Pysyvän seuran löytymisen vaikeus..

[Triss]

Mutta romanttisen rakkauden kanssa niillä ei ole tekemistä, eikä niistä siten oikein parisuhteiksi ole. Tämä siis oma näkemykseni, kun se rakkaus on ihan toisessa ihmisessä kiinni kuin niissä, jotka mua panee.

Tämä on asia mitä mä olen miettinyt paljonkin parisuhdehistoriani aikana. Kerta toisensa jälkeen olen toistanut kaavaa jossa etsin parisuhteeseen miestä joka on lempeä isähahmo, ja seksiin sitten niitä riettaita setämiehiä näin kärjistettynä. Silti minua viisaammat tietävät kertoa että on mahdollista saada samasta miehestä molemmat Tietenkään nyt jostain täydestä kusipäästä et isähahmoa saa taltutettua, mutta enemmänkin niin päin että se kiltti isähahmokin saattaa tykätä olla tuhma ja rietas.

[DareDoll]

Mua ei kiinnosta olla edes sessiosuhteessa haaremin pitäjien tai varattujen kanssa, tosin mono ei tarvi silti olla kunhan itse olen se tärkein. Kun asian tarpeeksi suoraan ilmoittaa heti alkuunsa niin harvoin jää pettyneeksi tai katkeraksi suhteiden päättyessä tavalla tai toisella. Ehkä se, että itsekin tiedostaa mitä hakee ja mihin suostuu, on aikamoisen tärkeä pointti niin seuranhaussa kuin muissakin elämän tavoitteissa.

[latexbun]

Pysyvyyskin on muuttuva asia, ihmissuhteissa ja kaikessa yleensäkin. Suhteiden merkityksellisyys myös niiden päätyttyä on itselleni tärkeää, ei niinkään se, oltiinko yhdessä kaksi vaiko seitsemän vuotta tai pidempään.Tähän mennessä olen ollut useammassa pysyvässä suhteessa 

Näistä piireistä olen kuitenkin löytänyt muutaman todella tärkeän (ystävyys)suhteen, joita haluan vaalia ja joiden toivon kestävän pitkään, niin pitkään kuin mahdollista.

[Raippa]

Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.

[submit]

Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.

Niin ja eksistä voi tulla ystäviä

[Dolores]

Suhteiden merkityksellisyys myös niiden päätyttyä on itselleni tärkeää, ei niinkään se, oltiinko yhdessä kaksi vaiko seitsemän vuotta tai pidempään.

Tämä.

[DareDoll]

Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.

Niin ja eksistä voi tulla ystäviä

Tämähän se ihanne olisi ja tervepäisten kanssa onnistuukin 

[heinrich]

Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.

Niin ja eksistä voi tulla ystäviä

Tämähän se ihanne olisi ja tervepäisten kanssa onnistuukin 

Niin...
Kuoleeko muuten ne tunteet koskaan vai sullotaanko / hautautuuko ne sen kaiken saissen alle...?

[latexbun]

Lisättäköön nyt vielä, että mielestäni se menneiden suhteiden merkityksellisyys ei automaattisesti tarkoita kavereina pysymistä, vaan suhteen merkityksen tunnustamista. Ei siis siten että "hälläväliä, meni poikki niin urpohan se on ja tästä en mitään opi". Toki jos välit voi säilyttää lämpiminä eron jälkeenkin, oikein hyvä.

Mutta siihen alkuperäiseen aiheeseen, kyllä, se on vaikeaa. Ei auta kuin olla aktiivinen ja antaa mahdollisuus itselle sekä muille.

[Badbae]

Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. 

Ööö... Nyt menee hiukan yli, mutta menköön. Miten ollaan ja ei olla samaan aikaan. Seurustelu tietääkseni juuri on tuota mitä itsekin haet. Löyhä liitto, mutta ei mikään virallinen liitto. Pari suhteeksikin sitä voi sanoa. Ei avo- ja avioliitot ole ainoita parisuhteita. Sitten on se että ollaan kavereita meiningillä "friends with benefits". Oikeastaan muita muotoja en osaa kuvitella. Seurustelu ja tutustuminen on hyvinkin sitä että tullaan ja ollaan, ja sitten ollaan välillä erillään kukin omien velvoitteittensa takia. Ei kukaan säädä omaa arkeansa pelkästään sen takia että on löytänyt potentiaalisen kumppaniehdokkaan. Jos vaikka minä seurustelisin sinun kanssasi, niin mulla olisi kumminkin työ ja vanhat perhevelvoitteet täällä. Mä voisi ihan hyvin vapaat viikonloppuni viettää sun luona, mutta viikot ja ne viikot jolloin on huoltovelvoite, olisin täällä. Toki eihän mikään estäisi vapaa-aikaasi viettämästä täälläkin. Tämä näin hypoteettisena esimerkkinä. Silloin ei ole kyse mistään on/off-suhteesta. Varmaankin tarkoitit itsekin juuri esimerkin kaltaista tilaa parisuhteessa. Elmä vaan on ja se ei lopu jos vaan rakastuu.

