Pilaako rakastuminen D/s-suhteen?

[kulkija]

Ei pilaa, vaan parantaa, jos tunne on molemminpuolinen.
Pilaa, jos tunne on vain yksipuolista.

[bin_hki]

Miten rakkaus määritellään?

Ketjussa on paljon hyviä ajatuksia ja varmaan tapoja on yhtä paljon kuin ihmisiä.

Kinkysuhde on minulle niin henkilökohtainen asia, etten halua siihen heittäytyä ilman luottamusta ja arvostusta. Vähimmillään pitää olla hyvä ystävä, mutta kokemuksen karttuessa on tullut sellainen fiilis, että haluan jotain ihanaa roihua, ennen kuin antaudun täysillä. Kyllä vaniljakin on parempaa tunteilla. Minulle tunteet ja toisesta "huolehtiminen"  tietyllä tasolla ovat niin tärkeitä, etten haluaisi kinky-suhdetta ilman niitä. Jos joskus jossain bileissä kertaluontoisesti leikkii, niin sitä ei lasketa suhteeksi.

Rakkaus on aina uhka ja mahdollisuus. Ja vielä enemmän suuri biologiskemiallinen kusetus. Mutta, mitä me olisimme tai tekisimme ilman sitä? Joten bring it on baby! 

[alice]

Sekä että. Pilaaminen on ehkä väärä termi. Yhteisen arjen myötä on joutunut olemaan tasa-arvoinen pariskunta joka neuvottelee ja tekee yhdessä päätöksiä, ja se on syönyt Ds-asetelmaa kausittain pahastikin. Harmittaa, kun Omistaja ei enää retuuta ja tee kamalia asioita ja alista, mutta toisaalta tilalle on kasvanut rakastava Isi, jonka kanssa pikkuistella ja joka pitää huolta, tarvittaessa jämäkästikin. Ja jos oikein nätisti pyytää ja houkuttelee, niin saa sieltä sadistinkin vielä heräteltyä. Nyt sain tosin otettua puheeksi että kaipaisin välillä julmempaakin menoa, joten tuo hullu laittoi yhteiseen kalenteriin merkinnän "kamaluuksia", enkä yhtään tiedä mitä sieltä on tulossa ja hui! Katsotaan, miten kamaluudet vielä sujuu ja saako sellaisia vähän palauteltua neuvottelujen myötä nyt kun pahin stressivaihe alkaa olla ohi. Nöyrää, orjatyyppistä ja kyseenalaistamatta tottelevaa subia musta tuskin enää saa, mutta kokonaisuudessaan viihdyn nykyisin paremmin Isin kilttinä pikkuisena.

Kisun kanssa puolestaan ei ole retuuttamista ja kamaluuksia ollutkaan, vaan Ds-puoli on ollut alusta asti sadismin lisäksi enemmän muun muassa lämminhenkistä palvelemista, ja niitä rakastuminen on vaan syventänyt. Tuntuu että mitä enemmän välitän, sitä syvemmälle haluan upottaa hampaani toisen ihoon, lyödä lujemmin, ajaa toisen intensiivisemmin lähemmäs rajoja. Satuttamisesta on tullut pelkän nautinnon sijaan rakkaudenosoitus, ja palveleminenkin on saanut uudenlaista syvyyttä ja merkityksellisyyttä. Luottamuksen ja välittämisen myötä koen että osaan jotenkin myös paremmin antaa tehtäviä ja ottaa palvelemista vastaan. Uskallan heittäytyä enemmän ja mennä syvemmälle niin kivun kuin muunkin alistamisen kanssa. Se jäänee nähtäväksi, millaisia muotoja suhde hakee vielä pidemmän ajan kanssa.

[DeepThroatLover]

Tunteet ei pilaa mun mielestä mitään, jos järki on mukana. Mutta jos on ihminen, jonka tunteet eivät ole niin sanotusti kontrollissa, tilanne on eri. Silloin tulee sitä turhaa draamaa, joka vain haittaa. Välittäminen ja merkityksellisyyden tunne ei kuitenkaan mun kokemuksen mukaan ole negatiivisia juttuja, päin vastoin.

Olen harrastanut elämäni aikana paljon merkityksetöntä seksiä. Se on ihan ok eikä se ole outo juttu mulle. Parhaat kokemukset ovat tulleet niistä hetkistä, kun tunne on mukana.

