Ohjeita vanhemmalle wanna-be-subille aloitukseen?

[Nick]

Helpon seksin hakijaa tulee, ja sitten menee, koska ei tää mikään tinder ole. 

Tähän on just sitä paitsi että molemmissa jotku feilaa 

[Flikk]

Suosittelen kyllä aloittajaa tutustumaan henkilön kirjoituksiin ennen privoihin vastaamista. Usein viime kuukaudet kertoo jo paljon. Toisaalta,  kun monien profiili on "hieman" vajaa,  sieltä (tai galleriakuvista) voi usein huomata jonkin fetissin, johon itsellä on vaikka hard limit.. Jos siis saatu priva on edes jollain tasolla kiinnostava;)

En ite dissaisi sitä, joka ollut kirjoilla vuodesta 2011 ja joka kirjoittaa kuvauksen "myöhemmin".. Leikkikavereita ja Mastereita (niitä hyviä ja luotettavia) löytyy kyllä nollaprofiileistakin. Vaatii vaan enemmän kirjoittelua, että pääsee tutustumaan toisen ajatusmaailmaan,  mutta mukavaa ja molempien eduksi se tutustumisvaihekin on.

OT,  jos näissä ketjuissa pysyttäisiin aloittajan esittämissä kysymyksissä ja koitettais keksiä niihin vastaukset, ehkä kuka tahansa saisi kirjoittajasta paremman kuvan.. Ja tätä ei nyt ole osoitettu kenellekään henkilökohtaisesti. Katsoessa profiilista henkilön kaikki kirjoitukset,  näkyy vain aiheen otsikko ja siihen vastattu kirjoitus. Ja vaatinee suhteettoman paljon aikaa ja mielenkiintoa lukea vielä kommentoidut ketjutkin läpi..

[Raippa]

Olen yli 40 -vuotias ja mietin onko hankalampaa aloittaa kun on vanhempi vai auttaako vuosien aikana kerätty itsetuntemus ehkä paremmin alkuun.

Tuohon voi vastata sekä kieltävästi että myöntävästi. Toki vanhempana on helpompi seuloa se pois mitä ei oikeasti sovi kuvioon. Myös itsetunto antaa enemmän mahdollisuuksia olla todella sitä itä haluaa. Mutta myös sallii ne sen vasta puolen erikoisuudet, vaikkei niistä välttämättä mitään itse saisikaan. Jotkut käy krantummiksi. Toiset uskaltautuu kokeilemaan rajojaan. Useimmiten sellainen joka jotain edes on ottanut selvää, ei eksy porukkaan tai porukoihin sattumalta. toki nuoremmissakin on heitä jotka etsiytyy kinkyporukoihin, mutta useimmiten ympäristön paine estää totuttamasta sitä mitä haluaa olla.

[Sara72]

Tämähän oli saanut taas uutta vauhtia. Olen tämän aloituksen jälkeen saanut jo paljon ajateltavaa ja huomannut myös miten nurinkurinen koko kysymys edes on, koska tietyllä tavalla ohjeita voi olla yhtä paljon kuin mieltymyksiäkin. Ihmiset ovat täälläkin eri elämän vaiheessa ja ehkä eri syistäkin, ja niin kuin eräs fiksusti totesi; "tämäkään palsta ei edusta koko bdsm-maailmaa", mutta jostakn pitää aloittaa
Yleisesti olen sitä mieltä, että turvallisuudesta on hyvä varoittaa, sitä ei ehkä tule tarpeeksi miettineeksi, etenkin kun ilmeisesti välillä tässäkin skenessä tapahtuu todella ikäviä asioita. Kukaan ei myöskään halua tulla uudetta suhdetta luodessaan totaalisen huijatuksi, etenkin kun aloittajana tuntee olevansa melko heikoilla jäillä ja ehkä vielä herkemmässä tilassa kuin myöhemmin. Toisaalta, haluaa myös rehellinen ja avoin muille.

