Mitä trans-sukupuolisuus merkitsee

[Caro]

Ajatelin vähän valaista omia näkemysksiä, omasta trans-sukupuolisuudesta ja asioista joita olen kohdannut elämäni aikana. Jotta saamme paremman käsityksen asiasta, pitää katsoa meneisyyteen, jota olin ennen sukupuolen korjaus prosessia.

Siis olen ollut niin sanotusti tuuli ajolla oleva kaarnalaiva, joka ei ole tienyt omasta olemuksestaan mitään, ollako lintu vai kala. Sen huomasin alkuvaiheessa, että tulin paremmin juttuun tyttöjen kanssa, kuin poikien. Sekä lelulehdistä katelin tyttöjen leluja enempi kuin poikien leluja. Tämän jouduin tekemään salassa, koska minun perhe elämä oli yhtä helvettiä. Isäni on narasisti pahimasta päästä, sen voin siitä kertoa, että kotona oli tiukat säänöt ja fyysinen kuritus oli arkipäivää, välillä syystä ja välillä ilman syytä. Sitten kun täytin 8 vuotta tuli uusia sääntöjä. Lapselisesta käytäytymisestä tuli rangaistuksia, joten siloin piti kasvaa aikuiseksi. Mie olen siivonnut ja laitanut ruokaa jo 8-9 vuotiaana, koska jos ei tehnyt, niin siitä tuli rangaistuksia. Suurin osa osa rangaistuksista oli huutaminen ja nimitely, kunes olit täysin hajalaan maassa makaamassa. Fyysisellä puolella tukapölystä, joissa ei välillä jalat ottanut maahan ja välillä tuli myös avaria kasvoille tai pään alueelle. 13 vuotiaana sain uuden siskon ja veljen, joten kaikki koulun kesälomat meni vauvojen hoidossa, ruokimiset, vaipan vaihdot ja jos menin kaverien luokse, niin minulla oli lasten rattaat mukana yleensä, kun piti sisko tai veli ottaa mukaan, kun sitä ei voinut itestään kotiakaan jättää. Näitä asioita jatkui 32 ikä vuoteen, kunnes katkoin välit isääni totaalisesti. Elikkä tässä ilmapiirissä tyttöjen jutuista tykääminen oisi ollut katastroofi, koska kaiki muukin erilaisuu vietiin saunan taakse lopetettavaksi. joten ristiin pukeutumista piti harastaa salassa, kuten kasvavaa kiinostusta BDSM kohtaan, joka alko jo 13 ikävuoden paikeilla.

Tämän kelkan käänti ympäri minun Ex-naisystävä, jonka kanssa olin avoliitossa 3 vuotta. Hän opetti minulle, että itseäkin pitää ajatella, että huolehtia omasta terveydestä fyysisesti ja henkisesti. Tämä asia herätti naiseliset vaistoni tai miksikä niitä voi kutsua. Jo alkuvaiheessa seksi ei tuntunut oikealta, vaikka menetin neitsyyteni 28 vuotiaana. Tuntui kun olisi ollut ihan väärässä roolissa. Samoiten meidän riidat oli kuin kissa tapeluita, kuin kaksi naista ois tapellut keskenään. Sitten me erotiin sovussa, kun minun ex:ssä ilmoitti, ettei voi elää toisen naisen kanssa saman katon alla, tämä ero käynnisti halun sukupuolen korjaus prosessiin, johon meni se 6 vuotta, en ala nyt käymään läpite prosessin vaiheita, sen voin sanoa asioista, että oli hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä ja joutuin käymään uudeleen syntymisen läpite aina pikkutytöstä, teini ikään ja siitä naiseksi.

Trans-sukupuolisuus ei ole fetishi, itse asiassa inhoan koko termiä, koska olen olut nainen syntymästä asti, mutta fyysinen olemus oli väärä. Tällainen eläminen ei ole helpoa, koska asian joutuu kohtaamaan joka puolella. Työnhaussa, kaveri suhteissa ja ihan vaikka kaupassa käynissä. Jotkut mulkoilee ja kahtoo pahasti. Ja saatan lentää ulos työpaikkaa hakiessa, kun menen työhaastateluun ja kohtaan rasitisen käytöksen minua kohtaan, vaikka minulla olisi täydet edellytykset saada työpaikka kokemukseen ja työhistoriaan katsoen. Mutta olen huomannut, että ne ihmiset jotka on ollut minun kanssani oli ne uusia tai vanhoja ovat hyväksyneet minut selaisena kuin olen, jopa oma äitini pitää minua nykyjään tyttärenään. Ihmisillä menee aika sulataa asioita, mutta kun ne huomaa, että olen ihan tavallinen ihminen, enkä mitenkään erikoinen tai friikki, mitä pitäisi pelätä.

