Raiskaus

[Tyty]

Kaikki varmaan rakastaa näit mun linkkejä (sori mut on ollu pitkä ja raskas päivä, ei jaksa...):

http://www.thedirtynormal.com/blog/2012/03/10/freeze/

Kiitos joo, noin se ilmeisesti menee. Jos vaarallisessa tilanteessa ei voi taistella eikä paeta niin jäätyy. Sille löytyi hieno termi tonic immobility. Ja se on siis ilmeisesti ihan autonominen tahdosta riippumaton biologinen reaktio, jota ei voi valita että tuleeko se. Ei silloin pysty sanomaan turvasanaa tosiaan..

[Obs]

Luultavasti katsotaan offtopikiksi:
Suomessa kymmenet tuhannet ihmiset tutkimusten ja tilastojen mukaan kokevat arjessa jatkuvaa rajojen ylittämistä,kiusaamista ja yli sietokyvyn käyvää-

Miettinyt paljon masokismin ja sadismin rajoja + muotoja-

olisiko seksuaalinen sadismi esim. siellä sateenkaaren toisessa päässä ja kiusaaminen toisessa ääripäässä,toisilleen täysin vastakkaisina ilmentyminä vaiko sujuvassa sopusoinnussa-

Uhriutua voi vaikka koko hela elämän,sateenkaaren koko kirjossa- jos olet uhri ja uhrautuja. Sen kun antaa mennä vaan, Herrat pitävät huolen !!!

[RigoriRasputin]

Hyvä kirjoitus.
Tuli mieleen seuraavan lainen tilanne.

On sovittu että D voi ottaa mitä haluaa milloin vain ilman turva sanoja.
Sitten tulee tilane missä D ottaa mitä haluaa mutta huomaa omasta mielestään että nyt ei kaikki ole kohdallaan
ja kysyy "onko kaikki kunnossa jatkanko". Sitten jälkeen päin s sanoo D:lle että miksi rupesit kyselemään se latisti tunnelman olisit vain vienyt
loppuun asti.

Aika kuluu ja tulee jälleen vastaan sama tilanne missä D tulkitsee että nyt ei ole kaikki kunnossa
mutta muistaa edellisen kerran jolloin jälkikäteen haukuttiin keskeytyksestä ja vie tilanteen loppuun.
Nyt sitten s sanoo että tänään menit liian pitkälle sinun olisi pitänyt nähdä että kaikki ei ole kunnossa.

Aika moinen patti tilanne. Mistä voi tietää että tänään ei ollutkaan se päivä jolloin voi tehdä mitä haluaa
mutta eilen se olisi ollut jos toinen ei sitä selkeästi verbaalisesti ilmaise.

[Chmlnidae]

Rigori: ei kait koskaan voi kaikesta tässä elämässä täysin varma olla. Oon kuullut että elämä on riski. Mutta aika paljosta aika usein jos vain tekee parhaansa.
Ihmiset myös kommunikoivat muuten kuin verbaalisesti. Tuon jäätymisenkin voi  oppia tunnistamaan fyysisistä merkeistä jos vain on halua. Myös D.
Paljon, tutustumisvaiheessa eritoten, helpottaa puhuminen; omien tuntemusten avaaminen vasten tilanteita. Purkaen sitä mitä on tapahtunut. Ja kyllä, on ihmisiä jotka eivät halua tehdä sellaista. Myös täällä.
Elämä on valintoja. Jokaiselle. Ihmisinä meidän tulisi muistaa se. Muistaa jokaisessa suhteessa se myös. Muistaa että olemme vastuussa omista valinnoistamme ja muistaa että aina myös toisilla on omat valintansa ja kunnioittaa niitä. Kaikenlainen manipulointi on toisen valinnanvapauden sortamista. Kannattaa olla tietoinen omista toimintatavoista ja motiiveista. Avoin kommunikointi auttaa tunnistamaan niin omat kuin toisen pimeydet. Juuri kommunikointi sillä joskus toinen voi nähdä sellaista mitä itse emme. Siksi ihmissuhteet niin opettavaisia ja kauniita usein ovatkin. Silti, aina voi sattua. Mutta kipu voidaan parantaa, haava hoitaa. Jos halutaan, jos yritetään. Myös aidon empatian voi tunnistaa toisesta ihmisestä.

[Triss]

Tuli mieleen seuraavan lainen tilanne.

