Raiskaus

[Kolumnisti]

Raiskaus


Minä olen väsynyt. Minä olen niin, niin väsynyt.

Minua väsyttää työni, väsyttää perheeni, väsyttää ystäväni ainaisine ongelmineen. Minua väsyttää lukea uutisia siitä, miten maailma ei tuhansissa vuosissakaan ole oppinut virheistään. Väsyttää mennä suihkuun nyt, mutta väsyttää vielä enemmän että aamulla on mentävä jollen nyt mene.

Minä olen väsyksiin asti väsynyt.

Mutta minä tulen kotiin. Tulen, niin kuin jokaisena päivänä aiemminkin, mutta päivinä kuten tämä sillä on enemmän merkitystä kuin milloinkaan. Minä ryntään sinun syliisi kuin pelastusveneeseen, painan otsani sinun rintaasi vasten ja tiedän itkun olevan.

Sinä silität minua, tartut hiuksiini ja tuet tukistuksin. Tämä syli on ilmakehä joka varjelee minun planeettaani tappavilta kappaleilta, kehä joka estää elintärkeitä seoksia pakenemasta minusta.

Mutta sinun tukistuksesi tulevat vaativammiksi. Silitykset pakenevat sylistä kotimme nurkissa sinne minne valo ei aivan yllä, seuraavat tilannetta kuin kissa varjoissa. Minä olen sinun omaisuuttasi näinä kappaleina kuten kokonaisempanakin, mutta nyt sinä tahdot ottaa omasi sellaisena kuin sinä siitä nautit. Sinun kätesi kulkevat rinnoilleni, etsivät nännini, nipistävät niin kovaa että viiltää. Mutta kipu ei jaksa kipinöidä selkärankaan, ei kastele minun reisieni ihoa. Se jää ihon pintaan eksyksissä säntäillen sinne tänne, saa minut kavahtamaan.

Rakas, minä olen liian väsynyt.

En usko sanovani sitä ääneen, mutta vaikka sanoisin, sinä et nyt kuulisi. Sinä särjet minun heikkoja kohtiani, kaikkia minun pintojani, pyyhit kenkäsi kärjellä rajani olemattomiin kuin savukkeen sammuksiin. Teet kaikkia niitä asioita, jotka tavallisesti tekevät minusta kaikessa heiveröisessä heikkoudessani vahvemman, tekevät minut hulluksi kiihkosta sinua kohtaan.

Tämä hetki on toisenlainen. En tiedä miksi, mutta sinun lutkasi minussa katoaa kuin kaivoon putoava, kauhusta huutaen. Minä en halua. Rakas minä en vain halua nyt.

Nyt minä kuulen oman ääneni, niin kirkkaana että sinunkin on se kuultava.

Sinun kämmenesi iskeytyy kasvoilleni, näkymätön nyöri kiristää umpeen sen pussin jossa minä olen. Tämä saattaa olla sadastuhannes lyönti, mutta se on ensimmäinen joka tuntuu iskulta. Ei.

Sinun painosi vyöryy päälleni tukahduttavana. Minä rimpuilen, minä itken, mutta sinun hyökkäyksesi ei lakkaa. Nämä eivät ole enää maita joilla meidän sääntömme pätisivät, täällä olen täysin puolustuskyvytön. Suljen silmäni ja näen miten minun ikioma ei:ni, se jota ei kenenkään pitänyt voida minulta riistää, tyrehtyy kuin kynttilä sinun puhalluksestasi.

Minä olen aina rakastanut olla sinusta sottainen. Tämä lika on toisenlaista. Sinun jälkesi minun sisälläni tuntuvat jätteeltä, tuntuvat siltä että ne on syljetty sinne kuin kirous.

Mutta sinä olet saanut mitä tarvitsit. Keräät minut syliisi, silität taas, mutta jokin jää varjoihin väijymään. Tunnen miten minua suojaava kehä päästää lävitseen käärmeitä, tunnen niiden suomujen juoksun ihollani.

