Kirjoittaja Aihe: Onko vanilla privilege totta?  (Luettu 6929 kertaa)

Nick

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #15 : 04.05.2017, 22:20 »
Täällä esitetyt pelot työyhteisön suhtautumisesta yms. ovat aikalailla turhaa suden huutelua. Lainsäädäntö tukee ihmisen oikeutta hyvin ja jotta siitä tulisi haittaa, täytyy ensin tapahtua yleensä kaksi toisiaan täydentävää rikosta. Varmasti niitä tapahtuu mutta marginaalisesti. Tosiasiallisesti kyse on siitä että mulkku ihminen (=ammattimainen mielensäpahoittaja) joka saa mitä tilaa, ulkoistaa palkintonsa johtumaan kuulumisesta "vähemmistöön" vaikka oikeasti kyseessä on ihmisen vähemmän ihanat luonteenpiirteet tai toimintamallit minkä vuoksi häntä on kohdeltu esimerkiksi työyhteisössä kuten on.

Minusta kenenkään pelkoa työyhteisönsä suhtautumiseen ei pitäisi tuolla tavalla väheksyä. Jokainen tuntee parhaiten oman työyhteisönsä ja tietää mitä se saattaa tai ei saata sulattaa. Sen lisäksi on olemassa ammattialoja, joissa painotetaan voimakkaasti "henkilökohtaista soveltuvuutta alalle". Yleensä hyvällä syyllä. Laki ei kata eikä huomioi kaikkia tilanteita. Laittomia irtisanomisiakin tapahtuu Suomessa aika paljon. Siinä mielessä kyllä ymmärrän pointin, koska olen ihan itse luottamusmiehenä joutunut hoitamaan tilannetta jossa seksuaalivähemmistön edustaja oli saamassa potkuja ihan syystä mutta hän itse näki tilanteen vain syrjintänä. Se ei silti tarkoita, etteikö syrjiminen voi jonkun toisen kohdalla olla ihan todellista.

Voi myös opetella ymmärtämään lukemaansa.

Maaria

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #16 : 04.05.2017, 23:24 »
Jaa-a.

Mulle on syntynyt mielikuva, että vaniljaa lukeutuvien ihmisten seksielämä on ns omassa mittakaavassa ja elämän piirissä yhtä lailla kaapissa olemista kuin kinkyn. Ihan tavallisissa ihmisten välisissä kohtaamisissa harvoin tulee puhuttua seksi elämästä avoimesti. Miettikää joku perustoimisto kahvihuone. Olisiko siellä ihan avoimesti Pertin ja Ainon lupa tai tila kertoa seksi elämänsä yksityiskohdista tai mieltymyksistä. Kuinka laajasti seksi elämän kiemuroita saa tai kannattaa tuoda julkiseen keskusteluun. Jos minulle työkaveri alkaisi kertoa säännöllisesti vaniljaisen seksinsä pohdintaa kahvipöydässä yhtä avoimesti kuin lounasleipänsä sisällöstä tai hänen seksi elämänsä tuotaisiin julkiseksi keskustelu aiheeksi, niin voisin väittää miettiväni, että onkohan ihmisellä kaikki kunnossa. Kun minusta kenenkään seksielämä ei kuulu yleiseen keskusteluun. Seksuaalisuudesta yleisesti ottaen pitääkin puhua ja mikäpä ettei yleistason keskusteluun liittäisi omia kokemuksiaan, mutta ennakkoluuloja minussa herättää sellainen ihminen, joka tuo itsestään työyhteisössä vahvasti esille jotain piirrettä, mikä ei liity työkontekstiin.

Jos joku avoimesti julistaisi seksi elämänsä bdsm piirteitä, niin ajattelisin samalla tavalla. Ei se ole piilossa olemista tai jotain vaniljoille kuulumatonta, ettei seksi elämästä voi puhua avoimesti. Tai sen esille tuominen hävettää tai tuntee, ettei asiasta voi puhua julkisesti. Kun ei vaniljatkaan puhu kaikelle kansalle oman seksi elämänsä yksityiskohdista.