Nyt jos joku jaksaa vielä lukea ja vastailla, niin asia, joka tässä etsiessä on pohdituttanut on, kuinka kauan D/s suhteenne ovat yleensä kestäneet, vai ovatko ne vaihdelleet? Miksi ne ovat loppuneet? Kyllästytäänkö? Vaihtuvatko elämäntilanteet? Haetaanko yleensä lyhyempiä suhteita vai voivatko nämä suhteet myös kestää...ja kestää? 

[Snithan]

Nyt jos joku jaksaa vielä lukea ja vastailla, niin asia, joka tässä etsiessä on pohdituttanut on, kuinka kauan D/s suhteenne ovat yleensä kestäneet, vai ovatko ne vaihdelleet? Miksi ne ovat loppuneet? Kyllästytäänkö? Vaihtuvatko elämäntilanteet? Haetaanko yleensä lyhyempiä suhteita vai voivatko nämä suhteet myös kestää...ja kestää? 

Ainakin omat D/s-suhteeni ovat olleet aika eri pituisia. Toiset jutut ovat lopahtaneet ihan parin kerran tapaamisen jälkeen siihen, että jompi kumpi tajunnut, että hakeekin jotain muuta. Yksi suhde kesti vuoden ja loppui minun muuttooni toiselle paikkakunnalle. Yksi suhde taas loppui D:n muuttoon ulkomaille. Nykyisen mieheni kanssa tapasin kinkyilymielessä yli 6 vuotta sitten ja päädyttiin ihan naimisiin asti, eikä loppua ainakaan vielä näy. 

Itse suosin pidempiä ja kestävämpiä suhteita, koska koen, että kestää hyvän tovin ennen kuin toiseen kunnolla tutustuu, oppii lukemaan reaktioita, luottamaan, löytämään yhteisen sävelen jne. Vasta sen jälkeen suhteen todelliseen potentiaaliin pääsee käsiksi ja leikeissä uskaltaa koetella enemmän rajoja. Tästäkin tietysti löytyy monia mielipiteitä ja jokaisen pitää etsiä se itselleen sopiva tyyli.

[Mr.Repe73]

D/s suhteeni ovat olleet pääasiassa pitkäkestoisia, tai mikä nyt pitkäkestoisiksi luokitellaan. Kuitenkin kestoltaan useammista kuukauksista aina pisimmillään 5v kestäviksi. Suhteeni eivät ole 24/7 suhteita vaan sessio. Joukossa on tottakai vain muutaman session pituisia suhteita, mutta itselläni halu tutustua subiin ja hänen haluihinsa enemmänkin kuin vain pintaraapaisuna. Viimeisin D/s suhde päättyi siksi, että sub löysi potentiaalisen Masterin, jonka kanssa oli mahdollisuus kenties jopa perheen perustamiseen. Ja tämä uusi Master oli enemmän omistushaluinen kuin mitä itse olen.

[Sigmamies]

Lyhin 5 kk ja pisin vielä kesken 
Alkuun sovin yleensä vain muutaman kuukauden jutusta mutta aina venyy kun kivaa on.
Tykkään lopettaa ajoissa ja erota ystävinä niin että jutun voi alottaa joskus uusiks kun molemmat on nähneet maailmaa ja pääsee lelukin tutustuun muitten sessioihin kun omistushaluisena en sitä salli omilleni  . Itse tietty sessioin kenen kanssa tykkään ja tuo on etukäteen sovittu. 2 vakilelua on lähes kokoajan itellä ollut kun oma tarve on suuri ja lelujen pakolliset omat menot estää 4-5 session viikkorytmin 

[taikakaulin69]

Palataanpa ketjun aloittaneeseen peruskysymykseen eli: "Kuinka kärsivällisiä olette kouluttamaan uutta subia? Mikä teitä kiinnostaa aloittelijassa eniten? Samoin vinkkejä siihen mitkä lopahduttavat kiinnostuksen?