Pilaa, koska tunteet pilaa kaikki hyvät jutut. Kun siinä on mukana rakkaushöpötystä niin draama lisääntyy ja aikaa käytetään enemmän riitelyyn kuin leikkimiseen.

Toki se syventää suhdetta, mutta minulla on kokemusta vaan sen negatiivisista vaikutuksista.

[Beata]

Niin mielenkiintoinen ja monitahoinen aihe, joka käy hyvin läheltä omia mietteitä juuri nyt.

Vaniljamiehen vaimona, kun tiedän että d/s-suhde oman miehen kanssa olisi mahdottomuus, sanoisin että pilaa. Koska mulle subina olo on sitä että lähden (luvan kanssa) muualle toteuttamaan mussa syvällä asuvaa kinkyä, jota kotona ei ruokita. Ja jos D sanoisikin rakastavansa mua, olisin ihan kusessa. Subina mun tehtävä ja halu on tietenkin tehdä kuten D haluaa, mutta jos tietäisin että D katsoo mua samalla tavalla kuin mun mies kotona niin mun alistuminen loppuisi siihen. Toisaalta jos itse huomaisin rakastuneeni Domiin, se olisi pelottavaa. Tuskin silloin haluaisin rakkaushuumassani lähteä D:n luota, mutta jatkuva syyllisyys kalvaisi varmasti koko ajan. Silloinhan pettäisin miestäni..

Toisaalta, en edes haluaisi löytää dominoivia puolia omasta miehestäni, varsinkaan enää. 6 vuoden yhdessäolon jälkeen se ei vain sopisi enää keskenäiseen dynamiikkaamme, sillä meidän suhteemme perustuu ihan muihin juttuihin. Joten d/s pilaisi meidän rakkauden. Ja olisihan se aikamoinen petos mieheltä piilottaa oma kinkyys 6 vuoden ajan kun itse olen koko ajan ollut sen suhteen hyvin avoin ja keskusteleva.

Toki se, mitä moni muukin on jo todennut pitää paikkansa, jonkinlaisia tunteita toista kohtaan on varmasti hyvä olla, ainakin suurimmalle osalle luulisin sen toimivan paremmin kuin yksittäiset tunnekylmät sessiot. Täytyyhän koko d/s-suhteen muutenkin perustua toisen rajojen ja yhteisten sääntöjen kunnioittamiseen, eikä kunnioitus ole aina itsestäänselvä asia joka ei toisi mukanaan myös muita tunteita. Pidemmässä suhteessa sitä ainakin melko luonnostaan jossain määrin kiintyy toiseen. Kunnioitus ja kiintymys taas liitetään usein parisuhteen hyviksi ominaisuuksiksi. Missä vaiheessa siitä taas tulee rakkautta, sen jokainen varmasti voi määritellä omalla kohdallaan.

Itse puhuisin ihailusta, kunnioituksesta ja kiintymisestä domia kohtaan. Jollekin se varmasti olisi jo rakkautta, mutta itse ajattelen rakkauden enemmän sielunkumppanuudeksi, jonka kohteena olevan ihmisen kanssa on valmis käymään läpi mitä tahansa. Ja jota ilman eläminen tuntuu mahdottomalta. Rakastuminen myös vaatii aikaa, eikä tapahdu ihan parissa päivässä, sanoisin jopa että pelkässä d/s-suhteessa, joka sisältää vain sessioita, ei edes voi rakastua kun ei näe sen ihmisen arkiminää. Ihastua toki voi, ja vaikka miten palavasti ja pakkomielteisesti, ja se ihastuminen voi siitä syventyä rakkaudeksi ajan ja tuntemisen myötä. Se toimiiko d/s-suhde silloin enää, on kuten sanottu, kiinni niistä kyseessä olevista ihmisistä.

Beata vaniljakuplan pimeältä reunalta

[Ninni]

Miten rakkaus määritellään?
...suuri biologiskemiallinen kusetus.

Mä just rakastuin tähän määritelmään 
Joku aika sitten mua komennettiin laittamaan "serotoniinit ja dobamiinit" järjestykseen... Siinä on tekemistä: prosessi romantikosta realistiksi....

[Longitude]

Ei missään nimessä pilaa .. D/s -suhde ei toimi ollenkaan pidempään ellei se täydenny rakastumisella.

