Minua siis kiehtoisi ainakin noin teoriassa enemmän esimerkiksi naisellisen äänen omaava ja sen kanssa sinut oleva Master, kun jollain roolilla "heikkouksiaan" (siis omasta mielestään heikkouksia) peittelevä epävarma tyyppi.

Itsevarmuus on valinta, eikä ulkoisista asioista tai kokemuksesta kiinni. Vaikka ne ehkä joskus helpottaa asiaa. "Negatiivinen attribuutti" on negatiivinen vasta silloin kun sitä itse ajattelee negatiivisena. Jos sen hyväksyy itsessään niin se muuttuu neutraaliksi tosiasiaksi, ja jos on hiukan pokkaa niin siitä voi jopa kääntää itselleen positiivisen edun jolla erottua joukosta.

[Linnanneito]

Ajatelmoin,että miksi sitten käytetään esim. Mestaria ja Herraa ilmaisuina,jotka alunperin kai viittaavat kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään jumalolentoon? Illuusion luomista siis tuossa mielessä?

Tämä asia kaipaakin vähän pohdintaa. Kun ajatellaan ihan sanoja sanoina, niin Herra-nimikettähän käytetään kaikista miespuolisista henkilöistä, myöskin Jumalasta, joka siis on Herra Jumala. Tämä on kunnioittava muoto, esim. Herra Virtanen. Voimmeko siis päätellä, että kaikki miespuoliset henkilöt ovat jumalallisia, koska Rouva Jumalaa ei ole mainittu missään? Tosin nämä taivaalliset Herramme tekivät syntiä, ensin Joosefin vaimon Marian kanssa (neitseellinen synnytys, my ass..) ja sitten hänen poikansa Jeesus tiettävästi kuksi horoa nimeltä Magdalan Maria, joka sitten tuli raskaaksi tästä. Mutta hei, näitä ei mainita ollenkaan Kirjassa, koska tosiaan...nehän ovat syntisiä tekoja ja editoitu pois.
Vai tuleeko kenties nimikkeen juuret ihmiskaupan ajalta, jolloin orjien omistaja oli Herra tai Master?

Mestari taas viittaa mielestäni henkilöön, joka osaa tietyn asian  hyvin. Esim. keittiömestari, rakennusmestari. Enkuksi Master of xx, eli ihan selkeästi viitataan jonkun erityisen alan tai asian huippuosaamiseen.

Isäntä-nimikettäkin olen kuullut käytettävän. Mielestäni tämä taas viittaa vahvimmin omistajuuteen tai hallintaan. Esim. sikatilan isäntä Virtanen. Tätä nimikettä myös käytetään usein puolison hellittelyssä, samoin kun emäntä-nimikettäkin. "Meidän emäntä se onkin hyvä leipomaan pullaa." "Meidän isäntä sai eilen viisikiloisen hauen."

Summa summarum: miehet ovat jumalisia, naiset eivät. Voi paska , eihän sen näin pitänyt mennä. 

[Hasse.W]

Summa summarum: miehet ovat jumalisia, naiset eivät. Voi paska , eihän sen näin pitänyt mennä.
  Linnanneito

Onhan näitä.
 :cheer:

[Pip]

Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin

Sidonta ja sessiointi ovat mielestäni eri asioita. Sidontaan ei liity sessiointia, mutta sessiointiin voi liittyä sidonta. Jos siis halutaan karkeasti ilmaista asia. Käsi pystyyn, joka kuvittelee, että sidontaan kuuluu automaattisesti seksi/sessionti?

