Kaikesta ei saa tykätä

[Kolumnisti]

Kaikesta ei saa tykätä

Joskus kauan, kauan sitten katselin varmaan vähän liian pienenä jotain väkivaltaa sisältävää elokuvaa. Todennäköisesti tarina sijoittui natsi-Saksaan. Leffan katsominen tuntui jännältä ja kutkuttavalta, ja sitä jotenkin halusi nähdä lisää. Aivot menivät solmuun, sillä eihän väkivallan katsomisesta saisi pitää. Se tuntui väärältä, mutta toisaalta... nehän olivat vain elokuvia, niin ehkäpä asia olisi ok, jos vaan en kertoisi kellekään. Saa nauttia, kunhan ei jää kiinni kenellekään. Ja kunhan nyt ei oikeasti lähde kenenkään kanssa tekemään mitään sellaista.

Sittemmin opin internetin ihmemaassa, että itse asiassa on aika paljon muitakin, jotka tykkää semmosista jutuista ja ettei siitä leimata edes sairaaksi. No, sadismi ja masokismi ovat sittemmin tulleet tutuiksi sanoiksi ja samoin kinky-yhteisön muut ”vinoutumat” fetisseistä valtapeleihin. On kuitenkin asioita, joista ns. ei saa tykätä. Törkyjutut on ällöjä, adult baby -jutut inhottavia, totaaliset vallanluovuttamiset 24/7-kuvioineen typeriä. Riippuu keneltä kysyy. Silti on juttuja, joista ei oikeasti saa tykätä. Niistä ei melkeinpä saa edes puhua skenessä. Yksi näistä jutuista on pedofilia.

Pedofiililla tarkoitan tässä henkilöä, joka on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista. Se ei ole rikos. Se on mieltymys. Rikokseksi asia muuttuu siinä kohtaa, kun lain rajoja ja lapsen koskemattomuuden rajoja ylitetään. Suuri osa pedofiileistä ei ylitä koskaan tuota rajaa. Lisäksi suuri osa lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta riistosta toteutuu muiden kuin pedofiilien tekemänä. Luultavasti tästäkin huolimatta suuri osa tämän tekstin lukijoista ajattelee tällä hetkellä kaikkien pedofiilien viemistä saunan taakse.

Valitettavasti tai ”valitettavasti” ongelma ei kuitenkaan ratkea tappamalla kaikkia väärintekijöitä. Niinhän monet kyllä haluaisivat meillekin tehdä. Meille sairaille sadisteille jotka hakkaamme niitä sekopäitä, jotka vapaaehtoisesti ottavat selkään. Meille friikeille fetisisteille, jotka olemme julkisilla paikoillakin vain kiihottumassa muiden nahka- ja sadevaatteista ja niistä hiton joogahousuista! Ei voi edes salilla käydä niin, että voisi luottaa olevansa turvassa. Saunan taakse vaan kaikki.

Ei tunnu reilulta niputtaa pedofiilejä ja pervoja samaan? No sitten ei tunnu, mutta niin monet tavan pulliaiset tekevät. Pedofiileistä puolestaan vaikuttaa muodostuneen se ainut likasanko, mikä pervoille jää jäljelle. ”Edes jotkut ovat vielä meitäkin huonompia.”

Siinä missä suuri osa sadisteista, masokisteista, fetisisteistä jne. voi vedota siihen, että eipä tässä mitään sairaita olla, kun on sairausluokituksestakin jo pois päästy, ei pedofiili voi vedota samaan. F65.4 Lapsikohteinen seksuaalihäiriö (pedofilia). Harva taistelee sen puolesta, että pedofilia pitäisi saada pois tautiluokituksista, ”koska ihmisoikeudet”. No ei pidäkään. Mutta entäs ne ihmisoikeudet, joita kuuluu sairausdiagnoosin saaneille?