Ääneti ne käpertyvät meidän väliimme ja ottavat kodikseen etäisyyden, jota ei koskaan pitänyt olla olemassakaan.

- - -

Tämä teksti on fiktiota, tämä ei tapahtunut minulle. Mutta tarina on niin tosi, että minullakin on omani. Enkä minäkään halua puhua siitä. En muistaa siitä mitään, en lyödä leimaa minulle merkitykselliseen ihmiseen, en myöntää että olen antanut tehdä sellaista itselleni.

Mutta jos näistä asioista ei puhuta, niille ei mahda yhtään mitään.




pikkusisko

[Normandie]

Olipa hieno ja tärkeä kirjoitus pikkusiskolta. Pelkistetty, yksinkertainen, osuva ja erittäin tärkeästä asiasta. Tarina on tosi myös minun kohdallani, kauan sitten ja vieläkin muistan. Se, johon eniten luotti, petti julmimmin. Ne käärmeet jäivät meidänkin väliimme ja tuhosivat kaiken sen, mitä siihen asti oli ollut. Kaikki rakennettu meni hetkessä.

Kyllä, juuri noin. Näistä asioista on puhuttava.

Kiitos pikkusisko.

[Lady Whip]

Kaunista kuin runo.

Vieraan ihmisen tekemä raiskaus on selvärajainen.

Kun tuttu, rakas ottaa omansa kuulematta eitä kehonkielessä, ilmapiirissä, huulilta - se on pahempaa.
Jälkeenpäin miettii olisiko voinut sanoa ein kovempaa, ymmärrettävämmin...mutta hänellähän oli oikeus ottaa omansa, koska vain. Periaatteessa kyllä.
Miten (kinky)suhteissa päästään siihen pisteeseen jossa omistaja/rakas kaikkien oikeuksien kanssa osaisi ja haluaisi sittenkin oman kiimansa ja vahvan tahtonsa keskellä kuunnella sitä pientä ei-sanaa.

[Chmlnidae]

Kiitos pikkusisko.
Kaunis muoto ja ilmaisu kirkastamassa karmeaa sisältöä, josta todellakin pitäisi puhua.

[Matsina]

Miten (kinky)suhteissa päästään siihen pisteeseen jossa omistaja/rakas kaikkien oikeuksien kanssa osaisi ja haluaisi sittenkin oman kiimansa ja vahvan tahtonsa keskellä kuunnella sitä pientä ei-sanaa.

Myönnän eläväni kinkyyteni kanssa ihan täysin tynnyrissä, jossa olen kinkyyttäni myös kasvatellut mutta... Eihän tuollaiseen tilanteeseen voi päästä muulla kuin täydellä rehellisyydellä puolin ja toisin.

Erään ystäväni vahvasti D/s-henkisessä parisuhteessa tapahtui kolumnin skenaario, ja se ratkaistiin puhumalla avoimesti puolin ja toisin. Asiaan sisältyi muutamia mutkistavia asianhaaroja, mutta lyhyesti D ei ollut osannut lukea tilannetta oikein. Eikä tiennyt kaikkia asiaan vaikuttavia asioita, koska hänelle ei oltu niitä kerrottu. D kykeni ottamaan hyvin raa'an palautteen vastaan (tämä subi-ystäväni käytti sanaa raiskaus), ja asiassa päästiin eteenpäin. Heidän suhteensa jatkui vielä pitkään sen jälkeenkin ja päättyi toisenlaisista syistä.

Hyvä, että tällainen aihe otetaan esiin mutta toivottavasti niistä pystytään puhumaan myös sen kumppanin kanssa.

[telle]

Kiitos, pikkusisko. Hieno kirjoitus 

[Badbae]

Käsittämättömän kaunista tekstiä.
Kaikki kamaluus niin kaunisti ilmaistu. Ja tärkeä on aihe.
Tää kirjoitus osuu ju uppoaa. Kiitos sinulle.

