Onko vanilla privilege totta?

[Radien]

En ainakaan löydä aiheesta aikaisempaa keskustelua.

Törmäsi joku aika sitten [urlhttps://somewhatofsomethingother.wordpress.com/2011/05/23/editing-the-vanilla-privilege-checklist/]tähän[/url] blogitekstiin, jossa puhutaan siitä, että vaniljat nauttivat "white male privilegeen" rinnastettavista etuoikeuksista. Tuosta tekstistä löytyy lista esimerkkejä, joita en ehdi enkä jaksa lähteä suomentamaan.

Ensi lukemalta teksti tuntui ihan selviöltä, mutta sitten rupesin pohtimaan omaa suhtautumistani vaniljoihin. Minulla itselläni on teini- ja lukioiästä periytyvä (osittain tänne asti vaikuttava) trauma siitä, että vaniljaseksi ei herättänyt mitään kiinnostusta. Siihen liittyy myös ikäviä muistoja parisuhteista, joissa seksi ei toiminut ihan minusta johtuvista syistä. Tämän foorumin ilmapiiri ei ole sellainen, että viitsisin lähteä niin arasta asiasta puhumaan laajemmin mutta lyhyesti koin voimakasta huonommuutta koska ajattelin minussa on seksuaalisesti jotain vikaa. Niin kuin tavallaan onkin, koska en nauti vaniljaseksistä. Tällä foorumilla on taitaa olla haukkumasana minun kaltaisiani ihmisiä kohtaan. Se herättää toisinaan katkeruutta ja myönnän ihan avoimesti, että jos en pidä omia tunteitani kurissa niin saatan suhtautua joihinkin ihmisiin varsin vihamielisesti. Se ei johdu heidän ominaisuuksistaan vaan liittyy vaniljaseksin ihanuuden mainostamiseen. Se nostaa sen vanhan trauman pintaan ja muistuttaa, että olen seksuaalisesti "vääränlainen". Kinkyfoorumilla fiilikset korostuvat, koska kuitenkin olevani oikeutettu täällä olemaan. Olen siis ihan sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja kaikki on ihanasti, mutta tuo tunne on muodostunut minulle niin tärkeässä kehitysvaiheessa ettei se ole katoamassa mihinkään. Suurin osa ihmisistä suojelee omaa psyykettään erilaisia defensseillä ja olen pohtinut sitä, että onko vaniljoilla oikeasti jotain etuoikeuksia vai kuvittelenko vain niin.

Koetteko, että vanilla privilege on totta? Vai onko se vain katkerien pervojen perustelu vaniljadissaukselle?

[Fayle]

Tottakai on.

[Nick]

Valitettavasti moderointilinja ei mahdollista näistä aiheista keskustelua tämän foorumin puitteissa.

[latexbun]

Edelliseen : kuinka niin ei ole mahdollista? En ole moderaattori, joten sen suhteen en voi ottaa kantaa, mutta miten tämä olisi aihe, josta ei voi keskustella?

Rohkeasti vaan, uskaltaa uskaltaa!

Mielestäni en menetä mitään olemalla pervo. Ehkä joku toinen kokee syrjintää, paha sanoa, onko "vaniljoilla" paremmin.

[Perhonen89]

Ensimmäisenä tuli mieleen se, että vaniljana seuran löytäminen on varmaan hivenen helpompaa kuin kinkynä ja toisaalta vaniljoiden ei tarvitse olla missään kaapissa.

Jos nyt siis ymmärsin oikein, että mitä tässä haettiin.

[Raduni]

Sikäli kun vastaavien ketjujen elinkaarta muilla foorumeilla on seurannut, niin niillä on yleensä ollut aika korkea potentiaali muuttua paskamyrskyiksi, koska monet näkevät kinkyilyn pitkälti edelleen jonkinlaisena vapaaehtoisena toimintana jota ihmiset ihan vaan tylsyyttään harrastavat, eikä kinkyjä kovinkaan laajalti taideta mieltää esimerkiksi seksuaalivähemmistöksi. Siksi jättäydyn itsekin sivummalle, mutta totean vain että mielenkiintoinen aihe.