On turha etsiä Käypä Hoito -suosituksista ohjeita siitä, millainen hoito on hyvää hoitoa, jos kokee tarvitsevansa apua pedofiilisten taipumustensa kanssa pärjäämiseen. On todennäköisesti myös lähes yhtä turhaa odottaa saavansa asiallista neuvontaa asian suhteen terveydenhuollon ammattilaiselta. Monien inho pedofiliaa ja pedofiilejä kohtaan nousee siitä syvästä pelosta, että joku aikuinen tekisi silmitöntä pahuutta omalle lapselle. Pelko on ymmärrettävä. Pelosta herää valtava suojelunhalu saunantaakseviemisineen. Puhutaan viattomista uhreista ja kauhistellaan tekoja. Jatketaan siitä, miten uhrit tarvitsevat tukea ja apua ja oikeutta ja suojelua. Tottakai tarvitsevat. Kuka tätä on koskaan yrittänyt kiistää? Mutta jos alat puhua siitä, että itse asiassa pedofiilitkin tarvitsisivat apua, niin turpaan tulee. Siis pysähdytäänpä. Siinä kohtaa kun yrität sanoa: ”Voitaisiinko tehdä jotain sen eteen, ettei lisää uhreja tule?” niin sinut uhataan viedä saunan taakse. Äly hoi, älä jätä.

Ennaltaehkäisy on EU-maille velvollisuus, mutta koska ah, tunteet, niin lasten oikeudet unohdetaan toistuvasti rahoituksista päätettäessä. Siis ne samat tunteet, jotka välillä ovat voivottelua lapsiparkojen mielenterveyden ja tulevaisuuden puolesta. Toimivia keinoja pedofiilisten taipumusten kanssa selviytymiseen ja samalla lainkuuliaiseen elämään ON olemassa, mutta rahoitus on niukkaa tai melkein olematonta, vaikka ennaltaehkäisyllä tiedetään olevan tehoa. Ei ole hyödynnetty seksuaalikasvatusta, jolla voitaisiin tavoittaa teini-ikäiset, jotka ovat havainneet herääviä pedofiilisia haluja itsessään ja tarvitsisivat pian tietoa ja tukea siihen, miten pärjätä impulsiivisten halujen kanssa – mikä on muutenkin murrosikäisen aivoissa erityisen hankalaa. Jonkinlaista apua on olemassa, sillä Rikosseuraamusalan koulutuskeskus tarjoaa STOP- ja Uusi suunta –kuntoutusohjelmia, mutta pääasiassa rikoksiin jo syyllistyneille. Lisää auttavia tahoja löytyy esim. seuraavan oma-apu nettisivun kautta: http://otanvastuun.fi/

Rikolliset, lasten oikeuksia rikkovat teot ovat siis väärin ja ne on ehkäistävä. Selvä. Mitä jää jäljelle? Fiktio. Fiktio, eli esim. piirrokset, tarinat, mielikuvitus. Ajatusrikoksia ei Suomessa toistaiseksi ole. Missä kohtaa menee fiktion raja? Keväällä uutisoitiin siitä, että markkinoilla on olemassa lapsiseksinukkeja. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä ne ovat laillinen tapa pedofiileille toteuttaa halujaan. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä ne ohjaavat ihmisen mielen näkemään oikeatkin lapset objekteina ja oikean ja väärän rajat hämärtyvät. Lapsiseksinuken kanssa fantasioiden toteuttaminen voi tuottaa tekijälle tyytyväisyyttä elämäänsä, mikä ennaltaehkäisee rikollisten tekojen rajan ylittämistä. Näiden asioiden kohdalla puhutaan toistaiseksi vielä kovasti uskon asioista. Kuka uskoo puolesta ja kuka uskoo vastaan.

Mutta hei, sinä kinky. Onko väkivaltaisen materiaalin katselu saanut sinut rikkomaan lain rajoja ja olemaan väkivaltainen? Onko bdsm-mieltymysten konsensuaalinen toteuttaminen saanut sinut olemaan sadistinen muita ihmisiä kohtaan session ulkopuolella? Onko muista ihmisistä tullut vain kohteita?

Lisätietoa:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/lasten-sairaanhoito/lastenpsykiatria/lasten_seks_hyv_kaytto/Tietoa/ukk/Sivut/default.aspx
https://medium.com/matter/youre-16-youre-a-pedophile-you-dont-want-to-hurt-anyone-what-do-you-do-now-e11ce4b88bdb
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201703222200088852_uu.shtml
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/nestori-on-pedofiili-mutta-ei-rikollinen-nyt-han-kertoo-miksi-pedofiileja-pitaa-auttaa-23160365/
https://yle.fi/uutiset/3-9402805
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2004/21/duo94600

  - bikantti

[momoi36]

Olipa hyvä artikkeli. Todellakin vielä tänäkin päivänä  sellainen tabu mitä hyssytellään ja joka jakaa ammattilaisiakin että voiko omien asenteiden vuoksi työskennellä pedofiiilien kanssa.

