Pilaako rakastuminen D/s-suhteen?

[Misery]

Molemminpuolinen rakastuminen D/s-suhteessa -uhka vai mahdollisuus?

Kyselen mielipiteitä siksi, että mieltäni on jäänyt kaihertamaan vuosia, vuosia sitten ollut suhde, joka alistavan osapuolen mielestä meni pilalle sillä hetkellä, kun molemmat totesimme rakastuneemme toisiimme.

Onko mahdollista elää rakkaussuhteessa, joka on alun perin perustettu pelkälle D/s:lle?

[Draugo]

Mun mielestä on, jos molemmilla on sellaiseen suhteeseen halua ja mahdollisuutta, mutta jos toinen tai kumpikaan ei ole hakemassa vakavaa rakkaussuhdetta niin todennäköisesti sotkee asiat.

Vaikka mistä minä mitään tiedän.

[LeatherM]

Kyllä se taitaa pilata, ainakin sen parhaan terän. Puhun tietenkin vain omista kokemuksista, varmaan löytyy pareja joilla se toimii.
Silloin kun nartusta tulee vaimo, on siinä kaiken arjen keskellä ainakin haastavaa pitää yllä D/s-suhdetta samalla. Ehkä jokin 24/7 toimisi paremmin. Itse olen lähinnä sadomasokismin ystävä enkä jaksa pomottaa niin kuin hyvät tavat vaatisivat. Henkistä laiskuutta osin tietenkin ja mukavuuden halua. Kukin tyylillään.

[telle]

Mun mielestä taas ei. Varmaan tosiaan riippuu niin ihmisistä...Kai sitä on tullut niin vanhaksi ja tylsäksi, että nimenomaan se nätisti ja rakastavasti kohtelu kiskoo esiin vielä syvemmän alistuvuuden. Kun toisesta tykkää ihan tosissaan kynnysmattona kohtelu, torjuminen tms tuntuu väärältä ja epäreilulta ja saa äänestämään jaloillaan... Tuo sadomadokismi taitaa olla munkin kohdalla oikea termi, sen verran kerettiläisiä taas nämä minun ajatukseni 

[Radien]

En tiedä muista ihmisistä, mutta minusta onnistunut rakkaussuhde edellyttää sitä että pystyy hyväksymään itsensä sekä kokemaan tulevansa hyväksytyksi toisen ihmisen toimesta. En voisi rakastaa ihmistä, joka saisi minut tuntemaan itseni jollakin tavalla vääräksi tai vialliseksi. Sekin tappaa aika tehokkaasti rakkauden jos pitää pohtia "miksen voi nauttia seksistä tämän ihanan ihmisen kanssa" tai yrittääkö pakottaa toista olemaan toisenlainen.

[telle]

En tiedä muista ihmisistä, mutta minusta onnistunut rakkaussuhde edellyttää sitä että pystyy hyväksymään itsensä sekä kokemaan tulevansa hyväksytyksi toisen ihmisen toimesta. En voisi rakastaa ihmistä, joka saisi minut tuntemaan itseni jollakin tavalla vääräksi tai vialliseksi. Sekin tappaa aika tehokkaasti rakkauden jos pitää pohtia "miksen voi nauttia seksistä tämän ihanan ihmisen kanssa" tai yrittääkö pakottaa toista olemaan toisenlainen.

Juuri tämä. Ja kun D/s- suhteen pitäisi kuitenkin perustua keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen ja nimenomaan mahdollisuuteen olla oma itsensä. Mitäpä muutakaan tuosta yhtälöstä voisi seurata kuin tunteita....Toki tunteita on monenlaisia ja tällä ikää koko käsite rakkaudesta on jo hiukan erilainen tai ainakin laajempi...Itse näen rakkauden syvänä hellyytenä, välittämisenä ja toisesta huolehtimisena enemmän kuin sinä palavana poltteena jota nuorempana tunsi

[Radien]

Toki tunteita on monenlaisia ja tällä ikää koko käsite rakkaudesta on jo hiukan erilainen tai ainakin laajempi...Itse näen rakkauden syvänä hellyytenä, välittämisenä ja toisesta huolehtimisena enemmän kuin sinä palavana poltteena jota nuorempana tunsi

Tuo on aikalailla se miten itsekin tunnen. Rakkaus on minulle enemmän sellaista syvää kumppanuutta kuin rakastumisen kiihkoa. Olen varmaan hullu, mutta minusta sadomasokismi vain syventää rakkautta. Meilläkin seksielämä on paljon enemmän sadomasokismia kuin D/s:ää. Siinä, että rakastamani ihminen uskaltaa paljastaa minulle pimeimmän puolensa on jotain äärimmäisen maagista. Tosin vielä maagisempaa on se, että minä uskallan paljastaa itseni hänelle.

[Pikkulammas]

Ei todellakaan pilaa, ainakaan omassa tilanteessani. Se tuo mun mielestä hirveästi uusia mahdollisuuksia ja myös sen, että yhdessä tehdyistä jutuista tulee merkityksellisempiä. Tulee muistoja, kokemuksia, onnistumisia ja virheitä, joista voi oppia ja iloita yhdessä.
Ja kun antaa tunteiden tulla niin on enemmän oma itsensä. Jos kumppanini sanoisi haluavansa pelkän leikkikaverin eikä tunteita saisi olla mukana, niin en mä pystyisi olemaan täysillä oma itseni. Sellaisessa tilanteessa olisi kokoajan varpaillaan eikä kenelläkään olisi kivaa. Pitäisi hillitä itseään kaikissa asioissa, ettei vaikuttaisi liian kiinnostuneelta. Sellainen ei varmasti olisi hyväksi minkäänlaisille d/s-suhteille.

