Pilaako rakastuminen D/s-suhteen?

[poisongrrrll]

Omalla kohdallani bdsm on kehittynyt olennaiseksi osaksi omaa tunneilmaisua intiimissä kanssakäymisessä. Toistaiseksi kokemusta ei ole kinkyilyn jakamisesta molemminpuolisessa rakastumisen tilassa, joten näkemys sen autuudesta voi olla aika idealistinen.

[Misery]

Kiitos ilahduttavan runsaista ja pohdiskelevista näkökulmista tähän asiaan 

Pari kommentoijaa ottikin jo puheeksi sen, mitä usein tapahtuu, kun D/s sessiointi- tms. suhde muuttuukin vakavammaksi. Kun arki tulee geimeihin, niin eipä siitä kumppanista löydykään enää sitä alistuvaa narttua, jonka kanssa olette hekumoineet silloin tällöin, vaan teistä tulee tasavertaiset kumppanit parisuhteessa. Ukko nalkkiin sormuksella ja panta parvekkeelta alas-tyyliin, näin kärjistetysti.

Mistä tämä johtuu? Puuttuuko suhteesta jonkinlainen aitous, vai eikö leikkiminen natsaa enää, kun ollaan jo ylitetty pierumuurit kaikin puolin, eikä enää tarvitse sheivatakaan kuin kerran keväässä?

Ja ei, itse en ole kokenut moista, mutta olen nähnyt muutaman vastaavanlaisen tapauksen.

Toki tunteet ovat omastani mielestäni varsin ok ja suositeltavia, niillähän me elämme oikeasti tätä elämää ja pimeämpääkin puolta. Ilman tunteita olisi vain tyhjää.

Rakastuminen on eri asia.

Pohdiskelee Misery

[Diegen]

Mä olen rakkaudellisessa suhteessa parhaillaan  jääkarhuntaljoista kuvia lähettävän miehen kanssa. Rakkaus tuli ensin ja sen jälkeen D/s elementti. Kyllä tuo yrittää parhaansa, että kuvio säilyy ja muuttuu elämän pyörteissä. Niin yritän minäkin, en ehdota ainakaan jatkuvasti esineiden työntämistä hänen ahteriinsa.

[Galesi]

Eiköhän tuo ole aika tapauskohtaista johon vaikuttaa tosi moni liikkuva palanen. Onko pari polyja vai monoja? Mitä asioita yleensä edes suhteessa toteutaan leikkiessä ja mitä ollaan vailla. Uskon kyllä, että joillekin voi olla vaikeampaa nöyryyttää rakasta vaimoa ja lapsiensa äitiä kuin jotain 19v teinipillua joka suorastaan kerjää kaikkea ikävää ja uusia kokemuksia. Samalla taas näen, että se rakkaus, luottamus ja muu syvällisyys mikä tulee keston myötä yhä vahvemmin esille voi myös voimistaa sitä touhua. On helpompi antautua vielä enemmän, kokeilla jotain mitä ei millään uskaltaisi/haluaisi.

[telle]

Samaa mieltä. Galesin kanssa. Luotto, luotto ja luotto...Täysin tapauskohtaista...Ehdottomasti jaksan uskoa rakkauteen, myös D/s-suhteessa 

[Lady Whip]

Siksi olen edelleen sitä mieltä mitä joskus toiseen ketjuun kirjoitin, kaksi dominoivaa sopii paremmin yhteen kun dom ja sub (ellei kumpikin ole monoja).

Tai D ja täysin vanilja jossa D toteuttaa dominoivuuttaan kumppanin luvalla jonkun alistuvan kanssa ja vain sessioissa.

[submit]

Jonkun mielestä voi pilata, minulle rakkaus on D/s-suhteen edellytys tai ainakin toivottu jatkumo. Hyvin vaikea kuvitella itselleni tilannetta että olisin pidempään missään vähänkään syvemmässä (parisuhdetyyppis-) suhteessa ilman rakkautta.

