Pysyvän seuran löytymisen vaikeus..

[latexbun]

Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.

Harvoin sitä parisuhteissa on vain itsekseen, älä siis itseäsi yksin soimaa. Rauhassa vaan ja mietitätauko, kyllä se olotila siitä rauhoittuu.

[Tyty]

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. ... Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi.

Dominoivaa kiinnostaa ja kiihottaa alistuva ihminen, ei alistuvaksi itsensä määrittelevä ihminen, joka on sitä mieltä että alistuva määrittelee suhteen ja sen mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään.

Jos huomaa olevansa tuollainen, kannattaa suunnata joko omaa seuranhakunsa muihin kuin Dominoiviin, tai sitten muuttua itse alistuvaksi kun kerran sellainen kuvittelee olevansa.


IKRM

Ihan uteliaisuudesta. Mitä nuo tuollaiset henkilöt sitten ovat? Moni subiksi itsensä mieltävä (alistumishaluinen) on kuitenkin luonteeltaan dominoiva. Tai siis dominoiva kaikkialla muualla paitsi seksissä. Eli haluaa määrittää suhdetta ja mitä ja milloin tehdään. Alistuminen on tällaisille hetkellinen vapautuminen kontrollista ja määräämisestä. Määräämisestä, josta he muutoin pitävät. Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä? En ihan ymmärrä mitä eroa on alistuvalla ihmisellä ja alistuvaksi itsensä määrittelevällä ihmisellä. Onko nuo niitä makuuhuonesubeja sitten? Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?

t. Tyty, kytkin.

[Raippa]

Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.

Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.

Kiitos tästä. Ja kiitos myös Raipalle ajatuksista. 
Ja toki,muutkin ovat satuttaneensa ja itseään loukanneet,mutta toivottavaa olisi se,että aikuiset ihmiset pystyisivät näistä asioista suoraan keskenään puhumaan.
Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.
Ihanaa loppu loppiaista ja mukavaa viikonloppua! 

Joo... Kiitoksia vaan... Minä en ehkä ymmärtänyt ongelman pointtia oikein. Minun käsitykseni mukaan kun kaikki tapaamiset on jonkin sortin suhteita. Ja mikä siinä nyt tulee ongelmaksi jos kumminkin säätää kun tilanne on kumminkin avoin. Kyllä minä sen ymmärrän että kun suhde on avoin ja rehellisyyttä vaaditaan niin pitää olla täysillä matkassa. Mutta ei voida lähteä siitä että ollaan samalla niin avoimia että ollaan jopa "tietotoimistoja". Se ei ole kovin kantavaa pitkässä juoksussa. Kohta ei ole nimittäin niitä ystäviäkään. Pyyhkeenkään kehään heittäminen ei ole ratkaisu. Silloin varmasti saa murehtia omaa kohtaloaan ihan yksin.

[Badbae]

Meitä ihmisiä on niin moninaisia,ja monenlaisia.
Itse ihmisenä,en heti lue tapaamista suhteeksi tai saati määritä jotain juttua automaattisesti parisuhteeksi.
Tyty,samaa mieltä. Itse olen ehdottomasti alistuva seksissä ja kaikessa siihen liittyvässä,sekä yleisesti suhteessa/kanssakäymisessä miehen kanssa.
Työssäni olen tehokas ja dominoiva,kokoaikainen Kontrolli pitää olla.
Joten kyllä,se on kovinkin rentouttavaa saada päästä irti kaikesta kontrollista ja alistua.
Siltikään en määritä,tai edes halua määrittää sitä mitä tai miten ja milloin ja kaikkea muuta.
Tällaisessa suhteessa en ole miltään osin dominoiva.
Mutta jätän tämän keskustelun nyt tähän,halusin vain saada molemman sukupuolen ajatuksia ja näkemyksiä asiasta. Kiitoksia niistä,ja kaikesta muusta.

Ihanaa lauantai-aamua!

[IKRM]

Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä?
..
Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?

Ilmeisesti tuollainen tarvitsee alistuvan kumppanin, joka kuitenkin Dominoi komennosta, eli silloin kun toinen sellaista itselleen komentaa.

Taitaa olla melkoisen vaikea yhtälö, vähän kuin etsis mustaa joka on valkoista.

