Kateus -kokemuksia ja pohdintaa

[Chmlnidae]

Edellisen kanssa samoilla linjoilla; saahan sitä kokemusta jakaa, jos siltä tuntuu (ja ilmeisen paljon on tuntunut, jo jokunen pitkähkö ketjunaloitus kutakuinkin samasta asiasta, siis näiden kolmen lähes tismalleen saman lisäksi).
Pakko myöntää et odottelen et joku - vihdoinkin - voisi myös jakaa tuon kokemuksen hänen kanssaan, jos vaikka asia helpottuisi sitten. Vähän niinkuin meidän kaikkien osalta.

Itselle kokemus kateudesta liitty jonnekin nuoruuteen. Vaiheeseen kun haki itseään ja identiteettiään. Mutta seksikateus taas kokemuksena on kovin vieras. Jotenkin täysin omituinen jopa. Eli minulle välittyy näistä teksteistä kuva ihmisestä jolla on kovin itsestäni poikkeava suhtautuminen asiaan. Joten en pääse sisään hänen ajatteluunsa oikein ollenkaan.
Itselle kun niillä orgasmeilla ei ole niin kovasti väliä (ellei niistä oikein tehdä asiaa). Oleellisinta on se kohtaaminen ja jakaminen ja yhdessä matkustaminen tovin verran, ja orgasmi taas on aika yksinäinen kokemus usein.
Jonkinlainen epävarmuus minullekin aloittajan teksteistä paistaa. Tai se vaikutelma tulee. En lähde sen enempää analysoimaan. Ei ole minun asiani.
Mutta Isrikan kans samaa mieltä tosta et usein kun joku sanoo "no, se nyt vaan on kateellinen" ni joko frendi lohduttaa toista, ja toinen taas defensoi "et joo, niin onkin" vaik on kyse siit et joku vaan ei pidä toisesta.

[NaughtyGorgeous]

Mie jaksoin siihen keskimmäiseen aloitukseen tarinoidakin, mutta sitten se katosi kuin tuhka tuuleen.

[Kulkuri]

Onneksi, Meillä kaikilla baarilasilla on yhtälaiset mahdollisuudet aloittaa, omasta mielestämme hyvä keskusteluketju. Asiasta jonka kenties koemme tärkeäksi. Ei siis kannata olla kateellinen, sille ken on se rohjennut tehdä  Aloittaa itse mieleisen ja ottaa itse sen riskin, että joutuu "haidenhampaisiin"  Vaikkakin, helpompihan se on purra jo valmiiksi tehtyä ateriaa..

*Yleinen tykkäys täältä, kaikille heille, ken on rohjenut aloittaa keskusteluketjuja. Heidän ansiostaan paljolti, baari pysyy pystyssä* 

[Hukankukka]

En tiedä onko kukaan kahdehtinut minua, koska omasta mielestä mussa ei ole mitään kadehdittavaa.
Kun on huono itsetunto, niin varsinkin nuorempana kadehti muita kauniimpia.
Nykyään vain saatan toisinaan ajatella että mä vain olen täysin paska ihminen.
Itsehän pystyy paljon vaikuttamaan omaan elämäänsä, turha siis kadehtia, kun ryhtyy hommiin vain ja alkaa tekemään töitä unelmiensa eteen. Mitään tässä maailmassa ei ilmaiseksi saa.

Orgasmia en yhdynnässä ole koskaan saanut, ja se olisi tietysti kiva kokea, mutta ei minusta kadehdittava asia.
Mutta kateus on vaikea asia, ja siitä näyttää olevan vaikea puhua.

[Solitaire]

Itselle kokemus kateudesta liitty jonnekin nuoruuteen. Vaiheeseen kun haki itseään ja identiteettiään.

Samaa mieltä. Ei enää 39 vuotiaana jaksa kadehtia ketään. Kyllä se useimmiten on alle 20 tai alle 30 vuotiaiden hommaa. Tässä iässä pystyy ihan hyvin nauttimaan myös toistenkin hedelmistä ilman että kokee itsensä yhtään vähemmäksi. Me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on eri vahvuudet. Ei tarvitse olla mitään kilpailuasetelmaa.

[Kukkanen]

Ja joo, oon samaa mieltä siitä, että ei suinkaan aina johdu kateudesta, jos esim. jonkun kanssa ei viihdy Mut toisaalta esim. kiusaamisessa usein kiusaaja kokee toisen jollain lailla uhkaavana, kilpailijana, lahjakkaana tmv. ja painaa alas "varmuuden vuoksi" jo valmiiksi.

