Kyllästynyt

[Kolumnisti]

Kyllästynyt

Minä en jaksaisi kirjoittaa tätä kolumnia. En yksinkertaisesti keksi yhtään kinkyelämään liittyvää aihetta, johon minua tällä hetkellä kiinnostaisi tarttua.

Itse asiassa koko kinkyelämä tuntuu menettäneen minun silmissäni kaiken kiehtovuutensa. Tunnen itseni satavuotiaaksi katkeraksi kääkäksi, kun silmäilen uusien tulokkaiden innokkaita avauksia jännittyneestä odotuksesta ja siitä sisällä kasvavasta nälästä, joka saa jokaisen kusisenkin nurkan hohtamaan helmeillen kuin Disneylandin mainosvideoissa. Minulla on tismalleen samat tarpeet ja taipumukset kuin ennenkin, mutta siinäpä se. Niistä ei ole pitkiin aikoihin kummunnut yhtään mitään uutta. Tämä Liisa on lössähtänyt istumaan taikasienen päälle ja katsoo ihmemaan vilinää kaukaa kuin muurahaisten juoksua.

En tiedä johtuuko se henkilökohtaisesta puutumisestani, mutta samaan aikaan koko se ennen niin ihmeellinen kinkymaailma on alkanut näyttää kamalan karulta. Siellä missä ennen näin loputtoman määrän ihania, innostavia persoonia ja suunnatonta lämpöä, näen nyt jokaista hyvää tyyppiä kohden 200 ilkeää, piittaamatonta ja toisen ihmisen asemaan asettumaan kykenemätöntä umpimielikkoa. En ole koskaan mikään seurapiiriperhonen ollutkaan, mutta enää minua ei huvita pätkääkään luoda uusia kontakteja toisiin kinkyihin. Edes bileissä käyminen ei kiinnosta minua pientä vähää.

Minä en tahtoisi että se olisi näin. Minä haluaisin innostua taas, lähteä etsimään ja löytää, kulkea maailmani reunoja pitkin. Ihastua ihmisiin, kiinnostua siitä mikä heille on totta, ihmetellä ja oppia ymmärtämään. Ja minä pelkään. Mitä jos olen kyllästynyt lopullisesti? Entä jos kinkyys ei enää koskaan annakaan minulle mitään lisää, aina enemmän, niin kuin se teki ennen? Jos olenkin jo ammentanut tyhjiin sen, mitä luulin iäti virtaavaksi.

Samalla kuitenkin ymmärrän, etten voi olla ainoa joka painiskelee näiden asioiden kanssa. Ehkä kausittainen kyllästyminen onkin feeniksmäinen osa kinkyyden kiertokulkua: jospa minä en olekaan kuolemassa pystyyn, vaan jo palanut tuhkaksi. Tuhkaksi, josta vielä aikanaan syntyy jotain niin hehkuvaa, että koko maailma näyttää taas aivan uudelta ja ennen kokemattomalta.

Ei kai kaikki se, minkä olen kokenut niin polttavan voimakkaana, olisi ikuisesti voinut kestääkään välillä hiipumatta.



pikkusisko

[Perhonen89]

Hyvä teksti jälleen Pikkusiskolta aiheesta, josta ei välttämättä niin paljon puhuta.

Uskon, että ajottaiset kyllästymisen tunteet kinkyilyyn ovat ihan normaaleja. Aina ei vain ehdi tai jaksa ajatella kinkyilyä. Samalla tavoin vaniljaseksin kohdalla on kyllästymisiä, joten kinkyilykin kohdalla sellainen voi olla ihan normaalia.

En tiedä Pikkusiskon tilanteesta, mutta itselläni stressi ja murheet saattavat vaikuttaa siihen, että kinkyily ei imnosta yhtään. Baariin kyllästymisen ymmärrän sinänsä hyvin, täällä vain väitellään lähes aina samoista asioista ja ilmapiiri on vain välillä niin huono täällä.