-Itse näen asian niin, että subin "kouluttaminen" on hyvin pitkälti koko toiminnan suola. Paljon mieluummin koulutan tulokasta kuin hoitelen kaiken kokenutta kehäkettua.
-Kiinnostuksen herättää etenkin innokas halu uuden oppimiseen, ehkäpä olenkin opettajatyyppiä, rehtori??
-Kiinnostus lopahtaa, jos kemiat eivät kohtaa, S&M ja varsinkin D/s on kahden kauppaa, jos mikä.

[LadyHera]

Palataanpa ketjun aloittaneeseen peruskysymykseen eli: "Kuinka kärsivällisiä olette kouluttamaan uutta subia? Mikä teitä kiinnostaa aloittelijassa eniten? Samoin vinkkejä siihen mitkä lopahduttavat kiinnostuksen?

-Itse näen asian niin, että subin "kouluttaminen" on hyvin pitkälti koko toiminnan suola. Paljon mieluummin koulutan tulokasta kuin hoitelen kaiken kokenutta kehäkettua.
-Kiinnostuksen herättää etenkin innokas halu uuden oppimiseen, ehkäpä olenkin opettajatyyppiä, rehtori??
-Kiinnostus lopahtaa, jos kemiat eivät kohtaa, S&M ja varsinkin D/s on kahden kauppaa, jos mikä.

Aloittelijan kanssa on mukavaa ja kärsivällisyyttä riittää. Etsitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, vertaillaan ja keskustellaan, vaihdetaan mielipiteitä. Kokeillaan kaikessa rauhassa, etsitään uusia inspiroivia välineitä\kiusantekoa\mielentilaa. Kiinnostus tosin lopahtaa liioista vaatimuksista nopeasti. Mikäli tuore subi jatkuvasti inttää jotain fantasian toteuttamista, tulee kaktusta poikittain anaaliin eli lähtö. Tunne, että minun ainoa funktioni on toisen fantasioiden ja fetissien toteuttaminen.

Uuden subin opettaminen on aivan upeaa puuhaa. Loputon kiinnostus ja kokeilunhalu on parempi kuin fantasialistan pöytään lyövä kokenut subi.

D\s todellakin kahden kauppa ja kemioiden toimivuus on minulle ehdoton asia. Jos ei kemiat toimi kahvilla niin miten sessiossa?

[vila]

Olen miettinyt pitäisikö tähän kommentoida vai ei, koska aloitin nuorena enkä tiedä sessiosuhteita mitään. Aloittaja on varmaan jo löytänyt vaikka mitä, mutta pakko sanoa tämä:

BDSM-retkelle ei myydä pakettimatkoja. Jokaisen on pakko rakentaa oma kokonaisuutensa itse. Yksikään Dominoiva ei voi kouluttaa "täydellistä subia" eikä ole olemassa mitään valmista sabluunaa johon olisi pakko sovittaa itsensä. Tietysti on sanoja ja määritteitä, joista valita itselleen - mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin on tutustunut sanojen merkityksiin.

Ja toinen asia. Dominoivat ihmiset ovat ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä. Jos mennään ihan Master/Mistress-tyyppiseen alistamiseen niin ollaan tekemisissä henkilön kanssa, jonka henkilökohtaisen heikkouden sietokyky on tasolla: "Jos tulen sokeaksi niin ammun itseni." (Normaalit ihmiset yrittäisivät sopeutua tilanteeseen). Heille heikkouksien osoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, joskus jopa siihen pisteeseen asti että käyttäytyvät mieluummin kusipäisesti. Tai niin kuin rakas puolisoni asian ilmaisee: "Jos teen virheen niin tuijotan virhettä silmiin kunnes virhe lähtee itkien pois." Jos ja kun se moka sattuu niin se kannattaa ottaa itse puheeksi eikä odottaa toista, koska sillä tavalla luot toiselle turvallisen tilan keskustella heikkouksistaan. Kyllä se ihminen siellä on. Se antaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää kyseistä ihmissuhdetta, koska ihan kaikilla D-ihmisillä on valtavasti paineita olla täydellinen. Kun ihminen on alistuva niin aloittelijalle sataa neuvoja sieltä ja täältä (ja yksäribosi täyttyy kouluttajaMaasturien kurssiesitteistä), mutta aloittelevat D:t saavat usein lähinnä vittuilua. Se ei ole mikään helppo asia, etenkin kun monet BDSM-aktiviteetit vaativat harjoittelun tuomaa taitoa. Se ei ole helppoa ja vielä vaikeammaksi sen tekee jos kyseinen D sattuu olemaan perfektionistista sorttia.