Luontaisesti Dominoiva on Dominoiva aina, eikä koskaan valmis alistumaan missään muodossa, eli tuollaisesta dominoivasta naisesta ei ole minkäänlaista iloa, pelkkää murhetta vain, hyväksikäyttöä.

IKRM

[Tyty]

Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä?
..
Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?

Ilmeisesti tuollainen tarvitsee alistuvan kumppanin, joka kuitenkin Dominoi komennosta, eli silloin kun toinen sellaista itselleen komentaa.

Taitaa olla melkoisen vaikea yhtälö, vähän kuin etsis mustaa joka on valkoista.

Luontaisesti Dominoiva on Dominoiva aina, eikä koskaan valmis alistumaan missään muodossa, eli tuollaisesta dominoivasta naisesta ei ole minkäänlaista iloa, pelkkää murhetta vain, hyväksikäyttöä.

IKRM

Kiitos vastauksesta, ymmärrän pointtisi yhteensopivuusongelmasta. Näin kytkimenä (enemmän dominoivana sellaisena) en ole aiemmin pohtinut subnaisten seuranhaun haasteita. Itselleni sopisi luontaisesti alistuva mutta myös kytkin, luontaisesti pelkästään dominoiva taas ei. Osa tapaamistani kytkin-miehistä on ollut luonteeltaan enemmän dominoivia, ja he ovat koko ajan pyrkineet määrittelemään sitä että miten ja milloin heitä alistetaan ja millä tavalla (ovat kuitenkin toivoneet sitä alistamista). Se olisi pidemmän päälle aika rasittavaa, koska siinä kokisi joutuvansa sellaiseen dommepalvelijan rooliin, jossa ei saa itse nautintoa. No tokihan katkaisen tuollaiset määrittely-yritykset heti alkuunsa, ja siinä sitten testataan kumpi on se dominoivampi. Mutta jos koko ajan pitää vääntää vallasta niin ei sekään kivaa ole. Onneksi olen onnistunut löytämään pysyvää seuraa, käynyt varmaan tuuri.

[Raippa]

Meitä ihmisiä on niin moninaisia,ja monenlaisia.
Itse ihmisenä,en heti lue tapaamista suhteeksi tai saati määritä jotain juttua automaattisesti parisuhteeksi.
Tyty,samaa mieltä. Itse olen ehdottomasti alistuva seksissä ja kaikessa siihen liittyvässä,sekä yleisesti suhteessa/kanssakäymisessä miehen kanssa.
Työssäni olen tehokas ja dominoiva,kokoaikainen Kontrolli pitää olla.
Joten kyllä,se on kovinkin rentouttavaa saada päästä irti kaikesta kontrollista ja alistua.
Siltikään en määritä,tai edes halua määrittää sitä mitä tai miten ja milloin ja kaikkea muuta.
Tällaisessa suhteessa en ole miltään osin dominoiva.
Mutta jätän tämän keskustelun nyt tähän,halusin vain saada molemman sukupuolen ajatuksia ja näkemyksiä asiasta. Kiitoksia niistä,ja kaikesta muusta.

Ihanaa lauantai-aamua!

Vähintään aina tämän tapaisissa ympyröissä syntyy kaveruussuhteita. Se on se väistämätön suhde. Et voi tehdä toiselle mitään mikä menee liian likelle jos et tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Jos sellaista tuntee, niin se on kaveruutta ja jopa sielunkumppanuutta. Näin ne ympyrät kumminkin vaan kietoutuu toisiinsa ja suhtautuu toisiinsa.

Mutta millainen se luottamus sitten pitää olla. Minä jo tuossa aiemmin mainitsinkin sen salaisuuksienpitotaidon, mutta se sisältää myös se vastavuoroisuuden, että myös sallitaan toiselle se että kaikkea ei tarvitse tiedottaa, eikä udella. Se jatkuva utelu ja epäileminen kääntyy jo mustasukkaisuuden puolelle, jos ollaan, mutta ei olla ja kumminkin pitää rehellisesti tilittää itseään toiselle. Silloin kun ollaan sitoutuneessa suhteessa, niin ymmärrän sen, että silloin ei sädetä. Itsekin olen syyllistynyt sellaiseen ja sitten kun nuoruudessa oli vielä se rasite, että kaikkia pyrki miellyttämään, niin dopat oli valmiita. No ikä opettaa toki muutakin kuin hitaasti kävelemää. Ainakin arvostamaan sitä mikä on ja toimii.

