Lapsuus, seksuaalinen kehitys ja BDSM

[Kukkanen]

Samastun vila hieman pohdintoihisi aitoudesta. Itsehän kaipaan myös läheisissä suhteissani täyttä avoimuutta ja rehellisyyttä, sekä aitoutta. Pahin turn off mulle on, jos partneri esimerkiksi feikkaa orgasmia, teeskentelee tai liioittelee. Huomaan sellaisen herkästi ja tulee niinkin vahva reaktio, etten haluaisi nähdä koko ihmistä enää. Oon saanut ns. mitan täyteen kaksoisviestintää lapsena.

Itelle taas seksi on juurikin pitkälti leikkiä. Switch kun olen, nautin siitä kun roolit vaihtuu luontaisesti ja hienovaraisesti. Ihan esim. siten, että kuusysissä välillä toinen hankaa alapäätään toisen naamaa vasten, välillä taas toinen ottaa päästä kiinni ja tunkee elintään syvälle kurkkuun. Eli koskaan ei tiedä, kumpi menee "niskan päälle", se on kuin liekkien tanssia, alati muuttuvaa ja elävää. Samanlaista "eloa" en koe, jos toinen on täysin passiivinen, silloin roolit eivät vaihdu ja on aika ennalta-arvattavaa. Toki riippuu myös alistettavasta. Mutta yleensä oon onnellisempi, jos saan saman ihmisen kanssa toteuttaa eri puolia itsestäni fiiliksen mukaan, ja samoin toinen. Tulee ryhmädynamiikka mukaan

[vila]

Samastun vila hieman pohdintoihisi aitoudesta. Itsehän kaipaan myös läheisissä suhteissani täyttä avoimuutta ja rehellisyyttä, sekä aitoutta. Pahin turn off mulle on, jos partneri esimerkiksi feikkaa orgasmia, teeskentelee tai liioittelee. Huomaan sellaisen herkästi ja tulee niinkin vahva reaktio, etten haluaisi nähdä koko ihmistä enää. Oon saanut ns. mitan täyteen kaksoisviestintää lapsena.

Orgasmin feikkaaminen on kyllä törkeyden huippu. Valehtelu seksuaalisessa tilanteessa on jotain mitä en todellakaan kykene käsittämään, se on äärimmäisen loukkaavaa. Jos ei seksiä harrastaessa uskalla olla rehellinen niin missä sitten voi?

[Toy]

Voin melko varmasti sanoa, että oma alistuvuuteni on synnynnäistä.

Ensinnäkin nautin jo lapsena leikeistä, joissa olen vankina, sidottuna tai erityisesti jonkun pahiksen kontrolloitavana. Muistan usein leikkineeni hyväksynnän, luottamuksen ja arvonannon hakemista tällaiselta auktoriteetilta. Yleensä leikin näitä itsekseni eikä kukaan kaveri ollut auktoriteettina.

Muiden kanssa leikkiessäni taas en ollut ollenkaan alistuva,  vaan halusin ennemmin käsikirjoittaa leikit itse ja olla sankari. En välittänyt niinkään muiden kontrolloimisesta, vaan halusin vain, että leikki kulkee minun pääni mukaan. Tämäkin natsaa nykypäivään, koska seksielämän ulkopuolella olen edelleen melko tilaa vievä, äänekäs persoona, joka mm. tykkää suuresti puhua itsestään. Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.

Nämä muistot leikeistä ovat ajalta ennen kuin tiesin seksistä mitään. Niihin ei liittynyt seksuaalisia mielleyhtymiä eikä fyysistä kiihottumista tai nautintoa. Mahanpohjan kutina ja niin sanoakseni esteettinen nautinto olivat kuitenkin täsmälleen samoja kuin nykyisin sessioidessa.

Toisekseen minun ei tarvitse miettiä, onko jollain lapsuuden traumoilla vaikutusta omiin kinkkeihin, koska minulla ei sellaisia traumoja ole. Koulukiusaaminen jätti kyllä jälkensä, mutta vasta myöhemmin eikä tähän. Lähinnä poljettu itsetunto sai minut uskomaan, ettei seksi koske minua, koska kukaan ei kuitenkaan koskaan minua halua. (Vähensi muuten kivasti ulkonäköpaineita, että ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin.) Tutustuin siis omaan seksuaalisuuteeni oikeastaan vasta joskus siellä lukioiän kieppeillä ja välissä oli pitkään jonkinlainen horroskausi.