[Nvriih]

Kyllähän tämä pistää miettimään kun elää suhteessa, jossa turvasanaa ei ole. Tähän asti kuitenkin on dom osannut antaa tilaa silloin kun tarvitsen, vaikka varmasti on ollut hetkiä kun kiima on meinannut viedä voiton.

Sessiosuhteissa taas ongelmaa ei ole, koska tapaaminen jo itsessään on myöntyminen minulta. Ja hyvä niin.

[Perhonen89]

Raiskaus on aina raiskaus, myös d/s suhteissa. Vaikka asiat selvitettäisiin puhumalla, niin toivottavasti kukaan ei väheksy d/s suhteissa tapahtuvia raiskauksia.

[Chmlnidae]

Raiskaus on raju sana. Kannattaisi (ehkä?) lähteä hiukan lievemmistä seikoista vuorovaikutuksen alueella: toisen rajojen ylitys ja kommunikointi rajoista. Ja siis ihan sukupuole(ii)n katsomatta.
Niin, ja se oleellinen olikin sitten jo tuossa: kommunikointi rajoista (ihan sellaisena suhdetason inhimillisenä toimintona, joka minun mielestäni koskee myös D/s-suhteita).

[Matsina]

Raiskaus on aina raiskaus, myös d/s suhteissa. Vaikka asiat selvitettäisiin puhumalla, niin toivottavasti kukaan ei väheksy d/s suhteissa tapahtuvia raiskauksia.

Jos tuo kommentti tarkoittaa minua niin en väheksy. Kaikki hyvät ihmissuhteet perustuvat kommunikaatioon, ja jos alistuvan rooliin kuuluu seksiin suostuminen aina kun D sitä toivoo niin sen pitäisi olla etukäteen yhdessä sovittu asia. Ihan tavalla samalla turvasanaa ei pitäisi jättää pois ellei luota 100% kumppaniinsa (molemmin päin).  Minusta olisi vaan äärimmäisen tärkeää, että ihmiset keskustelisivat rajoista ja niiden ylityksistä myös parisuhteidensa sisällä. Kaikenlaisten rikosten uhreille on usein voimaannuttavaa kohdata se väärin tehnyt henkilö ja kertoa, että teit väärin.

[DareDoll]

Tärkeästä asiasta pikkusisko kirjoittaa. Jos D/s - suhteessa ei kommunikaatio pelaa tai säännöistä ei ole kunnolla sovittu, voi kokemukset sekä raiskauksen että väkivallan suhteen olla kuin veteen piirretty viiva. Tietysti muutama häiriintynyt dom varmaan joka paikkakunnalta löytyy, jolla ei sessiokumppanin rajat kiinnosta, ja toki tällaisia sekopäitä myös vaniljamaailmassa pyörii. Ja tietysti jos suhteessa on jo tunteita mukana, on ei:n sanominen vaikeampaa, vaikkakin pakollista.
Toivon että tällaisten kokemusten jälkeen vastapuolen kanssa pääsisi asiasta keskustelemaan jotta se ei jäisi isoksi möröksi pään sisälle, joka sitten valitettavasti voi vaikuttaa seuraavassa suhteessa negatiivisesti.

[Salix]

Siinäpä se, olla hereillä, kuunnella ja ymmärtää... Erittäin hieno teksti pikkusisko.

[Chmlnidae]

Tärkeästä asiasta pikkusisko kirjoittaa. Jos D/s - suhteessa ei kommunikaatio pelaa tai säännöistä ei ole kunnolla sovittu, voi kokemukset sekä raiskauksen että väkivallan suhteen olla kuin veteen piirretty viiva. Tietysti muutama häiriintynyt dom varmaan joka paikkakunnalta löytyy, jolla ei sessiokumppanin rajat kiinnosta, ja toki tällaisia sekopäitä myös vaniljamaailmassa pyörii. Ja tietysti jos suhteessa on jo tunteita mukana, on ei:n sanominen vaikeampaa, vaikkakin pakollista.
Toivon että tällaisten kokemusten jälkeen vastapuolen kanssa pääsisi asiasta keskustelemaan jotta se ei jäisi isoksi möröksi pään sisälle, joka sitten valitettavasti voi vaikuttaa seuraavassa suhteessa negatiivisesti.