Kirjoittamalla ei ikinä pysty itseään täysin ilmaisemaan kuten tahtoo,tarkoitukseni oli sanoa etten ensi kättelyssä odota parisuhdetta,koska se tulee jos on tullakseen jos kemiat kohtaa.
Enkä tarkoittanut sitäkään,että avo/avioliitto olisi ainoita suhteita. Avioliitto sen enempää kuin lapsikaan,ei ole koskaan ollut minulle tavoittelemisen arvoista.
Mutta,annanpa tämän nyt olla. Jotka ymmärtävät väärin,tai haluavat ymmärtää,ovat täysin oikeutettuja siihen. Taas kiitän kaikkia näkökulmista ja ajatuksistanne.
Rauhaa ja rakkautta kaikki tyyni.

[r_863]

Minä jos kuka on todella huono artikuloimaan

Enkä usko että kukaan tahallaan ymmärtää väärin. Nämä nettikeskustelut vaan värittyvät oudosti kun on helppo tulkita kirjoituksia niin monilla tavoilla.

[Badbae]

Minä jos kuka on todella huono artikuloimaan

Enkä usko että kukaan tahallaan ymmärtää väärin. Nämä nettikeskustelut vaan värittyvät oudosti kun on helppo tulkita kirjoituksia niin monilla tavoilla.

Juu,juuri näin. Mutta jättäydyn nyt taka-alalle tässä keskustelussa.

[Matsina]

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi.

Koska olen niin saamarin pelkuri niin en uskaltanut sanoa tätä, mutta onneksi Mary sanoi sen mitä olisin sanonut. Dominoivan luonteen omaavat henkilöt (sukupuolesta riippumatta) eivät ole erityisen helppoja parisuhdekumppaneita ja kun ikää tulee niin oppivat tiedostamaan sen itsekin. Elämänkokemus varmaan opettaa, että ei edes kannata lähteä yrittämään parisuhdetta jos toisesta ei välity se kuva että voisi elää sen hankalan luonteen kanssa ilman että yrittäisi muuttaa toista.

[Viridian]

Tää nyt ei oikeastaan liity siihen itse seuran hakemisen vaikeuteen, vaan siihen, mitenkä seuranhaussa ihmisen siihen astiset kokemukset vaikuttaa jatkoon.

Aloittaja on kertonut, kuinka hänen on toisaalta vaikea luottaa ihmisiin, toisaalta hän kertoo jo suhteen alussa aina koko ajan rehellisesti missä hänen mielestään mennään ja odottaa sitä myös toiselta. Mitäs jos sen toisenkin on vaikea luottaa, mutta hänellä se ilmenee siten, että ei raportoi ajatuksistaan suhteen tilasta reaaliajassa toiselle, jos edes itselleen uskaltaa tunnustaa esim. herääviä tunteita. Tai kykenee kyllä luottamaan, mutta ei halua olla tilivelvollinen tunteistaan ennenkuin itse haluaa.

Tai jos toinen jo heti alussa kertoo, kuinka tähän asti on tuntenut itsensä hyväksikäytetyksi suhteissaan, kuka uskaltaa olla se seuraava yrittämään? Mulla nyt on tähän varovaisen naispuolisen kanta, mutta jos mahdollinen tuleva leikkikamu kertoilisi laajasti siitä kuinka syvältä kaikki tähän astiset kinkysuhteet on olleet, ja kuinka lähellä hyväksikäyttöä on oltu joidenkin ( tai useiden ) kanssa, niin voipi olla, että en uskaltaisi jatkaa.

Pelkäisin, että jos jotain tapahtuu, jos en ole aina tilanteen tasalla täydellisesti, ja suhde ei olekaan ikuinen, saisin niskaani kunnian olla se viimeisin julma hyväksikäyttäjä. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö tietäisi, että hyväksikäyttöä tapahtuu skenessä, ja luultavasti jopa enemmän kuin mistä puhutaan ääneen. Mutta omalla kohdallani, vaikka se ei tietenkään ole sen hyväksikäytetyn vika, että on historiaa, se olisi aika pelottava taakka itselleni, olenhan vastuussa leikkikamuni henkisestä hyvinvoinnista, ja en ole täydellinen. Ajatustenlukuni on haparoivaa, intuitio useammin väärässä kuin oikeassa, ja pääsääntöisesti uskon ihmisten olevan aika kestäviä kapineita. Siksi uskoaan ihmisiin menettänyt tai traumatisoitunut leikkikamu voisi olla liian kova pala uskallettavaksi, enhän halua ainakaan pahentaa hänen tilannettaan, mitä jos minun takiani luottamus ihmisiin senkun huononisi?

Eli jos on ollut huonoa tuuria, se voi vaikeuttaa hyvän tuurin saapumista. Tai mistä minä tiedän, ehkä muut ihmiset ovat rohkeampia? Jatkakaa ja ohittakaa, jos meni ihan off-topic.

Vir

[Badbae]

Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.

Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.

Kiitos tästä. Ja kiitos myös Raipalle ajatuksista. 
Ja toki,muutkin ovat satuttaneensa ja itseään loukanneet,mutta toivottavaa olisi se,että aikuiset ihmiset pystyisivät näistä asioista suoraan keskenään puhumaan.
Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.
Ihanaa loppu loppiaista ja mukavaa viikonloppua!