[Nvriih]

Luin listaa läpi (vaikka se noiden ylivetojen vuoksi oli vähän hankalaa) ja kyllähän siellä monta asiaa oli, joista entisenä vaniljana en kärsinyt. Erityisesti nämä:
- Vaniljana ei tarvinnut selitellä mieltymyksiään tai sitä mistä ne kumpuavat, eikä korostaa ettei kyse ole mielenterveysongelmasta tai traumasta vaikka tällaisesta tykkäänkin
- Ei tarvinnut puolustaa puolisoa, hänen mielenterveyttään tai "vaikutuksia" minuun seksiasioiden osalta
- Ei tarvinnut pelätä jos joku duunissa tietäisi
- Ei tarvinnut pelätä miten mut nähdään äitihenkilönä

[Radien]

Luin listaa läpi (vaikka se noiden ylivetojen vuoksi oli vähän hankalaa)

Kirjoittaja on laatinut listan jo aikaisemmin toiseen postaukseen (linkki on siellä jossain), ja yliviivaukset olivat asioita jotka hän päätti poistaa listalta. Vähän erikoinen tapa kyllä, itseänikin se sotki ennen kuin tajusin.

Minä pelkään kaikenlaista, mutta kaikkein lamauttavin pelko on minulle se miten meidät nähtäisiin vanhempina jos ihmiset tietäisivät mitä makuuhuoneessa tapahtuu. Olemme saaneet jonkin verran ennakkoluuloja jo ihan "perinteinen avioliitto"-asetelman perusteella, koska se on se mikä ihmisille päällepäin näkyy. Minäkin olen joutunut puolustamaan puolisoani. Jos kaapista tulo olisi pakollista niin valehtelisimme tekevämme paljon kevyempiä juttuja, joita oikeasti teemme.

[Morgul]

Kyllä tämä privilegio on minusta varsin tukeva fakta.

Ei vaniljojen tarvitse pelätä mahdollista työsyrjintää (poisluettuna homous) tai lastenvalvojan huomiota suuntautumisjuttunsa takia.
Oikeastaan vaniljaseksi ei määritä kenenkään persoonaa samalla tavalla kuin BDSM pyrkii välillä tekemään.  Jo se on vähän hämmentävää, että BDSM on olevinaan jokin "harrastus" kun taas esim. aseksuaalisuus on pikemminkin piirre.

[Meeri]

En ole kokenut minkäänläistä syrjintää pervouden tai fetisismin takia.
Jopa kinkyssä kokemattomat vaniljamiehet joita joskus ammoisina aikoina deittailin, lähtivät pikku pervoiluihini mukaan. Pissaleikitkään ei ole olleet kauhistus kellekään.
Toki "rankemmat" jutut on tullut harrastettua vaan kinkymiesten kanssa.
Ja ketjun aloittajasta poiketen itse pidän myös vaniljaseksistä. En siis ehkä ole riittävän pervo että olisi tarvinnut kokea syrjintää.

[Feird]

No jos ei kulje kylillä huutelemassa mitä makuuhuoneessa tapahtuu niin varmaan aika vaikea joutua syrjityksi...tietysti jos asia jotenkin vahingossa käy ilmi niin voi joutua selittelemään. En nyt näe että mikään kinkypride-kulkue on ratkaisu asiaan....(viittaan tällä täällä jo aikaisemmin käytyyn keskusteluun) tai että nykytilanteelle pitäisi erityisesti edes tehdä jotain vaikka olenkin pervo. kai jotain asiallista tietoa voidaan jakaa toki. En tykkää tälläisestä uhriutumismentaliteetista.

[spoiled]

Minäkin kuulun niihin, joiden mielestä tällainen privilegio on. En ole uskaltanut kertoa juuri kellekään tästä taipumuksestani, koska ainakin minun kuplassani monien on vaikea ymmärtää, että kipu on minulle oikeasti nautinto. Kyllähän oletus on, että ihminen ei pidä kivusta.

Muutama vuosi sitten Väestöliitolla oli nuorille suunnattu kampanja, jonka yksi slogan oli "Älä piiskaa." Mietin silloin, että se olisi varmaan tuntunut minusta aivan hirveän ahdistavalta nuorena kun pohdin, saanko tykätä siitä mistä tykkään. Sanoin silloin yhdelle niitä lappuja jakavista työntekijöistä jotain (kuitenkaan paljastamatta itseäni), mutta hän ei ollenkaan tuntunut ymmärtävän mistä puhuin, sivuutti vain huomioni.

[Nick]

Kysymys on uhripääoman keräämisestä.

Mitä suurempi se on, sitä oikeammassa henkilö on ja sitä perustellummin voidaan keskustelu vaientaa tai poistaa. On olemassa ihmisiä jotka saavat suurta tyydytystä etsiessään syitä loukkaantua ja eivät säästä aikaa eikä vaivaa niitä etsiessään. Valitettavasti heitä on niin paljon että keskusteluketjut ovat henkisesti luokkaa "mitä muroja söit tänä aamuna" koska monella moderaattorilla ei riitä kyvykkyys fiksuihin valintoihin eikä jengi viitsi kirjoitella mitään koska tahallaan yritetään lukea väärin ja löytää rivien välistä siellä olemattomia asioita mielensäpahoittamistarvetta toteutettaessa.