Sidonta on minulle meditatiivinen tila, jossa joudun käyttämään koko aivokapasiteettini, jotta saan turvallisesti tehtyä sellaisen sidonnan, josta otetaan kuva. Suurimman nautintoni saan, kun malli on kokonaan pois köysistä (oma helpottuneisuuteni pääsee vasta tässä vaiheessa esiin, kun toinen on poissa välittömästä vastuustani) ja pääsen muokkaamaan/katselemaan kuvaa. Seksi ei ole mukana sidonnassa edes ajatustasolla (ellei sitten mallina ole ihminen, kenen kanssa olemme harrastaneet muutakin, eli se kuuluisa henkilökemia). Visuaalisena heteromiehenä tietysti mieluiten katson alastonta naista ja valehtelisin, jos sanoisin, etten halua sitoa kauniita naisia. Kuvissani kuitenkin käynee ilmi, etteivät kaikki ole niitä pieniä ja hoikkia malleja. Toisen ulkonäkö ei missään elämäni osa-alueella ole määräävä tekijä, ei seksissä, sidonnassa, sessioinnissa, eikä kaveruudessa. On käynyt niinkin, että olen joutunut torjumaan ulkoisiin kriteereihini täydellisesti sopivan naisen, koska ajatusmaailmamme eivät kohdanneet mitenkään, eli jälleen se kuuluisa henkilökemia.

[lili]

Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

Tämä nyt ehkä osui vähän kohdalle, joten pyytäisinpä hieman enemmän hienotunteisuutta ja vähemmän ikäviä ennakkoluuloja ja oletuksia. Mistä oletus että sidottava "antaisi palkaksi" jotain tai että sitoja ei sitoisi sitomisen vuoksi, vaan piparin tai muun "palkkion" toivossa? Hieman tökeröä vihjailua, sanoisin.

[slavegirl]

Tämä nyt ehkä osui vähän kohdalle, joten pyytäisinpä hieman enemmän hienotunteisuutta ja vähemmän ikäviä ennakkoloja ja oletuksia. Mistä oletus että sidottava "antaisi palkaksi" jotain tai että sitoja ei sitoisi sitomisen vuoksi, vaan piparin tai muun "palkkion" toivossa? Hieman tökeröä vihjailua, sanoisin.

Menköön hieman offtopiciksi, mutta tähän oli pakko tarttua. Viimeaikaisten löpinöiden perusteella olen huomannut, että näissä "piireissä" tehdään olettamuksia milloin kenestäkin, ja milloin mistäkin. Mitä härskimpi oletus, sen kovempaan ääneen niitä huudellaan. Hyviä tapoja ja hienotunteisuutta on turha odottaa. Olisi mukavaa, jos joskus ihmiset uskaltaisivat sitten seistä sanojensa takana, ja kertoa mihin seikkoihin he perustavat nämä olettamuksensa.

Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia?

Kyllä, olen lihava subi - ja kyllä, uskallan väittää että minulta löytyy selkärangasta tulevaa aitoa alistumista. Mutta se, miten tällaiset piirteet/asiat liittyvät sitten sidottavaksi tulemiseen on vähintääkin kaukaa haettua. Ja minkä ihmeen takia siitä pitäisi antaa palkkaa?...
Ulkonäkö on iso plussa, en mene sitä kieltämään. Mutta ei se omalla kohdallani koskaan ole ollut mikään kriteeri, saatika vaikuttanut siihen, onko alistavalta hlöltä löytynyt auktoriteettia minua kohtaan.

Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?

Eikö tuo kysymys jo itsessään vastaa tuohon. Ei-niin-aito, pinnallinen suhde, on pinnallinen. Syvyyttä suhteelle on mielestäni turha etsiä, jos eivät ne kuuluisat henkilökemiat kohtaa.

[Dominantti]

Minäkin toivoisin, että ei sorrutettaisiin perustettomiin vihjailuihin taikka henkilökohtaisuuksiin. Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu, pidetään se sellaisena?  

Voin itse kyllä todeta, että subin mieli tulee ensin, keho sitten. En minä sitä kiellä, että esteettisesti puhutteleva keho on myös kiva kuvaamisen kohde, mutta aiemmin esitetyt väitteet kuullostaa kieltämättä herkästi piikittelyltä.

Ja sitä paitsi väittäisin, että jos sitoja/kuvaaja on taitava ihmisen koko on täysin toissijaista. Näyttävää kaunista jälkeä saa miltei kenestä tahansa jos tietää mitä tekee.

Mutta jos palataa aiheeseen?