Pilaako rakastuminen D/s-suhteen?

[Kelpie]

Pilaa, koska tunteet pilaa kaikki hyvät jutut. Kun siinä on mukana rakkaushöpötystä niin draama lisääntyy ja aikaa käytetään enemmän riitelyyn kuin leikkimiseen.

Toki se syventää suhdetta, mutta minulla on kokemusta vaan sen negatiivisista vaikutuksista.

Kyyninen vastaus noin nuorelta mutta tutulta tuntuva viesti sisältyy siihen. Rakastumisen sijaan tämä kovasti muodikaskin "enemmän kuin kavereita mutta ei ny mitään seurustelua mut semmone joku outo" toimii hyvin 

Rakkaus on ruma sana ja pilaa parisuhteen.

[Ailouna]

Pilaa, koska tunteet pilaa kaikki hyvät jutut. Kun siinä on mukana rakkaushöpötystä niin draama lisääntyy ja aikaa käytetään enemmän riitelyyn kuin leikkimiseen.

Toki se syventää suhdetta, mutta minulla on kokemusta vaan sen negatiivisista vaikutuksista.

Kyyninen vastaus noin nuorelta mutta tutulta tuntuva viesti sisältyy siihen. Rakastumisen sijaan tämä kovasti muodikaskin "enemmän kuin kavereita mutta ei ny mitään seurustelua mut semmone joku outo" toimii hyvin 

Rakkaus on ruma sana ja pilaa parisuhteen.

Rakkaus sinänsä ei suhdetta tai muutakaan pilaa. Mutta jos rakkaudella tarkoitetaan omistushalua, sillä saa pahimmillaan olon kaikilta kurjaksi.

[Sigmamies]

Omistushalun voi tietty lopettaa kun suhde päättyy muttei se tarkoita ettei enään rakastais   
Ja suurinosa suhteista kuitenkin päättyy vaikka ois sovittu olla yhessa kunnes kuolema erottaa.

Tuota ei varmaan moni käsitä mutta asiat voi tehdä oikein ja erota niin että molemmille jää vain hyvät muistot 
Romanttiseen rakkauspaskaan tuo ei välttämättä sovi mutta se ei oo mun juttu 

[kulkija]

Rakkaus! Sen kokeneena, rakastuneena ja olleena rakastettu. Vaikka, sekin liitto päättyi. Siitäkin huolimatta ja juuri sen takia itse kyllä haluaisin tuntea sen tunteen uudestaan. On se vain niin mahtava tunne olla rakastettu ja rakastaa itse, että...jos, uusi tuleva mahdollinen rakastettuni on vielä vastakappale, edes jossainmäärin omalle seksuaalisuudelleni. Sen parempaa tuskin olisi..muutapa tästä elosta ei puutukaan sit ois kaikki! Eli kyllä se itsestäni tasanvarmasti parantaa myös D/s suhdetta. Rakkauspaskaa tai ei..siitäkin huolimatta  Rakkauden keitokseen kun lisätään kiima, kyyti on kivaa Panemisella ja rakastelulla (myös kinkysessiolla) on iso ero..sen tekee tunne!

[Rotikka]

Omistushalun voi tietty lopettaa kun suhde päättyy muttei se tarkoita ettei enään rakastais   
Ja suurinosa suhteista kuitenkin päättyy vaikka ois sovittu olla yhessa kunnes kuolema erottaa.

Tuota ei varmaan moni käsitä mutta asiat voi tehdä oikein ja erota niin että molemmille jää vain hyvät muistot 
Romanttiseen rakkauspaskaan tuo ei välttämättä sovi mutta se ei oo mun juttu 

Hyvä Tampereen Masteri, ootko koskaan ollut parisuhteessa?

[stoge]

D/s suhteista tiiä yhtään mitään.

Truu (TM) sadismista ja masokismista sit sen verran, että siinä touhussa tunteet/tunteminen vie ensin terän toiminnalta ja toisaalta voivat
muuttaa toiminnan jopa vaaralliseks. Sadistinen toiminta on puhtaimmillaan kun henkilöt ei välitä toisistaan pätkääkään vaan
ainoa toiminnan peruste on tarpeiden tyydytys. Vaarallisuus tulee sitten siinä jos jommalla kummalla on haluja jotka ei oo ihan terveitä
ja toinen olisi niitä halukas toteuttamaan mutta realismi voittaa, tunteiden mukaantulo voi hämäntää sen realismin ja juttuja saattaa tapahtua.


