Arvioisin että mun kipukynnys on aika keskiverto. Reagoin tosin eri tyyppiseen kipuun eri tavalla. Vastaanotan helpommin sellaista syvälle menevää kipua, mikä tulee esim raskaista lyömävälineistä, kun taas terävä kipu saa mut paljon helpommin kestorajoille. En ole kovin hiljainen masokisti, vaan aika herkkä reagoimaan ja ilmaisen sekä nautinnon että tuskan voimakkaasti.
Myös session psyykkisen puolen jutut vaikuttaa asiaan, ja tietynlainen mindfuck voi pienempäänkin kipuun yhdistettynä aiheuttaa hyvinkin jänniä reaktioita. Ja myös toisin päin, oikeassa mielentilassa olen ottanut paljonkin vastaan ilolla. Vaikka en omistakaan mitään valtaisaa kipukynnystä, voi mua parhaassa tapauksessa räimiä aika pitkään. Siinä vaiheessa kun se sisäinen kipulutka herää ja pääsee tietynlaiseen flow-tilaa niin kummasti noi kipukynnykset ei enää merkkaa mitään, kun huomaa kestävänsä enemmän rääkkiä kuin ajattelikaan ja pitävänsä siitä. Saan myös kiksejä sadistin reaktioista mun kipuun, ja se erityisesti saa janoamaan lisää. Ja nautin siitä että on mahdollisuus vähän koetella rajoja.
Menkkojen läheisyydessä ei tulis kyllä kipusessiosta mitään, silloin oon sen verran herkkä ja itse menkkojen aikana täysin poissa pelistä. Kerran otin tatuoinnin ihan menkkojen kynnyksellä ja silloin tuntui että kivun kesto oli ihan nollassa. Tosin itsepäinen kun olen niin hakattiin silti se viisi tuntia että saatiin homma pakettiin.
Myös muut mysteeriset luonnonvoimat/planeettojen asennot/mitkä lie vaikuttaa kivun sietokykyyn ja siihen haluaako sitä yleensäkään vastaanottaa. Välillä vaan on niitä päivä että rajat tulee vastaan pienestäkin. Mutta semmosta sen on, aina ei vaan onnaa.