Kateus äärimmäisessä muodossaan, pitkittyneenä ja kun jää "vellomaan" siihen kuten joku sanoi, on mun mielestä ihan jo kansanterveydellinen ongelma.. joillain tuntuu johtavan masennukseen ja siihen, ettei jaksa edes yrittää, kun kokee olevansa huono joka tapauksessa. Pieninä annoksina kateus voi olla ihan hyvä boosti, tyyliin "jos tuo pystyy tuohon, miksen minäkin!", mut kun menee liiallisuuksiin, on vaan ikävää kaikille osapuolille. Mut miten auttaa ihmisiä käsittelemään kateutta ja muita vaikeita tunteita ja kohentamaan itsetuntoa? Toki esim. positiivisella palautteella, mut jos ihmisellä on vaikka tosi huono minäkuva, usein ei usko kehujakaan.

Oon ite kokenut samoin, että iän myötä kateus on vähentynyt huomattavasti ja muutenkin tunteidenkäsittely helpottunut ja oppinut hyväksymään itseään (ja sen myötä muita) paremmin. Mut tuskin ikä yksinään pelastaa, kokemus vaan yleensä auttaa kasvamaan ja tuo armollisuutta. Vaan voi käydä myös toisinpäin -jotkut tuntuvat pikemminkin katkeroituvan iän myötä. Ehkä siitä tulee helposti negatiivinen kierre, esim. jos keskittyy siihen, mitä kaikkea hyvää itsellä EI ole, eikä siihen, mistä kaikesta voi olla kiitollinen, alkaa katkeroitua.

Joskus oon ollut niin kateellinen, et esim. kaupungilla kulkiessa jokaisen kauniin naisen näkeminen vihlaisi ja tuntui rumentavan mua. Asiaan auttoi myös, kun pääs olemaan naisen kanssa sängyssä. Naisten kauneus ei ole enää jotain saavuttamatonta, josta jään paitsi, vaan koen olevani osallinen siihen. Saan nauttia siitä yhtälailla kuin miehetkin, sen koommin kun hyväksyin biseksuaalisuuden itsessäni. Nykyään ilahdun kun näen kauniita tai ihania ihmisiä ja oikeastaan "sisäinen kauneus" on painottunut. Mulle tulee vain surullinen olo toisen puolesta, jos tapaan kuvankauniin ihmisen, joka on onneton ja tyytymätön itseensä. Sit taas vaikkei olisi niin ulkoisesti kaunis ihminen, jos on onnellinen ja sinut itsensä kanssa, näen sellaiset ihmiset viehättävinä ja kiinnostavina. Mut tuntuu olevan harvinainen luonnonvara, siis ihmiset jotka on oppineet aidosti rakastamaan itseään. Kyllähän itsensä vähättely ja huono itsetunto lähtee usein ihan kasvatuksesta, lapsuudesta saakka. Esim. "ei saa kehua itseään", "älä ylpisty" ym.

Mun mielestä sanonta "se kel onni on, se onnen kätkeköön" pitäisi muuntaa muotoon "se kel onni on, se onnen jakakoon". Ei siis siten, että jakaa vain ilakoimalla, miten hyvin asiat ovat, vaan auttamalla, opettamalla, jakamalla hyvää. Niin sen koen myös menevän omalla kohdallani: jos esim. ite saan rakkautta, jaksan kohdata kanssaihmisiä (tuntemattomiakin) lempeämmin, kärsivällisemmin, uskallan ja haluan halata ihmisiä, hymyillä.. Ja niin hyvä lähtee kiertämään. Itellä jäänyt mieleen joskus jonkun ihan tuntemattomankin kanssa kohtaaminen. Etenkin silloin, kun itsellä ollut heikko hetki. Esim. lapsena ne harvatkin luotettavat aikuiset, joita on kohdannut, ovat jättäneet arvokkaan, kauniin jäljen ja toivon siitä, että ehkä rakkautta, hyväksyntää ja myötätuntoa on sittenkin jossain, minullekin. Joskus pienetkin kohtaamiset on merkityksellisiä. Se, että joku auttaa keräämään kadulle vieriviä appelsiineja takaisin kassiin ja toivottaa hyvää päivanjatkoa tai et on edes yksi ihminen, joka kohtelee hyväksyvästi ja arvostavasti. Joten mun mielestä myös tuntemattomia ihmisiä ois syytä kohdata hyväksyvästi ja arvostavasti ja katsoa esim. silmiin. Joillekin jo se, että joku huomaa ja kohtaa ihmisenä, on merkittävää ja harvinaista. Ja ei se nyt paljoa vaadi osoittaa huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä esim. julkisissa kulkiessa, töykeä olis tietysti paljon helpompi olla, mut itellekin tulee parempi mieli jos on kokenut tehneensä hyvää edes pienin teoin kanssaihmisille.