[Kelpie]

Rakkaus on pilannut montakin asiaa maailmassa, jopa useimmat avioliitot 
Mutta d/S-suhdetta se tuskin voi pilata, ellei se rakastuminen ole yksipuolista.

[Nvriih]

Hmmm... Itse tiedän kans näitä tapauksia, ettei haluta omaa puolisoa käyttää ja runnoa ihan täysillä. Sitä varten on sitten leikkikaverit. Yhdelle olen juurikin se runnomisen kohde, kun omaa puolisoa ei haluta niin kohdella. Oma parisuhde taas alkoi vaniljana ja kehittyi pikkuhiljaa kinkymmäksi. Vaikka runnomista on vähemmän kuin leikkikaverin kanssa, on valta-asetelma vahvemmin läsnä ihan arjessakin - ja sellaista alistumista ei kukaan muu minulta saa.

[LeatherM]

En olisi aloittajana huolissani rakastumisesta, siitä se varmaan useimmissa tapauksissa kunnolla lähtee. Leikki saa syvempiä ulottuvuuksia ja syntyy sitä kaikessa pervoilussa välttämätöntä luottamusta. Välillä siinä huumassa valitettavasti hiukan heppoisin perusteinkin.
Jos joku suhde rakastumiseen kaatuu, kannattaisi varmaan ajatella että niin sen kuuluikin kaatua.

Kenellä se suhde alku huuman jälkeen vielä syvenee joksikin pysyvämmäksi, joutuu sitten jossain vaiheessa miettimään joko tykönään tai kumppanin kanssa minkälaisena ja millä kokoonpanolla pervoilua jatketaan. Koska siinä tulee sitten arki ja kaikenlaiset kompromissit mukaan pakostakin.
Toisaalta paljon muuta hyvää parhaimmillaan.

Saa olla melkoinen truufakiiri joka pitää kymmenenkin vuotta suhteen dynamiikan siinä alkuperäisessä muodossaan. Jos se oli se hyvä. Kukin tyylillään.

[Ms. M]

Minulta tunteet (ei rakastuminen) ovat pilanneet D/s-suhteen. Tai se, että itse tunnen voimakkaasti ja myös osoitan sen. Ja reaktioni ovat sitten "vääriä".

En tosin ymmärrä, miten D/s:ää voi toteuttaa ilman tunteita.

Mutta no, mä olen aina ollut kova pala purtavaksi. Eikä kesyttäjää ole löytynyt. En ehkä tarvitsekaan kesyttäjää vaan jonkun, jonka kanssa olla villi.

[Feird]

Hmm..itse olen taas huomannut sellaisen piirteen itsessäni ettei noihin subeihin/masoihin oikein synny mitään kunnon tunnesidettä, en tiedä olenko sitten vain tunnevammainen mutta suhteet ei oikein koskaan ole olleet kehittyäkseen kovin syvälliselle tunteen tasolle...tosin voi olla että siihen on muitakin vaikuttimia. 

[Pikkulammas]

Uskon kyllä, että joillekin voi olla vaikeampaa nöyryyttää rakasta vaimoa ja lapsiensa äitiä kuin jotain 19v teinipillua joka suorastaan kerjää kaikkea ikävää ja uusia kokemuksia.

Naurahdin. Kyllä me teinit ollaan niin käytännöllisiä!    okei, jatkakaa  

[D79Mies]

Omakohtaisesti tunnen rakastumisen syventävän D / s -suhdetta, kunhan kumpikin on rakastunut tai ihastunut.

Ainakin minun on helpompi omia toisen, kun rakastan häntä. Kun rakastaminen on molemminpuolista, ei tarvitse kuluttaa itseä tarkailulle hyväksikäytön laadusta niin paljoa. Voi vain olla siinä sopassa onnellisesti silmät kiinni.