Toivottavasti minunkaan ei tarvitse enää koskaan säätää ollakseni se mitä olen. Enää en halua olla se "mies joka ei osannut sanoa ei".

[Chmlnidae]

'Suhde' on arkikielessä synonyymi yleisimmin suhteelle joka sisältää sitoutumisen jollakin tasolla ei-platonisesti (friends with b., paris., etc.). Eli yleisemmin joko romanttisesti tai/ja seksuaalisesti pidemmällä ja vakiintuneella tavalla.
Ei siis tarkoita -yleensä- interpersoonallista vuorovaikutusta kahden yksilön välillä jollakin kummankin (omassa päässään?) joksikin (kaveris., seksis., etc) mieltämällä tavalla tietyllä hetkellä tietyssä paikassa.

Ainakin näin olen ollut tulkitsevinani ihmisten kielellis-käyttäytymissosiaalisuutta  tutkaillessani.

Ja Ps. Minulle, ja toivoisin myös muuten yleistyvämminkin, 'suhde' tarkoittaa muutakin kuin joko-tai seksi- ja/tai romanttista sitoutumista jollakin (mielellään molemmin puolin ja yhdessä sanallisesti määritellyllä) tavalla. Tilaa termin arkikäytön merkityksellistämisen laajentamiselle olisi.

[Aegir]

Paljoa en tänne ole sanaista arkkuani (toistaiseksi) availlut, mutta aihe oli mielenkiintoinen.

Pysyvän seuran löytäminen on kaikissa suhteissa haaste - ei pelkästään bdsm-puolella. Täällä näen haasteena enemmänkin sen ettei seuraa toisen katoavan yksilön tilalle löydy mistään lähibaarista niin kovin äkkiä - ihmisiä on rajatumpi joukko ja kinkkejä myös sen verran erilaisia ettei aina tarpeet ja halut kohtaa - persoonienkin pitäisi kohdata myös.

Kun hyvän löytää siitä kannattaa yrittää pitää kiinni. On hyvä motto. Olen alistava Dom mies mutta en liikkeellä etsiäkseni kertaseuraa randomeista vaan löytääkseni pitkiä suhteita joissa molemmat voivat luottamuksella toteuttaa itseään niiden asioiden parissa joista pitävät. En alistaisi ketään ilman luottamussuhdetta noin vain - tietämättä toisesta mitään. Luottamus on avainsana tai muuten bdsm fantasia on yksipuolista hyväksikäyttösadismia huonolla tavalla.

Joku totesi että Dominoivia miehiä on vähemmän alistuvia sub naisia on enemmän. Voi olla, mutta on myös varmasti paljon meitä hiljaisia (vaikka en hiljainen hissukka olekaan) jotka eivät niin paljoa foorumeilla kirjoittele, ja etsivät silti seuraa.

Jos yhdessä ihmissuhteessa - tai kymmenessä - epäonnistuu, niin ei kannata luovuttaa. Kyllä joku oikea jotain reittiä tulee vastaan - mun yli 70v isäni nettideittailee (onneksi vain ihan vaniljapuolella ) ja se sanoo samaa ettei elämä lopu koskaan.

Ja jos se tutustumisesta on kenellekään kiinni niin lähden itse mielelläni kahville keskustelemaan aiheesta lisää.

[Badbae]

