Pysyvän seuran löytymisen vaikeus..

[mauje]

Pidempiaikainen olisi ja on aina ollut minusta parempi. Nykyisellään en tosin hae parisuhdetta...on tuo jälkikasvu kuviossa enkä usko uusioperheisiin. Sitten on oma luonteeni, viihdyn hyvin yksinäni ja teen asiat omalla tavallani, nykyisin sujuvasti ilman että joka asia täytyy jatkuvasti viedä "komitean kautta", ei millään pahalla. Ehkä olen liian mukavuudenhaluinen tuossa mielessä...tai muuten vain hankala änkyrä

Kun kaiken tuon lisäksi vielä olen ymmärtääkseni seksuaalisesti melko...laaja-alainen (sekä erilainen) ja satun vielä pitämään sitä kaikkea tärkeänä niin että tahtoisin mahdollisiman paljon kaikkea kaipaamaani myös toteuttaakin, tullaan väistämättä tilanteeseen missä monogamia ei ole vaihtoehto. Joskus nuorempana kuvittelin että voin tinkiä kunhan en kokeile koskaan mitään. Jälkiviisaana voin todeta että olin ainakin hiukan väärässä...turhautuminen ei tee hyvää. Enkä pidä reiluna että minä tai se toinen joutuisi tekemään kompromisseja jotka eivät tunnu kohtuullisilta.

Välillä tuntuu että eihän tämä kaikki ole kuin kemia- ja kalenterikysymys...toisinaan mietin että voisin tiivistää kaiken profiiliin jo valmiiksi: "ihan kiva mutta ei jatkoon". Todellisuudentapainen lienee jossain siinä välimaastossa.

Olen suhtautunut kaikkeen niin että ihmiset tulevat ja menevät kuten elämä heitä vie ja toivottanut mielessäni menijöille hyvää matkaa siinä missä ollut iloinen niistä jotka jaksavat viipyä pidempään

Aiemmin jo todettiinkin ettei mikään ole ikuista...viimeistään kuolema erottaa, joskus jokin lievempi syy. Näin vain on.

[Chmlnidae]

Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. 
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

Vastaan oman tulkintani mukaan kaikesta mitä kertomastasi välittyy minulle, ihan vain simppelisti ja lyhyesti tähän: olet.

[kuunlilja74]

Kyllä,aloitusviesti kuulostaa niin kovin tutulta.
Olen itsekkin ollut tosi turhautunut etsimiseen ja monta kertaa ollut valmis ripustamaan hanskat naulaan.
Palaamaan vaniljaksi  tai unohtamaan seksin jopa kokonaan.
Oma elämäntilanteenikaan ei ole ainakaan helpottanut seuran löytymistä.

Mutta löytyihän se kumppani kuitenkin lopulta.
Vaikkei se ihan helppoa ole ollut sekään.
Hurjan paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa on tarvittu.

Tsemppiä!

[Retsam]

Hieno aloitus.
Piti oikein tavata teksti kolmeen kertaan.Nyt yrittää kohmeisin sormin naputella vastausta jääkylmästä autosta käsin

Yllättävän moni luulee olevansa hyvinkin avarakatseinen,mutta kun tulee puhe elämäntilanteista niin simpukamainen sulkeutuminen on hyvin toden näköistä.

Etsiskellessä uutta kumppania moni vertaa vanhaan,mutta kun ne vanhat ajat eivät palaa.Exät ovat exiä ja he pysykööt menneisydessä.

Harvassa niitä  +- 30w naisia löytyy,joiden ensisijainen tavoite ei ole yhteenmuutto,perheen perustaminen jne..

Omillaan toimeen tuleva nainen joka haluaa hyvää seksiä ja arvonantoa. Hyvin kiinnostavaa..Olisi kiva tavata sellainen elävänä ja vaihtaa kasvokkain ajatuksia,ei siis netin välityksellä!!!!!!!!!!!!!!

Tähän skeneen tulen ilmeisesti liian kaukaa ajlta ennen internettiä,koska minut opetettiin kunnioitamaan ja pitämään kaikilla tavoilla  hyvänä  hyvinkin kallisarvoista subia.
Niiden puolesta todellakin käytännössä taisteltiin, joskus jopa verissä päin kuten vanhat arvet osoittavat.

Ei auttanut menä tietyissä tilanteissa leuhkimaan ja lällättämään "tää on mun omaisuutta" tai turpiin tuli yleensä miesylivoiman avituksella.

Mutta ajat ja tavat muuttuvat.
Ehkä minä kenties olen pudonnut lokerikosta tai kehityksen kärryiltä.

En halua olla kenellekkään ilkeä,mutta ylimalkainen etsi minut käsiini,olen se pitkä blondi tuntomerkkinä tai kysy joltakin joa minut tuntee siis kun on muka treffit sovittuna...

Olen ajanut satoja kilometrejä suuntaansa ja varmaan tulen ajamaankin mikäli on treffit sovittuna.
Ei tarvitse olla aivoinsinööri tajutakseen että se jo osoittaa arvonantoa halu tavata.
Huomisesta en tiedä,toivottavasti lauhtuu ajoissa ...ei tosin ole treffejäkään sovittuna

Aloittajalle voin todeta,että älä vielä heitä kirvestä kaivoon

[Raippa]

Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. 
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

Vastaan oman tulkintani mukaan kaikesta mitä kertomastasi välittyy minulle, ihan vain simppelisti ja lyhyesti tähän: olet.

