Kumpanin pituus ja sen merkitys

[kulkija]

Monesti näin miehenä, olen kiinittänyt deittipalstoilla huomioni siihen, että naiset (miestenprofiileja en ole katsellut) toivovat tulevan kumpanin olevan vähintään 180cm pitkiä. Mietin mistä se johtuu ja odottelen itse, että ne yli 180cm loppuu kesken jossainvaiheessa

Itselleni taas, jos kemiat/tarpeet/ym. yhdistäviä tekijöitä löytyy riittävästi. Kumpanin pituudella ei ole mitään merkitystä valintaani tehdessä ja hänet tavatessani. Lyhempi mahtuu toki paremmin kainalooni, mutta pitkä nainen on monesti todella komeaa katsella. Kumpivain, jos tykkään hänestä. Yhtä ylpeänä kuljen siinä rinnalla olipa hän 150cm tai 185cm ja korkarit vielä lisänä taikka ei. Itsetuntoni kyllä kestää

Johtuuko tuo pituusihanne kriteerien tiukkuus kenties, alkukantaisesta tarpeesta naisella tuntea tunne. Mies on se vahvempi, tuki ja turva? vai mistä? Onko näin..vaikka muuten peräänkuulutamme tasa-arvoa ja sen olemme jo aikahyvin saavuttaneetkin (mikä on hyvä-asia minusta) tässä kohtaa esm. nainen joka on kenties hyvinkin korkeasti koulutettu (tai sitten ei), korkeassa asemassa työssään, tasa-arvoinen kotonaan eli pärjää hyvin maailmassa, jota ennen miestenmaailmaksi kutsuttiin (ammoisina-aikoina). Tässä kohtaa tuo tasa-arvoinen nainen ei kykenekkään siirtymään tasa-arvoiseen aikakauteen ja muuttuneeseen maailmaan? Vai onko puhtaasti kyse heikosta itsetunnosta? Miehen on oltava vähintään "samantasoinen" kuin ystävällä sattuu olemaan. Vai mikä on tämä juttu ja syyt? Onko miehelle taas pieninainen se heikko, jota hänen on alkukantaisesti kyettävä puolustamaan?

Vaikka käsittelinkin tuossa näkövinkeliä miehen näkökulmasta (hiukkapakko kun mies olen) miehet voivat myöskin vastata kysymykseen:

Vaikuttaako kumpaninpituus sinulle valintaa tehdessäsi kuinka? ja mikä on se syy, miksi toisen täytyisi olla pidempi tai lyhempi kuin mitä itse olet?

Painotan, nyt puhutaan pituudesta eikä kiloista!

[submit]

Miesteni pituudet on vaihdelleet välillä 168 - 193 cm, eli henkilöstä kiinnostuminen kokonaisuudessaan vaikuttaa. Mutta myönnän, itselläni on lähes fetissinomainen viehtymys pitkiin miehiin. Mieluiten ei tyyppiä "kukkakeppi" eli mitä skrodempi, sitä parempi. Mutta onneksi kuvailemani viehtymys on vain viehtymys, voin kyllä ihastua monenlaisiin miehiin (joskus harvoin naisiinkin) ja loppupeleissä kokonaisuus ratkaisee. Itse olen noin 160 senttinen.

Muiden vaikuttimista en osaa sanoa.

[Tigrita]

Kun en ole pieni ja siro, voin edes hetken näyttää siltä pitkän miehen rinnalla

[fen84]

Oikeesti pituus on ihan täysin triviaali yksityiskohta, mut kyllä mä pidän siitä jos mä oon se pidempi. Ei tartte kompensoida korkkareilla jatkuvasti.  Se vaan tuntuu tyhmältä vaikka pussata pidempää. Tai kattoa ylöspäin.

Huomioiden et mulla ei ollu mitään ongelmaa pidempien miesten kanssa niin olisko toi jotain alitajuista irtiottoa kaikesta mikä on ollu jotenkin vastaavaa niiden kanssa?

Ja siltä ajalta kun miehet kelpas niin pituus oli just ja se sama. Vaihteluväli tais olla 167 (sama kuin mä)-199 cm. Eli ei mitään 180 cm-rajoituksia.

[Pumpkin]

Pitkät miehet vaan sattuvat miellyttämään silmää, siinä missä muutoinkin tietyt ulkoiset piirteet viehättävät. Ja toki ihan käytännön syykin viehättävyyden lisäksi; on paljon kivempi pyytää miestä ojentamaan jotain ylähyllyltä kuin pitämään tikkaita pystyssä kun itse kiipeää niille, jotta saa haluamansa.

Tasa-arvo asiaa en kyllä pituudesta saa mitenkään tehtyä. En millään tavoin halveksi lyhyitä miehiä, mutta en myöskään kiinnostu heistä kuten en kiinnostu hyvin hoikistakaan miehistä. Tuskin ikinä saavutetaan tilannetta, jossa kaikki ihmiset kelpaavat kaikille kumppaneiksi ja miksi pitäisikään saavuttaa?

[kuunlilja74]

Mulle ei pituudella ole muuten mitään merkitystä kunhan vain on pidempi kuin minä.
Eli yli 160 cm.
Mieluiten 170 cm -

[Ninni]

Mulle riittää että halatessa voi painaa pään toisen rintaa vasten. Haluan katsoa ylöspäin mutta se voi olla sellainen henkinenkin juttu... Ja aina voi polvistua...
Onpas mun ajatus nyt levoton.