[latexbun]

Hyvin kirjoitettu. Kyllä sitä olen välillä pohtinut, kuinka hyvä on olla "vain kinky", eikä esimerkiksi pedofiili. Se kun harvemmin taitaa olla valinta, useimmiten vain todella epäonninen sattuma.

Ei, en puolustele niitä, jotka ovat sekaantuneet lapsiin tai rahoittavat rikollista toimintaa kuluttamalla esimerkiksi pornografista materiaalia, jossa lapseen kohdistuu seksuaalirikos. Olisi mielestäni vain hyvin ahdistavaa ja surullistakin olla pedofiili, joka ymmärtää että oman seksuaalisen halun toteuttaminen vahingoittaa muita väistämättä.

[Jayteasee]

Ekan kerran tää konsepti tuli mulla vastaan - ette ikinä arvaa - Papananaaman vlogissa. Mä olin että ei helvetti, tottahan se on.

Mutta Papananaamahan vedettiin ihan ristille siitä. Jotkut kun eivät vaan kerta kaikkiaan osaa nähdä eroa pedofilian ja sitten lapsiinsekaantumisen välillä.

[iines]

Vaikka sinänsä oonkin samaa mieltä, niin joku tökkii, kun niputetaan kinkyt ja pedofiilit edes jollain tasolla samaan porukkaan. Vaikka kuin yrittäs olla tiedostava ihminen ja muuta, ni eka reaktio on "hyi helvetti."

Se on kyllä ihan totta, että ennaltaehkäsyyn pitäis kiinnittää enemmän huomiota, ja tehdä yleisimmin selväks ero pedofiilien ja lapsiin sekaantujien välillä. Oma turhautuminen, ku ei pääse hetkeen toteuttaa omaa seksuaalisuutta niinku haluis, on jäätävä - ei voi ku kunnioittaa niitä pedofiileja, jotka ei ikinä toteuta halujaan käytännössä, ja elää sen tiedon kanssa, ettei koskaan tuu toteuttamaankaan.

[Kettu vinossa]

Hyvä kirjoitus! Näitä samoja asioita olen itsekin vuosikausia hokenut Tuntemattomalla Maalla, BDSM-baarissa, FetLifessä, deviantARTissa ja monella muulla nettisivustolla, mutta tuntuu että seinille puhuisi.

Erottelisin vielä kaikki eri kronofiliat toisistaan:
Infantofilia (nepiofilia) = kiihottuminen alle 5-vuotiaista lapsista
Pedofilia = Kiihottuminen murrosikäistä nuoremmista lapsista (yleensä 5-10 -vuotiaat)
Hebefilia = Kiihottuminen varhaismurrosikäisistä lapsista (yleensä 11-14 -vuotiaat)
Efebofilia = Kiihottuminen murrosiän lopulla olevista tai murrosiän ohittaneista teineistä (yleensä 15-19 -vuotiaat)
Teleiofilia = kiihottuminen aikuisista
Mesofilia = kiihottuminen keski-ikäisistä
Gerontofilia = kiihottuminen vanhuksista

Linkit tarkempiin artikkeleihin löytyvät esimerkiksi täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Chronophilia


Fetissejä kohtaan tunnetussa vihassa yleinen harhaluulo tuntuu olevan että ihminen itse voisi valita fetissinsä. Siksi ajatellaan, että esimerkiksi pedofiilit ovat silkkaa ilkeyttään valinneet sellaisen fetissin itselleen. Lisäksi myös kinkypiireissä itsessään tuntuu että välillä harvinaisempien fetissien edustajia syrjitään, ajatuksena että "Oma vika. Mitäs valitsit sellaisen fetissin kun 'parempiakin' ja suositumpiakin fetissejä olisi ollut tarjolla". Esimerkiksi ikuiset riidat kinkybileiden dresscodesta ovat tästä hyvä esimerkki - kaikki kinkyt kun eivät voi millään ymmärtää että jollekin hyvin arkinen vaate on ihan yhtä kiihottava kuin se itselle rakas punamusta kokovartalokumipuku, ja siksi sitä asua ei voi "fetissiasuna" hyväksyä.