Sen takia mä en esim. pihtaa tietämystäni esimerkiks lantionpohjanlihasten treenaamisesta, vaan päinvastoin koetan levittää tietoa et sitä kannattaisi ainakin kokeilla. Voisin pitää tiedon itelläni ja myhäillä, et "häähää, nytpä muut jäävät tästä paitsi", mut ei se tuntuis reilulta. Mieluummin toivon, että mahdollisimman moni vois olla mahdollisimman onnellinen ja nauttia paljon. Mitä taitoja, tietoja ja kokemuksia kullakin on, vois jakaa muille. Ideatkin on tehty jaettaviks mun mielestä, koska ei 1 ihminen kuitenkaan ehdi millään toteuttaa kaikkia hyviä ideoita elinaikanaan, en mä ainakaan Joten hyvä vaan, jos muut sitten toteuttavat edes osan niistä. Huomattavan monia asioita voi oppia ja harjoitella, esim. traumojenkäsittelyä, tunteidenhallintaa -ja tunnistamista, kaikkia kehon tahdonalaisia lihaksia, monia itselle uusiakin taitoja, itsetuntemusta, ihmissuhteita, seksiä, sosiaalisia taitoja.. Ulkonäkö kuten vaikka kasvonpiirteet tai luusto on sellaisia, mihin itse ei voi kauheasti vaikuttaa, mut miks myöskään hukata energiaa sitten siihen? Toki ulkonäköönkin vaikuttaa esim. elintavat jonkin verran. Mut ite häpeilin nuorempana esim. vartaloani ja pohdin, mitä kaikkia kehonosia vaihtaisin toisenlaisiksi jos voisin. Energianhukkaa Niillä mennään, mitä on saatu, ja jokainen meistä rupsahtaa kuitenkin, joten voi yhtä hyvin ottaa ilon irti arvostavasti sillä keholla, mikä on. Ja jos virheisiinsä haluaa keskittyä, niitä kyllä riittää jokaisella. Joskus katsoin peiliin tutkaillen vikojani, mut sit aloin harjoittelemaan hymyillä peilikuvalle kuin hyvälle ystävälle -ei ystävässäkään katso ensimmäisenä, että "oho, sulla on finni tuossa", vaan ainaki ite katson ystäviä "ihana nähdä, mitä sulle kuuluu?" -tyyppisesti. Itseensäkin voi suhtautua niin, et "miltä musta tuntuu, mitä mulle kuuluu just nyt?" ja lempeän, armollisen myötätuntoisesti. Mut SITÄKIN voi harjoitella Esim. noi peiliharjoitukset päivittäin tehtyinä todella aidosti kohensivat itse-empatiaa ja lempeyttä itseäni kohtaan. Samoin on toiminut, kun silittelee koko kehon läpi kiittäen jokaista kohtaa "henkilökohtaisesti". Esim. "Kiitos jalat, kun olette terveet ja kantaneet vaikeuksienkin yli". "Kiitos iho, kun olet puolustanut hyvin mikrobeja vastaan ja tehnyt arpia suojaksi, jos on tullut haava" jne.

Kun kuitenkin, ainakin mulle, suurin ilo lopulta on se, että saa olla elossa. Jos siitä ei pysty iloitsemaan pohja-ilona, ei mikään muukaan tunnu oikein miltään. Ainakin mulla kaikissa onnellisimmissa muistoissa pohja-ilona on olemassaolon ilo. Jos pystyy nauttimaan pienistä iloista ja itse olemassaolon onnesta, se riittää. Esim. meditoidessa voi päästä puhtaan olemassaolon ilon tilaan ja meditointi on tutkitustikin hyväks psyykeelle ja keholle. Silti hirmu harva sitä tekee.. Ihmiset kyl alkaa tietää, mikä ois hyväks, mut silti harva tekee niitä asioita.