[Sigmamies]

Hieno viesti vilalta vaikka useasta asiasta olenkin erimieltä mutten viitsi jokaista erikseen mainita ja tietenkin ne koskee itseäni kun en muiden asioita ja ominaisuuksia voi varmaksi tietää 

Ensinnäkin jokaisen subin on itse löydettävä itsensä mutta täydellisen subin voi itselleen myös kouluttaa,omissani ei ole ollut yhtäkään ominaisuutta jota en olisi saanut mieleisekseni ja jokainen pienikin asia mitä on sovittu on aina pitänyt ja jokainen tahtomani asia on aina toteutunut  .

Henkilökohtaisiin heikkouksiini suhtaudun huumorilla ja samalla asenteella kuin rakas exleluni eli jos ei kelpaa niin mitä sitten ja katellaan joku parempi kelle kelpaa    kusipäisesti käyttäydytään tilanteen niin vaatiessa mutta ei pikkusille kun he ovat 

D-ihmisenä mulla ei ole yhtään paineita varsinkaan siitä että tarttis olla täydellinen koska oon mitä oon ja se riittää itselleni ja niille ketkä siitä tykkää 

Uusille alistuville tykkään antaa neuvoja ilman taka-ajatuksia mutta en lähde niitä tuputtamaan yksäreillä tuntemattomille..

[vila]

Ensinnäkin jokaisen subin on itse löydettävä itsensä mutta täydellisen subin voi itselleen myös kouluttaa,omissani ei ole ollut yhtäkään ominaisuutta jota en olisi saanut mieleisekseni ja jokainen pienikin asia mitä on sovittu on aina pitänyt ja jokainen tahtomani asia on aina toteutunut  .

Pitää tarkentaa, että tarkoitin siis sitä etten usko että on olemassa täydellisen subin ideaalimallia. On erilaisia alistuvia eikä tarvitse eikä edes voi sopia kaikille. Tässähän nousee esiin klassinen, että "kunnon subi kestää kipua miten paljon tahansa"-höpinä tai "alistuvat haluavat vapautua vastuusta".

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, mutta haluan selventää mitä epämääräisesti sanoin. Pahoittelen, että taas närkästytän ihmisiä uikutuksellani. Nimimerkkejä mainitsematta tälläkin foorumilla on aktiivisia kirjoittelijoita (jotka ovat myös skenessä "nimiä"), joilla on taipumusta rankkailla alistuvia (enkä puhu True Master-porukasta). Olen itse kokenut sen aika raskaaksi ja kun ensimmäistä kertaa tulin niin pahoitin mieleni muutamasta kirjoitetuksesta ihan kunnolla. Viestejä ei oltu osoitettu suoraan minulle, mutta samaistan itseni viestin "kohderyhmään". Vaati aika paljon itsetutkiskelua hyväksyä se, että skenessä on ja vaikuttaa ihmisiä joiden mielestä minä olen pelkästään persoonallisuuteni ja alistumistapani vuoksi ihan ihmisroskaa. Omistettuna ihmisenä tiedän kelpaavani juuri näin, joten voin sivuuttaa ylimistön vain välttelemällä heitä. Sen sijaan omistamattomalle subille (etenkin jos ei ole hyväkroppainen 20-vuotias) voi olla paljon vaikeampaa huomata, että kuuluu joidenkin ihmisten mielestä "roskaluokkaan". Mutta ilman itsehyväksyntää (enkä tarkoita edes sitä että olisi joku itsetunto vaan sitä myöntää että on kakku eikä paisti) ei kyllä voi olla mitään turvallista alistumistakaan. Pitää vaan valita piirinsä.