On sovittu että D voi ottaa mitä haluaa milloin vain ilman turva sanoja.
Sitten tulee tilane missä D ottaa mitä haluaa mutta huomaa omasta mielestään että nyt ei kaikki ole kohdallaan
ja kysyy "onko kaikki kunnossa jatkanko". Sitten jälkeen päin s sanoo D:lle että miksi rupesit kyselemään se latisti tunnelman olisit vain vienyt
loppuun asti.

Aika kuluu ja tulee jälleen vastaan sama tilanne missä D tulkitsee että nyt ei ole kaikki kunnossa
mutta muistaa edellisen kerran jolloin jälkikäteen haukuttiin keskeytyksestä ja vie tilanteen loppuun.
Nyt sitten s sanoo että tänään menit liian pitkälle sinun olisi pitänyt nähdä että kaikki ei ole kunnossa.

Aika moinen patti tilanne. Mistä voi tietää että tänään ei ollutkaan se päivä jolloin voi tehdä mitä haluaa
mutta eilen se olisi ollut jos toinen ei sitä selkeästi verbaalisesti ilmaise.

Mä olen sitä mieltä ettei D:lle voi asettaa sellaista vastuuta että se osaisi lukea ajatuksia ja tietäisi milloin on hyvällä lailla pelottavaa ja milloin huonolla lailla pelottavaa. Ei kukaan meistä voi tietää sellaista toisen sanomatta! Subilla on vastuu myös pitää niistä omista rajoistaan kiinni, ja D:llä velvollisuus kunnioittaa niitä rajoja. Tuossa tilanteessa ketään tuomitsematta D toimi mun mielestä oikein eikä kys. subille ehkä 24/7 turvasanattomuus olekaan ihan sopivaa. Mutta joo, niin kuin aiemmin on kirjoitettu niin joskus voi myös tulla tilanteissa täysi jäätyminen. Oikeassa elämässä tunnen muutaman raiskatun uhrin ja jokainen on kertonut samasta asiasta - siinä tilanteessa on niin shokissa ja lukossa ettei saa sanaa suustaan. Sitä vaikenee hiljaa omaan kuoreensa kärsimään. Ehkä tässä valossa turvasanattomuus on mun makuun liian hasardia ja oon mielummin safe than sorry. Muille ehkä sopii sit eri sopimukset.

[IKRM]

Ihanteellista tosiaan olisi jos D ei koskaan tulisi asettaneeksi subia henkisesti niin ahtaaseen asemaan, ettei tämä kykene omaa ei:tään ilmaisemaan. Pitäisi siis pyrkiä lukemaan tilannetta jo ennen kuin alkaa hakemaan toisesta voimakkaita reaktioita, joiden lukeminen varmasti onkin joskus vaikeaa vaikka olisi kuinka tunneälykäs.

Ööö, tuota tuota.

Tuohan on juuri nimenomaan se mitä subit haluaa kokea, irtipäästämisen, kaikkine väreineen. Muutenhan se on sitä kaikkien täällä parjaamaa vaniljaa, kiva pikku seksileikki arjen keskellä.

Tästä olen täällä kirjoitellut ties kuinka monta vuotta, sanoen ettei turvasanalla tee yhtään mitään, niin kuin nyt tässäkin ketjussa ne jotka ovat aiemmin kommenttejani kommentoineet sairaiksi ovat itsekin todenneet. Jos sub on niin syvällä ettei tiedä edes omaa nimeään, ei osaa kävellä eikä puhua, niin miten se siinä sitä turvasanaa sitten käyttää, tai ylipäänsä pitää itsestään 'huolta'

Se jää D:lle tehtäväksi hoitaa tilanne niin että kaikki on turvallista.

Rikkimeneminen on edellytys sille että pääsee seuraavalle portaalle, ei se ole pysyvää, se on alistumista syvemmälle, ja mahdollistaa jotakin vielä parempaa ja syvempää. Kaikille se ei toki sovi, pitää olla vahva ja itsensä kanssa tasapainossa.

IKRM

[pikkusisko]

Tuohan on juuri nimenomaan se mitä subit haluaa kokea, irtipäästämisen, kaikkine väreineen. Muutenhan se on sitä kaikkien täällä parjaamaa vaniljaa, kiva pikku seksileikki arjen keskellä.

Tästä olen täällä kirjoitellut ties kuinka monta vuotta, sanoen ettei turvasanalla tee yhtään mitään, niin kuin nyt tässäkin ketjussa ne jotka ovat aiemmin kommenttejani kommentoineet sairaiksi ovat itsekin todenneet. Jos sub on niin syvällä ettei tiedä edes omaa nimeään, ei osaa kävellä eikä puhua, niin miten se siinä sitä turvasanaa sitten käyttää, tai ylipäänsä pitää itsestään 'huolta'

Se jää D:lle tehtäväksi hoitaa tilanne niin että kaikki on turvallista.