Luen mielelläni jos muillakin on hyviä vinkkejä itsetuntemuksen, itse-empatian ja tunteidenkäsittelyn suhteen. Jaetaan tietämystämme ja kantapäänkin kautta opittua

[BlackFairy]

Mikäli aloittaja törmää jatkuvasti kateellisuuteen naisten kanssa lienee aivan paikallaan kysyä, mikä itsessä vetää sellaista puoleensa. Harvemmin nuo toistuvat kaavat ihmissuhdekuvioissa täysin sattumaa on. Kateuden taustalla on usein haavoittuvuutta sekä halua tuntea itsensä hyväksytyksi. Mikäli ne on sellaisia puolia joiden näkeminen toisissa herättää itsessä voimakkaita reaktioita, se voi hyvinkin heijastella jotakin aluetta minkä suhteen on itsessä vielä työstettävää.

Itse saan orgasmeja todella helposti myös, mutta kateuteen omilta naispuolisilta kumppaneilta olen harvemmin törmännyt, päinvastoin siitä on riittänyt paljonkin iloa. Vaikuttaneeko asiaan se, että ihailen ja ihastelen elämäni naisia persoonallisine piirteineen hyvin paljon ja myöskin näytän sen sanoin ja elein. Nautin antamisesta yhtä lailla kuin saamisesta ja mikäli sarjaorgasmit ei ole sen toisen juttu niin varmasti löytyy vaikka mitä muita asioita joista kumppani pitää. Molemminpuolisesti kannustavassa ja arvostavassa ilmapiirissä sille kateudelle jää sijaa hyvin vähän, ja mahdolliset hetkelliset kateuden pistokset puolin ja toisin voi joko jättää sikseen tai saada hellittämään yhdessä puhumalla.

[Kukkanen]

Ihan hyvä pointti Black Fairy, ja oon yrittänytkin miettiä, et mitä teen väärin tai miten vois tehdä toisin. Voi olla, että jollain lailla tahattomasti provosoin kateuteen. Olen kyl miellyttänyt toista aina pitkään ja antaumuksella, nautin hyvin paljon kun toinen nauttii. Joidenkin naisten kanssa en oo itse ottanut miellytystä vastaan lainkaan, vaan miellyttänyt vain toista, jotta hän sais mahdollisimman paljon nautintoa ja jottei vahingossakaan tulis kateelliseksi mun nautinnosta (kun ei joudu näkemään sitä). Mut pidemmän päälle ei oikein toimi, koska tuleehan tuo "synkkä salaisuus" ilmi jokatapauksessa jossain vaiheessa Toisaalta ei ole ollut kovin syviä suhteita (vielä!) naisten kanssa, ei vaan ole löytynyt sellaista, johon oisin ihastunut. Liekö kevyemmissä suhteissa tulee helpommin kateutta? Yks syvempi suhde naiseen on ollut, hän vain muutti kauas joten nähdään hyvin harvoin. Mut hän sanoi aika osuvasti "Ristiriitaiset tunteet, kun tekis mieli olla sulle kateellinen, mut miten mä voin olla kateellinen jollekulle sellaiselle, joka juuri on antanut mulle niin paljon nautintoa?". Hänen kanssaan oli muutenkin rakentavaa, kun voitiin puhua asiasta, mut hällä tuntuu muutenkin olevan suht hyvä itsetunto, toisin kuin muilla naisistani.