Mä en puhuisi puolisoni seksimieltymyksistä julkisesti olisi ne sitten vaniljaa tai ei vaniljaa. Tietenkin voisi käydä jotenkin niin että "jäisi kiinni" bileistä tai jostain kokoontumisajosta. Mutta sehän vain osoittaa mielenkiintoa melkoisen mediaseksistä ja kinnostavaa aihetta kohtaan. Minulle tulisi mieleen, että ihminen on aikaansa seuraava. Tiedän lasten kanssa työskentelevän eroottislatauksellisen tanssijan/esiintyjän. Hänellä on kai jotkut sivut markkinointia varten. Kaikki sen tietää. Nuoret pitävät häntä siistinä tyyppinä ja harrastusta pidetään mielenkiintoisena. Jotenkin se hänen ympärillään leijuva ilmapiiri on "vauuuuuu mikä tyyppi. Makee juttu". Mutta uskoisin, ettei tämä aihe nouse issueksi ikinä työpaikalla. Se liittyy hänen yksityiselämäänsä.


latexbun

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #17 : 05.05.2017, 00:02 »
.

Mä en puhuisi puolisoni seksimieltymyksistä julkisesti olisi ne sitten vaniljaa tai ei vaniljaa.

En minäkään, arvostan myös ettei omista seksimieltymyksistäni huudella ihan joka paikassa. Seksi ja erotiikka ovat mulle lopulta aika herkkiä ja yksityisiä asioita, vaikka kuvia on netissä jonkin verran ja eroottisia live-esityksiä on tehty.

Kinkyys ulottuu elämässäni kuitenkin makuuhuoneen ulkopuolelle, sillä olen löytänyt kinkypiireistä yhteisöllistä tekemistä ja olen saanut solmia arvokkaita ihmissuhteita kinkyjen kanssa.

Minulla on muutama aivan tuikitavallinen ammatti, eikä koskaan ole ollut ongelmia yhdelläkään työpaikalla minkään "paljastumisen" vuoksi, tämä toki siksi, että ihmiset ovat melko häveliäitä. Jos kuittaa viikonlopun tekemiset sillä, että "olihan se", ei kukaan juuri kysele. Eikä minulla oikein ole tarvetta kertoakaan, jos ei tunneta oikein läheisesti.

Nvriih

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #18 : 05.05.2017, 06:52 »
Hyviä näkemyksiä monelta. Missasin sen aiemman poistetun ketjun joka kai liippasi samaa aihetta, mutta minusta nyt on asiallista keskustelua. :)

En pelkää työpaikkani puolesta yhtään, eli irtisanomista tai syrjintää. Lähinnä kyse on maine-aspektista eli siitä miten minut nähdään ihmisenä jos "paljastun." Ammatissani olen paljon asiakasrajapinnassa ja johtavassa asemassa, joten pelkään paljastumista sen osalta miten muut suhtautuisivat minuun ja ammatilliseen pätevyyteeni. Samaan tapaan kuin (valitettavasti) homot, burnoutin saaneet jne. kokevat tietyissä tilanteissa erilaista suhtautumista kuin päällisin puolin "normaalit." Hurtti huumori ja känniset duunin bileet varsinkin saattavat joskus asettaa erikoisemmat henkilöt ikäviin tilanteisiin. Homokollega saa vastailla bileissä vanhemmille miehille miltä tuntuu ottaa pyllyyn. Mä en haluaisi joutua vastailemaan miksi haluan piiskaa kun kyse on työelämän ympäristöstä. Enkä tahdo kuulla mitään "ootkos ollu tuhma, pitääkö kurittaa"-juttuja.

Puolison ja omien mieltymysten selittely tulee esiin omissa ystävyyssuhteissani. Harmi kyllä osa on ollut aidosti huolissaan siitä mikä "minusta on tullut" ja pyrkii analysoimaan puolestani miksi haluan tällaista makkaritoimintaa. Ei tarttis selitellä jos harrastaisi vain vaniljaa. Ja kyllä, ystävien kanssa puhumme paljon seksistä.

Hurtta

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #19 : 05.05.2017, 09:54 »
Kinkyillä on varmasti vaikeampaa löytää seuraa eikä omista pervouksista kannata ihan joka paikassa huudella. Mutta pitääkö siitäkin tehdä joku "privilege"-juttu... hohhoijaa. Ihan jokaisella ihmisellä on eri lähtökohdat elämässä. Jos tässä privilege sitä-ja-tätä touhussa mennään tarpeeksi pitkälle niin kohta jokainen voi syyllistää jokaista ja tuntea olevansa uhri. Uhrina on kiva olla tietysti, saa myötätuntoa ja hyväksyntää tekemättä oikeastaan mitään.