Se sadistinen toiminta (veitset, veri, kuristaminen yms) joka mulla on ns. vaniljaisempaa ja kuuluu "normaaliin" seksiin nekin vaatii osittain sellaisen
sadistisen mielentilan. Tän kanssa nyt lähiaikoina hieman joutunut painiskelemaan ja lopputulos lienee se, että ei, tunteet ei pilaa tätä toimintaa.
Tunteet tietty hieman monimutkaistaa asioita koska samassa päässä pitäisi haluta helliä toinen höperöks ja toisaalta kuristaa hänet siniseks.
Loppumetreillä se on kuitenkin niin, että tunnepuolen sekoittuminen sadistiseen toimintaan ei pilaa sitä sadistista toimintaan vaan se monipuolistaa
toimintaa kokonaisvaltaisesti koska hellyyttä voi osoittaa myös kuristamalla se toinen siniseks koska se on mitä hänkin haluaa.

My 2c.

[D79Mies]

Ehdin jo kommentoida tähän ketjuun jotakin...
Sen verran lisään, että sokea, roihuava rakkaus lienee pilannut ja tuhonnut enemmän asioita kuin on luonut. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja tilanteita, jotka pitää vain todeta. Jos itse saisin valita, niin perustaisin D/s -suhteen platoniselle rakkaudelle, jonka sisällä palaisi hallinnassa oleva romanttinen kynttilä. Arkirealiteetit saattavat toki olla kaikkea muuta.

Mikä tulee suhteeseen itsessään, niin sessiosuhteen ja "lapsellisen" parisuhteen vertaaminen toisiinsa on hieman sama kuin vertailisi omenoita ja päärynöitä keskenään. Tuskin kukaan kuvittele ympärivuorokautista erektiota sen perusteella, että joskus on seissyt koko session aikana.

Itse haluan toteuttaa pitkäaikaisen unelmani subin koulutuksesta nollatasosta. Jonkinlaisen tabula rasan Herran Omaksi. Hyvästä nartusta paremmaksi subiksi. Siihen eivät muutamat sessiot riitä. Itselleni luontevin suhteen formaatti tähän on parisuhteeseen verrattavissa kumppanuus. Enkä osaa kuvitella sellaista kumppanuutta vailla romanttisia tunteita.

Käytän D/s -asioista tanssimisen analogiaa. Pelkät sessiot ovat kuin jatkuvaa alkeistasolla pyörimistä. Parhaimillaan siinä oppii viemään parin kuin parin, mutta taitojen syventäminen ja laajentaminen edellyttää siirtymistä alkeisjatkolle, jossa oma vakiopari on jo suotava.

[sweetchild]

Omistushalun voi tietty lopettaa kun suhde päättyy muttei se tarkoita ettei enään rakastais   
Ja suurinosa suhteista kuitenkin päättyy vaikka ois sovittu olla yhessa kunnes kuolema erottaa.

Tuota ei varmaan moni käsitä mutta asiat voi tehdä oikein ja erota niin että molemmille jää vain hyvät muistot 
Romanttiseen rakkauspaskaan tuo ei välttämättä sovi mutta se ei oo mun juttu 

Hauska väittämä, että omistushalun voi muka lopettaa. Mut sitten rakkautta ei vissiin voi lopettaa? Tunteita kun ne molemmat.

Ehkä tämä Tampereen maasturi on robotti tai joku muu, joka pystyy napista painamalla lopettamaan tuntemisen?

Tunteet kun voi yrittää heittää pois/nurkkaan ja yrittää sivuttaa ne, mutta kyllä ne sieltä vielä pintaan tulee. Oli sitten rakkautta tai muuta.

Mut ai niin, tää taiskin olla provo niin kuin muutamat muutkin tekstit tässä ketjussa. 

[Misery]

Huikeita ajatelmia!

Mielipiteet ovat kuin persereikiä - jokaisella on omansa. Pohdiskelin tuossa, että tämä rakastuminen ja rakastaminen D/s- suhteessa on omalle kohdalleni tuonut järjettömän suuren muidenkin tunteiden runsaudensarven. Lähinnä riittämättömyyden ja kipuilun muodossa. Sellaisessa pinnallisessa suhteessa sitä vain "on", eikä toisesta tai sen tekemisistä tarvitse kauheasti olla huolissaan.