Onko se tosiaan näin. Itse hiukan kyseenalaistaisin tällaista ajatuskuviota. Ensin tarkennan että ymmärrän tämän niin ettei halua loukata toista sanomalla 'ei'. Mutta siitä seuraa omituinen, itseasiassa aika epämiellyttävä ajatus että jos olen sitä mitä tunnen avoimesti niin olen epäkohtelias (jopa ei-haluttavako?). Kun ainakin alussa ja tuoreimmissa suhteissa tulisi (varsinkin D/s?) painottaa sinne että se s sanoo sen voisitko, haluaisin, tekisi mieli etc. Kun sehän juuri on jalat alta vievää, eikö?
Mun mielestä tässä nimittäin juurikin miesD naiss suhteissa on kulttuurinen karikon kohta johon moni jysähtää (naisen ei kuulu sanoa ei, ja se nainen on miestä varten etc koko kulttuurinen rakennelma).

[Chmlnidae]

Jatkan hieman...

Ei kokemus väkivallasta ole epätosi eikä mikään veteen piirretty viiva. Se on tosi kokemus jollekin henkilölle. Ei se ole mikään neuvottelukysymys joka ratkaistaan jälkikäteen, se on rajojen ylittäminen kun kommunikointi ei ole toiminut.
On täysin mahdollista edetä suhteissa niin että ihan oikeasti opetellaan se missä toisen ihmisen rajat menevät. Tämä on halun matka.
Toki on riski kun on kyse valtasuhteista että jossain kohtaa oma halu/himo/kiihko sumentaa näkökykyä. Olen ollut siellä itsekin. Se ei tunnu kivalta. Minä haluan että toinen haluaa. Joko minua tai ainakin sitä mitä teen (molempi parempi). Muuten koko asialta putoaa pohja. Koko suhteelta katoaa merkitys. Siksi olisi niin tärkeätä että siinä suhdetasolla äänioikeus olisi yhtäläinen molemmilla/kaikilla.
Sillä minä en usko että keskustelematta ja opettelematta voi saavuttaa tyydyttävää ja hyvää seksisuhdetta. Kukaan ei näe toisen päähän. On pakko keskustella ainakin jonkin verran. Ja mitä heikommin ollaan perillä siitä miten toinen resonoi omaan tekemiseen sen heikompaa on kommunikointi ollut.
Että siinä olen kansasi DD samaa mieltä että pakko on puhua. Mutta minusta sen puheen tulisi olla muuta, ja enemmän, kuin ei-joo tasoista siitä pannanko vai ei. Ja sen puheen tulisi olla osapuolten välillä liikkuvaa, ei vain toisen kysymyksiä ja toisen vastauksia 'ei', 'joo', 'käy, 'ei käy', 'haluan', 'en halua'. Tai tekojen jälkeistä: 'kaikki ok'.
Jos se on tuolla tasolla niin epäilen ettei suhde ole toimiva. Silloin siellä on se etäisyys välissä käärmeineen.
Mutta ei keskustelu ole monologia, ei listoja, ei sopimuksia jotka ovat aina ja iän voimassa kaikissa tilanteissa, se on jotakin joka kulkee koko ajan. Ping pong, ping pong ping pong ping...Tai että ainakin päivitetään aika ajoin sitä miten menee.
Sillain suhteista tulee oikeasti toimivia. Ja jos joku urp...mas...Dom...tai s, siis ihminen, olettaa että vain kertomalla oman puolensa kommunikoidaan niin voivoivoivoi.