HerraE~Horo

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #20 : 05.05.2017, 10:05 »
Kyllä kinkyillä "on suurempi" privilegio jakaa ja keskustella avoimesti seksuaalisuudesta kuin ns. vaniljoilla.. (perustuu ihan omaan kokemukseen - aikoinaan sadoista vaniljafrendeistä seksistä ylipäätään pystyi keskustelemaan vain muutamien kanssa, kinkyistä en koskaan ole tavannut ketään jonka kanssa aihe olisi millään tasolla tabu.. enempi päinvastoin!!)
Tuo checklist.. no, joo -kevyitä yleistyksiä.. Privilegio perustuu enemmän yksilöön ja tämän asemaan.. ?! (yhteiskunnallinen tai valtiollinen arvomaailma sinänsä ei mielestäni täytä privilegion määritelmää edes rodullisesti..)
Toisaalta Dominoivana miehenä en koskaan ole kokenut "kummeksuntaa suuntautumisestani".. -päinvastoin!
Ihmiset ovat kiinnostuneita.. Ja nimenomaa vanillanaiset.. Kuka sitten lopulta luokittelee itsensä "vaniljaksi".. En mä ole ikinä omasta mielestäni edes tapaillut naista joka olisi "täysin vanilja"..?! Ehkä kysymys on asetettu väärin..? Ihminen joka on täysin estynyt jakamaan seksuaalisuuteensa liittyviä asioita, pelkää seksiä, kosketuksia, jne - on "se tässä haettu vanilja..?!) Itse kutsun näitä naisia "pullantuoksuinen kotiäiti" - juu, en ole koskaan tämmöistä pitänyt edes kädestä saati muutenkaan koskettanut, tuskin edes katseita vaihtanut...;/(/

..myös aloittajan toteamus on täysin päinvastainen omaan kokemuspohjaani: "..liittyy vaniljaseksin ihanuuden mainostamiseen"  ??! hmm.. Tai ehkä en itse vain suostu ymmärätämään että "alistuvat miehet ja dominoivat naiset leimautuvat yhteiskunnallisesti identiteetistään avautuessa"... Mun mielestä kyse on ainoastaan ja vain itsetunnosta ja oman egon "kaikkivoipaisuudesta"..  ;) Jokaisessa työyhteisössä on myöskin dominoivia ja alistuvia, eikä näihin persoonallisuuksien eroihin liity välttämättä mitenkään seksuaalisuus.. vai liittyykö jonkun mielestä..?!



Pulse
« Viimeksi muokattu: 05.05.2017, 10:43 kirjoittanut HerraE~Horo »

Raduni

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 324
  • isi tässä moi
  • Galleria
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #21 : 05.05.2017, 11:44 »
En malta nyt pitää lusikkaani kuitenkaan erossa tästä sopasta. Mun on pakko sanoa, että ei minua ole de jure syrjitty sen takia etten ole vanilja, mutta sen sijaan minua on aika rankasti esimerkiksi haukuttu, vähätelty ja jopa suoranaisesti yritetty kiristää. Lähes kaikki tähänastiset suhteeni ovat olleet enemmän tai vähemmän kompromisseja sen suhteen, että mun on pitänyt antaa jonkinlaisia vastapalveluksia siitä että saan olla mikä olen, ja muutama suhdeviritelmä on ihan suoranaisesti kaatunutkin siihen että olen pervo. En nyt halua kuulostaa katkeralta tai uhrilta, mutta helvetti soikoon että mun elämä olis ollut vaniljana oikeasti helpompaa.