[vila]

Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.

Fetlifen Master/slave-ryhmissä on varsin yleinen keskustelunaihe se, että orjat ovat itseasiassa useammin dominoivia kuin alistuvia - on vain löytynyt se yksi joka oli vahvempi. Ei kuitenkaan mitään "pyydystin Dommen/Domin" vaan ehkä voisi puhua alfa-alistuvista. Mikä on hauskaa siihen nähden, että monet kuvittelevat orjien olevan jotain"natural born submissiveja" jotka ovat tosi paljon alistuvampia kuin subit. Minulla on siinä mielessä alistuva luonne, etten todellakaan halua olla parisuhteessa johdossa enkä muutenkaan halua johtaa ihmisiä. Eikä se johdu lapsuustraumoista vaan on ihan synnynnäistä. Silti en ole subi enkä ikinä voisi sellainen ollakaan. Joko olen orja tai sitten olen masokistinen bottom, D/s ei ole mikään vaihtoehto. En alkaisi edes oman Masterini subiksi jos hän haluaisi ryhtyä tasa-arvoiseksi. Vaimona toki pysyisin, mutta alistuminen poistuisi kuviosta. En tajua alistuva luonne = subi-ajattelua, koska alistuva luonne voi olla myös seksuaalisesti Dominoiva  (hänhän voi olla ihan elementissään full-service-toppina - lähinnä twue-tyypit pitävät sitä jotenkin halveksuttavana).

[Snooch86]

Tämäkin olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe, ja luulisin että ainakin aihetta sivuavia tutkimuksia olisi löydettävissä.
Käsittääkseni Freudin lapsuuden seksuaalista kehitysteoriaa ei enää pidetä kovinkaan suuressa huudossa, mutta varmasti aiheesta löytyy tuorettakin tutkimusaineistoa, johon tutkimusta voisi perustaa.
Ainakin lapsen yliseksuaalisuutta ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tutkimuksia on helposti saatavilla, mutta suoraan tuosta aiheesta ei tule ainakaan heti mitään mieleen.

Tässä lukusuositus liittyen psykoanalyysiin ja BDSM:ään sekä muihin "pervouksiin" https://books.google.fi/books/about/What_are_Perversions.html?id=E9B9CwAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

Erittäin mielenkiintoinen ketju, ja pitänee tässä ehtiessään laittaa omaakin pohdintaa sekaan.

[Viridian]

Olen vanhemmiten käynyt toisinaan jopa ujoksi ja pyrin kiertämään draaman ja konfliktit kaukaa, mutta alistuva en arkielämässä ole enkä usko sen olevan subeilla muutenkaan sen tavallisempaa kuin muilla.

Fetlifen Master/slave-ryhmissä on varsin yleinen keskustelunaihe se, että orjat ovat itseasiassa useammin dominoivia kuin alistuvia - on vain löytynyt se yksi joka oli vahvempi. Ei kuitenkaan mitään "pyydystin Dommen/Domin" vaan ehkä voisi puhua alfa-alistuvista. Mikä on hauskaa siihen nähden, että monet kuvittelevat orjien olevan jotain"natural born submissiveja" jotka ovat tosi paljon alistuvampia kuin subit. Minulla on siinä mielessä alistuva luonne, etten todellakaan halua olla parisuhteessa johdossa enkä muutenkaan halua johtaa ihmisiä. Eikä se johdu lapsuustraumoista vaan on ihan synnynnäistä. Silti en ole subi enkä ikinä voisi sellainen ollakaan. Joko olen orja tai sitten olen masokistinen bottom, D/s ei ole mikään vaihtoehto. En alkaisi edes oman Masterini subiksi jos hän haluaisi ryhtyä tasa-arvoiseksi. Vaimona toki pysyisin, mutta alistuminen poistuisi kuviosta. En tajua alistuva luonne = subi-ajattelua, koska alistuva luonne voi olla myös seksuaalisesti Dominoiva  (hänhän voi olla ihan elementissään full-service-toppina - lähinnä twue-tyypit pitävät sitä jotenkin halveksuttavana).

