Subiudesta

[Kolumnisti]

Subiudesta ja subeista ollaan täällä Baarissa kirjoitettu metritolkulla tekstiä. Milloin kokemuspohjaisesti, milloin asiaa vierestä seuranneena pohdiskellen. Milloin dominoivan näkökulmasta, rinnakkain eletystä elämästä tai toiveista, joskos joskus sen oman subin löytäisi. Koetettu saada sitä toista ymmärtämään. On tullut ymmärryksiä ja väärinymmärryksiä. On koetettu takoa hampaat irvessä dominoivalle käsitystä siitä, että mitä se subius oikein tarkoittaa. Jaettu käsiteanalyysin verran tietoa eteenpäin. Ammennettu terminologiaa valovuoden mitan mukaan. Nostatettu verenpainetta sen verran reilulla kädellä, että lääketeollisuus kiittää ja kumartaa ja jatkaa uuden sukupolven verenpainelääkityksen kehitystyötä. On googletettu ja hienosäädetty ja kahlattu kirjoja läpi ja konsultoitu ystävää. On tehty sitä ja tätä ja tuotakin ja siitä huolimatta käsite subista ja subiudesta jäävät toisinaan harmaan hämärän ja sumun peittoon kuin skotlannin nummet usvaisimpina iltapäivinään.

Baarissa olleiden  kirjoitusten mukaan hämmennystä on toisinaan herättänyt se, että sub on ihminen, ihan oikea ihminen. Sellainen, jolla on aivot, kyky ajatella, tehdä ratkaisuja. Sub tuntee ja oivaltaa, vihaa ja rakastaa. Moni sub on henkisesti hyvin vahva, kukaties vahvempi kuin alistajansa.  Sub ei ole alistumisautomaatti ja hänellä on oikeus asettaa omat rajansa ja se ei ole karkkikauppasubeilua vaan realismia ja järjen käyttöä ja näinollen turvaa myös dominoivaa osapuolta. Sub ei  ole mikään tahdoton, ajattelukykyä vailla oleva ihmisenmuotoinen olio ja jota voi kuka tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa käyttää eri tavoin hyväkseen. Panna tuosta noin vain kaikkiin kolmeen tai kahteen reikään, ohimennen, seiskan uutisten ja syksyisen sienisoppa-keittiöohjelman välissä. Käskeä tekemään jotakin moraalisestikin arveluttavaa, koska ... mä voin, koska mä olen dominoiva.  Mikä lienee ajatus ja merkityksen sisältö siinä, että sub hiipii dominoivansa käskystä illalla alastomana kurkku perseessä ja nipistimet nänneissä talonsa laitamilla ja kiltisti tervehtii hämmentyneitä koiraansa iltalenkittäviä naapureita, jotta .... Hei, mä vaan tässä .... niin mä ... no, hyvää illanjatkoa. Mutisee sub ja naapurin rouva kaivaa tuohtuneena tuulipuvun taskusta kännykkänsä soittaakseen poliisille ja antaa tuntomerkit hiippailijasta, jotta ...kasvoja en niin huomannut, mutta se kurkku oli Alepasta ostettu. Miksi joku laittaa subinsa tekemään typeryyksiä, joilla voi olla subin elämään ikäviä seurauksia?

Joku dominoiva edellyttää, että subinsa on vain ja ainoastaan häntä varten. Muita miehiä/naisia ei edes ajatella, ei katsota saati kosketa. Dominoiva itse viettää puolisonsa kanssa mukavaa perhe-elämää ja kun kaipaa jotakin muuta, niin sitten muistaa subinsa ja tulee armollisesti tätä tervehtimään. Satunnaisesti, kerran kuukaudessa tai joka toinen viikko. Sub tuomitsee tuolla tavalla itsensä yksinäisyyteen. Joulu, pääsiäinen, juhannus...Joskus hetkiä mahtuu tunteihin paljon enemmän, kuin mitä kello seinällä aikaa jaksaa näyttää ja yksinäiselle tunnit ovat muutoinkin pitkiä.