Tuosta avoimuuskeskustelusta tulee sellainen kuva, että ihan kuin hiirenhiljaisen kaapissa tärisemisen ja työpaikan taukohuoneessa täysissä fetissitamineissa karkeloinnin välissä ei olisi mitään. Jos olisin täysin kaapissa enkä olisi ikinä implikoinut kenellekään minkäänlaista yhteyttä minun ja minkään parafilian välillä, niin tuskin olisin päässyt harrastamaan yhtään mitään. Koko erohan muodostuu siitä, että vaniljan ei tarvitse mitenkään erikseen tuoda ilmi vaniljuuttaan, koska se on yhdenlainen normi. Sitten taas mitä enemmän tuo ilmi kinkyyttään, niin sitä enemmän altistuu noille lieveilmiöille. Minusta on aika subjektiivista määritellä missä vaiheessa ihmisestä tulee sellainen kiusallinen toitottaja, joka "tunkee omaa pervouttaan väkisin muiden kurkusta alas" (joskaan en itse koe ylittäväni tätä rajaa enkä kyllä oikein osaa nimetä ketään muutakaan henkilöä joka tekisi niin). En silti itse aio kahvipöydässä ruveta selittämään kenellekään mitään omasta seksuaalisuudestani, mutta jos siinä samassa kahvipöydässä aletaan jotenkin ivallisesti naureskelemaan pervoille, niin saatan kyllä hyvinkin ärähtää. Kinky- ja vaniljamaailmat eivät kuitenkaan ole mitään toisistaan erillisiä tyhjiöitä, vaikka ne erillään ovatkin.

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #22 : 05.05.2017, 13:27 »
Nickin kanssa olen samoilla linjoilla tästä jatkuvasta uhriutumisorgiasta, joka tuntuu nykyään olevan maan tapa, tai jopa koko länsimaisen kulttuurin. Jos joku nyt ihan oikeasti tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka on saanut kenkää vain koska on pervo, niin lupaan miettiä asiaa uudelleen ja olla sitten muuttamatta mielipidettäni yksittäistapauksen vuoksi.

Itse en pidä makuuhuoneasioista keskustelua työpaikalle kuuluvana asiana ja sitä voi jopa pitää häirintänä, jos asiasta ei malta olla hiljaa.

Jos seksiseuran löytäminen on vaikeaa, se johtuu siitä ettei osaa hakea sitä. Se on vaikeaa myös ujoille, epäsosiaalisille ja niin päin pois. Valikoimaa on vähemmän, se on totta, mutta kuinka se nyt voi olla vaniljoiden syy ja peruste tyhjälle uhriutumiselle?

Että oikein privilegio olla vanilja? Höpö höpö.

telle

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1896
  • Ehkä jonkunlainen switch. Näillä kilsoilla asiat..
  • Galleria
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #23 : 05.05.2017, 13:59 »
Kuulostaa kovin vaikealta  ;D Viimeisten 10 vuoden aikana (joina olen tiennyt oman suuntautumiseni) ystäväpiiri on rajaantunut lähinnä vain kinkyihin. Perheestä ja sukulaisistakin suurin osa tietää, ja ne joiden ei tarvitse eivät. Työyhteisössä ei ylipäätään ole tarpeen keskustella seksuaalisuudesta jne. Aika mutkatonta minusta  :)

Radien

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #24 : 05.05.2017, 16:52 »
En mä ole ikinä omasta mielestäni edes tapaillut naista joka olisi "täysin vanilja"..?! Ehkä kysymys on asetettu väärin..? Ihminen joka on täysin estynyt jakamaan seksuaalisuuteensa liittyviä asioita, pelkää seksiä, kosketuksia, jne - on "se tässä haettu vanilja..?!) Itse kutsun näitä naisia "pullantuoksuinen kotiäiti" - juu, en ole koskaan tämmöistä pitänyt edes kädestä saati muutenkaan koskettanut, tuskin edes katseita vaihtanut...;/(/

..myös aloittajan toteamus on täysin päinvastainen omaan kokemuspohjaani: "..liittyy vaniljaseksin ihanuuden mainostamiseen"  ??! hmm.. Tai ehkä en itse vain suostu ymmärätämään että "alistuvat miehet ja dominoivat naiset leimautuvat yhteiskunnallisesti identiteetistään avautuessa"... Mun mielestä kyse on ainoastaan ja vain itsetunnosta ja oman egon "kaikkivoipaisuudesta"..  ;) Jokaisessa työyhteisössä on myöskin dominoivia ja alistuvia, eikä näihin persoonallisuuksien eroihin liity välttämättä mitenkään seksuaalisuus.. vai liittyykö jonkun mielestä..?!