Rakkaus kun astuu  kuvioon, aletaankin päästä mukavaan syy ja seuraus-leikkiin, jossa rakkaudesta aiheutuu niiden positiivisten lisäksi mustasukkaisuutta, omistamishalua, epäluuloisuutta, riittämättömyyyden tunnetta, itsetunto-ongelmia ja emotionaalista vuoristorataa kyllästymiseen saakka. Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä, jos edes toisesta suhteen puoliskosta löytyisi vakautta.

Kumpi on siis parempi, rakastaa ja kärsiä, vai olla pinnallisessa suhteessa ja jotakuinkin huoleton? Toki siihen väliin mahtuu kaikki...50 sävyä harmaata 

[Sigmamies]

Rotikka: joo oon.

Sweet: omistushaluni loppuu kun suhde päättyy,rakkaus ei. Enkä tarkoita romanttista rakkautta. Ja omistushalu on enemmän ominaisuus kuin tunne,se mikä on mun on mun muttei ikuisesti 

Kyseessä ei ole provo 

Pitäskö mun suhteen loppumisen jälkee vielä kiduttaa itseeni ja kuvitella omakseni sellaista joka ei ole ? Jos pitäis niin teen kuitenkin omalla tavallani olkoon sitten väärin jonkun mielestä.

[Tyty]

Pakko pistää nyt lusikkansa tähän ajatelmien soppaan, äityi niin filosooffiseksi pohdinnaksi tämä keskustelu, että jopa ehkä innostuin.

Kun mun mielestä rakkaus ei ole tunne. Vaan se on päätös ja tahtotila. Ihastuminen on tunne ja intohimo on tunne, mutta rakkaus sen sijaan on valinta sitoutua silloinkin kun on vaikeata, tahtomista olla läsnä, se on erilaisia hyviä tekoja toisen eteen, tahtomista antautua ja kannatella.

Eli rakkaus kyllä "pilaa" kaikenlaiset kevytsuhteet, koska kevyisiin ja pintapuolisiin virityksiin ei sovi tuo ylläkuvattu, vaan rakkaus muuttaa sen kevytsuhteen (esim. monen sessiosuhteen?) syvemmäksi, jos se tulee kuvaan mukaan. Ja tämähän ei ollenkaan sitten ole kaikkien toivoma asiantila, vaan suhde ehkä halutaan pitää kevyempänä eri syistä. Pilaaminen on tuossa lainausmerkeissä siksi, että mielestäni minkään asian syventyminen ei lopulta kuitenkaan ole paha asia, vaan ainoastaan antoisa asia. Mutta minähän en mitään kevytsuhteita ymmärräkään enkä harrasta, niin olen ehkä tähän väärä sanomaan. Mutta jos joku nyt jostain syystä haluaa D/s-suhteensa pitää jotenkin "kevytsuhteena", niin kyllähän rakkaus sen keveyden siitä väkisin poistaa, ja sitten ollaan valintojen edessä. Ihastumisen tunne ei varmastikaan mitään suhdetta pilaa, mutta rakkaus, joka siis on mielestäni tunteen sijasta tahtomista ja tekemistä, voi hyvinkin muuttaa suhdetta paljonkin.

Rakkaus kyllä tietenkin synnyttää paljon eri tunteita, kuten tuossa edellä joku kirjoittikin. Surua, iloa, epätoivoa, pelkoja, turvallisuuden tunnetta, yhteyden tunnetta jne. Ainakin minulle nuo kaikki tunteet on aikalailla D/s:n ytimessä, ja siksi mielestäni rakkaus vain parantaa D/s-suhdetta, koska se syventää sitä ja avaa ovia asioille, jotka eivät jossain kevytviritelmässä ole mahdollisia. Tämä mielipide koskee nyt siis D/s-suhteita, ei niinkään s/m-suhteita.   

Tekisipä mieli jopa väittää, että suuri osa ihmisten pieleen menevistä parisuhteista (joo, jokainen D/s-suhde on mielestäni parisuhde, vaikka ei välttämättä sellainen perinteinen eksklusiivinen parisuhde olisikaan) menee pieleen osittain siksi, että rakkauden kuvitellaan olevan tunne, eikä ymmärretä, että se ei ole tunne vaan tahtotila ja valinta. Tunteet nimittäin tulee ja menee, ja jos elelee vain kulloinkin vallitsevan tunnetilan vallassa ja tekee päätökset sen vallitsevan tunnetilan sanelemina, niin aika monta ihmissuhdetta ehtii elämässään sillä mindsetilla rikkoa. Ei kukaan tunne samaa tunnetta päivästä ja vuodesta toiseen koko ajan.