Oon tehnyt aiemmin ehkä sen virheen, et koska naiset on uusi juttu, oon kelpuuttanut petiini sellaisia, joista en niin suuresti tykkää, ihan kokeilunhalusta ja seksin vuoksi. Joten silloin sitä aitoa ihastusta ei synny kovin helposti, ja ehkei toiselle myöskään sitä tunnetta et oisin aidosti kiinnostunut. Jolloin kateuskin pulpahtaa pintaan helpommin ja on vaikeempi käsitellä. Olen kyl huomioinut aina naisia hyvin, miellyttänyt todella pitkään ja antaumuksellisesti (välillä oon saanu myötätunto-orgasmeja toista miellyttäessä, kun ollut niin kiihottavaa). Oon kehunut jne. Mut ehkä jos toinen vaistoaa, ettei syvä suhde ole kuitenkaan tulossa, ettei sellaista syvää yhteyttä ole, ei sit imarru ja vapaudu niin hyvin. Kyllä mulle syvä suhde kelpaisi vallan hyvin, olen kaivannut naisystävää jonka kanssa olis molemminpuolinen ihastus, mut ei sopivia ihmisiä ole joka nurkan takana. Mun naiset on olleet myös hyvin alistuvia, epävarmoja ja passiivisia, monella myös matala libido. Oon ehkä liiaks sanonut, miten pitkään, kärsivällisesti ja huolella tykkään miellyttää, joten sellaiset, joiden on vaikea nauttia ja vapautua, ovat sitten innostuneet musta. Eli ihan oma "vikani" tavallaan. Ja toisaalta kun aluks en tiennyt, kiinnostuuko kukaan nainen musta, kun ei ollu naisista kokemusta, kokemuksen vuoksi en valikoinut niin tarkkaan, vaan vähän tyhmästi "otin kenet sain". Jolloin ei oo sitä syvää yhteyttä alunperinkään, vaan vain kokeilua ja seksiä. Nyttemmin oon huomannut, että vientiä naistenkin keskuudessa on kyllä ja sen myötä on tullut valikoivuuttakin paljon ja "kriteerejä".

Mut niin, uskon et jos toinen on myös multiorgastista tai muuten todella nauttivaa sorttia ja hyvällä itsetunnolla -ja tuntemuksella, sekä kommunikointitaidoilla varustettu, tuskin silloin kateus tulee väliimme häiritsevästi Kyllä uskon, että löydän vielä sopivan naisystävän, jonka kanssa voidaan leikkiä, nauttia ja kokea monipuolisesti (muutenkin kuin seksin saralla).
Haavoittuvuudesta, mä oon kyllä paljastanut hyvinkin arkaluontoisia asioita itsestäni, et siitä en usko, että kiikastaa.

Mut tosiaan kun on tullut nyt huonoja kokemuksia siitä, et toinen on tullut kateelliseksi, on pieni pelko siitä, et entä jos löydän ns. unelmanaiseni ja ENTÄ JOS hän sit kuitenkin tulee kateelliseksi ja homma kaatuu heti ensimmäiseen seksikertaan Varmuuden vuoksi voisin vain miellyttää, mut se ei ole kovin pitkänäköinen tapa.. Toinen vaihtoehto ois olla avoin asian suhteen jo ennen seksiä -jos toinen ei kestä edes ajatusta multiorgasmeista ja siitä, et mulla on vahva libido, hän todennäköisesti karsiutuu pois jo tässä vaiheessa. Oon nyt kokeillut jälkimmäistä linjaa ja puhunut kivan oloisten ihmisten kanssa avoimesti seksuaalisuudesta. Vaikuttaa toimivan ihan hyvin. Mut eräs nainen, jonka kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta, hälle kerroin jo ennen seksiä, et mulle on tullut estoja nauttia naisten kans, kun jotkut tulleet kateellisiksi orgasmeistani. Hän oli ennen seksiä myötätuntoinen ja vakuutteli, että hän ei tule kateelliseksi ja on vain iloinen, mitä enemmän toinen nauttii. Olin aidosti kiinnostunutkin ja edettiin hitaasti, kauniisti. Miellytin ensin häntä, ja sai hyvän orgasmin, pidin sylissä ja silittelin sen jälkeen. Sit hän halus miellyttää mua. Ajattelin, et nyt voin kerrankin rentoutua, hän sanoi ettei monet orgasmit haittaa, ja onnistuin vapautumaan tosi hyvin, yllättävänkin hyvin. Jossain vaiheessa hän tokaisi "Siis mitä ihmettä, sä saat niinku JATKUVASTI orgasmeja!" "Miten tää on mahdollista, en oo ikinä törmänny vastaavaan..". Kiusaannutti vähän, laitoin tyynyn kasvoille, mut hän sanoi et "eikun älä nyt nolostu, tää on vaan jännää ja uutta". Siinä vaiheessa vielä tuntui, et asia on ihan ok ja nautin vielä lisää. Oli ollut hyvä yhteys jos ennen seksiä ja kumpikin oli toisesta hyvin kiinnostunut. Mut sit seksin jälkeen nainen sanoi "No, kyllä mä nyt oikeestaan oon sulle hieman kateellinen.." mutta ei halunnut puhua asiasta sen enempää. Enkä oikein tiedä, mitä tuohon vastatakaan?? Miten keskustella asiasta siten, että helpottaisin toisen oloa?? Mä sanoin jotain siitä, miten mäkin voisin olla kateellinen hänen kauneudestaan ja monesta muusta asiasta, mut ihmiset on erilaisia ja jokaisella omat vahvuutensa ja hyvät puolensa eikä se tee kummastakaan huonompaa kuin toinen, ja et oli ihanaa harrastaa seksiä hänen kanssaan ja hän miellytti ihanasti. Kaikki totta. No, mut sit tästä naisesta ei olekaan enää kuulunut juuri mitään, ja kun olen laittanut viestiä ja kysynyt, tavataanko, on hän vastaillut hyvin lyhyesti mut asiallisesti. Mut kun kysyin, kiikastaako jostain et haluaako hän enää nähdä, vastasi et "tietenkin haluan nähdä!" Ja vaik aiemmin sanoi, että haluaa seksiä kanssani, niin nyt on sanonut, et haluaa nähdä vain ystävinä eikä halua ainakaan vielä seksiä uudelleen Mut kun ei löydy aikaa nähdä, ei voida käsitellä asiaa ja keskustella. Toimin mielestäni hyvin ja olin kannustava, rehellinen ja välittävä, mut silti kävi näin. Ja tosiaan seksiin saakka kiinnostus oli vahvasti molemminpuolista, mut orgasmieni jälkeen hän meni jotenkin lukkoon. En tiedä, oisko pitänyt "pakottaa" keskustelemaan asiasta tai alkaa vain kertoa, et en oo aina saanut multiorgasmeja vaan tullut mm. lantionpohjanlihastreenin myötä. Mut jotenkin kun toinen ei halua keskustella, on vaikee ite alkaa "väkisin" puhumaan. Ja tällaisista asioista en haluais keskustella kuin kasvotusten asianomaisen kanssa.