Tuo pullantuoksu on minusta vähän ikävä stereotypia. Miehet tuntuvat hirveän usein yhdistävän kiltin luonteen seksuaalisiin estoihin. Se ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa, mutta sen vuoksi kilttien naisten vaikuttaa olevan aika vaikea saada seuraa. Seksiseuraa nyt nainen saa aina, mutta toiset haluavat parisuhteen. Minäkin kiinnostin nuorempana etupäässä itseäni huomattavasti vanhempia miehiä. Kun pohdin itse tuota työyhteisössä hyväksytyksi tulemisesta niin pohdin sitä enemmän sadomasokismin kuin D/s:n kautta. Dominoiva mies (etenkin jos ei ole samalla sadisti) tulee varmasti helpommin hyväksytyksi kuin vaikka "pelkkä" sadisti. Tosin joo, saatan nähdä sadismin vähän eri tavalla kuin monet muut täällä. Näissäkin on tietysti alakohtaisia eroja.

Itse olen ollut sellaisilla aloilla töissä, joissa seksistä on voitu puhua kahvihuoneessa. Sekä "ei-yksityiskohtaisesti" että yksityiskohtaisesti. Riippuu ihmisestä. Paitsi tietysti itse en ole puhunut. Sen sijaan olen ollut se, joka heti närkästyy kun työpaikalla puhutaan seksistä. Koen, että halusin ennen jotenkin kontrolloida muita koska muuten olisin kokenut ulkopuolisuutta. Tunnen sitä jonkin verran vieläkin (tällä foorumillakin), mutta ehkä olen paremmin sopeutunut tilanteeseen. Olen alkanut suhtautumaan niihin juttuihin vähän samalla tavalla kuin tupakkataukoihin - ei vain kuulu minulle. En ole kokenut syrjintää kinkyyden takia, koska en ole juuri alistanut itseäni tilanteille joissa sitä olisi voinut ilmetä. Toki olen joutunut selittelemään toisille kinkyille, että puolisoni on ihana ihminen.

mauje

  • Smurffit
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1474
  • Siitä ei ole lainkaan vaivaa...
  • Galleria
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #25 : 05.05.2017, 17:09 »
Enimmäkseen pääsyä kahviloihin, busseihin, töihin jne. ei ole kohdallani rajoitettu ainakaan kinkyyden vuoksi. Tosin se tuskin näkyy päällepäin, enkä töissä tai muuallakaan juuri huutele asiasta jos nyt en salailekaan. Merkitystä sillä on vain siinä tapauksessa kun ja jos jotakin "semmoista" olis tarkoitus tehdä. Joskus vuosia sitten muuan vaniljaseuralainen erehtyi kysymään kesken kaiken että "mitä sä haluaisit?"...vastasin että "sovitaan etten mä kuullu tota" O:-) johon toinen että "ainiijjoo...okei" ;D

Niin, itse aiheeseen liittyen en tiedä oliko tuo nyt sitten "privilege" kun minä olin se joka jousti...tosin en ole koskaan, kertaakaan "mättänyt tarjolle" koko skaalaani, pidän sitä jokseenkin teoreettisena tilanteena että jollekin menisi koko setti minun tavallani. Mutta siis arkiyhteyksissä asialla ei ole mitään merkitystä.

Collarnewbie

  • Vieras
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #26 : 05.05.2017, 19:31 »

Puolison ja omien mieltymysten selittely tulee esiin omissa ystävyyssuhteissani. Harmi kyllä osa on ollut aidosti huolissaan siitä mikä "minusta on tullut" ja pyrkii analysoimaan puolestani miksi haluan tällaista makkaritoimintaa. Ei tarttis selitellä jos harrastaisi vain vaniljaa. Ja kyllä, ystävien kanssa puhumme paljon seksistä.

Hassua, mun ystävät on kaikki ymmärtäneet (ihan liian?) helposti, että tämä on just mun juttu. Kertooko se minusta vai heistä..?

Moni täällä kertoo, ettei seksistä puhuminen kuulu työpaikoille tai ettei makkariasioita tulisi jakaa. Miksei? Koko elämäni niitä on enemmän tai vähemmän jaettu. Jollei nyt töissä ihan detaljeja, kyllä siitä ollaan kiinnostuneita, erityisesti kun tiedetään jonkun olevan sinkku. Kaikillahan on yleinen käsitys, ettei tehdä muuta kuin harrastetaan joka ilta irtosuhteita. Olen tainnut olla onnekas, kun olen saanut olla osana työyhteisöjä, joissa ei tuomita tai arvostella, vaan on ennemminkin hyvässä hengessä puhuttu asiasta, joka koskettaa jokaista. Vain lähimpien ystävien kanssa tietty vain olen jakanut (kun ovat kysyneet) bdsm-maailmaa, omien kokemusten valossa. Uteliaisuus ja ymmärrys on ollut hämmentävää.