[Isrika]

Mulla tökkäs joskus vuosi-kaks sitten, ettei jaksa vain ne bileet enää kiinnostaa. Tuli se bilekyllästyminen. Vähän sama koskee miittejä.
Selkeästi kiinnostus kaikkiin ihmisiin lopahti siinä kohtaa, kun arki muuttui kiireiseksi ja hektiseksi. Silti on ollut se yksi ihminen, jota on jaksanut aina ja on pitänyt pään kasassa. Yhtään enempää en olisi jaksanut, enkä halunnut. Ihmiset ovat muuttuneet samantekeviksi ja hetkittäin jopa rasitteiksi. Nyt alkaa vähän näkyä tunnelin päässä valoa tuon arjen kanssa, mutta vielä halu tavata ihmisiä ja tutustua heihin ei ole herännyt. En tiedä herääkö se enää koskaan, vai aiheuttaako ihmislaumat näin voimakasta vitutusta ja ahdistusta jatkossakin tai tuntuvatko kaikki ihmiset pakkopullalta aina?

Mitä tulee taas tuohon Perhiksen käyttämään termiin kinkyily, niin vierastan itse ajatusta tuollaisen termin käytöstä. "Nyt mä kinkyilen". En näe tätä harrastuksena.
Nämä piirteet on niin voimakas osa mua ja ne on läsnä seksissä aina, tavalla tai toisella, kevyemmin tai selkeämmin, mutta ne ovat siellä kuitenkin. Ilman ajattelua, suunnittelua tai harkintaa. Se on vain seksiä. Halut vaihtelee seksin suhteen väsymyksen ja stressitason mukaan, mutta halut ei kuitenkaan katoa missään kohtaa.

Täällä mä norkoilen ajan tapon vuoksi ja onhan täällä tullut paljon hyviäkin tyyppejä vastaan. Vaikka myönnän kyllä, että ajoittain meinaa mennä kuppi nurin myös tämän paikan kanssa ja silloin kyllä se norkoilukin vähenee huomattavasti. Uutuuden karheus on karissut ajat sitten ja sitä kiinnittää enemmän huomiota myös niihin negatiivisiin asioihin, kuten ihmisiin jotka riitelevät joka topikissa tai heihin, jotka jankkaavat vain samoja asioita. Heitä kohtaan kun rakentaa sen mental blockin niin helpottaa onneksi huomattavasti.

[telle]

Halaus pikkusiskolle, tiedän hyvin mistä puhut. Itse olin pari vuotta lähes kokonaan poissa kuvioista...Pikkuhiljaa tässä ryöminyt hyvin varovaisesti takaisin 

[HerraE~Horo]

Muutaman päivän baaritaukoilun jälkeen Pikkusiskon kirjoitus osui niin omaan fiilikseeni tällä hetkellä  .

Kyllästynyt
En tiedä johtuuko se henkilökohtaisesta puutumisestani, mutta samaan aikaan koko se ennen niin ihmeellinen kinkymaailma on alkanut näyttää kamalan karulta. Siellä missä ennen näin loputtoman määrän ihania, innostavia persoonia ja suunnatonta lämpöä, näen nyt jokaista hyvää tyyppiä kohden 200 ilkeää, piittaamatonta ja toisen ihmisen asemaan asettumaan kykenemätöntä umpimielikkoa.

Olen omalla tavalla pitänyt baaria ja kaikkia ihmisiä erilaisine persoonineen tietynlaisena voimavarana omaan kinkyilyyn.  Paljon on oma katsantakanta avartunut ja mielenkiintoisia keskusteluja seurannut ja käynyt sekä baarissa että livenä.. Yleisellä tasolla baarissa on useita ryhmittymiä (joka on täysin luonnollista). On myös ryhmittymiä jotka ruokkivat "hyvä-veli" fiilistä jättämällä kaiken oman ryhmän ulkopuolisen toiminnan huomioitta tai vastaavasti provosoituu lukien rivien välistä jättämällä ne itse rivit kokonaan väliin.. ja tämä on mielestäni yksi "syy" jonka vuoksi objektiivinen keskustelu baarissa alkaa olemaan harvinaista herkkuja ja myös miksi moni nikki on vetäytynyt keskusteluista kokonaan.. Halutaan provosoitua provosoitumisen ilosta. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää miksi tietyt nikit saavat aikaan angstia vaikka kirjoittaisivat mitä.. lähtökohta on, että ko. henkilö on "väärässä". Uuden tulokkaan pitäisi ymmärtää, että kirjoitusten takana on "aina" joku fakin-historia-parisuhde-draama-kohu-mielenpahoitus-mielikuva tms. case, jonka vuoksi "aurinko paistaa" -kommenttikin voi kirvoittaa tulenpalavan vastareaktion.. Kinkyyden yhteisöllisyys on hyvinkin näennäistä.. mutta onko se hyvä vai huono jokainen voi itse päättää omalta kohdaltaan.