Pelkään, et muutkin potentiaaliset suhteet voi kaatua samaan ongelmaan. En ikinä uskonut, et tällainen ongelma vois tulla. Voi toki olla, et koska pelkään asiaa, suhtaudun jotenkin oudosti ja siitä tulee itseään toteuttava kierre. Voi olla, et jos en "salailisi" asiaa vaan kertoisin avoimesti ja sanoisin, mitkä tekijät on vaikuttaneet jne, se ois toiselle helpompi käsitellä kuin sellainen salamyhkäinen ja häpeilevä suhtautuminen. Mut jos toinen ei kysy, miks saan monia orgasmeja, tuntuu jotenkin oudolta ite ottaa puheeks. Helpommin jää vaan siihen, et asia todetaan ja se jää sikseen. Mut silloin voi tulla kateuttakin lie helpommin, jos toinen luulee, et oon syntyjäni tällainen, eikä tiedä miten pitkä matka tähän on tultu. Ainakin ite oon huomannut, et kateutta aiheuttaa enemmän asiat, jotka kokee et joku on saanut "ilmaiseksi" ja syntymälahjana. Joten ehkä mun kantsiis puhua lantionpohjanlihasten treenaamisestakin avoimesti kasvotusten, se on vaan jotenkin aika tabu aihe ja vaikea ottaa puheeksi neutraalisti.. Vaik kuka tahansa voisi treenata, oon huomannut et siitäkin aiheesta tulee helposti kateutta :/

[IKRM]

^Teillä ei nyt vaan kohtaa halut ja tarpeet, toinen jää kylmäksi kun ei saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee.

Aika harva tykkää antaa toisella nautintoa saamatta sitä samalla itse.

Niitäkin ehkä on, mutta harvassa ovat.

Kaikki on aina kiinni siitä mihin suuntaan energiat kulkee, kuka ottaa ja kuka antaa. Jos toinen saa orgasmeja niin että ei anna itsestään mitään, jää toinen kylmäksi ja mielenkiinto koko hommaan häviää, seksin pitää olla vuorovaikutteista, vaikka toinen olis alistuva, jotakin nekin aina tarvitsee.

Kateudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.