Kiitosta kaikille ajatuksistanne ja mietteistänne.
Niin,kaveruus/ystävyyssuhteita syntyy kyllä,mutta itse olen suhteellisen varovainen edetessäkin,valitsen tarkoin ihmiset joille itseni todella avaan.
Minä en ole mustasukkaista tyyppiä henkilökohtaisesti,eikö toisen tarvitse omaa elämäänsä tai arkeaan tilittämään yhtään sen enempää kuin tahtoo. Minun henkilökohtainen toiveeni vain on se,että puhuttaisiin niistä molempiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvistä asioista rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Se on ok,että vaikka toinen paperilla olisi täydellinen,ei sitä livenä olekaan,mutta se että siitä puhuttaisiin suoraan olisi minun haaveeni. Itse ajattelen,että on äärimmäisen epäkohteliasta ja kunnioituksen puutetta roikottaa toista mukana,vaikka kiinnostusta ei ole.
Mutta,mutta.. meitä tosiaan on moneen junaan,ja kaikilla on oikeus olla omanlaisensa,
omalla ajatusmaailmallaan ja tavoillaan varustettu yksilö. Sessioseurassa mitään vikaa ei ole,kunhan siitä oltaisiin rehellisiä.
Toki ehkä olen liian hyvin kasvatettu yksilö,ja suomalaisuudesta poiketen puhun suoraan ajatuksistani,tunteista ja tuntemuksistani..?
Pyrin olemaan rehellinen,suora ja avoin,olen oppinut että se kantaa pisimmälle tässä elämässä.
Toki tiedän sen,että en aina ole helpoin ihminen,hyväksyn sen ja työstän sitä.
Varmasti pitää omaa pääsyseulaa tiukentaa,mutta myös tapaamatta,tutustumatta ja kokeilematta kun ei voi mitään saada,tai löytää.
Ja toki kiimainen kun olen,minulla ei riitä keskittymistä tapailla toista kuukausia,ennenkuin mitään tapahtuu. Koska voihan toinen ihmisenä olla kaikkea mitä haluaa,mutta seksi ja muu intiimi kanssakäyminen ei vain toimi,vice versus.
Pyydän anteeksi jos jotakuta ärsytin kirjoituksillani,enkä osannut itseäni aina oikein ilmaista. Kirjoitetun sanan kun jokainen tulkitsee omalla tavallaan,se pääsee helposti kirjoitusta rakastavalta ja paljon kirjoittavalta ihmiseltä helposti unohtumaan.
Toivoa siis on,ja katson mitä elämä eteen tuo.
Tuo tai ei,nähtäväksi jää.
Iloa,ja rakkautta päivään,mussut!

[Raippa]

Kiitosta kaikille ajatuksistanne ja mietteistänne.
Niin,kaveruus/ystävyyssuhteita syntyy kyllä,mutta itse olen suhteellisen varovainen edetessäkin,valitsen tarkoin ihmiset joille itseni todella avaan.
Minä en ole mustasukkaista tyyppiä henkilökohtaisesti,eikö toisen tarvitse omaa elämäänsä tai arkeaan tilittämään yhtään sen enempää kuin tahtoo. Minun henkilökohtainen toiveeni vain on se,että puhuttaisiin niistä molempiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvistä asioista rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Se on ok,että vaikka toinen paperilla olisi täydellinen,ei sitä livenä olekaan,mutta se että siitä puhuttaisiin suoraan olisi minun haaveeni. Itse ajattelen,että on äärimmäisen epäkohteliasta ja kunnioituksen puutetta roikottaa toista mukana,vaikka kiinnostusta ei ole.
Mutta,mutta.. meitä tosiaan on moneen junaan,ja kaikilla on oikeus olla omanlaisensa,
omalla ajatusmaailmallaan ja tavoillaan varustettu yksilö. Sessioseurassa mitään vikaa ei ole,kunhan siitä oltaisiin rehellisiä.
Toki ehkä olen liian hyvin kasvatettu yksilö,ja suomalaisuudesta poiketen puhun suoraan ajatuksistani,tunteista ja tuntemuksistani..?
Pyrin olemaan rehellinen,suora ja avoin,olen oppinut että se kantaa pisimmälle tässä elämässä.
Toki tiedän sen,että en aina ole helpoin ihminen,hyväksyn sen ja työstän sitä.
Varmasti pitää omaa pääsyseulaa tiukentaa,mutta myös tapaamatta,tutustumatta ja kokeilematta kun ei voi mitään saada,tai löytää.
Ja toki kiimainen kun olen,minulla ei riitä keskittymistä tapailla toista kuukausia,ennenkuin mitään tapahtuu. Koska voihan toinen ihmisenä olla kaikkea mitä haluaa,mutta seksi ja muu intiimi kanssakäyminen ei vain toimi,vice versus.
Pyydän anteeksi jos jotakuta ärsytin kirjoituksillani,enkä osannut itseäni aina oikein ilmaista. Kirjoitetun sanan kun jokainen tulkitsee omalla tavallaan,se pääsee helposti kirjoitusta rakastavalta ja paljon kirjoittavalta ihmiseltä helposti unohtumaan.
Toivoa siis on,ja katson mitä elämä eteen tuo.
Tuo tai ei,nähtäväksi jää.
Iloa,ja rakkautta päivään,mussut!