[Nick]

Asenne on aika ratkaisevaa.

[Betoni]

Eka kirjoitus foorumille ja tästä se lähtee Mulla on sellanen  tunne itsestäni että kun nyt olen nelikymppinen. Olen varmempi ja avoimempi itseni kanssa kun olin 15 vuotta sitten. Minulle ikä on tuonut varmuutta siitä mitä olen. Sitä en tiedä muutunko krantuksi vanhemmiten tuskin. Aikoinaan minulla oli hyvin tiukka visio siitä mitä alistuminen on ja miten pitää käyttäytyä.

[Sara72]

Olen miettinyt pitäisikö tähän kommentoida vai ei, koska aloitin nuorena enkä tiedä sessiosuhteita mitään. Aloittaja on varmaan jo löytänyt vaikka mitä, mutta pakko sanoa tämä:

BDSM-retkelle ei myydä pakettimatkoja. Jokaisen on pakko rakentaa oma kokonaisuutensa itse. Yksikään Dominoiva ei voi kouluttaa "täydellistä subia" eikä ole olemassa mitään valmista sabluunaa johon olisi pakko sovittaa itsensä. Tietysti on sanoja ja määritteitä, joista valita itselleen - mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin on tutustunut sanojen merkityksiin.

Ja toinen asia. Dominoivat ihmiset ovat ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä. Jos mennään ihan Master/Mistress-tyyppiseen alistamiseen niin ollaan tekemisissä henkilön kanssa, jonka henkilökohtaisen heikkouden sietokyky on tasolla: "Jos tulen sokeaksi niin ammun itseni." (Normaalit ihmiset yrittäisivät sopeutua tilanteeseen). Heille heikkouksien osoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, joskus jopa siihen pisteeseen asti että käyttäytyvät mieluummin kusipäisesti. Tai niin kuin rakas puolisoni asian ilmaisee: "Jos teen virheen niin tuijotan virhettä silmiin kunnes virhe lähtee itkien pois." Jos ja kun se moka sattuu niin se kannattaa ottaa itse puheeksi eikä odottaa toista, koska sillä tavalla luot toiselle turvallisen tilan keskustella heikkouksistaan. Kyllä se ihminen siellä on. Se antaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää kyseistä ihmissuhdetta, koska ihan kaikilla D-ihmisillä on valtavasti paineita olla täydellinen. Kun ihminen on alistuva niin aloittelijalle sataa neuvoja sieltä ja täältä (ja yksäribosi täyttyy kouluttajaMaasturien kurssiesitteistä), mutta aloittelevat D:t saavat usein lähinnä vittuilua. Se ei ole mikään helppo asia, etenkin kun monet BDSM-aktiviteetit vaativat harjoittelun tuomaa taitoa. Se ei ole helppoa ja vielä vaikeammaksi sen tekee jos kyseinen D sattuu olemaan perfektionistista sorttia.

Tämä(kin) oli erinomainen kommentti ja lisä itselleni tähän ketjuun, koska sitä kuitenkin peilaa kokemuksiaan siihen mitä on aiemmin ollut tai miten ihmisiä tuntee. Itselleni oli jo käymässä tuollainen vttuilu tyyppinen episodi, mutta koska en lähtenyt siihen showhun mukaan, sain myöhemmin pahoittelut ja myönnön siitä, että oma mokailu oli vain toisessa päässä harmittanut niin paljon, että toisella oli itsessään kestämistä.

Asiathan saa ja joutuu kokeilemaan itse mutta on hyvä myös kuulla muiden mielipiteitä kummaltakin puolelta. Osa herättää lisää kiinnostavia kysymyksiä, joillekin nyökkäilee ja osa on sellaista mitä ei ole osannut ajatellakaan. Mutta on ihan mahtavaa, että on paikka missä voi kysyä ja kommentoida.