[kulkija]

Itse-asiassa, minusta tämä nyt ei ole mikään ihme, että käsitteet menee yleisesti ihmisillä sekaisin. Jos tiedotusvälineet, oikeusoppineet, politikot ym. puhuvat näistä rikoksista niputtaen kaikki samaannippuun termillä "pedofiili" Luonnollisesti siitä seuraa, että tavallinen kansakin puhuu ja ajattelee samoin. Tarvitaan yleisempää keskustelua aiheesta, muuten se ei tule muuttumaan ikinä..jos tulee sittenkään. Epäilen..Vaatii kyllä jo syvempää kiinostusta aiheeseen, ennekuin tavallinen matti meikeläläinen alkaa muistamaan kaikki hienot termit.

Se kuinka ihminen tuntee, mistä on kiinostunut, mikä on seksuaalisesti. Se ei aina ja yleensä onkin aika harvoin tietoisesti valittua jos se on syvällä ihmisessä. Sama se on pedofiliankin kanssa. Tuossa mielessä yhtymäkohtia esm. monen kinkyn kokemaan oman seksuaalisuuden tuomaan ahdistukseen on varmasti paljon. Haluaisit olla sitä, mitä olet. Haluaisit toteuttaa itseäsi, mutta et voi. Kinkyllä se johtuu leikkikaverin puuteesta. Pedofililla se on taas rikos, jos toteuttaa itseään. Mikä tietysti on hyväkin, että se tuomitaan ja siitä saa rangaistuksen. Ahdistus sympatian voin kyllä tuntea heitäkin kohtaan, ihan oman kinkyminän tuoman tuskan kautta. Uskon, moni pedofili luopuisi hyvinkin miellään taipumuksestaan, jos se vain olisi heidän päätettävissään. Monesti olen itsekkin miettinyt. Luopuisin kinky-identetiitistäni, jos se olisi valittavissani, hyvinkin mielelläni. Asia joka voi parhaillaan olla rikkaus elämässä, voi olla myös helvetti. Pedofiili, joka ei tee rikosta, elää omassa helvetissään. Taipumustaan ja mielihalujaan voi yrittää hallita ja useasti on syytäkin. Joskus se vain voi olla, niin pirun vaikeaa. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Mainittakoon, että en missään nimessä puolustele lapsiin sekaantujia. Olen itse joutunut/saanut kulkea kappaleenmatkaa elämässäni tälläisen uhrin ja hänen omaistensa rinnalla. Tapauksessa, jossa pikkutyttöä käytettiin perheensisäisesti isäpuolenjohdosta vuosikausia seksuaalisesti hyväksi. Jälki tytössä, sekä äidissä ei ollut kaunista katseltavaa eikä kuunneltavaa. Tämä tyttö on vielä nuori. Jäljen vaikutuksen koko-elämään olen nähnyt ja kuullut toisen, jo varttuneen naisen kanssa käymiemme pitkien keskustelujen kautta. Hänen hyväksi käytöstään on jo 50v, jälki muistissa on kuitenkin yhä tuore.

Sen minkä muuttaisin. Oikeusjärjestelmästämme pitäisi tälläisissä tapauksissa poistaa ensikertalaisen status tekijän osalta. Se puolittaa rangaistuksen, mikä mielestäni ei ole oikein. Uhri kärsii koko lopunelämänsä. Tekijän soisi kärsivän edes rangaistuksensa kokonaan. 

[Kettu vinossa]

Kokonaan oma lukunsa on myös lapsiporno - mitä se on ja millainen sisältö pitäisi kieltää. Ja pitäisikö lapsiporno sensuroida netistä?

