Kumpanin pituus ja sen merkitys

[Alexios]

Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta. Toki se, että lyhyitä miehiä pidetään (ja he itse pitävät itseään) jotenkin vähemmän miehekkäinä tai huonompina kumppaneina on aika hyvä esimerkki haitallisesta yltiömaskuliinisuuden ihanteesta yhteiskunnassamme. Enkä nyt puhu kenenkään yksilöllisestä miesihanteesta vaan ihmisten yleisestä ajattelutavasta.

Noin, nyt sitä odotellessa että the usual suspects tulevat nillittämään feminismistäkin.

PS. Olen 184 cm, normaalikokoinen, varustettu komealla parralla ja hyvin hataralla rintakarvoituksella. Kumppanin pituus ei ole minulle merkittävä tekijä.

[Amynsomnia]

Mulla on aina ollut luonainen viehtymys pitkiin miehiin ja tulee varmaan aina olemaan. Pituus, käsivarret ja hartiat ovat ensimmäiset asiat mitä miehessä katson. Pari kumppaniani ovat olleet 185cm ja yksi alle 170cm. Kokonaisuus ratkaisee.

[diaNa]

triviaalia mietintää mutta itselleni on kyllä selvää että miehen / Domin / partnerin oltava minun mittaiseni, vähintään. kun itse olen 175 cm ja korkojakin tykkään käyttää on jotenkin luonnostaan valikoitunut pidempiä miehiä elämääni jakamaan.

lienee melko primitiivisbiologinen juttu mutta olisi haastavaa katsoa toista selvästi alaspäin ja todeta nöyrästi "kyllä Herra", aidosti tunteella  ei loogisesti selitettävissä mutta näin se menee.

[poisongrrrll]

Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta.

Ehdit ennen mua!    Mutta joo, toksinen maskuliinisuus on vahingollista myös miehille.

Itselleni kumppanin pituusero ei ole mitenkään suuntaan tai toiseen hetkauttava asia. Olen hyvin keskimääräiaen pituinen, joten arkielämässä olen tottunut siihen, että on olemassa minua pitempiä ja lyhyempiä ihmisiä. Session kontekstissa sillä ei ole niin väliä, koska nartut lattiaan.

[Sigmamies]

Kuvittelin vuosia sitten ettei koolla olisi väliä itselleni mutta liian pieni oli vaan liian pieni 

Ja ettei taas joku käsitä väärin niin mukava kolmekymppinen tytteli oli mutta selkeesti alle 150cm.
Itseeni pitempiä kumpaneita ei ole vielä ollut

[klipklop]

Jotain sellaista primitiivistä tuolla mielen perukoilla on etten pientä vaivaantumista kokisi deittaillessani itseäni pidempää naista, tämä siis enemmänkin ajatellen mahdollista elämänkumppania. Leikkiseuraa ajatellen homma meneekin sitten tietyssä tilanteessa ylösalaisin: Minulla on erittäin vahvana fantasia alistaa itseäni pidempää/kookkaampaa/fyysisesti vahvempaa naista. Tähän kai liittyy ajatus kesytettävästä pedosta. Sitten taas itseäni huomattavasti pienemmän/heikomman alistaminen tuntuu jotenkin liian... luonnolliselta. Mitä kivaa siinä olisi? 
Kun sitten ajattelen itseäni alistuvana osapuolena, miellän itseni juuri tuoksi pedoksi, jonka alistamiseen ei pelkin fyysisin keinoin päästä. Tässä taas sitä suuremmat kiksit tulee, mitä suurempi on kokoero minun hyväkseni.

Mut nää on nyt näitä fysiikkajuttuja joista tulee se ensisäväys, ihan loputtomiin se ei kuitenkaan riitä.

[Galesi]

Mä taisin unohtaa mainostaa sitä mun pituutta
Eli, juu mittaa on tosiaan 188cm. Tukkaa en oo mitannu, sekin lienee kohta valtavan pitkä.

[Nvriih]

Mä en oo koskaan oikeastaan ajatellut pituutta... Kun on 160cm korkee niin miehet toki usein on pidempiä, mutta esimerkiksi dom on about saman mittainen. En jotenkin osaa yhdistää pituutta mihinkään, tai siis se ei herätä mussa mitään erityistä fiilistä.

[Ellu]

Se, että tykkään pitkistä miehistä johtuu varmaan siitä, että itselläni on joku pituuskompleksi lapsuudesta. Olin ala-asteella yleensä aina luokan pisin tai lähes pisin. Miestä vaan on kivempi katsoa ylöspäin. Lisäksi kun mies on iso, tuntee itsensä paljon pienemmäksi kun en mikään älyttömän siro ole 

[Rotikka]

Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta. Toki se, että lyhyitä miehiä pidetään (ja he itse pitävät itseään) jotenkin vähemmän miehekkäinä tai huonompina kumppaneina on aika hyvä esimerkki haitallisesta yltiömaskuliinisuuden ihanteesta yhteiskunnassamme. Enkä nyt puhu kenenkään yksilöllisestä miesihanteesta vaan ihmisten yleisestä ajattelutavasta.

Noin, nyt sitä odotellessa että the usual suspects tulevat nillittämään feminismistäkin.

No minä ainakin otin tuon esille. Mielestäni on sairasta, että omat mieltymykset voisivat olla jotenkin "vääriä", koska ne ovat jonkun mielestä epäreiluja. Useimmat naiset pitävät itseään isokokoisemmista miehistä. Olemme edelleen luolaihmisiä ja meitä ohjaavat ihan samat vaistot. Se ei tule muuttumaan ainakaan meidän elinaikanamme vaikka olisi kuinka epää ja toksista.

[Ailouna]

Mielestäni on sairasta, että omat mieltymykset voisivat olla jotenkin "vääriä", koska ne ovat jonkun mielestä epäreiluja.

Vaikka asiasta voisinkin olla samaa mieltä, jotenkin vaan korvaan särähtää aina kun jotain ollaan sormella osoittelemassa sairaaksi (henkilöksi/käytökseksi). Siitä nyt kuitenkaan ole niin pitkä aika kun pelkästä BDSM:stä oli viralliset tautiluokitukset ja siitä sai itselleen oikeasti sairaan paperit...

[Rotikka]

No sairas oli ehkä liian voimakas sana.

[Naisen oma]

Eipä tuon mimmin koolla väliä ole. Samalla aaltopituudella kun on niin se on hyvä. Tietty tunne siitä, että hivenen minua fiksumpi myös niin jo vain. Pieni ja pippurinen on kiva mielikuva kun ite oon 175cm, niin se sellainen komentelemassa. Tosin tuollaisen nostaisi syliin ja rapsuttelisi siinä myös. Kovin mukava kainalo-otus myös. Ei pituudella väliä ole. Sytyn minkä pituisista tahansa. 
Oman kokoista voi pussata suoraan suulle. Pienempää otsaan. Isompaa vissiin rintavakoon. 

[CRPulse]

Vanhoillinen konservatiivi -D/s suhteessa olis itselle epämieluisaa jos subi 6-7 tuuman singlesoleissa olis pidempi.. ja pitäs "katsoa ylöspäin" lol  (se että nainen mahtuu sopivasti omaan kainaloon on parempi kuin olla "itse siellä kainalossa...
Vanilja suhteis ei teininä- kolmekymppisenä haitannu vaikka aina daamit korkkareissa oli pidempiä.. Kinkyparisuhteeseen en vois lähteä yli 170cm subin kanssa
Ps. Komppaa täysin tässä diaNaa <3

[latexbun]

Ihan sama.