Rikkimeneminen on edellytys sille että pääsee seuraavalle portaalle, ei se ole pysyvää, se on alistumista syvemmälle, ja mahdollistaa jotakin vielä parempaa ja syvempää. Kaikille se ei toki sovi, pitää olla vahva ja itsensä kanssa tasapainossa.

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä.

Minun mielestäni tässä on silti se ratkaiseva ero sen välillä, ollaanko jo vuorovaikuttaen sukellettu siihen maagiseen rajojenrikkomisen tilaan jota sessioksi kutsutaan, vai ollaanko rauhaisan arkisen valta-asetelman tilassa (tai sitten täysin tasa-arvoisia, niin kuin monet tahtovat session ulkopuolella olla, sekin kun on tietenkin ok). Minä näen niin, että se on ja pysyy D:n vastuulla arvioida, milloin molempien hyvinvoinnin huomioiden voi lähteä tilannetta viemään niihin suuntiin, joissa toista voi särkeä kokonaan rikkomatta mitään. Sitä arviota ei suinkaan tarvitse tehdä aivan sokkona, kyllä siinä voi hyödyntää niin verbaalista kuin sanatontakin viestintää. Eikä se vastuu siitä mihinkään katoa, että on olemassa virhearvioinnin riski, vastuu siitä vallankäytöstään on joka tapauksessa pystyttävä kantamaan. Totta kai siitä riskistä myös subin olla tietoinen ja kantaa oma osuutensa vastuusta, ei ole reilua syyllistää D:tä jos tämä on vilpittömästi vain arvioinut tilanteen väärin.

Sen tilanteen arvioimiseen voivat vain vaikuttaa kovin itsekkäätkin tekijät, sellaiset joilla ei ole mitään tekemistä D/s:n kanssa. Jos niiden vaikuttimien vuoksi sivuuttaa toisen, ei ole kyse mistään muusta kuin seksuaalisesta väkivallasta rikosoikeudellisessa merkityksessä. Sellaisen pukeminen oikeamielisen dominoinnin kaapuun on minun mielestäni sanoinkuvaamattoman törkeää ja vastenmielistä.

[IKRM]

^ Eli loppujen lopuksi ongelmana tässä olikin se, että toinen oli siirtynyt tasa-arvoisesta valta-asetelmasta epäsymmetriseen mutta toinen ei.

IKRM

[pikkusisko]

^ Eli loppujen lopuksi ongelmana tässä olikin se, että toinen oli siirtynyt tasa-arvoisesta valta-asetelmasta epäsymmetriseen mutta toinen ei.

Onnellisimmassa tapauksessa kyllä. Joskaan kyse ei tarvitse olla siirtymästä tasa-arvoisen ja epäsymmetrisen valta-asetelman välillä, tähän meidän harmaaseen mahtuu tosiaan paljon muitakin sävyjä. Vaikka alisteinen asetelma olisi läsnä suhteessa koko ajan, elämä ei vain voi olla pelkkää yhtäjaksoista sessiota, erilaisia siirtymiä yhteisessä olemisessa väistämättä on. Silloin voi tosiaan käydä niin, että siirrytään syystä tai toisesta vastakkaisiin suuntiin, eikä se itsessään ole rikos ketään kohtaan. Toisen repiminen väkisin omaan suuntaansa tämän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista piittaamatta sen sijaan on.

[IKRM]

^ Sama koskee myös Dominoivan repimistä suuntaan ja toiseen jatkuvasti Dominoivan henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista välittämättä, olemalla vaikkapa vaikea ja hankala, ja käyttämällä mahdollisuuttaan kieltäytyä kun siltä sattuu tuntumaan. Tämän kaltainen on erittäin yleistä subien keskuudessa, perusteluna käyttävät muun muassa että olen vaikea mutta sen arvoinen.

Kukaan ei sitä kuitenkaan ole, kuin korkeintaan ihan pienen hetken suhteen alussa. Sen jälkeen arvo on hyvin vähäinen vaivaan suhteutettuna, ja pienenee koko ajan.

