Pilaako rakastuminen D/s-suhteen?

[Najwa]

Ketjussa on ollut mielenkiintoisia ajatuksia rakkaudesta ja siitä voiko se pilata D/s suhteen. Tytyn kirjoitus laittoi, oih, sydämen sykkimään. Sitä oli ihana lukea ja herätti paljon ajatuksia 


Itselleni rakkaus on tunne. Se on joka päivä vähän erilainen ja välillä voimakkaastikin vaihteleva tunne, mutta aina se on voimakkaasti riippuvuussuhteessa muihin tunteisiin. Kun rakkaus astuu mukaan ihmissuhteeseen niin minua alkaa pelottaa. Minussa aktivoituu pieniä kipupisteitä, joista kipeimpiä ovat jo lapsuudessa saatuja. Minua ohjaava tunne on useinmiten hylkäämisen pelko. Se ilmenee niin monissa ja hassuissa muodoissa etten edes aina tunnista tai ymmärrä sen vaikutuksia.

Kun tunnen vetovoimaa, ihastusta, hyvää oloa ja rakkautta toisen ihmisen läheisyydestä itselläni aktivoituu myös ajatukset siitä, miltä minusta tuntuu jos menetän tuon ihmisen. Miltä tuntuu tulla torjutuksi ihmisen toimesta, joka on nautinnon lähteeni? Miltä tuntuisi tulla hylätyksi ihmisen toimesta, jota pelkästään katsellessa tuntuu pakahduttavan hyvältä? Miltä tuo menetys tuntuisi?

Pahinta on se, että pelot eivät ole selkeitä ajatuksia vaan ne pyörivät jossain alitajunnan syövereissä. Ne vaikuttavat ajatuksiin epäsuorasti ja ilmenevät erilaisina oireina kuten tarpeena juosta karkuun suhteesta, mustasukkaisuutena, epävarmuutena, etäisyyden ottona, tarpeena manipuloida tai kontrolloida toista, ripustautua, passiivisuutena, välttelynä. Mieleni keksii lukemattomia keinoja voidakseen välttää kohdata pelkoja. Onneksi matkan varrella on ollut mahdollisuus opetella tunnistamaan noita oheistoimintoja, käsitellä asioita ja hankkia työkaluja monimutkaisten sekä kivuliaiden asioiden kohtaamiseen.

Rakastan niitä hetkiä kun koen olevani tietoinen ihminen, joka tekee valintoja joko tunteisiin perustuen tai tunteista huolimatta. Kun olen ihminen, joka toimii itseään kuunnellen ja arvostaen. Kun kykenen valitsemaan niin, että se kantaa suhteessa. Kun olen edes hetkellisesti niin vahva, että ojennan käteni toisen suuntaan vaikka kuinka pelottaisi.

Kyllä rakkaus voi pilata D/s-suhteen jos antaa alitajunnan ja pelkojen ohjailla itseään huonolla tavalla.

[Ninni]

Pähkäsin tätä pitkään ennenkuin sain omasta ajatuksestani kiinni. Sillä tunteet on ihan pyllystä. Mutta ilman niitä minulla ei olisi mitään... Joten vastaukseni kysymykseen on:

Pilaa, jos rakkaus = "Tahdon kanssasi 2 lasta, farmari Volvon, kultaisennoutajan ja omakotitalon, etkä saa katsoa, ajatella tai edes hengittää ketään muuta päin, vaan minä olen maailmasi napa ja elämäsi tarkoitus. Et saa ikinä muuttua."

Mutta jos rakkaus onkin = "haluan ja tarvitsen sinua, että voin ajatella sinua silloin kun en ole lähelläsi ja tahdon tutustua sinuun joka päivä lisää. Välitän sinusta ja tahdon oppia avullasi enemmän itsestäni ja maailmasta. Tahdon nähdä sinun kehittyvän, sallithan minun olla apuna. Avataan toisillemme ovia erilaisiin tilanteisiin ja maalataan vaihtoehtoisia mielikuvia. Haastetaan toisiamme vuorovaikutukseen ja kasvuun, eikä oleteta että kaikki pysyy ennallaan vaan pysytään uteliaina toisiamme kohtaan."...niin ei, silloin rakastuminen ei pilaa d/s -suhdetta vaan luo sille edellytykset.

Eli riippuu siitä miten tuo pelottava sana - rakkaus - halutaan määritellä.

*****
Edit:hah, autuaasti unohtanut että joskus jo tähän ketjuun kirjoittanut... No selvästi prosessi on kesken, mutta edennyt

[Kouluttaja]

Ei, se vie sen ihan uudelle tasolle.

Kohtelen sua kuin prinsessaa muuten mutta ku leikitään oot mun oma kiimainen Pikku Narttu.
Itellä toi puoli ainakin vaan korostuu ku suhde syvenee.
No henkilökohtasuuksia.
Muutenkin haluan sitä paremman henkisen Yhteyden mitä rajummat leikit.