Minusta on aika jännää, että ihminen joka ilmoittaa, ettei ole vanilja (aiemmin muissa viesteissä suoraan, tässä rivien välissä) eikä subi, tuntuu tietävän aivan valtavan tarkkaan, mitä olisi olla vanilja tai sub. Minä olen tässä asiassa paljon tietämättömämpi, kun jotenkin asiaa sekoittaa se, että tunnen vaniljoja, jotka erovat toisistaan enemmän kuin kinkyistä, ja varsinkin subeja tuntuu olevan yhtä montaa lajia kuin sellaisiksi ilmoittautuviakin. Mutta uskon sinua, olet selvittänyt asian kohdaltasi.

Sitten tuohon luonneasiaan: luonne, ja seksuaalinen taipumus ovat kaksi eri asiaa. Joillakin ne menevät kätevästi samansuuntaisesti, joillain eivät ihan lähellekään. Tämä vaikuttaa kai sitten juuri siihen, haluaako ihminen toteuttaa dominanssiaan tai alistuvuuttaan arjessa vaiko osana seksuaalisuuttaan (vaiko kaikkialla tai ei missään?).

Omalla kohdallani pyrin välttämään dominoivan luonteen esiin päästämistä työelämässä tai arjessa, koska olen järkeillyt elämäni olevan laadukkaampaa, kun järjestän itselleni haluamani asiat muulla tavalla. Mutta siellähän se luonne silti on, ja siitä on sitten hiukan harmia siinä kohtaa, että kyllä, minustakin olisi todella kätevää saada vastuu kaikesta paheellisuudesta ulkoistettua jotenkin, johonkin joka tekee väkisin tai mitä näitä nyt onkaan. Valitettavasti olen niin huono sub, että harva master viitsisi nähdä sitä vaivaa, minkä edellämainitun setin uskottava yhteispeli vaatisi, joten se siitä fantasiasta. Ikävästi joudun hankkimaan seksuaaliset kiksini enimmäkseen siltä puolelta pöytää, missä haluan käyttää valtaa, ja huolehdin, että niin myös tapahtuu.

Tuolla aiemmin oli puhetta dominoivan henkilön ruumiinkielestä. Niin, onko epärehellistä pyrkiä tietoisesti välttämään dominoivan roolin ottamista arjessa, rakentaa käytöksensä sosiaalisesti hyväksyttyjen mallien ympärille ja pyrkiä olemaan siinä niin hyvä kuin osaa? Hyvästä syystä jopa. Haluan säästellä paukut niitä hetkiä varten, kun asioilla on väliä. Ja siksi, että ihmiset käyvät arvaamattomiksi pelätessään, ja heitä on sittenkin helpompi ohjailla jos he ovat rentoja ja luottavaisia . Toki sitten tuleekin mielenkiintoista, kun tämä koko vaivalla harjoiteltu systeemi pitäisi jättää sivuun, ja alkaa seksuaalisesti dominoimaan jotakuta ihan vaan korvakuulolta ja fiiliksen mukaan. Varsinkin, jos en vielä täysin luota uhriini ja hänen kykyynsä kestää minua pahimmillani.

Niinpä on ihan mahdollista saada muilta tuomioksi se, että en ole domme, en osaa esittää dommea, ja siinä sivussa suunnilleen pilaan koko dommepopulaation maineen, arvon ja perinteet, vaikka toisaalta siihen kai kykenisi vain joku, joka populaatioon lasketaan mukaan .

Minun traumani lienee se, että olen aina nähnyt enemmän värejä kuin mustan ja valkoisen, maailman täynnä toisaalta ja toisaalta olevia totuuksia. Maailman, missä ihminen, jolla olisi itsestään vain yksi ja sama totuus kaikille näytettäväksi, olisi toivottoman yksinkertainen, liian vähän minun silmissäni.