Koen saavani itsestäni enemmän irti julkisilla paikoilla, kun toiseen liittyy tunteita. Idealistina pyristelen ajatuksista trophy wifeista, siispä ainakin ulkona tunteita herättävä olento on aina parempi. Sisätiloissa merkitys on huomattavan pienempi. Luultavasti tuosta syystä kaikki sessiosuhteeni tuppaavat pysymään neljän seinän sisällä...

[Kukkanen]

Mulla syvät tunteet tekee seksistä kuin seksistä parempaa yleensä. Jos ne ovat molemminpuolisia ja ei ole mitään kauheaa kriiseilyä kummankaan puolelta.
Oon kai aina ollut vähän kinky, joten kinkyys on ollut läsnä kaikissa suhteissani jollain tavalla ja siten luonnollinen osa elämääni. En koe, että rakastuminen, tai myöskään pierut ja röyhtäilyt pilaisivat suhdetta. Yhdessä nauraminen on tärkeää. Ja pieruille, jos mille voi nauraa Mun mielestä jotenkin kummallinen ajatus, että ollakseen viehättävä, pitäisi koko ajan olla meikattuna ja sheivattuna. Ainakin mä koen itseni viehättäväksi ihan säärikarvoista ja pieruista huolimatta Ja sit taas niinä hetkinä, kun en koe, ei auta vaikka pistäisi minkä pakkelikerroksen päälle, kun siinä mielentilassa en koe itseäni viehättäväksi ja rakastettavaksi millään. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen on mun mielestä hyvä pohja. Siihen kun tietoisesti pyrkii, hehkuu tietyllä tavalla ja rakastaessaan itseään, on lempeä ja rakastava myös muille. Rakastaakseen itseään, on hyväksyttävä niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Jos koko ajan pyrkii olemaan oma ihanteensa, on stressaantunut eikä koe riittävänsä. Sen sijaan kun huomaa kaikesta huolimatta olevansa hyväksytty, tulee aitoa itsevarmuutta.
Joten niin, piereskelkää vapaasti, vaikka toistenne naamalle (siitä voi muuten kehkeytyä hyvä painimatsi ja leikkitappelu, mikä taas voi johtaa.. no, vaikka mihin, joten hei, ei dissata pieruja, ne käyvät joskus jopa esileikistä kun kummallakin on huumorintajua)

Allekirjoitan muuten tuon, mitä joku sanoi, että 2 dommea sopii hyvin yhteen. Uskon, että yksi suhteeni laadun salaisuus on se, että olemme molemmat voimakastahtoisia, joten kumpikaan ei pääse päsmäröimään ja naruttamaan toista. 2 hyväntahtoista dommea on aika hyvä yhdistelmä Vaikka kummatkin tavallaan switchejä, mutta kyllä kumpikin enemmän dominoiva on. Mä alistun mielelläni silloin kun haluan, mutta vain omasta tahdostani ja saadakseni nautintoa, joten tavallaan dominoin toisen alistamaan mua haluamallani tavalla

Ja mun mielestä rakkaan ihmisen kanssa uskaltaa juurikin mennä syvemmälle, tehdä jännempiä juttuja, luottaa paremmin ja on kivempaa. Ei sillä, etteikö olisi välillä huikeita kokemuksia myös ihmisten kanssa, joihin ei ole juurikaan tunteita. Ylipäätään jonkinlaiset tunteet ovat mun mielestä tarpeen, ja väistämättömiä aina seksissä. Täysin tunteetonta seksiä, tai hetkeä, ei olekaan, aina jotain edes hiuksenhienoja tunteita ihmisellä on. Seksuaalinen halukin herää tunteista ja ajatuksista ja niiden toisiaan ruokkivasta vaikutuksesta. Jos leikkikaveri viehättää, todennäköisesti myös kiihottuu helpommin jne. Vaikka kaipa joku voi kiihottua ällötyksen tunteestakin.