Mun mielipiteeni on se että reilua ja asiallista keskustelua ei tarvitse pyytää anteeksi. Ei kaikki ole yhtä jouhevia kirjoittajia ja asian ilmaisijoita kuin esim. Viridian ja Chmlnidae. En edes minä. Sinä olet tuonut hienosti asian pöydälle ruodittavaksi. Eikä sitäkään tarvitse pahoitella. Rehellisyys ja suorapuheisuus eivät välttämättä ole synonyymejä, mutta onhan siinä perää että kun sanoo kerran suoraan että et kiinnosta, niin silloin se kannattanee uskoa. Toki keskustelua voi aina käydä senkin jälkeen, mutta on ko siinä mitään järkeä enää.

Siinä voin olla kyllä yhtä mieltä monienkin kanssa, että on hyvä kertoa avoimesti kumppanilleen mitä tahtoo toisen tekevän. Silloin ei jää epäselväksi lyönkö rottinkikepillä lujaa vaiko kutittelen hapsupiiskalla. Toki pitää antaa myös hiukan siimaa sille kumppanille perua sanansa, tai muuttaa jotain jos homma ei toimi. El saa kaikkea jättää vaan sen suorittajan harteille. Siitä alkaa tutustuminen. Ja kun (oletettavasti) sinkkuina "leikitään" niin kyllä se seksikin jossain muodossa aina mukaan kuuluu.

Mutta kuten sanoin jo aiemmin, jos heittää pyyhkeen kehään niin ihan varmasti jää ilman. Ja kerran itsensä tarpeet tunnistanut ei voi valehdella itselleen sanomalla, että jostain muusta ryhmästä löytyy paremmin. Kun kerran on pervon seksin tarpeessa, niin eräs seulonta on jo suoritettu. Miksi tehdä sitä uudelleen ja löytää kumminkin itsensä samat tarpeet. Toki kun esiintyy ja etsii monella saman suunnan foorumilla, voi onnistua paremmin. Mutta ei sekää kaikkea ratkaise. Kumminkin se suhde rakennetaan sitten kahden kesken neljän seinän (ehkä) sisällä.

[Viridian]

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi.

Koska olen niin saamarin pelkuri niin en uskaltanut sanoa tätä, mutta onneksi Mary sanoi sen mitä olisin sanonut. Dominoivan luonteen omaavat henkilöt (sukupuolesta riippumatta) eivät ole erityisen helppoja parisuhdekumppaneita ja kun ikää tulee niin oppivat tiedostamaan sen itsekin. Elämänkokemus varmaan opettaa, että ei edes kannata lähteä yrittämään parisuhdetta jos toisesta ei välity se kuva että voisi elää sen hankalan luonteen kanssa ilman että yrittäisi muuttaa toista.

Tämä on luultavasti tuskallisen totta omallakin kohdallani, parisuhde kanssani ei ole mikään piknikki paratiisissa, joten luultavasti se, joka päätyy satunnainen kiva leikkikaveri -kastiin saa enemmän ja kärsii vähemmän. Ja kuten tuolla pohdin, sitä vähääkin kärsimystä ja vaikeutta varoo tarjoilemasta niille, ketkä eivät sitä sen hetkisessä elämäntilanteessaan tai itsensäkokoamisvaiheessa ehkä kestä. Vaikka särkyneiden lelujen korjaus onkin yksi harrastuksistani.

Mutta sitten takaisin aloittajan tilanteeseen, ei se todellakaan toivoton ole, niin kauan kun on seuraa, siitä on mahdollista kehkeytyä sitä kaivattua pysyvää, kunhan vaan osuu oikeat henkilöt kohdilleen.

Raippa on minusta tuonut hyvin esiin sitä, kuinka ilmeisesti aika monetkin miehet haluavat lähteä suhteisiin yhtä aikaa reippaina, mutta varovaisina muuttamaan liikaa olemassaolevia kuvioitaan, mikä voi jollekulle näyttäytyä vaikka kuinka raskauttavana. Tilannetta sitten mutkistaa ne oikeasti vain uusia kaatoja saalistavat, joilla ei ole estoja vaikuttaa puheissaan ja teoissaan ensikokemalta paljon paremmalta kuin se tavallinen kinky, joka pitää ajatuksensa sisällään mutta vaihtaa toiveikkaana lakanat. Ne saalistajat paljastuvat sitten aikanaan, mutta ei se kiva ole istua savuavien raunioiden keskellä sydämensä palasia yhteen puristaen.