[Galesi]

Itellä ei oo niin väliä toisen pituudella. Toki taistelukääpiön kanssa voi olla välistä vähän hankalampi löytää asentoja, missä itellä ei hajoo nivuset, mutta noin niinku muuten se on aika sama. Pitkillä tytöillä on yleensä ihanat reidet ja sit taas lyhkäset tytöt nyt on vaan niin riepoteltavissa, kun ne on niin pieniä...

[sandy]

Olen itse 156 cm, joten tuo pituus ei kyllä ratkaise yhtikäs mitään minulle. Olen nähnyt "suffeleita" pari metrisiä ja tosi hyviä tyyppejä, jotka minun pituutta vähän yli. Minua lyhyempää miestä en ole kyllä tavannut, kenen kanssa en olisi jutellut. EGO ratkaisee ja aina! Muulla ei merkitystä. Tottahan minullekin on joskus tullut mieleen että oispa 25 cm lisää pituutta, mutta ei sitä sitten tullut, joten näillä mennään

[nainen-netissä]

Enpä joudu minäkään tuota kysymystä pohtimaan, sillä olen 157 senttinen eikä tielleni ole minua lyhyempiä miehiä sattunut. 

[Meeri]

Ensinnäkin, mielestäni ketään ei pitäisi syytellä, parjata tai moittia huono-itsetuntoiseksi siksi että hänellä on kauneusihanteita, ja hän haluaa niiden mukaisen kumppanin.

Alkujaan se varmaan on puhdasta biologiaa peräisin luolamiesajoilta jolloin miehen piti pystyä puolustamaan perhettä. Nainen edelleenkin katsoo miehessä maskuliinisiä piirteitä jotka kielivät korkeasta testotasosta tai "miehekkyydestä", kuten pituutta, lihaksikkuutta, möreää ääntä, rintakarvoja...vaikkei ei välttämättä tietoisesti.
Yhtä hyvin voisi kysyä miksi mies ei halua rotevaa ja isoa karvaista, lyhyttukkaista ja möreä-äänistä naista ? Vaan se feminiini on makuun enemmän.

On myös paljon miehiä jotka eivät halua itseään pidempää naista. Minusta välillä tuntuu että lyhyys häiritsee joitain miehiä itseään enemmän kun niitä potentiaalisia naiskumppaneita.

Minulla on ollut kaiken kokoisia miehiä, lähes kaksimetrisistä körmyistä vain hiukan yli 170-senttisiin.
En ottaisi itseäni lyhyempää miestä, mutta kun itse olen vaan reilut 160cm pitkä, en juurikaan ole edes tavannut itseäni lyhyempiä miehiä.
Mielestäni pituus, tai siis tässä tapauksessa lyhyys, ei ole miehelle este kumppanin saamiselle. Mutta se saattaa jo ollakin, jos se heijastuu itsetuntoon koko ajan ja mies itse kokee sen ongelmaksi tai hävettäväksi asiaksi, tai valittaa siitä koko ajan.

[Perhonen89]

Itselleni kumppanin pituus on vähiten tärkeiden vaatimusten joukossa, jolla on hyvin vähän merkitystä. Toivon kyllä, että kumppanini olisi hieman pidempi kuin minä, mutta sillä ei ole väliä, onko 170 cm vai 180 cm. Itse olen 167 cm ja periaatteessa voisin varmaan seurustellakin itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisaalta vain pari itseäni lyhyempää miestä on tullut vastaan, muut ovat olleet itseäni pidempiä.

Monet naiset tuntuvat perustelevan pitkän miehen suosimista mm suojelunhalulla. Uskotaan, että pitkä mies tuo turvaa naiselle.

[sandman74]

Mulle riittää että halatessa voi painaa pään toisen rintaa vasten. Haluan katsoa ylöspäin mutta se voi olla sellainen henkinenkin juttu... Ja aina voi polvistua...
Onpas mun ajatus nyt levoton.

Pakko myöntää että tuossa on jotain suloista, ylöspäin katsovissa naisen katsoissa on aina ollut jotain kaunista, puolittain suojeluvaistoa herättävää ja puolittain omistusviettiä kutkuttelevaa.

[Rotikka]

Kuten täällä jo sanottiin, niin eiköhän näiden mieltymysten takana ole se miljoona vuotta evoluutiota, joka ei paljon kysele nykyisiltä "social justice warrioreilta" mikä on tasa-arvoa ja mikä ei. Itseäni on aina miellyttänyt reilusti lyhyemmät naiset. Pienessä koossa on jotain naisellista, mallimittaisuus on melkeinpä turnoff. Sitäpaitsi lyhyet tytöt käyttävät todennäköisemmin korkkareita Eli kyllä, pituudella on merkitystä.

[RedCatherine]

Pidempi parempi, mutta ei se mikään sääntö tai rajoitus ole... Typerää se olisi tämän mittaisena rajata lyhyempiä pois potentiaalisten listalta. Näppärää sekin on jos subi jää selvästi alakynteen fyysisesti. Toisaalta, ensimmäinen D:ni jäi myös, eikä se mitään haitannut.