[Carma]

En tiedä muista ihmisistä, mutta minusta onnistunut rakkaussuhde edellyttää sitä että pystyy hyväksymään itsensä sekä kokemaan tulevansa hyväksytyksi toisen ihmisen toimesta. En voisi rakastaa ihmistä, joka saisi minut tuntemaan itseni jollakin tavalla vääräksi tai vialliseksi. Sekin tappaa aika tehokkaasti rakkauden jos pitää pohtia "miksen voi nauttia seksistä tämän ihanan ihmisen kanssa" tai yrittääkö pakottaa toista olemaan toisenlainen.

Hyvin sanottu

[MrDarkSide]

Toisilla pilaa ja toisilla ei, ei tälläisiin ole yhtä oikeaa vastausta. Tosin sanana "pilaa" on melko vahva, ehkäpä suhde vaan muuttaa jonkin verran muotoaan.

D/s-suhteen mennessä lovestoryksi, tunteiden ja rakkauden tullessa aina vaan enemmän mukaan, on vanilja valloittanut enemmän tilaa suhteessa. Piiskat ja kahleet ovat vaan jääneet vähemmälle käytölle, eikä sekään ole huono juttu ollut tai pahalta tuntunut

[telle]

Tuosta "vaniljasta" D/s-pohjaisessa ihmissuhteessa eräs vanha ystävä sanoi ettei se ole mahdollista. Kaikki mitä pervot yhdessä harrastavat on pervoa...Tarkoitti nimenomaan sitä, että D/s-asetelma on kuitenkin aina läsnä yhtenä suhteen kulmakivistä. Jopa siinä äärimmäisen hellässä rakastelussa 

[Tuli]

Rakastuminen ja rakastaminen D/s-suhteessa on mitä parhain asia. Me aikoinamme rakastuimme päätä pahkaa ja mitä syvemmiksi tunteet kävivät, sitä tiukemmaksi muuttui myös alistava suhde. Lopulta elimme yhden ajan verran 24/7 total power exchange -suhteessa.

Syykin oli ilmiselvä. Minä näin sen, kuinka paljon alistuva puolisoni nautti ja kuinka hän kukoisti suhteessa, jossa minä tein päätökset.

Sen jälkeen suhde on kestänyt läpi molempien burnoutin (kukin vuorollaan), parin lapsen syntymän ja vaikka välillä on sellainen olo, että mehän ollaan ihan hirveän vaniljoita, kun pintaa vähän rapsuttaa, keskinäisestä vuorovaikutuksestamme löytyy se D/s-suhde. Sen varaan on helppo rakentaa kivoja ja jänniä juttuja. Jos olisimme protokollaihmisiä, hyvin valitut protokollat varmasti auttaisivat ylläpitämään sopivaa vallan epätasaista jakoa arjen rutiineissa.

Vaikuttaako elämäntilanne seksiin? Totta kai vaikuttaa. Jos hakee alistavaa tai alistuvaa, jonka osallistuminen ei mitenkään riipu tämän elämäntilanteesta, ei ehkä kannata lähteä syvempään suhteeseen. Eikä tosin ehkä suhteeseen muutenkaan, sillä vain hyvin harva osaa sessiosuhteessakaan lokeroida kokonaan pois sen, mitä oven toisella puolella tapahtuu. Jos jollakulla on kokemusta siitä, miten rakentaa tuollainen ympäristö, johon tullessa on luontevaa jättää oven yli astuessa kaikki muu ulos, olisin kiitollinen kokemuksista. 

[telle]

Juuri noin. Ja kun kerran lähdin avaamaan näitä kerettiläisiä ajatuksiani, niin minun mielestäni kaikkia suhteita tulee hoitaa. Myös D/ s-suhdetta.  Aivan samoin kuin vaniljasuhdetta. Haaste lieneekin siinä, miten huolehtia ettei suhde kaadu vain alistuvan osapuolen niskoille D/s:n nimissä...Tai ettei arki muutu valtataisteluksi...

[Perhonen89]

Itse olen joiltakin alistavilta miehiltä kuullut, että oltuaan rakkaussuhteessa, ovat kaikenlaiset nöyryyttämiset yms jääneet vähemmälle tai ovat alunperinkin olleet vähemmässä asemassa ja bdsm-touhu on ehkä enemmän keskittynyt bondageen tai kivuntuottamiseen.

Mutta uskon, että tässäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia. Joillakin d/s ja rakkauden yhdistäminen onnistuu hyvin, onhan scenessä paljonkin pariskuntia, jotka ovat d/s rakkaussuhteessa. Toisaalta jotkut haluavat pitää visusti erillään nämä kaksi asiaa.

[Alexios]

Minulla nykyiset suhteet alkoivat yhteisestä köysittelystä. Sitten niistä pikkuhiljaa kehittyi jotain syvempää, myös rakkaus tuli kuvioihin. Rakkaus ei yhtään vähennä intoa tuottaa kipua, nöyryyttää, jne. Päinvastoin, nuo halut tehdä yhdessä kaikkea kivaa vain lisääntyivät. Ja kun on soolopoly, niin ei tarvitse kantaa huolta yhteisasumisesta tai lapsista, vaan voi keskittyä itse suhteisiin. Eli ei, minun kohdallani rakkaus ei pilaa D/s-suhdetta, pikemminkin parantaa sitä.