[Mr.Repe73]

Mielestäni pilaa. D/s -suhteessa pitää toki olla luottamus ja tunteita, mutta sen pitää olla mielestäni enemmän maksimissaan ihastumisen tasolla. Jos itse ajattelen Masterina rakastuvani subiin niin en sessiossa välttämättä pystyisi olemaan yhtä ankara ja ilkeä kuin ilman rakastumista. Tällä en tarkoita sitä ettenkö välittäisi subista ja hänen "hyvinvoinnistaan". Itse olen D/s -suhteiden alussa ilmoittanut heti rakastumiskiellosta. Jos jompi kumpi alkaa oireilla kyseisellä tavalla niin suhde lopetetaan heti. Ei draamaa vaan mielihyvän tuottamista.

[Nvriih]

Aiemmin kommentoin vain tiettyä osaa aiheesta, nyt ehkä pohdin laajemmin.

Rakkaus pilaa mielestäni jotain, mutta ei kaikkea. Rakastan domiani syvästi, ja valta-asetelmat ovat hieman mukana myös arjessa. Seksi on kinkyä tai vaniljaa. Koska olemme pariskunta ja perhe, en haluaisi domini nöyryyttävän minua tai nimittelevän vaikka huoraksi. Tokkopa tahtookaan. Näin ollen osa kinkyilyn tavoista (joista viehätyn) on pilalla. Toisaalta taas rakkauden vuoksi hän voi tehdä asioita, joita harvemmin muilta saan. Orgasmit ja jälkihoito nyt vaikka esimerkiksi.

Moni on pohtinut tunteita sessiosuhteissa. En rakasta masteriani/leikkikaveriani todellakaan, mutta kyllä siinä joku tunne on silti. Ehkä ihastuminen, ehkä luottamus, ehkä kiintymys, ehkä himo? En voisi alistua kovinkaan hyvin ilman tunnetta (todennäköisesti, en ole oikeastaan kokeillut), ja eiköhän hänelläkin joku fiilis minua kohtaan ole kun kerta toisensa jälkeen minut luokseen kutsuu. Mutta romanttista rakkautta se ei ole, sillä molemmilla on omat puolisot.

Ja kun mietin mistä voin luopua, valitsisin selkeästi rakkaudella höystetyn vähemmän kinkyn suhteen kuin kiihkeän sadomasokistisen leikkisuhteen.

[Rotikka]

Ei pilaa, parantaa vaan. Pelkästä sessioinnista jää ontto olo vaikka olisi kuinka tajunnan räjäyttävää muuten.

[latexbun]

Ei pilaa, en lähtisi D/s -suhteeseen kenenkään sellaisen kanssa, jota en rakasta. Sen sijaan kokemusta on D/s -suhteen päättymisestä suhteen aikana. Lopulta siinä on kuollut muukin suhteesta, kun panta on riisuttu ja D/s:n rippeet sen myötä.

[sandy]

Olen samaa mieltä...turha on sitten enää puhua mistää. Olen tosin miettinyt että onkohan kinkyillä enemmän virtaa kuin muilla. Jos ite tykästyn johonkin niin kyllä on pitkä matka seuraavaan tykästymiseen...En ymmärrä

[Angelika]

Ei rakkaus mitään pilaa, mutta arki ja laiskuus/kykenemättömyys hoitaa suhdetta, pilaa varmuudella. Totta puhuakseni en ymmärrä, kuinka D/s- suhde voisi toimiakaan ilman suuria tunteita, välittämistä ja sitoutumista.

[DeepThroatLover]

Tätä mä vähän niin kuin yritin sanoa, mutta epäselvästi ja huonolla menestyksellä  Hyvin muotoiltu!

Ei rakkaus mitään pilaa, mutta arki ja laiskuus/kykenemättömyys hoitaa suhdetta, pilaa varmuudella. Totta puhuakseni en ymmärrä, kuinka D/s- suhde voisi toimiakaan ilman suuria tunteita, välittämistä ja sitoutumista.

[Ms. M]

Olenkohan mä vastannu tähän?

Oh well, minulta romanttinen rakkaus on D/s:n pilannut, koska se on aina ollut yksipuolista, joko minä olen rakastunut tai sitten D. Mut koskaan ei molemmat, ainakaan yhtäaikaa.

D/s on kyllä sellainen laji, että tunteita tarvitaan. Mut ei romanttinen rakkaus ole mielestäni välttämättömyys D/s:n toimimiseen.