Mitä tulee IRL-skeneen.. Olen ollut alusta asti innostunut miiteistä, bileistä/tapahtumista sekä osallistujana että järkkääjänä, julkaissut kuvia ja avannut omaa kinkyä elämääni ajatellen sen omalta osaltaan ruokkivan/inspiroivan toivottavasti edes yhden pervon pervoilua. Olen ollut iloinen tutustuessani uusiin ihmisiin tätä kautta ja helmiäkin joukossa onneksi on.. mutta... sanotaanko, että tässä viimeisen vuoden ajalta omalla kohdallani muutaman skeneläisen "välinpitämättömyyden/hyväksikäytön tunteen" jälkeen huomaa, että kinkyys ihmisten välisenä sidoksena - jota myös joidenkin ihmisten välillä kuvittelin ihan ystävyydeksi - on niin hauras, että pettymysten myötä oma kiinnostus yleisellä tasolla ihmisiin nikkien takana alkaa olemaan aika nolla tällä hetkellä rajaten jatkossa ehkä vielä tiukemmin kinkyn/arkiminän omiin pikku lokeroihinsa.

Kuten Isrikakin mainitsi, että en näe kinkyyttä harrastuksena vaan tämä on elämäntapa ja onneksi oma kinkyys ei ole skenestä riippuvainen 

Blondie77

[Mia-Rouva]

Ei (kinky)elämä ole vuori, jota noustaan, koko ajan ylemmäksi ja koko ajan upeampia näköaloja nähden, vaan se on meri joka lainehtii, välillä se kantaa ylöspäin, kohti aurinkoa, toisinaan aallonpohjaan liki hukkuu vain noustaakseen pian taas uudelleen. Se on myös meri siinä mielessä, että ollessaan välillämme se yhdistää meidät yhteisöksi, vaikka jokainen näkee sen hiukan erilailla, omasta näkökulmastaan.

Kahlil Gibranin sanoin:

Rakastakaa toinen toistanne,
mutta älkää tehkö
rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä
sielujenne rantojen välillä.

---
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä
vaikkakin sama sävel
saa ne värisemään.

Pikkusisko, lämmin halaus sinne aaltosi pohjaan täältä saman meren aalloista Joku päivä joko nouset tuhkasta, tai löydät jonkin tuntemattoman maan.

[kissa]

Juu, kyllä tässä on karissut se luulo, että "kinkyt" olisivat jotenkin suvaitsevaisia tai avarakatseisia ihmisiä. Tai että olisi olemassa joku "yhteisö". Ei ole. Onneksi on kuitenkin olemassa yksittäisiä ihania ihmisiä, jotka on sattuneet tulemaan vastaan nimenomaan kinky-yhteyksissä.

Mutta kyllästymiseen. Mulla henkilökohtaisesti tää kyllästyminen on ehkä myös sellaista tukehtumista. Oon aina ollut kiinnostunut monenlaisista asioista ja tämän foorumin ja bileiden jne. ahtaus ahdistaa. Mun mielestä kun elämään kuuluu niin paljon muutakin kuin seksi, vaikka se tärkeä osa onkin. Mutta liika on aina liikaa. Ehkä on taas tauon aika.