IKRM

[Ailouna]

Jäin miettimään, onko tämä ainoastaan mahdollista subinaisten ja D-miesten välillä, vaikka se yleisin tapa onkin. Varmasti subikin voi suuressa miellyttämishalussaan unohtaa, ettei tällaista miellyttämistä oltu haluttu ja sopivan tilaisuuden ja olosuhteiden myötä syyllistyä samaan.

Tai onko välttämättä edes niin että pelkästään miehet raiskaavat ja vain naisia? Kyllähän tuo naisiltakin onnistuu, jopa monin eri tavoin. En siis osoittelisi syyttävällä sormella D-miehiä, kun tämä ei ole vain heille mahdollista.

[Hukankukka]

Tulipa tästä mieleen jotain. Kipeääkin.
Aloimme mieheni kanssa seurustella hyvin nuorena. Hän oli oikeastaan ensimmäinen seurustelukumppanini.
Minä olen aina ollut vähän kinkympi ihminen. Häntä ei ole koskaan sen kummemmin kiinnostanut.
Ystävillenikin on ollut vierasta nämä mun mieltymykset.
En siis koskaan ollut tavannut tai jutellut ihmisten kanssa jotka samantyylisiä kuin minä.
Meillä oli suhteessa sellainen pieni villi vaihe, että kokeilimme muitakin.
Päädyin sänkyyn perhetuttavamme kanssa.
Tapasin hänet muutaman kerran, ja kävi ilmi että hän pitää samoista asioista kuin minä.
Olin aivan haltioissani, vihdoinkin joku tajuaa mua!
Sovittiin, että toki kokeillaan.
Mistään turvasanoista ei puhuttu.
En ollut osannut enkä tajunnut määrittää rajojani.
Mutta lähes kaikki minun rajani rikottiin sinä iltana.
Ein itkeminen oli aivan turhaa.
Hän ei antanut minun hengittää, ja pelkäsin että hän kiihkoissaan vahingossa tappaa minut.
En tiedä oliko käytännössä raiskaus vai ei, mutta katson että oli oma vikani.
Olisi tarkemmin pitänyt ottaa selvää mihin olin ryhtymässä.
Sen jälkeen kävin seksuaaliterapiassa, ja terapeutti antoi tehtäväksi määrittää minun rajani ja miettiä miten pidän niistä kiinni, enkä suostu kaikkeen.

[pikkusisko]

Kiitos kun kerroit tarinasi, Hukankukka! Kauheaa mutta tärkeää luettavaa.

Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä noin. Ei kukaan täyspäinen vilpittömästi kinkyilystä kiinnostunut ihminen lähde täysin kylmiltään käsittelemään toista niin että tämä todella pelkää henkensä edestä. On voitava luottaa ettei toinen mene niin pitkälle ettei enää itse älyä mitä on tekemässä. Minun kokemukseni mukaan tervehenkinen kinkysuhde/sessio alkaa yhteisellä rajojen määrittelyllä, hakemisella ja tietoisen harkitulla testaamisella, ja se tapahtuu parhaimmillaan sekä keskustellen että kokeillen - ei kuitenkaan missään tapauksessa suin päin syvään päähän syöksymällä.

Aina voi jossitella miten olisi voinut säästää itsensä kohtaamaltaan, mutta syyllinen on siitä huolimatta aina se osapuoli, joka toista kaltoin kohtelee. Se ei ollut sinun eikä se ole kenenkään muunkaan vastaavaa kokeneen omaa syytä, ei todellakaan kenenkään ansion mukaan joutua kohtaamaan sellaista.

[Hukankukka]

 Kiitos sinulle Pikkusisko.
Olin jo kirjoittaessani valmistautunut puolustautumaan.
Taidan olla keskeneräisempi ihminen kuin luulinkaan.

[IKRM]

Tapasin hänet muutaman kerran, ja kävi ilmi että hän pitää samoista asioista kuin minä.
Olin aivan haltioissani, vihdoinkin joku tajuaa mua!
Sovittiin, että toki kokeillaan.
Mistään turvasanoista ei puhuttu.
En ollut osannut enkä tajunnut määrittää rajojani.

Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä noin.

Kellään ei ole oikeutta löytää yhteensopivaa itsensä kanssa, sopia että kokeillaan  ja hoitaa asiat niin kuin on sovittu?

Jos joku sanoo haluavansa sitä ja tätä, ja että voi kun on ihanaa kun on vihdoinkin löytynyt sopivaa seuraa ja sopivan ihmisen, on täysin oikein olettaa että aikuinen ihminen näitä sitten oikeasti tarkoittaa.

IKRM