Esimerkiksi Matti Nikkin lapsiporno.info päätyi vuosikausiksi KRP:n estolistoille, vaikka sivu ei sisältänyt yhtään lapsipornoa - se vain kertoi lapsipornolaista ja sen vaikutuksista muuhun netin sensurointiin. "Lapsipornon" nimissä on sensuroitu ja estetty lukuisia muitakin nettisvustoja, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä lapsipornon kanssa.
http://lapsiporno.info/

En tähän hätään löytänyt artikkelia aiheesta, mutta useampi vuosi sitten eräs aktivisti/taiteilija oli tehnyt Helsinkiin kadulle näyttelyn, johon hän oli koonnut suuren määrän suomalaisten lasten ja nuorten netissä julkisesti jakamiaan valokuvia, mm. IRC-galleriasta. Näyttelyä pidettiin "lapsipornona", koska kuvissa esiintyi paljon puolipukeisia ja seksuaalisesti vihjailevissa asennoissa poseeraavia alaikäisiä. Näyttelyn tarkoitus oli avata ihmisten silmiä siitä, mitä mahdollisesti heidän omatkin lapsensa netissä puuhasivat, ja myös saada lapset ja nuoret ajattelemaan, oliko sellaisia kuvia sittenkään järkevä netissä jakaa. Kuvat, jotka oli tarkoitettu vain kavereiden ja seurustelukumppanin silmille, olikin näytillä kaikelle kansalle keskellä katua.

Suurin osa maailman "lapsipornosta" onkin lopulta ihan tavallisten ihmisten itsestään tai omista lapsistaan jakamia valokuvia. Ihmiset eivät joko välitä tai ymmärrä, että omasta mielestä viattomat ja hauskat kuvat voivat päätyä jonkun toisen ihmisen runkkumateriaaliksi.

Toisen ihmisen kuvaa ei koskaan saa jakaa netissä ilman hänen lupaansa. Varsinkin lapset eivät aina ymmärrä, että nettiin laitettua kuvaa ei välttämättä koskaan saa sieltä pois, jos kuva on kopioitu toisaalle. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, myös omilla lapsilla. Kukaan järkevä vanhempi ei jaa oman lapsensa kuvaa netissä, ainakaan missään julkisessa galleriassa, josta kuva on helppo kenen tahansa kopioida. Jos kuva on jostain syystä aivan pakko jakaa, tulisi se tehdä anonyymisti, niin ettei lapsen nimeä ja kuvaa voi yhdistää toisiinsa.

On huolestuttavaa, että esimerkiksi tällaisia artikkeleita pitää julkaista:
https://www.is.fi/perhe/art-2000005386441.html
Haluatko jakaa lapsesi huippuhetket somessa? Älä tee niin, ainakaan ennen kuin lapsi on jo täyttänyt 18 vuotta ja on antanut julkaisuun täyden luvan.

Maailmalla on jo käyty oikeudenkäyntejä joissa lapset ovat haastaneet omat vanhempansa oikeuteen, koska vanhemmat ovat luvattomasti jakaneet lasten yksityistietoja (kuten kuvia) netissä. Oikeus on näissä tilanteissa onneksi yleensä ollut lasten puolella.

[Perhonen89]

Kirjoitin itse joskus johonkin Facebook-keskusteluun, ettei pedofiileillä helppoa ole. Et voi oikeasti kunnolla toteuttaa seksuaalisuuttasi ilman, että se olisi laitonta, et uskalla kertoa juuri kenellekään tästä puolesta, kun sinut leimataan melkein heti sairaaksi, jopa asiantuntevaa apua voi olla vaikea löytää ilman pelkoa sairaaksi leimaantumisesta. Aika ahdistavaa, eikö?

Ja sitten taas lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt ovat ehdottomasti väärin ja niistä pitäisi tulla kunnon tuomiot.

[DareDoll]

Pedofilia on tosiaan vaikea keskustelun aihe, ja varmaan senkin takia hoito on jäänyt jälkijunaan ainakin täällä Suomessa.
Aihe on lähes tabu joskus jopa psykiatrisen hoidon piirissä, varsinkin jos vertaa esimerkiksi Saksaan, jossa aiheen tutkimiseen ja ennaltaehkäisyyn on todella panostettu jo pitkällä aikavälillä. Ennaltaehkäisevä hoito on saatu suht hyvin toimimaan siellä päin maailmaa, vaikka toki edelleen sielläkin väärinymmärryksiä tapahtuu, ja ihmisiä tuomitaan ja jopa tapetaan pedofiilisten ajatusten vuoksi.
Ehkä kuitenkin tulevaisuudessa täällä kotipuolessakin voidaan alkaa ymmärtää, että on eroa psykiatrisen ongelman ja rikosoikeudellisten seuraamusten välillä.
Ja tietysti se, että myös bdsm, sairaus ja rikos on keskenään eroteltavia asioita...