Tämä on valitettavaa niiden kannalta jotka oikeasti ovat tasa-arvon kannalla tai esimerkiksi antavat täyden tukensa erilaisille ihmisille ja sitten tulee ryhmän sisältä se ammattiloukkaantuja(t) joilla on eniten uhripääomaa ja näin ollen ovat oikeassa ampuen tyylikkäästi "edustamaansa" ryhmää jalkaan.

Täällä esitetyt pelot työyhteisön suhtautumisesta yms. ovat aikalailla turhaa suden huutelua. Lainsäädäntö tukee ihmisen oikeutta hyvin ja jotta siitä tulisi haittaa, täytyy ensin tapahtua yleensä kaksi toisiaan täydentävää rikosta. Varmasti niitä tapahtuu mutta marginaalisesti. Tosiasiallisesti kyse on siitä että mulkku ihminen (=ammattimainen mielensäpahoittaja) joka saa mitä tilaa, ulkoistaa palkintonsa johtumaan kuulumisesta "vähemmistöön" vaikka oikeasti kyseessä on ihmisen vähemmän ihanat luonteenpiirteet tai toimintamallit minkä vuoksi häntä on kohdeltu esimerkiksi työyhteisössä kuten on.

[Collarnewbie]

En jaksa googlettaa eikä kukaan tässä avaa mitä termi tarkoittaa, mutta nappasin tuosta nyt koodisanat: "syrjintä" ja "salaisuus".

Kun 1,5 vuotta sitten löysin tämän puolen itsessäni (20 vuotta harkittuani) ja sain ensimmäisen kokemuksen, kerroin heti lähimmille ystäville. Vastaanotto oli hämmentävän positiivista. Moni kertoi aina halunneensa kokeilla, sekä miehet että naiset. Sen jälkeen olen saanut kertoa siitä enemmän ja joku on jo lähestynyt kertoen itsekin lähteneensä kokeilemaan.

Omissa piireissäni koen enemmänkin "arvostuksen" lisääntyneen (olen elämässäni tehnyt suurempiakin tutkimusmatkoja) ja avoimuuden syventäneen ystävyyksiä entisestään. En koe, että edes haluaisin lähteä kaduille huutelemaan, tai että tämän vuoksi tarvitsisin jotain oikeuksia (?) lisää, mutta osallistuisin ehkä pridemaiseen kulkueeseenkin, jos sillä edistettäisiin vaikka sitä, että mekin ollaan "ihan tavallisia", sinkkuja, pareja, isiä, äitejä, siskoja ja veljiä.

[Radien]

Täällä esitetyt pelot työyhteisön suhtautumisesta yms. ovat aikalailla turhaa suden huutelua. Lainsäädäntö tukee ihmisen oikeutta hyvin ja jotta siitä tulisi haittaa, täytyy ensin tapahtua yleensä kaksi toisiaan täydentävää rikosta. Varmasti niitä tapahtuu mutta marginaalisesti. Tosiasiallisesti kyse on siitä että mulkku ihminen (=ammattimainen mielensäpahoittaja) joka saa mitä tilaa, ulkoistaa palkintonsa johtumaan kuulumisesta "vähemmistöön" vaikka oikeasti kyseessä on ihmisen vähemmän ihanat luonteenpiirteet tai toimintamallit minkä vuoksi häntä on kohdeltu esimerkiksi työyhteisössä kuten on.

Minusta kenenkään pelkoa työyhteisönsä suhtautumiseen ei pitäisi tuolla tavalla väheksyä. Jokainen tuntee parhaiten oman työyhteisönsä ja tietää mitä se saattaa tai ei saata sulattaa. Sen lisäksi on olemassa ammattialoja, joissa painotetaan voimakkaasti "henkilökohtaista soveltuvuutta alalle". Yleensä hyvällä syyllä. Laki ei kata eikä huomioi kaikkia tilanteita. Laittomia irtisanomisiakin tapahtuu Suomessa aika paljon. Siinä mielessä kyllä ymmärrän pointin, koska olen ihan itse luottamusmiehenä joutunut hoitamaan tilannetta jossa seksuaalivähemmistön edustaja oli saamassa potkuja ihan syystä mutta hän itse näki tilanteen vain syrjintänä. Se ei silti tarkoita, etteikö syrjiminen voi jonkun toisen kohdalla olla ihan todellista.