[Perhonen89]

Itse nykyään ehkä jopa enemmän tavoittelen D/s-suhteita, joissa on jonkinlaisille tunteille sijaa. Sellaiset "moikka, nähdään taas joskus"-suhteet ovat alkaneet tuntua siltä, että ne eivät oikeastaan tarjoa mulle mitään. Kaipaan jotain syvällisempää.

[Nuppu]

Voiko täydellistä antautumista toiselle olla ilman vahvaa tunnetta? Mitä kukakin rakkaudeksi nimittää, on minulle hieman hämärää. Mutta jos vahvaa tunnetta ja tietoisen ajatuksen tasolla olevaa halua omistautua toiselle sanotaan rakkaudeksi, niin minulle se on oikeastaan edellytys jatkaa suhdetta. Sellainen haalea "ihan kiva" suhde ei kiinnosta. Vahvan tunteen puute pilaa D/s suhteen.

[Griselda_80]

Ei pilaa, vaan vasta alkaa rakkaudessa.

[girl84bi]

Ei todellakaan pilaa. On ihmisiä jotka eivät halua rakastua tai pelkäävät rakastua. Luotettavan ihmisen kanssa kun on se tunne ja luottamus niin siihen voi rakentaa ihan mitä tahansa.

[Occam]

 
 Rakastuminen on vahva tunne.
 Se ei välttämättä tule helposti,
 aina siihen ei edes voi vaikuttaa.

 Minusta ihastumiset ja rakastumiset,
 Ovat molemmat luonnollisia kaikissa suhteissa,
 eikä niitä tule pelätä.

 On hyvä ainakin kerran elämäsaään,
 Tuntea aitoa rakkautta.
 - Miksi ei useamminkin?

[Meeri]

Rakkaus itsessään harvoin pilaa mitään. Ennemminkin päinvastoin. Mutta rakkauteen liitetyt negatiiviset lieveilmiöt saattavat pilatakin. Kuten liika omistushalu tai mustasukkaisuus. Tai pettymys siitä, että rakastamasi henkilö ei rakastakaan sinua takaisin. Tai suhde ei etene toivomallasi tavalla, tai toivomaasi pisteeseen. Tai pelko siitä että rakkaus loppuukin, tai vaihtaa kohdetta. Toiseen ketjuun taannoin kommentoinkin että rakkaudettomuus on pahin ihmisen kokema kipu.

Itselläni on joitain kokemuksia siitä että Dom pehmenee rakastuessaan, ja joskus jopa kadottaa kykynsä alistaa. Sitä en tiedä onko pehmeneminen Ds-suhteen "pilaantumista", vai sen normaalia kehittymistä? Kun tutustuu toiseen paremmin, ehkä tarve jatkuvaan alistamisensa pinnalliseen korostamiseen katoaa, ja Ds muuttaa muotoaan. Jos kumpikin tietää, että se on olemassa, niin ehkä se on olemassa ilman jatkuvaa täysillä räimimistäkin. Itse masokistina joskus turhauduin siitä, mutta en ehkä osannut katsoa asiaa Domin näkökulmasta. No, näin ei ole kaikkien kanssa tapahtunut, vaan jotkut ovat jopa satuttaneet mieluummin sellaista joita kohtaan tuntevat muitakin tunteita, kuin tarvetta tyydyttää sadistisia mielihalujaan. Seksi tai Ds-suhde ilman rakkaudellisia tunteita on ihan ok joskus tiettyihin tarpeisiin, kuten haluun tulla esineellistetyksi kunnolla. Aina ei jaksa runkatakaan. Tunteet kuitenkin tuovat seksiin ja sessioihin uusia sävyjä. Miksi tyytyä helppoon, halpaan ja nopeaan pikaruokaan, jos voi nauttia kunnolla valmistetun aterian. Toisaalta, ihminen on kokonaisuus tunteineen kaikkineen, eikä tunteita voi täysin irroittaa kehollisista toiminnoista vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Se ovatko ne tunteet rakkautta tai ihastumista, vai vain himoa ja kiimaa, onkin kysymys erikseen.

[Punisher]

ei todellakaan pilaa,päinvastoin

[IKRM]

Jos rakkaus pilaa jotakin, vaikkapa suhteen, niin ei se terveellä pohjalla ole ollut aiemminkaan, vaikka joku on niin saattanut ajatella.

IKRM

[mirbe]

Kun aloitin näitä juttuja, niin koin etten voi ryhtyä siihen kuin ihmisen kanssa, jota rakastan ja joka tuntee minut läpikotaisin. Suhde kariutui muista syistä. Herrani kanssa minulla on pelkkä sessiosuhde ja se tuntuu hyvältä. Nyt olen kuitenkin ollut pienessä risteyksessä, koska olen tavannut ihmisen, jonka kanssa voisin sessioida, mutta ajatukset kohtaavat sen verran hyvin, että toiveena voisi olla parisuhdekin. Omalla kohdallani uskon, että romanttinen rakkaus ei siis välttämättä pilaisi hommaa vaan mahdollistaisi entistä enemmän. Saattaa silti olla, että ajan saatossa en voisikaan ottaa kipua vastaan rakkaaltani tai hän ei haluaisi minulle sellaista tuottaa. Jos kyseessä olisi rakkaus ja parisuhde, niin ehkä nautinnon tuottaminen näiden juttujen yhteydessä nousisi esiin enemmän kuin alistaminen.