IKRM

[Kukkanen]

IKRM: Käsitit varmaan hiukka väärin, siis mä oon naissuhteissani nimenomaan antanut enemmän kuin saanut.. Yleensä ite oon miellyttänyt, hemmotellut, hellinyt toista n. 2-3h, joskus siten et oon sanonut sen jälkeen et mua ei tarvii miellyttää (koska oon tykännyt miellyttää itekin ja aatellut, et kun ite saan miesystävältäni niin paljon nautintoa, en tarvii välttämättä naisten kanssa miellytystä et saakoon he vuorostaan). Mut silloin kun toinen on nimenomaan halunnut miellyttää vastavuoroisesti (kaikki eivät ees halua, vaan osa on oikeestaan helpottuneen oloisia kun heidän ei tarvii miellyttää takaisin vaan saavat vaan oman nautintonsa ), oon ottanut vastaan 15min-max. 1h. Eli huomattavasti vähempään ajallisesti oon tyytynyt, kuin mitä ite oon antanut toiselle. Tietysti jos orgasmien määrässä miettii, oon parhaimmillaan saanut jatkuvasti ja toinen sen 0-3. Mut toisaalta ei kai se mun vika oo, jos toinen ei vapaudu niin nopeesti, oon silti aina parhaani tehnyt, ja moni onkin sanonut et on saanut huippua seksiä multa, et on ihana miten paneudun antamaan nautintoa pitkään. Monella ollut huonoja kokemuksia esim. parisuhteesta, et toinen on ottanut vaan oman nautintonsa, niin tuntuu hyvältä kun joku huomioi pitkään.

Mitä tarkoitat, et toinen ei saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee? Toki voi olla, et jotkut ei osaa ilmaista tarpeitaan, mut oon aina kysynyt et mitä haluaisit, mistä tykkäät, sano jos jokin on epämiellyttävää jne. Ja mun mielestä vuorotellen nautiskelu on ihan jees, se osapuoli, jota miellytetään, voi vain rentoutua ja keskittyä tuntemuksiin.

Naisten kans oon ollut ite dominoiva/aloitteellinen, kyllä ois kiva olla naisen alistamanakin, mut domme-naisia tuntuu olevan harvassa, varsinkin "normiväestössä", ei ole osunut kohdalle vielä. Oon huomioinut kaikkien naisten kans koko kroppaa, kiusoitellut pitkään ennen kuin meen intiimialueille ja vasta kun toinen on ihan märkä ja kärsimättömän himoissaan ja jo lähellä orgasmia, siirryn stimuloimaan vaginaa. Usein kiusoittelen siten, etten anna toisen heti laueta, vaan vien rajalle ja lopulta vasta kun huomaan et toinen on ihan lähellä, vien yli. Moni on sanonut saaneensa tosi voimakkaan orkun tällä tavoin Mut vaikka miten hyvin toista kohtelisi, jos toinen ei jostain syystä pysty vapautumaan, ei orkkua tuu vaikka minkä tekis.

[Switchy]

Eiks aika monet mieti, että miksi hitossa mä löydän aina tietynlaisia tyyppejä? Se on joskus tosi vaikea keksiä, mut varmasti kun löydät jonkun yhteisen tekijän, saatat saada ahaa elämyksen, josta voit alkaa purkamaan ongelmaa?

[Kukkanen]

Jep, lienee jokin sääli tai vastaava, tai sit ihan vaan se, että naisia ei ole niin helppo löytää, etenkään niitä vapautuneemmasta päästä olevia, koska niitä ei tilastollisestikaan tunnu olevan niin paljoa Etenkin, kun pitäis olla vielä non-monogaminen, poly mieluiten, fiksu, ulkonäöllisesti mieleeni, mielenkiintoinen ihminen jne.

Miesten suhteen oon jo löytänyt ja rikkonut kaavan, aluks ihastuin aina "vääriin" miehiin, mut nykyään ihan jo intuitiivisesti löydän ne mulle sopivimmat: ihanat, miellyttämisestä nauttivat, myötätuntoiset, saman arvopohjan omaavat ja mua kiinnostavat tasapainoiset fiksut miehet. Mut vielä sais sama tapahtua naisten suhteen Tässä on nyt kyllä muutama tosi kiinnostavan oloinen nainen osunut kohdalle. On sellainen kutina, et ihan lähiaikoina natsaa Kun vaan tarpeeks jaksaa tavata ihmisiä, pettyäkin, lopulta löytyy sellainen, jonka kanssa synkkaa monella tasolla ja tulee kumman kotoisa, rento olo heti tavatessa. Näin mun kokemuksen mukaan Siihen saakka, pahinta pillunhimoa tyydytettävä kevyemmillä suhteilla (minkä oon myös asianomaisille ilmaissut, en ns. leiki kenenkään tunteilla, ainakaan tarkoituksellisesti).