Vir, edelleen kesytettyjen petojen suuri ystävä

[vila]

Niin kauan kuin subit kokevat tarpeelliseksi erotella itsensä orjista niin minäkin koen oikeudeksi erotella itseni subeista. Siihen miten minä määrittelen kyseisten sanojen eron, ei ole asia josta kiinnostaisi täällä keskustella. Etenkään kun en edusta mitään TWUE-lahkoja ja yleinen orjakäsitys vaikuttaa olevan tämä: "hänellä on psykopaattifetissi ja hän vain odottaa että toinen osapuoli tappaisi hänet". Pidätän itselleni oikeuden olla ylpeästi "omalla puolellani" enkä usko että ihminen voi oikeastaan valita siihen mitä on. En kiistä sitä, ettenkö joskus olisi täällä esittänyt varsin kärkkäitä mielipiteitä eräistä asioista mutta ihmisillä on tapana kehittyä. Mitä tulee tuohon vaniljaviittaukseen niin noh esine-fetisistin on helppo määritellä itsensä kinkyksi. Se on rasti ruutuun ja asia on sillä selvä, eikä asiaa tarvitse pohtia. Vaniljat voivat harrastaa BDSM-juttuja, mutta he eivät kiihotu esineistä. Sekin tosin on keskustelu, jonka käyminen on täydellisen hedelmätöntä.

Olen itse tässä viimeisen vuoden aikana tiedostanut itsestäni sen, että oikeastaan en tiedä mitä vaniljaseksi on tai miltä vaniljoista tuntuu. Sen sijaan vaikka en ymmärrä miksi esine-fettari kiihottuu esimerkiksi ovenkahvoista niin silti voin itse esine-fettarina ymmärtää miltä hänestä tuntuu. Hänkin voi ymmärtää miltä minusta tuntuu kun näen nahkasaappaat. Meillä kaikilla on oma positiomme ja jos sitä ei työstä niin on sen vanki. Minäkin olen oman poikkeavan seksuaalisuuteni vanki enkä ole päässyt siitä vielä muualle kuin siihen että tunnustan positioni. Toinen esimerkki on etten voi cis-naisena ikinä ymmärtää transnaisten kokemusta naiseudestaan tai äitiydestä. He voivat sen kertoa minulle, mutta kun ei ole itse kokenut niin ei voi tietää. Minulla on aina ollut kaikki, en ole joutunut taistelemaan asemastani eikä kukaan ole kiistänyt kokemaani sukupuolta. Voi yrittää ymmärtää ja avartaa itseään, mutta ei voi tietää. Luulen, että suurin osa kinkyistä on oman positionsa vankeja. Vaniljatkin ovat omansa.

En tarkoita "valheellisuudella" sitä, että sitä dominoivaa luonnetta peitellään. Eikä sitä edes voi peitellä, sitä voi hillitä (niin kuin on sosiaalisesti hyväksyttävää) mutta ihmiset kyllä huomaavat sen. Sinäkin Vir olet ainakin näin netissä aika huono peittelemään sitä dominoivaa luonnettasi (IRL en tiedä kun emme ole tavanneet). Minä taas voin vastata sinulle kohtuullisen "vertaisesti" näin netin välityksellä, mutta IRL luultavasti vain välttelisin sinua. Kovin voimakkaasti dominoivien henkilöiden seura on uuvuttavaa, ja minulla on jo kotona jo yksi sellainen tapaus. Dominoiva luonne dominoi ympäristöään joka tapauksessa, sehän on luontaista. Se on se positio, josta katsoo maailmaa.

[Pip]

Virin puolesta voin kertoa, että hän on normaalissa elämässä täysin tavallinen nainen, erittäin mukava sellainen ja tulen hänen kanssaan omalta puoleltani hyvin juttuun. Meillä ei koskaan ole omasta mielestäni ollut minkäännäköisiä kiistoja dominoivuuden suhteen keskenämme, koska olen kokenut nämä tapaamiset täysin tasavertaisiksi. Meillä ei hänen kanssaan ole mitään kilpailua ja ehkä siksi olenkin kokenut keskustelumme erittäin hedelmällisiksi. Olen kohdannut vaniljanaisia, jotka yrittävät saada jotain dominoivuuttaan esille (siis ilman seksiä). Näille yleensä kohotan hartioitani ja jatkan eteenpäin. Olen myös kohdannut skenessä naisia, jotka palaisivat halusta saada dominoida minua, mutta nämäkin olen jättänyt huomiotta.