[Selina]

Yhdyn näihin sanoihin täysin. Kokemusta on noista mainitsemiesi asioiden koko kirjosta. Intensiteetiltään voimakkaimmat leikit olen kokenut lähes tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta uskon, että niihin on vahvasti liittynyt se yllätysmomentti, kun ei oikeasti yhtään voi ennalta arvata mitä tuleman pitää. Toki ne ovat olleet upeita hetkiä, en sitä kiellä. Silti pitkässä juoksussa omalla kohdallani mikään ei ole ollut huikeampaa, kuin leikkiminen ihmisen kanssa, jota rakastaa kaikesta sydämestään. Vaikka tunteet tuovat omia kiemuroitaan lisäksi, on se silti loppumetreillä niin paljon monin kerroin merkityksellisempää ja sitä kautta täydempää.

Rakkaus itsessään harvoin pilaa mitään. Ennemminkin päinvastoin. Mutta rakkauteen liitetyt negatiiviset lieveilmiöt saattavat pilatakin. Kuten liika omistushalu tai mustasukkaisuus. Tai pettymys siitä, että rakastamasi henkilö ei rakastakaan sinua takaisin. Tai suhde ei etene toivomallasi tavalla, tai toivomaasi pisteeseen. Tai pelko siitä että rakkaus loppuukin, tai vaihtaa kohdetta. Toiseen ketjuun taannoin kommentoinkin että rakkaudettomuus on pahin ihmisen kokema kipu.

Itselläni on joitain kokemuksia siitä että Dom pehmenee rakastuessaan, ja joskus jopa kadottaa kykynsä alistaa. Sitä en tiedä onko pehmeneminen Ds-suhteen "pilaantumista", vai sen normaalia kehittymistä? Kun tutustuu toiseen paremmin, ehkä tarve jatkuvaan alistamisensa pinnalliseen korostamiseen katoaa, ja Ds muuttaa muotoaan. Jos kumpikin tietää, että se on olemassa, niin ehkä se on olemassa ilman jatkuvaa täysillä räimimistäkin. Itse masokistina joskus turhauduin siitä, mutta en ehkä osannut katsoa asiaa Domin näkökulmasta. No, näin ei ole kaikkien kanssa tapahtunut, vaan jotkut ovat jopa satuttaneet mieluummin sellaista joita kohtaan tuntevat muitakin tunteita, kuin tarvetta tyydyttää sadistisia mielihalujaan. Seksi tai Ds-suhde ilman rakkaudellisia tunteita on ihan ok joskus tiettyihin tarpeisiin, kuten haluun tulla esineellistetyksi kunnolla. Aina ei jaksa runkatakaan. Tunteet kuitenkin tuovat seksiin ja sessioihin uusia sävyjä. Miksi tyytyä helppoon, halpaan ja nopeaan pikaruokaan, jos voi nauttia kunnolla valmistetun aterian. Toisaalta, ihminen on kokonaisuus tunteineen kaikkineen, eikä tunteita voi täysin irroittaa kehollisista toiminnoista vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Se ovatko ne tunteet rakkautta tai ihastumista, vai vain himoa ja kiimaa, onkin kysymys erikseen.

[irhe]

Vastauksena otsikon kysymykseen: ei missään nimessä.

Tuolla toisessa ketjussa oli pohdintaa siitä, pelottaako alistuminen, ja henkilökohtaisesti rakkaus on yksi niitä isoimpia tekijöitä mulle, joka mahdollistaa niin syvän turvallisuuden tunteen D:n kanssa, ettei mun tarvitse pelätä (paitsi sellaisella oikeanlaisella, kutkuttavalla tavalla). Yhteisesti jaettu D/s-dynamiikka on vain syventynyt suhteen kehittymisen myötä ja ne käsi kädessä vahvistavat toisiaan.

[Peppi]

Noviisin ajatuksena; ei pilaa vaan syventää. Mulla ei vielä käytännön tasolla kokemusta aiheesta, mutta pari voimallista rakkaussuhdetta kokeneena näkisin D/S-rakkaussuhteen meille kinkypervoille semmoisena elämän maalisuorana. Ainakin näin keski ikäisille.
On jäänyt aiemmasta syvällisestä rakkaussuhteesta mieleen kuinka yhdessä liikkuessa olisi kuin meitä olisi ollut yksi ja sama henkilö prätkän selässä.
Saman tunteen haluaisin vielä kokea tavalla jolloin sana "yhdyntä" merkitsisi nimenomaan yhdeksi tulemista henkiselläkin tasolla. Olen pikkuhiljaa tulemassa päätelmään, että omalta kohdaltani se ei tule toteutumaan vaniljasuhteessa.
Hyvää alkavaa kevättä porukalle☺