[Morgul]

Niin.

Kateus minusta johtuu paljolti oletuksista, mikäli se on jäytävää ja pitkäikäistä. Sitä nostaa jonkun jalustalle vaikka vain hyvinhoidetuista salkoruusuista tai kiiltävästä huushollista - vaikka kiiltävä huusholli voi olla ikävän neuroosin ansiota. 

Itsehän miehenä koen jatkuvasti riittämättömyyden tunteita,  mutta ne ovat iän myötä laimentuneet.  Mun kikkakolmoseni on tainnut yksinkertaisesti halu tehdä ja kokea itte, ja ylittää aika ajoin oma mukavuusalue lapsen askelin.
Kaikki eivät siihen ikävä kyllä kykene, mutta jokainen on hyvä jossain.

[Chmlnidae]

Your vibe attracts your tribe....niinku ainakin Black Fairy jo totes. Eli kandee kattoo minkälaisessa jengissä hengaa, koska noi vibat vaikuttaa molempiin suuntiin. Mut turha huolehtii liikaa muitten tutinoista, kandee ennemmin pohtii omiansa ja vaihtaa ympyröitä, ja miettii miks on minkäkinlaisessa seurassa, mitä se itestä kertoo.
Oikeesti elämä on lyhyt ja on enempi ongelma et kerkee kattoo ja kokee kaikkee riittävästi ja riittävän diipisti ku kelaa aikaansa hukkaan sitä mitä muut on. Jos joku tarvii apuu ni pitää luottaa et se pyytää. Läheiset on sit toinen juttu. Siis ku oikeesti tunnetaan. Sit on sanottava. Frendit ei valehtele. Ja siitä ne iteasiassa just tunnistaa.

[Kukkanen]

Hyviä pointteja Morgul ja Chminidae!

Vaikka empaattinen oonkin, ehkä jatkossa vaan aattelen et "oma on ongelmansa", jos joku ei-läheinen, uusi tuttavuus on mulle kateellinen ja homma kaatuu siihen. Ehkei se henkilö ois ollut mulle sopiva sit muutenkaan ja parempi, että kypsyilee ensin ja kasvaa onnelliseks ehkä joskus.

Morgul, oon havainnu saman, usein ihmiset rakentaa jostakusta ihannekuvan ja on kateellinen sille kuvalle, ei itse ihmiselle. Jos tietäis toisen tuskat ja vaikeudet mitä hän on kokenut, vois kateus loppua nopeastikin.. Mukavuusalueen ylittäminen, pelkojen kohtaaminen ja huonojen kokemusten tilalle korjaavien kokemusten kartuttaminen tekee hyvää kyllä Niin monia asioita voi oppia läpi iän. Ja kun tarpeeks haastaa itseään, alkaa nauttia ihan jo siitä itsensä haastamisesta itsessään ja kannustaa itseään uskaltamisesta, yrittämisestä.

Chminidae, mä oon ollutkin tosi nirso ystävien ja kumppanien suhteen Tuo on totta, et "seura tekee kaltaisekseen". Esim. miesystäväni ei ole lainkaan mustasukkainen, ja oon saanut häneltä mallia asiasta, hän taas on oppinut multa paljon esim. avoimuutta ja spontaaniutta. Seksiseurasta etenkin naisten kanssa en oo ollut niin valikoiva (mut nykyään oon..), mut syvissä suhteissa todellakaan ei kannata ryhtyä huonoon tai keskitasoiseen suhteeseen mun mielestä. Mut kun tutustuu uusiin ihmisiin, tulee välillä ikäviä yllätyksiä, toinen ei olekaan sellainen, minkä kuvan itsestään antoi tai muuten ei kemiat kohtaakaan. Seuranhaku on turhauttavaa välillä, kun kiinnostavan oloisistakin ihmisistä suurin osa karsiutuu pois jo ensitapaamisella ja vain todella harvoihin haluaa tutustua syvemminkin. Ainakin mulla näin, pidän todella harvoista ihmisistä vaik kaikkien kanssa toimeen tulenkin. Helposti löytyy sellaisia semikivoja, mut ihastuminen syntyy hyvin harvoihin.