Oletko sinä, aina Sinä?

[kulkija]

Satuin kuuntelemaan tänään Juicen vanhaa kipaletta "kaksoiselämää". Varsinkin sanat "kadehdi en niitä jotka viettää kaksoiselämää" laittoivat miettimään ja lopulta toteamaan. Niinpä niin, sitähän se tämä omakin elämäni paljolti on. Julkinen siviilipuoli ja vajavainen salaisempipuoli johon tämä kinkyminä nivoutuu. Vajavainen, sen vakituisen kumpanin puuteen takia ei muuten. Olisihan se varmasti meistä jokaisesta kiva, jos olisi edes se yksi kenen edessä ja kanssa voi olla ja tuntea itsensä kokonaiseksi. (Varmaan tuttu tunne monelle) Muilta tuolla siviilissä se puoli jää, (ei sentis kaikilta),  isolta osin piiloon.
Uskoisin, monelle kinkylle, homolle ym.  on tuttu tunne, että ei voi tai ei saa olla "kokonainen" tulla hyväksytyksi omana itsenään. Toisinsanoen ei saa/ei voi olla sitä mitä on. Arjessa, juhlassa, julkisesti tai sen kumpanin edessä.

Saatko sinä lukija, olla Sinä? Oletko kokonainen? Elätkö yhtä, sinun näköistäsi elämää vai kaksoiselämää?

[Draugo]

Kyllä minä olen aina minä, mutta sen verran monipuolinen ihminen että en toki ole kaikkea minua yhtäaikaa, ei onnistuisi mitenkään.

[Nvriih]

Kyllä minä olen suurimman osan aikaa Minä. Olen uraohjus, äiti, puoliso, perheenjäsen, kollega, ystävä, nainen - ja kaikkea sitä suurella intensiteetillä niin, että välillä räjähtelee ja paukkuu, välillä taas ruusunlehdet tipahtelee ja yksisarviset pieree sateenkaaria.

Kinkykaapissa tosin olen, mutta ei mulla ole sinänsä tarvetta olla nykyisessä asenneilmapiirissä julkisesti se lutka, joka käy imemässä naapurin miehen kyrpää tai se narttu, joka ottaa piiskaa niin ettei työpäivinä tee mieli istua. Saan olla sitä kuitenkin niiden kahden ihmisen kanssa, jotka kaiken tämän minulle mahdollistavat. Se riittää hyvin.

[telle]

Pitkällisen miettimisen jälkeen vastaus on kyllä. Olen mikä olen.

[momoi36]

Olen ja en luovu minuudesta enää mistään hinnasta. Pari kertaa sen hukanneena olen oppinut arvostamaan itseäni ja vapautta olla Minä.

[Pinky]

Kyllä mä olen aina oma itseni, miksi olisin jotain muuta. Vaikka joskus kuulee että on aika puhelias  , mutta sille nyt ei voi suuria kun se on osa minua.  Take it or leave it 

[Kaamos]

Olen aina minä enkä pervouksiani tai fetissejä salaile keneltäkään jos puheenaihe sellaiseen siirtyy. En tunne että omaa pervoutta tai omia fetissejä mitenkään turhaan vieroksutaan ja jotkut jutut on ehkä ihan hyväkin pysyä yleisestä katukuvasta piilossa. Kumppaneille kerron melkein heti kättelyssä siitä mitä tarvin, kaipaan, haen ja etsin jotta kommunikaatio pelaa, samanhenkisen kumppanin löytäminen helpottuu ja mikään ei tule yllätyksenä myöhemmin.

[RedCatherine]

Kaksoiselämä on amatööreille, neljä on semmoinen kelpo peruspaketti josta on hyvä lähteä laajentamaan.

[Pip]

Minä olen minä. Täällä joskus on jotkut sanoneet, etteivät halua tavata mua kahdenkesken, koska pelkäävät. Voin kertoa, että mun kanssa voi tutustua ihan kahdenkesken, enkä ole ollenkaan pelottava tavatessa. En osaa ymmärtää tuollaista ajatusta, koska olen hyvinkin sydämellinen ihminen. En mielestäni edes kirjoita uhkaavasti, tai muutakaan sellaista. Tosin olen myös omalla nikilläni ollut täällä aina ja muutaman bannin olen kärsinyt, koska ylläpito ei ole ollut samaa mieltä henkilöönkäyvistä kärjistetyistä mielipiteistä. Niistä en ylläpitoa syytä, vaan he ovat toimineet täysin oman politiikkansa mukaan, mikä minusta on hyvä. En myöskään ole luonut "varjoprofiileita" tänne baariin, kuten jotkut tietyt tyypit ovat. Typistetysti alun toteamus: Minä olen minä.

[Ninni]

Arjessa pyöritän lukuisia rooleja mutta täällä minä olen aina minä. Oma itseni aitojen ajatusteni kanssa. Tietoinen valinta tavoitella kaksoiselämää. Ainakin toistaiseksi.
Kiitos Kulkija tärkeästä keskustelun avauksesta.

Lisättävä vielä:
En ajattele kaksoiselämää niin kuin Leskisen biisissä, kuluttavana, vaan päinvastoin. Voimaa tuovana. Arjen rinnalla, arkeakin parantavana henkireikänä.

[Misery]

Puoliksi olen, puoliksi en.

Arjen suorittavana osapuolena enemmän en, mutta narttuna täysin oma itseni. Se on oikeastaan ihan must. Kolmoiselämää viettävänä olen joskus vähän sekaisin identiteettini ilmentymieni kanssa, mutta kukapa ei olisi.

Joo, en ole mielenterveyskuntoutuja. Sitähän te kysyitte?

[tiikki]

Onko kukaan koskaan valveilla ollessaan täysin oma itsensä? Ihminen aina muuttaa olemustaan ja käyttäytymistään seuran tai seurattomuuden mukaan.

[kulkija]

Puoliksi olen, puoliksi en.


Joo, en ole mielenterveyskuntoutuja. Sitähän te kysyitte?

Ei kysytty ei  Toisaalta, sellainen puhelias sivupersoona itselläni, voisi olla kivakin asia. Ei kävisi aika iltaisin niin pitkäksi kun saisi sen kanssa aikaan hyviä keskusteluhetkiä. Vapaasti saisi olla erimieltä, kinastella ja myötäillä..Aina olisi oikeassa, tai ainakin melki-oikeassa Oiskoon se sitä kaksoiselämää..Kunhan ei ala riitelemään vessavuoroista!

[sandman74]

Välillä kaksoiselämää ja välillä kolmoiselämää... niitä kasvoja ja rooleja on tarpeellinen määrä, ettei turhaan satuta tai säikytä ihmisiä, jotka eivät joko pysty käsittelemään kaikkea sitä mikä tekee minusta minut tai ovat vielä onnellisesti niin viattomia etten soisi heidän turmeltuvan. Ne ihmiset joiden kanssa olen tullut läheisemmäksi, saavat tietää juuri niin paljon kuin haluavat tai pystyvät käsittelemään ja läheisimmät tietävät kyllä mikä pervo sisälläni asustaa, onnekseni sitä tuomitsematta.

[dreamreader]

Välillä kasoiselämää... Vitsin varjolla voi olla omaitsensä, onneksi tosin moni tietää, että oikeasti tuo on tosissaan.