[Nick]

Moderaattori(t) tekevät parhaansa

[ikipii]

Ymmärrän. Entä jos maailma ei olekaan jakautunut kahtia- vaan siinä on enemmän kuin  kuuskyt harmaan sävyä- tai jopa punaisen sävyjä ihan-entäs muut värit- no ei nyt liioitella sentään- on vain kaks,musta ja valkonen. Piste

Itse en jaksa olla kiinnostunut normaalista vanilijasta enkä normaalista kinkystä- olen siis kai lopen kyllästynyt,myös.
Sitävastoin alan hahmottaa hatarasti onnea tästä hetkestä- vielä elossa kaiken jälkeen ja jaja

[Meeri]

Kaikki varmaan tuntevat samanlaisia tunteita, oltuaan scenessä jonkin aikaa. Etenkin jos käy myös bileissä ja miiteissä, huomaa muutamassa vuodessa että bileet on aina samanlaisia vaikka paikka vaihtuu, ja pääasiassa niissä on aina ne samat naamatkin.
Piirit on pienet ja ahtaat. Suurin osa mielenkiintoisista asioista on nähty, tehty ja koettu.
Onneksi ollakseen kinky ei tarvi olla scenessä. Tämä pikku yhteisö on vaan yks kärpäsenpaska isossa valtameressä, kinkyjä on kaikkialla muuallakin kun foorumeilla ja bileissä.
Itse olen huomannut että kyllästymiseen auttaa välillä vierailla muissa itselle tuntemattomissa seksiin liittyvissä yhteisöissä. Swingeröinti, wonderlust bileet, miksei vaikkapa tantra, avaavat ovia uusiin seksuaalisiin kokemuksiin. Kaiken ei tarvitse liittyä pieneen ahtaaseen kinkylokeroon "hei voinksmä nyt harrastaa tätä kun mukana ei ole kipua/köysiä/välineitä" kinkykin saa virikkeitä seksuaalisuuden koko skaalasta.
Ja jos haluaakin pysyä omassa turvallisessa kinkylokerossaan, sen lokeronsa voi viedä muulle. Suomesta pois. Berliiniin, lontooseen, amsterdamiin, paikkoihin joissa ihmiset ja bileet on jotain muuta kun sitä tuttua ja turvallista. Sen jälkeen huomaa taas katselevansa maailmaa hieman uusin silmin.

[Sigmamies]

Jos kyllästyn johonkin en tee sitä,ongelma ratkaistu 
Itse en kinkyile kinkyilemisen takia vaan teen ainoostaan sitä mistä tykkään niin ei ole pelkoa kyllästymisestä.

[Kulkuri]

Kinkyily, seksi ja vaihtelevat halut on vain luonnollinen osaelämää. Elämä itsessään ei ole,  osa kinkyilyä, seksiä ja intohimoa.

[Ms. M]

Mä toteutan seksuaalisuuttani, niiden ihmisten kanssa joihin luotan. Pervoiluksihan se usein menee, ja hyvä niin. Mutten väen vängällä pervoilua hae, silloin ei tule sitä kyllästymistäkään.

Ainoa kyllästyminen tulee silloin, kun on mennyt perse edellä.puuhun jonkun kumppanin kanssa ja tajuaa miten tyhmä on ollu.

Sellaista se elämä on kuitenkin, välillä tulee kuraa niskaan. Tärkeät muuttuvat samantekeviksi ja elämä jatkuu.

Ja mitä skeneen tulee niin,joo... Ehkä kannattaa skeneilyn sijasta etsiä ne just parhaat tyypit itselle ja viettää aikaa niiden kans. Ja Baaria nyt ei kannata kovin vakavasti ottaa, olen huomannut, että joillekin tämä mesta on henkinen roskakori tai paikka jossa rakennella kulisseja.

[latexbun]

Komppaan Ms.M:n kirjoitusta, meinasin jotain tähän ketjuun laittaa, nyt ei tarvitsekaan.

[Nvriih]

Tälleen lähes puhtaan makkarisubin näkökulmasta kyllästymistä tulee kyllä ajoittain. Niin paljon kaikkea muuta elämässä, ettei jaksa aina innostua piiskahommista. Toisaalta taas alistuminen on itselle se parhain stressinpurkukeino, joten reippaasti sitä kuitenkin harrastelen vaikka intoa uupuu. Ristiriitaista on tämä elo...