Aloittaja on siis tuonut esiin tärkeän aiheen, mikä näkyy siinäkin, paljonko keskustelua on syntynyt aiheesta ja aiheen viereltä. Kiitos. Ja toivotaan, että sitkeytesi palkitaan ja aikanaan voit tätäkin episodia muistella jonkun kanssa yhdessä.

Vir

[Collarnewbie]

Valta on tyhjiö, joka täyttyy itsessään. Mikäli se M/D ei sitä kokonaan ota, S joutuu siihen osallistumaan, haluaa tai ei. Omalla vähäisellä kokemuksella (tässä genressä) väitän, että vallan mukanaan tuomaa vastuuta ei ymmärretä/tunnisteta. Jos/kun otat/käytät valtaa, siitä seuraa automaattisesti vastuuta. Mikäli käytännössä osoittuu, että "syödään rusinat pullasta", eli käytetään näennäistä valtaa haluamatta kantaa vastuuta, ei yhtälö voi toimia.

Kun olen itse se itseni "alistuvaksi määrittelevä" (ja vielä vähän swich), luen mastereiden/dominoivien analyysejä niin, että käytännössä ovat itsekin "wannabe" -henkilöitä. Todellisuudessa tuon roolin eläminen todeksi on vaativa, eikä monenkaan henkinen kantti, munat ja taloudellinen tilanne mahdollista haluttua tahtotilaa.

Oma ensimmäinen D/s/-suhde on juuri nyt breakevenpointissa näistä syistä. Kiitos tästä foorumista, täältä on löytynyt paljon sanoja ja kokonaisuuksia, jotka on itselleni olleet arvokkaita omien ajatusten ja sanoitusten löytämiseen/kirkastamiseen.

[Tyty]

Haluaisin nostaa esille vielä sellaisen karkkikauppanäkökulman. Syyksi siihen, miksi pysyvää seuraa voi olla hankala löytää. Nettitreffipalstat (ja tämän baarin deittipalsta?, ainakin profiiliesittelyt) on eräänlainen karkkikauppa, jossa voit selata runsasta valikoimaa loputtomiin ja aina sinne ilmestyy niitä uusiakin karkkeja. Muodostuu mielikuva kuin sieltä voisi poimia erilaisia karkkeja kokeiluun, ja aina haluaa sitten maistaa uutta karkkia jos se maistuisi vähän paremmalle kuin se edellinen karkki, tai ainakin kokeilemisen arvoisen erilaiselta kuin edellinen karkki. Monesta karkista on vieläpä kiillotettuja kuviakin tarjolla, kaikkine sokerikuorrutuksineen. Karkkikaupan valikoima on tietysti illuusio oikeasti. Mutta tietyntyyppiset ihmiset haksahtaa siihen ja ehkä addiktoituukin siihen. Ei malteta enää pysähtyä ja tutustua kunnolla, kun pitää taas päästä selaamaan uutta. Osa tietysti tajuaa, että elämä ei ole karkkikauppaa, vaan olennaista ja aitoa on ihan jokin muu. Osa ei tajua tätä. Harmillista vain ihmisestä voi olla vaikea nähdä päällepäin onko hän asian oivaltanut vai ei.

[Collarnewbie]

Karkkikaupan valikoima on tietysti illuusio oikeasti. Mutta tietyntyyppiset ihmiset haksahtaa siihen ja ehkä addiktoituukin siihen. Ei malteta enää pysähtyä ja tutustua kunnolla, kun pitää taas päästä selaamaan uutta. Osa tietysti tajuaa, että elämä ei ole karkkikauppaa, vaan olennaista ja aitoa on ihan jokin muu. Osa ei tajua tätä. Harmillista vain ihmisestä voi olla vaikea nähdä päällepäin onko hän asian oivaltanut vai ei.

Totta. Samaan asiaan liittyy myös itsetuntemus. Mikäli et pysy totuudessa kertoessasi kuka/mikä olet, vaan kerrot asioita joita "haluaisit" olla, se tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Tällöin et välttämättä myöskään osaa määritellä mitä todellisuudessa haluat, etkä tällöin voi sitä saada. Rehellisyys itselleen ja itseään kohtaan on siis myös vähintään yhtä tärkeitä kuin rehellisyys sille toiselle.