Mikä on pelkkää hyväksikäyttöä, joka on naamioitu BDSMn tummaan viittaan ja mikä on toista kunnioittavaa, arvostavaa käyttäytymistä ja jossa kuitenkin selkeästi korostuvat dominoivan ja subin asemat suhteessa toisiinsa. Missä niin on sanottu, että subia saa kohdella huonosti? Mistä se ajatus nousee?

Subit ovat hyvälle dominoivalle aarteita, hyvä sub vieläkin enemmän. Onneksi niitäkin suhteita on, joissa arvostus ja kunnioitus on molemminpuolista. Joskus kuulee sanottavan, että tietynlainen hyväksikäyttö kuuluu BDSMään. Kuuluuko ja jos, niin missä kulkee se veteen piirretty viiva, jossa se on osa BDSMää ja jossa suoranaista kusetusta ja vääränlaista vallankäyttöä? Ehkä se raja piirtyy siihen, jossa subilla on epämääräinen huono olo ja jossa subius ei olekaan enää voimavara, osa tärkeää minuutta ja ilon lähde vaan jotakin aivan muuta. Se on se raja, jossa sub putoaa eikä kukaan ole ottamassa kiinni.



Näin pohdiskelee Normandie

[telle]

Kiitos Norma, tätä kaipasinkin juuri tänään 
Alistuvuudellakin on rajansa.

[Ms. M]

Hieno teksti.

Itselleni alistuva puoleni on se herkin. Ja kun sitä koskettaa, koskettaa minua alastomimmillani.

Vaatiikin paljon luottamusta, että annan dominoivan tulla enää kosketuksiin sen puolen kanssa. Juurikin siksi, että sitä osaa minusta on hyväksikäytetty ja sen takia olen tuominnut itseni yksinäisyyteen.

Ehkä alistuva puoleni on kokonaan jo ulottumattomissa, en tiedä.

[SadunAika]

"Joku dominoiva edellyttää, että subinsa on vain ja ainoastaan häntä varten. Muita miehiä/naisia ei edes ajatella, ei katsota saati kosketa. Dominoiva itse viettää puolisonsa kanssa mukavaa perhe-elämää ja kun kaipaa jotakin muuta, niin sitten muistaa subinsa ja tulee armollisesti tätä tervehtimään. Satunnaisesti, kerran kuukaudessa tai joka toinen viikko. Sub tuomitsee tuolla tavalla itsensä yksinäisyyteen. Joulu, pääsiäinen, juhannus...Joskus hetkiä mahtuu tunteihin paljon enemmän, kuin mitä kello seinällä aikaa jaksaa näyttää ja yksinäiselle tunnit ovat muutoinkin pitkiä."

Tämä. Miten voikaan olla niin vaikea dominoivalle ymmärtää, kuinka yksin subi on odottaessaan... Eikä tahollaan varattu dominoiva voi koskaan olla se, joka esitellään sukulaisille tai raahataan seuralaisena juhliin (niin sadistista kuin se onkin). Subi kelluu välitilassa, jossa ei oikein tiedä, onko sinkku vai varattu...

[Blondie77]

Hienosti kirjoitettu Norma 

[MasterOpie]

Iltaa,

Ihan hyvä kolumni, joskin minun makuuni vähän yksipuoleinen. Yhtään sympatiseerammatta tekstissä viitattuihin dominoiviin, niin suhteessa on aina vähintään kaksi osapuolta. Siinä missä hyväksikäyttäjä teettää typeriä tehtäviään, niin samalla jonkinlainen subi suostuu tähän kaikkeen. Ja minulle kiintoisa pointti on se millainen subi tuohon suostuu? Tuntuu, että olen vähän turtunut näihin hyväksikäyttäjiin, koska luulen että heidän asenteisiin emme voi vaikuttaa. Sen sijaan uskon, että voisimme vaikuttaa jonkinmoisten (lue epävarmojen ja/tai aloittelijoiden) subien asenteihin.  Niimpä toivoisinkin, että sen sijaan kun päivittelisimme hamsterien temppukirjaa, niin suuntaisimme energiamme auttamaa sitä tarvitsevia subeja. Siitäkin taitaa olla jo yli vuosi tai kaksi kun tänne baariimme piti tulla jonkinmoinen uusien opas. Hyvä sellainen olisi auttamatta vuoden kinky teon arvoinen.

t. Karwis

[latexbun]

Siinä missä hyväksikäyttäjä teettää typeriä tehtäviään, niin samalla jonkinlainen subi suostuu tähän kaikkeen. Ja minulle kiintoisa pointti on se millainen subi tuohon suostuu?