[Sigmamies]

Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tuli foorumiviestiä lukiessa fiilis että tuo tietääkin jotain 
Kiitos tästä kokemuksesta,toivottavasti osallistut jatkossakin keskusteluihin 

[Kukkanen]

Kiva viesti Tytyltä tosiaan, oon pitkälti samaa mieltä.

MasterTre+40v, mun mielestä ja omalla kohdallani omistushalua ei tarvitse esiintyä myöskään suhteessa ollessa. En koe sitä mitenkään positiivisena asiana. Ite näen syvät suhteet pikemminkin niin, että 2 itsenäistä, vahvaa ihmistä haluavat olla yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei halua viedä toisen vapautta, toisaalta suhteet ovat jatkuvaa kompromissien tekemistä ja sen yhteisen tasapainon löytämistä. Mulla on jo lähtökohtana se, etten pyri tai edes halua "omistaa" ketään, rakastaa saan, riippumatta siitä, rakastaako toinen mua edes takaisin. Suhde voi olla silti todella syvä, intiimi ja kasvattava, pitkäaikainenkin. Omalla kohdallani koen, että rakkaus vain syvenee, kun saan olla vapaa, ja kun tiedän, että toinen on myös aivan vapaa ja silti haluaa palata luokseni ja nauttii seurastani. Tietysti ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja elämäntilanteita, eikä mun elämäntapani sovi kaikille

[Sigmamies]

Kiva viesti Tytyltä tosiaan, oon pitkälti samaa mieltä.

MasterTre+40v, mun mielestä ja omalla kohdallani omistushalua ei tarvitse esiintyä myöskään suhteessa ollessa. En koe sitä mitenkään positiivisena asiana. Ite näen syvät suhteet pikemminkin niin, että 2 itsenäistä, vahvaa ihmistä haluavat olla yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei halua viedä toisen vapautta, toisaalta suhteet ovat jatkuvaa kompromissien tekemistä ja sen yhteisen tasapainon löytämistä. Mulla on jo lähtökohtana se, etten pyri tai edes halua "omistaa" ketään, rakastaa saan, riippumatta siitä, rakastaako toinen mua edes takaisin. Suhde voi olla silti todella syvä, intiimi ja kasvattava, pitkäaikainenkin. Omalla kohdallani koen, että rakkaus vain syvenee, kun saan olla vapaa, ja kun tiedän, että toinen on myös aivan vapaa ja silti haluaa palata luokseni ja nauttii seurastani. Tietysti ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja elämäntilanteita, eikä mun elämäntapani sovi kaikille

Meinasin eka privana vastata mutten sit kuitenkaan
Jotkut tykkää omistaa ja jotkut tykkää olla omistettuja,se ei tarkoita esim. mun kohdalla ettei vapautta olisi. Esimerkkinä kaikki ovat saaneet hillua baareissa,miiteissä,bileissä,treffeillä ja jopa kaikki ovat harrastaneet seksiä toisen ihmisen kanssa suhteen aikana.
Mun lelut on kaikki olleet vahvoja naisia joita ei ihan helposti pompotella eikä heitä kannata kutsua leluksi ellei ole siihen saanut lupaa
Vaikka oonkin dominoiva niin se ei estä kompromissien tekoa mutta niitäkään ei juuri tartte tehdä kun tunnen leluni ja osaan perustella syyn mitä pitää milloinkin tehdä
Niin dominoinnin ei tartte myöskään nöyryyttävää tai edes alistavaa kun sen pystyy kohdistaan myös itseluottamuksen kasvuun ja menestykseen tulevaisuudessa.
Itse rakastan entisiä ja nykyisiä mutta olisin paljon mieluummin tilanteessa ettei yksikään heistä rakastais mua, romanttisesta ei edelleenkään ole kyse vaan sisar/vanhemmat/lapsi/lapsuudenkaveri tyylisestä joka ei lopu oikeestaan ikinä.

[dreamreader]

Uskon että on mahdollista jos molemmat tuntevat samoin.