Viridian

Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #27 : 05.05.2017, 19:44 »
Aloin miettiä tuota pitkää "ei uhrin" eli vaniljan tunnusmerkistö -listaa lukiessani, että siinä ei otettu huomioon sitä, että jokaisessa lokerossa on puolensa.

Joo, naisena jotkut asiat on vähän niin ja näin, mutta sitten toisaalta pääsee kokemaan asioita joihin ei miehenä kykenisi. Miehenä on ehkä parempia mahdollisuuksia edetä uralla, toisaalta vaaditaan myös työelämässä joskus asioita, joita ei mielestäni kuuluisi vaatia keltään. Oletan, että jos olisin seurannut värillinen-valkoinen tasolla elämää lähempää, keksisin siinäkin molemmista hyviä puolia, joita jotkin ylhäältä nimetyt privileegiot eivät täysin himmentäisi, mutta koska lähipiirini on enimmäkseen valkoista, en ala arvailemaan, miksi joku säälisi minua valkoisuuteni takia.

Sen sijaan keksin heti kättelyssä yhden kinkypuolen privileegion verrattaessa vastaavaa sukupuolta ja ikäryhmää kuin itse olen. Jos olisin täysin vanilja monogaaminen vanha tavallisen oloinen ja näköinen nainen, minulla ei esimerkiksi parisuhteen päättyessä olisi mitään suunnatonta mahdollisuuksien merta mistä lähteä kalastelemaan. Vaikka teenkin hyvää pullaa. Oman ikäiseni vapautuneet vaniljamiehet lähtevät paljon nuorempien perään, ja itseäni paljon vanhemmat olisivat liian raihnaisia mihinkään vaniljakäyttöön.

Nyt kun kummiskin satun olemaan kinky, ominpana alana valtapelit ja olen myös enemmän poly kuin mono, niin yhtäkkiä ikä ja tavanomainen naama ei paljoa haittaa menoa... Nuorempanahan sillä ei olisi ollut mitään väliä, mutta uskokaa pois, vanhempana on mukavaa, ettei ole muuttunut aivan näkymättömäksi potentiaalisten leikkikamujen silmissä, vaikka hiuspehkossa elää myös kasvava joukko lasinvalkeita suortuvia.

Samoin voisin kuvitella, että kokemukset, joita ei olisi koskaan tapahtunut, ellen olisi kinky, ovat tehneet minusta ihmisen, joka pärjää kelvollisesti ilman sen suurempaa erityistä uhriutumista. Tietty oishan se ollut kiva, jos olisi saanut erityisiä kehuja kaikesta mitä osaa, vaikka pullanleipomisesta, jos olisi tehnyt samoja juttuja vaikkapa heteromiehenä...

Silti: lapsistani olisin toivonut heteroja ja vaniljoja, koska arvelen, että sillä tavalla pääsisi monessa kohtaa kaikista vähimmällä. Mutta kuka sanoi, että helpoin on hauskin? Eli joo, tottakai mihin tahansa enemmistöön kuulumalla on helpointa hukkua massaan, mutta onko se syy uhriutua jos sattuu olemaan jotain, mitä on vähemmän. Melkein jokainen voidaan kuitenkin lokeroida jollain ominaisuudella vähemmistöön.

Terveisin Vir, joka ei saa kieltään rullalle ja viheltää huonosti, mutta joka kuvittelee silti pärjäävänsä missä vain, ainakin siihen asti kunnes poltetaan noitana tai kivitetään siitä ettei jaksa pukeutua mustaan säkkiin pelkän sukupuolensa takia... kinkyys taitaisi joissain paikoissa olla ihan vaan suola tai sokeri koko valtavassa kakussa meikäläisenkin kelpaamattomia ominaisuuksia

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Vs: Onko vanilla privilege totta?
« Vastaus #28 : 06.05.2017, 11:19 »
Erinomainen kirjoitus Vir. Tiivisti omiakin ajatuksiani, vaikka vielä toistaiseksi en ole ehtinyt tulla vanhaksi ja pullaakaan ei tule leivottua.