Ehkäpä rakastunut sellainen?

[Perhonen89]

Hyvä kirjoitus. Välillä erityisesti bdsm:stä kiinnostuneiden vaniljamiesten kohdalla tai juuri bdsm-taipaleensa aloittaneiden mastereiden kohdalla huomaa ajatusmaailman, että bdsm on synonyymi huonolle käytökselle tai subin huonolle kohtelulle. Mielestäni kahdenkeskinen kunnioitus ja arvostus on olennaisinta näissä asioissa ja ennen kaikkea yksi tärkeä asia liittyy kinkyilyyn. Valtaan liittyy myös vastuu. Vastuu subin hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toisaalta myös vastuu siitä, ettei aiheuta subille hankaluuksia tai sellaista harmia, joka vaikuttaisi esimerkiksi työelämään tai muihin ihmissuhteisiin.

Valitettavan paljon kuulee juttuja törpöistä mastereista, onneksi niitä fiksujakin on.. vielä.

[hihaton]

Tämä. Miten voikaan olla niin vaikea dominoivalle ymmärtää, kuinka yksin subi on odottaessaan... Eikä tahollaan varattu dominoiva voi koskaan olla se, joka esitellään sukulaisille tai raahataan seuralaisena juhliin (niin sadistista kuin se onkin). Subi kelluu välitilassa, jossa ei oikein tiedä, onko sinkku vai varattu...

En ihan allekirjoita tuota, etteikö voisi esitellä sukulaisille tai viedä juhliin. Vaatiihan se rohkeaa kaapistatuloa, mutta ainakin omille vanhemmille riitti kuulla, että on nyt tällainen tilanne jossa on toinenkin kumppani. Eipä se heille kuulu, mitä meillä puuhataan makuuhuoneessa.

[Ms. M]

Siinä missä hyväksikäyttäjä teettää typeriä tehtäviään, niin samalla jonkinlainen subi suostuu tähän kaikkeen. Ja minulle kiintoisa pointti on se millainen subi tuohon suostuu?

Ehkäpä rakastunut sellainen?

WORD. Monelle subille (minullekin) käy varsinkin ensimmäisissä kinkysuhteissa niin, että voimakkaita tunteita (kiintymystä, välittämistä, rakkautta jne.) muodostuu dominoivaa kohtaan. Koitappa siinä sitten olla tekemättä, kun pelkäät menettäväsi sen toisen.

[SadunAika]

En ihan allekirjoita tuota, etteikö voisi esitellä sukulaisille tai viedä juhliin. Vaatiihan se rohkeaa kaapistatuloa, mutta ainakin omille vanhemmille riitti kuulla, että on nyt tällainen tilanne jossa on toinenkin kumppani. Eipä se heille kuulu, mitä meillä puuhataan makuuhuoneessa.

Hmm, polykuviot ovat mielestäni vähän asia erikseen, niissä kaikilla on sama vapaus. Itse taas olen ollut juurikin tuossa tilanteessa, jossa dominoivalla on vaimo ja subi, mutta (yllätys yllätys) olen aika vasta-alkaja... Joillekin se voi toimia. Itse en tasan esittelisi vanhakantaiselle äidille naimisissa tahollaan olevaa Masteria, mutta tämä on vain minun mielipiteeni...

[hihaton]

Hmm, polykuviot ovat mielestäni vähän asia erikseen, niissä kaikilla on sama vapaus. Itse taas olen ollut juurikin tuossa tilanteessa, jossa dominoivalla on vaimo ja subi, mutta (yllätys yllätys) olen aika vasta-alkaja... Joillekin se voi toimia. Itse en tasan esittelisi vanhakantaiselle äidille naimisissa tahollaan olevaa Masteria, mutta tämä on vain minun mielipiteeni...