Avoimuus ja avarakatseisuus nämä asiat minulle on hyvin tärkeitä, koska olen hyvin avoin asioiteni kanssa. Prosessin aikana luin itseni lähihoitajaksi, joten olin kokoajan altiina arvostelulle ja uusille ihmis kontakteille, koska minulla oli jo naisen nimi, mutta olin viellä täysin vaiheessa, muiten asioiten kanssa. Tämän koulun kun käy läpite, ei hirveen paljon enää kumastele eri juttuja tai hepäe helposti noloja tilanteita. Mutta voin sanoa minun luokka kaverit ottivat minut mukaan ihan tavallisena ihmisenä ja kävin heidän kanssa bilettämässäkin. ainut ongelma tuli parissa työharjotelu paikassa, jossa paikan omista ja yritti henkisesti hajoitaa minut, etten läpäsisi työharjoitelua ja työkoe viikoa läpite, mistä tulee arvosana kursille. Voin sanoa, että aika monen laitoksen johtotehtävissä sosiaali- ja terveys alalla on narsisteja. Voin sanoa, että koulu jonka olen käynyt, ei ole ollut helpo tie päästä halutuun tavoitteeseen.

Ymmärrys tätä ei voi ymmärtää, jos sitä ei itse käy läpite. Koska ne syyt on niin syvällä ihmisessä, että niitä on vaikea kelekkään selittää. Sen takia olen sanonut ihmisille, ettei tätä tarvitse ymmärtää. Kuhan pitää minua vaan ihan normaalina ihmisenä ja naisena, koska en ole mitään muuta.

Jokainen voi miettiä miksi olen mies, nainen, sukupuoleton, sieltä voi löytyä vastaus minunkin ymmärtämiseen.         

[poisongrrrll]

Kiitos avoimen rehellisestä kirjoituksesta!   

[Caro]

Kiitos, ajattelin vaan valaista omaa persoonallisuutta ja miten se asettuu tähän maalimaan ja toivon, että tämä auttaa ihmisiä avaamaan asioita, tämän asian ympäriltä....

[onez]

Kiitos munkin puolesta

[drizzle]

Kiitos tästä kirjoituksesta!

[kissa]

Kiitos kirjoituksestasi!

Itse seuraan tässä oman translapseni elämää. Ja täytyy sanoa, että meidät koulun avarakatseisuus on todella yllättänyt! Olin henkisesti valmistautunut leijonaemo-kohtauksiin, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Lapsi on saanut päättää itse onko poikien vai tyttöjen liikunnassa ja hänellä on oma pukeutumistila. Lisäksi koulussa mietitään nyt, tulisiko vanhanaikaiset tyttöjen ja poikien vessat muuttaa ihan vaan vessoiksi. Tietysti lapsi on vielä virallisesti tyttö ja hänellä on tytön nimi, mutta wilma-järjestelmä mahdollistaa kutsumanimen käytön ja lapsi on valinnut itselleen oikein kauniin pojan nimen. Sitä käytetään koulussa, harrastuksissa, kavereiden kesken ja tietysti kotona. Mä olen oikeasti vähän hämilläni miten nää asiat on mennytkin näin sujuvasti.

Nyt on edessä yksi prosessin pullonkaula. Suomessa alle 18-vuotiaiden sukupuolentutkimuksia tehdään Tampereella ja Helsingissä. Arvatkaa millaiset jonot trans-poliklinikoille on? Pitkät. Ja vaikka tuo lapsi tietää sen ja tietää, että ei ole olemassa taikasauvoja, joilla jonossa kiilattaisiin, lapsi on kuitenkin ihan tavallinen teini: hetimullekaikkitännenyt. Se on välillä vaikeaa.

Lapsen isä totesi ensimmäisessä nuorisopsykiatrian poliklinikan tapaamisessa osuvasti meidän tunteemme tämän asian suhteen:"me ei olla hoitamassa mitään ongelmaa, me ollaan tekemässä niinku laki määrää, mutta ongelmaa meillä ei ole lapsen sukupuolen suhteen, ihan niinkuin meillä ei ole ongelmaa lapsen vasenkätisyyden tai sinisilmäisyydenkään kanssa."  Kovasti toivon, että lapsen ei tarvitse koskaan kokea syrjintää tai kiusaamista sukupuolensa takia.

[Caro]

Pitää muistaa, että trans-sukupuolisuuteen kuuluva hoito on yhdistetty aikuis-psykiatrian kanssa ja meitä ei enää luokitella sairausluokituksen perusteella, joten vaikeimat tapaukset menee edelle, sekä suomi on byrokratian maan, jos joku asia ei ole vaikea, niin siitä tehdään vaikea. en sit tiedä trans lapsien kohtaa, koska ikuna tullu vastaan, lukenut vaan jutuista ja täys ikäisyydestä, ennen kuin pääsee tutkimuksiin. Ja sitten trans-sukupuoli psykiatriassa on vaan kouralinen ihmisiä tekemässä koko hommaa, jos yks saisrastuu, niin venyy ajat tosi pitkiksi, ite törmäsin tähän ja mun odotus ajat veny välillä yli 9 kuukautta pitkiksi, vaikka laki velvotta hoitamaan asia 6 kuukaudessa. mutta hankala se on, jos ei ole ihmisiä tekemässä työtä.

Joskus ootaminen ei ole kiinni jonoista, vaan puuttuvasta pätevästä henkilökunnasta.

[Ansku]

Olipa hyvä teksti!
Rohkea olet!
Halit!