10 kohtaa onnistuneeseen eroon

[Ms. M]

Kohdasta 4, mielestäni on lähinnä henkistä väkivaltaa ilmoittaa toiselle että tämä oli tässä ja sitten lopettaa ja estää kaikki yhteydenpito. Aivan tarpeettoman julmaa ja traumatisoivaa toiselle. Ymmärrän, että jättäjälläkin on hermot tiukassa eikä kestä kuunnella purkauksia, mutta jossain vaiheessa kypsän ihmisen pitäisi pystyä kohtaamaan toinen ja puhumaan asioista.

Kai se tosiaan on jonkinasteista henkistä väkivaltaa, jos ei halua suhteen päättämisestä keskustella. Toki ymmärrän, että jättäjällä on varmasti itsellään tarvetta puhua asiasta jollekin muulle kuin jätetylle.

Minusta on kuitenkin jättäjän vastuulla kuunnella jätettyä. Koettaa osoittaa edes hiukan sympatiaa. Kyseessä on kuitenkin viimeinen asia, jonka tekee yhdessä tulevan exänsä kanssa. Miksei haluaisi tehdä siitä mahdollisimman helppoa molemmille, keskustelemalla.

[LehA]

Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.

Jos esimerkiksi parisuhde on sisältänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, rikollisuutta tai jotain muuta ikävää, niin silloin ero voi olla suurikin helpotus.

Tai raskaimmat vaiheet ovat olleet jo paljon ennen varsinaista eroa.

...kun eroa on vaikkapa "vatkattu" edeltävät pari vuotta ja kaikki vaihtoehdot ja surutyö on jo ennalta käyty läpi.

[Sigmamies]

Kokonaisuutena ja muutenkin hyvä tämä artikkeli kun erot yleensä on hyvin raskaita niille ketkä ei osaa niitä käsitellä tai osaa käsittää myös toisten tunteita.

Siis tarkoitatko, että ero ei ole raskas sille joka osaa sen käsitellä? Mielestäni jos ero ei ole raskas niin kyse ei ole ollut läheisestä ihmissuhteesta. Tai on psykopaatti.

Tuskin oon psykopaatti kun pidän huolta existä senkin jälkeen kun Me ei olla enään Me vaan ystäviä . Tuo myös tarkoittanee sitä että on aika läheinen suhde kun se ei katkea vaikka ei ollakkaan enään Me vaikka joskus taas voidaankin olla

Harva asia on raskasta jollei sitä ota raskaasti

[rRoxi]

Allekirjoitan kaiken sillä minut on jätetty juuri noin. 

Hyvä ero, hyvä suhde. Ja pervoni hoiti tuon kaveruusasian siten, että sanoi kaikkien noiden muiden kohtien jälkeen, että parempi ettei olla vähään aikaan tekemisissä. Hän jopa nukkui vieressäni yön sen jälkeen. Piti huolta, sopivasti.

Nyt olemme pisteessä, että voisimme nähdä taas mutta ei minulla ole kiirettä. Ehkä odotan vielä vähän aikaa.

Maailmani ei ole kaatunut, en ole ollut vihainen tai katkera mistään. Elämä on tällaista, ymmärrän syyt, olen surrut mutta olen myös iloiten jatkanut elämääni.

Tuo suhde oli paras ihmissuhteeni ja myös ero oli paras eroni. Täytyykin muistaa kiittää häntä siitä.

Kiitos Kolumnistille kirjoituksesta!

[Sigmamies]

Jos on sen kokenut tietää miten homma toimii mutta tietämättömät voi kritisoida 

Ja rRoxia en tietääkseni tunne ettei kukaan käsitä väärin 

[Lady Whip]

Teoriassa melkein mikä tahansa toimii.
Käytäntö onkin ihan eri asia.
Onhan se kiva lukea miten olisi pitänyt.

Sekin vielä...joskus luulee toimineensa malliesimerkin mukaan. Mutta jos kysyy siltä toiselta osapuolelta niin aika harhakuvissa ja itsepetoksen kanssa on elänyt.

[Raippa]

Mun kohdallani ratkaisevinta oli se tunne että nyt mä vaan päästän irti. Tärkeintä kumminkin on se että kun ihmiset lakkaa riitelemästä, asiat eivät sitä jatka. Tähänkin sopii sanonta; oikiat hommat hoidetahan ja muuten eletähän ku ellun kanat.

[mauje]

Voeh kun ei tämmösiä ollu käsillä silloin...ei voinut kuin tehdä voitavansa. Tyylipisteistä en tiedä, mutta hengissä kaikki osapuolet ainakin siitä selvisivät.

[Angelika]

Kerrassaan hassu aihe kirjoittaa ohjeita muille. Voisiko eroista oppia itse jotain? Kuinka minun tulisi jatkossa toimia?

Tunteet ovat jokaisen omia ja niinpä niistä kannattaa nauttia, ihan kaikista. Ollaan toinen toistemme peilejä, ei kaatopaikkoja. Mistä mikäkin tunne syntyy ja miltä se tuntuu? Miksi niin? Voiko sille tehdä jotain? Ellen voi lopulta kovin hyvin, onko hedelmällisempää hakea syypäätä jostakusta toisesta, vaiko sittenkin katsoa peiliin? Kaikkien kanssa ei vain onnistu, mutta mitä sitten? Toimiko se alkujaankaan, vai olinko vain itse niin tunnepöllyssä, ettei halunnut nähdä asioita niinkuin ne ovat? Kuuntelinko edes koskaan sitä toista? Ihan todella?

Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?

[Kiitäjä]

Hyvin kirjoitettu, tämän jos muistaisi jos ehkä vielä joskus...

[ipoint]

Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?

Periaatteessa olisihan se reilua, mutta toisaalta kuka täällä niin pyhimys olisi ja niin tekisi ja kääntäisi myös toisen posken.

[Sigmamies]

Olisiko reilua olla myös lempeä sitä jättäjää kohtaan?

Periaatteessa olisihan se reilua, mutta toisaalta kuka täällä niin pyhimys olisi ja niin tekisi ja kääntäisi myös toisen posken.

Ei erot nyt niin vakavia ole ettei vois olla lempee vielä erotessakin 
Jos toisen täytyy mennä kesken sovitun määräajan niin sopimus puretaan yhteisymmärryksessä ilman draamaa,muutama kerta kerta on tullut tuokin koettua ja hymyssä suin erottiin.

[Ms. M]

Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.

[Sigmamies]

Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.

Äläs ny,täähän oli hyvä kolumni ja aihe 
Muutamasta kohdasta jotkut ollu eri mieltä kuten kuuluukin kun ihmiset on erilaisia ja harva tapa on kaikille oikea.

[submit]

Puuh. Jos ei kolumnin aihe miellytä, niin voi ihan vapaasti ottaa paikkani kolumnistina ja kirjoitella omin pikkukätösin sitten vähemmän hassuja tekstejä.

Kolumnitekstihän on just silloin onnistunut kun se puhuttaa!