Juu, oma äiti ja mielipide ovat hiukka eri asioita kuin "ei voi koskaan esitellä". Siksi tartuin viestiisi.

Ja määrittelykysymyksiähän nämä ovat, mutta minun kirjoissani tuollaisen kuvion ei pitäisi olla vapauksien kannalta ratkaisevasti erilainen kuin muidenkaan polysuhteiden. Toki naimisissa oleva osapuoli voi vedota perhestatukseensa ja vaatia toista olemaan kaapissa hänen suhteensa, mutta missään ei sanota että siihen pitäisi suostua. Kannattaa kuunnella omia tarpeitaan hyvin tarkkaan ja vaatia, että ne huomioidaan myös, riippumatta siitä, kuka alistaa ja kuka alistuu tai kenellä on minkäkinlainen perhetilanne.

[SadunAika]

Juu, oma äiti ja mielipide ovat hiukka eri asioita kuin "ei voi koskaan esitellä". Siksi tartuin viestiisi.

Ja määrittelykysymyksiähän nämä ovat, mutta minun kirjoissani tuollaisen kuvion ei pitäisi olla vapauksien kannalta ratkaisevasti erilainen kuin muidenkaan polysuhteiden. Toki naimisissa oleva osapuoli voi vedota perhestatukseensa ja vaatia toista olemaan kaapissa hänen suhteensa, mutta missään ei sanota että siihen pitäisi suostua. Kannattaa kuunnella omia tarpeitaan hyvin tarkkaan ja vaatia, että ne huomioidaan myös, riippumatta siitä, kuka alistaa ja kuka alistuu tai kenellä on minkäkinlainen perhetilanne.

Siinä olet oikeassa, että tuo "ei voi koskaan esitellä" oli turhan tiukkaan sanottu, kommentoin siinä nimenomaan oman kokemukseni kautta sitä kyseistä, lainattua kappaletta. Siinä asetelma oli siis juuri niin, että dominoiva vaatii subia omistautumaan, mutta on itse tahollaan perheellinen. Tulinkin omalla kohdallani siihen tulokseen, ettei kuvio minulle sovi, vaikkei Masterissa sinänsä mitään vikaa ollut. Eli oppia ikä kaikki... 

[Ms. M]

Siitäkin taitaa olla jo yli vuosi tai kaksi kun tänne baariimme piti tulla jonkinmoinen uusien opas. Hyvä sellainen olisi auttamatta vuoden kinky teon arvoinen.

t. Karwis

Kannatan tuota aloittelijoille opasta. Mietin vain, miten iso p*skamyrsky nousee kun aletaan vetämään edes jotain rajoja?

Ja kuka sen tekisi, tai ketkä? Rakkausliitossa, D/s:ää toteuttava pariskunta, joilla ei ole sinkku subin näkökulmaa? Vain sessioissa dominoivuuttaan toteuttava Dom/Domina? Polypalleron resident sadomasokisti vai treffaileva fettari? Vai se shibari-intoilija Iisalamesta? Ihan vaan noin niin kuin esimerkiksi.

Minusta tuollaiseen oppaaseen tulisi saada materiaalia monelta näkökannalta, ja siitä voisi lopulta tulla suhteellisen laaja.

[telle]

Millainen subi suostuu...Rakastunut, alistuva, kunnioittava, vanhan aikaisella arvomaailmalla varustettu, epäitsekäs, lojaali, luotettava...Toki tämän päivän kertakäyttö-juttu-käyttöesine-epämääräinen lelu- maailmassa ei-niin-toivottuja piirteitä mikäli olen oikein päätellyt. .Sanon minä, vaikka pääsääntöisesti saarnaankin aina subin vastuusta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Jaloilla äänestäminen syvälle tunteisiin ja pään sisälle menevässä D/s-jutussa on äärettömän rankka kokemus ja vaatii henkistä vahvuutta ripakopallisen