Baarin kannatusmaksut
"Älä etsi, löydä" sanoi mulle eräs teinivuosien aikainen ystävä.En liki pariinkymmeneen vuoteen seuraa sitten oikein etsimällä etsinytkään, vaan tyypit tipahteli mun elämääni kuin taivaanlahjana. Oli poikkista, tyttistä, aviomiestä, kimppoja, polypallo, lisää tyttiksiä ja lopulta taksitolpalta vahingossa matkaan lähtenyt sielunkumppani.Nyt olen ollut sinkku noin 2,5 vuotta, ja oon välillä ihan tosissaan etsinyt sitä seuraa, kun kerta taivaanlahjahanat on tyrehtyneet. Oon tavannut ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä keikoilla, baarissa, tinderissä ja harrastuksissa, netinkin yli, mutta nämä löydökset eivät sitten jostain syystä tai toisesta olleet kuitenkaan ihan sitä mitä etsin. Turhauttavaa joo, niin kuin eräs kommentoija taisi aiemmin sanoakin.Mun kokemuksen mukaan siis etsimättä löytää seuraa. Pitäisköhän siis jäädä vaan ootteleen, että joku tulis kotoota hakemaan
Musta tuntuu, että kummin vain. Ehkä kuitenkin on tärkeetä olla edes löydettävissä. Profiili kunnossa ja valmiina vastaamaan viesteihin, kun niitä tulee.
Amen tälle. Säännöllisesti näkee deittipalstalla ilmoja, joista ei profiilin kanssa ynnättynäkään saa irti juuri mitään. Kysy lisää privassa, niissä usein lukee. No en kysy, eikä kysy kukaan muukaan.
Olenkin monta kertaa itse joutunut miettimään onko ulkoinen kauneus ihmiselle enemmän siunaus vai kirous.Siinä kun on tasan tarkkaan kaksi puolta, joista se kauneuden kääntöpuoli ei ole lainkaan mukavaa koettavaa.