Ehkä menee ohi aiheen kokonaan keskustelun otsikkoon nähden tämä keskustelu, mutta ihminen on sitä, mitä hän on. Omalta puoleltani voin kertoa sen verran, etten lähde esimerkiksi miiteissä alistamaan alistuvia ihmisiä, ellei meillä ole keskenämme sitä sopimusta. Enkä todellakaan odota tällaisen ihmisen palvelevan mua. Jos hän itse aktiivisesti sen tekisi, niin voisimme alkaa keskustelemaan, mikä meidän suhteemme on. Kaikki siis perustuu yhteiseen sopimukseen. En työpaikallanikaan lähde dominoimaan kaikkia (paitsi niitä, jotka perseilevät turvallisuuden kanssa).

[Toy]

Arvelen, että hyvin harva meistä arvioi toisia ihmisiä jatkuvasti dominanssin kautta. Miksi arvioisi, ellei kyse ole potentiaalisesta seksikumppanista ja dominanssin laatu eroottinen?

En minä tiedä vaikkapa kollegoistani, voisinko dominoida heitä. Miksi tietäisin, ja miksi haluaisin kokeilla? Eivät hekään minua dominoi. Voin toki leikkiä ajatuksella, millainen Dom tämä tyyppi - kollega, asiakas, kaveri, vastaantulija - olisi tai on seksin saralla, mutta en minä ole arjessani ketään alistamassa tai kenellekään alistamassa.

En voi myöskään sanoa, että puolisoni olisi suhteessamme jotenkin johdossa. Siis muuten kuin sessioidessa. Yhtä köyttä tässä vedetään, huolehditaan toisistamme, annetaan läheisyyttä ja aikaa, annetaan tilaa. Minulle ei subina ole mitään väliä sillä, voisiko joku dominoida minua session ulkopuolella. Valta-asetelmat eivät yksinkertaisesti yhtään kiinnosta minua muuten kuin sessioissa. Ei meillä vaniljaseksissäkään toinen ole sen kummemmin niskan päällä (paitsi anatomisista syistä toisinaan A kirjaimellisesti).

Jos joku yrittää vaikka nyt töissä selvästi osoittaa jotain valtapyrkimyksiä minuun nähden, yritän ja yleensä onnistunkin lopettamaan sen sillä, etten vain lähde mukaan nokitteluun. Yleensä nämä ihmiset vaikuttavat enemmän epävarmoilta kuin itsevarmoilta. Sitten on niitä tyyppejä, jotka ovat ihan vaivattomasti ja luonnostaan jokseenkin zen ja vaikuttavat varmoilta. Sellaisten kanssa on yleensä hirveän helppoa ja mukavaa olla, mutta en kyllä arvioisi heidän seksielämästään mitään sen perusteella. Mutulla heittäisin, että tällaiset tyypit voivat aivan yhtä lailla tykätä heiluttaa ruoskaa, tai saada sellaisesta, tai haluta käpertyä kainaloon katsomaan Downtown Abbeyä ja rakastelemaan hellästi.

Minusta olisi outoa arvioida ihmisissä jotain yleistä alistuvuutta tai dominanssin, tai edes itsevarmuutta. Ne kun riippuvat niin kovin tilanteesta. Työhaastattelussa olen hermoraunio, nyt työn saatuani olen asiakastilanteissa varsin tyyni ja varma, kiireessä kollegoiden kanssa epävarmuuskin voi päästä esiin. Kotona on sitten taas ihan toinen minä, mutta sekin toisinaan itsevarma ja rauhallinen, toisinaan ahdistunut ja kireä.

[Kukkanen]

Joo, tuo on hyvä pointti, että kaikissa ihmisissä on monia puolia.
Jokainen on vahva ja heikko, tyhmä ja viisas, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Kaikki tunteet myös sallittuja, ja on ok ilmentää ja tutkia eri puoliaan. Ilman että tarvitsee skitsofreeniseksi leimaantua