[bikantti]

Tulipa levollinen olo lukiessa tätä keskustelua, tässä kun ei sitä hirveää kiihkoa näkynyt, mikä tähän aiheeseen yleensä liittyy. Kommenteista näkyy mielestäni empatia, ja samaan aikaan se, että vaikka empatiaa kokee niin ei se (tietenkään) tarkoita, että laittomia/vahingoittavia tekoja pitäisi hyväksyä.

Se on totta, että kukapa oikeasti valitsisi itselleen harvinaisen fetissin tai muun mieltymyksen tai vaikka suuntauksen, jos tietää siitä tulevan kulttuurissamme ongelmia. Ei ole valinnan asia se itse mieltymys, mutta teot ovat.

Järjestelmämme toimii siten, että mikäli johonkin asiaan haluaa erikoissairaanhoidosta apua, niin sille on oltava sairausdiagnoosi. Enpä myöskään tiedä, että ajaisiko joku tosissaan pedofilian poistoa sairausluokituksesta? Ketä se palvelisi? Miksi diagnoosi haluttaisiin sieltä pois? 

(Diagnoosiasiaa voi myös verrata esim. transsukupuolisuuteen. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei sinänsä ole sairaus. Kuitenkin suuri osa transsukupuolisista haluaa korjaushoitoja, ja Suomessa se on mahdollista diagnosoinnin kautta. Siinä diagnoosi siis palvelee hoidon saamista.)

[nicolaus]

Oma näkemykseni asiasta poikkeaa pikkaisen yhdeltä oleelliselta osalta:
Ihminen voi pitää mistä vaan, ja saa pitää - mutta kaikkea mistä pitää ei saa tehdä.
Se pystyykö pitämään fantasiat fantasioina tai kirjallisina tuotteina, tauluina, sarjakuvina vai toteuttaako niitä estoitta; se erottaa monesti kunniallisen kansalaisen ja vangin toisistaan.

On eri asia istua terassilla kahvin kanssa katsellen ohi kulkevia ihmisiä ja miettiä mitä kullekin tekisi, kuin illan pimeydessä toteuttaa tekonsa.

Jos minä toteuttaisin fantasiamaailmaani tekoina, olisin joko vankilassa tai vankimielisairaalassa :

Mutta pystyessäni erottamaan oikean ja väärän pysyvät tietyt jutut pääni sisällä, kun en niitä saa paperille kynällä enkä siveltimellä.

Minusta kyky päättää minkä itseään kiihottavan jutun voi toteuttaa ja mitä ei pidä toteuttaa on kohtuullisen tärkeä, näissäkin yhteyksissä.

[bikantti]

Tarkennanpa nyt tässä, että otsikko "kaikesta ei saa tykätä" viittaa sosiaalisiin normeihin tykkäämisten suhteen. Ts. alaikäisistä tykkääminen seksuaalisessa mielessä ei ole sosiaalisesti suotavaa, sitä katsotaan kieroon. Henk.koht. ajattelen, ettei tykkäämisiään voi valita, teot voi.

[Kettu vinossa]

Sittenhän myös kulttuuri vaikuttaa paljon siihen, mistä saa tykätä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joihinkin kinkybileisiin on turha edes kuvitella menevänsä natsiunivormuun pukeutuneena koska se on suoraan kielletty säännöissä, ja vaikka ei olisikaan kielletty, natsiunivormuun pukeutuessaan voi olla melko varma että ilta päättyy sairaalareissuun. Saksassa samasta asusta saattaa päätyä putkaan. Suomessa natsivormu loukkaa korkeintaan sotahistorianörttejä, jotka saattavat löytää asusta virheitä, tyyliin "Ei natsivormun kanssa saa olla partaa ja pitkiä hiuksia. Lisäksi nuo rillisikin ovat ihan vääränlaiset. Tuo arvomerkki ei sovi yhteen tuon merkin kanssa ja saappaasi ovat väärää vuosimallia. Ei jatkoon.".

Alaikäisistä tykkääminen on myös kulttuurikysymys - voi vaikka matkustaa maahan jossa lapsimorsiamet tai lapsiprostituutio ovat arkipäivää, niin ei siellä varmaan niin kieroon katsota jos lapsista tykkäävä kertoo mieltymyksistään.

[Kettu vinossa]

(turha viesti siteerausvirheen vuoksi, saa poistaa)