Minä taas sanoisin että et. Muistelkaapas vaikka omaa nuoruuttanne. Silloin vähän jokainen oli milloin kenenkin kanssa. Silloin tunnusteltiin kenen kanssa voisi "homma toimia". Toki niitä pilvilinnojakin romahteli, mutta kumminkin iso osa löysi se itselleen oikean. Aina jokainen katsoo ensin sitä ulkokuorta. Mikä näyttää miellyttävältä, silloin sydän saa kierroksia ja verenpaine nousee. Muuallakin kuin housuissa. Minusta on aina yhtä kivaa tuntea että tuo voisi olla se oikea, mutta kun en tiedä, niin täytyy olla kuin mehiläinen. Hyppiä kukasta kukkaan ja sitten lopuksi lentää sinne pesää. Sinne pesään voi sitten poimia matkanvarrelta se joka on se oikea. Täytyy tietenkin muistaa että jollain toisella saattaa olla "paremmat kortit" ja häviät sen kisan. Mutta jos ei pelaa ei voi tutustua eikä varmasti löydä sitä oikeaa. Minä tein sen virheen että pistin kaikki munat samaan koriin ja tutustuin silloin "sakkolihaan" ja vein sitten hänen oltuaan jo 20, vihille. Kovin montaa "koesuhdetta" ei siihen mennessä ollut ollut. Sen jälkeen tuli lapset ja muu arki, ja erilaiset luurangot kaapeistaan, joka sitten nosti "kamelin kuorman" niin suureksi että "selkä katkesi". Mutta mistä sen tietää kun ei tiedä. Mutta tyhmä on se joka ei kysy tai kokeile. Ei se joka ei tiedä. Siksi ei ole se "säätäminen" tässäkään iässä huono asia. Saati nuoremmilla.

Tietokoneet on nopeitta. Vanha määritelmä kylläkin sanoo että tietokone on äärettömän nopea olemaan tekemättä mitään. Ja se pätee haaveiluunkin. Jos vaniljamaailmassa parin löytäminen on sitä että miettii sitä ihanaa katsellessa että voiko tuon panna purkkiin, niin meistä monet miettii, että miten sen ihanan laittaa sinne purkkiin, että sillä on hyvä olla. Tieto siis lisää tuskaa. Mutta itsensä pettäminen se sitä tuskaa vasta lisääkin. Joku sanoi toisaalla, että tinder on hyvä kun tekee oikeanlaisen profiilin ja kun uskaltaa kertoa perverssin puolensa itsestään. Niin se on täälläkin. Täällä vain ei mikään "IEVA" seulo profiileja. Se pitää itse päätellä. Mullakaan ei ole ollut deitti-ilmoituksia täällä, eikä kunnolla muuallakaan, mutta silti se ei tarkoita etteikö voi lähestyä, jos kiinnostaa. En usko että kukaan fiksusta s-postiviestistä pahastuu, mutta vastauskin pitää olla sen luontoinen ettei se loukkaa. Proboava saa olla, muttei epäkunnioittava. Siispä siitä vaan etsimään aktiivisesti. Odottavan aika se vasta pitkäksi käy.

[Perhonen89]

Itse pohjimmiltaan vakavaa parisuhdetta haluavana ihmisenä olen huomannut sen surullisen tosiasian, että moni tuntuu etsivän ja haluavan pelkkää sessiointia ja vakavaa parisuhdetta ei välttämättä halua niin moni ihminen. Olen itse huomannut tämän, kun olen etsinyt seuraa eri ilmoituksilla. Tuohon uusimpaan, vakavalla mielellä kirjoitettuun ilmoitukseen ei ole tullut yhtään vastauksia. Sen sijaan, jos etsisin tuon rinnalla pelkkää sessioseuraa, saisin varmasti enemmän vastauksia ilmoitukseen, jossa etsisin pelkkää sessioseuraa. Jollain tavalla surullista.

[Chmlnidae]

Tota joo, Raippa, tuossa yllä kirjoittamastasi on nyt niin paljon kaikkea mitä voisin kommentoida mutten vain jaksa....mutta korjaan nämä 'vähän jokainen oli milloin kenenkin kanssa' ei ei ollut, ja 'aina jokainen katsoo ensin sitä ulkokuorta' ei ei katso, minä en katso, tai katson mutten sillä tavalla kun kuvailet ja tarkoitat. Ei nouse verenpaine ei pullota (tai mitä nyt naisella tapahtuukin kun oletetaan et ihan kauheesti kiihottaa). Älä yleistä minua omiin seksuaalisiin tuntemuksiisi. Kiitos!

[Tyty]

Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää. Luulen myös, että harmillisen moni valehtelee itsestään tai siitä mitä etsii saadakseen edes "jotain".

Tässä muutamia kokemuksia sekä omista nettitreffikumppaneista että miespuoleisista kavereistani joiden seuranhakua olen sivusta seurannut:

Olen kohdannut monta varattua, jotka suoraan valehtelevat olevansa sinkkuja, koska tietävät saavansa pakit jos tunnustavat totuuden esim naimisissaolemisestaan. Luulen, että valheellisesti toimiva henkilö ei halua pysyvää tai pitkäaikaista seuraa, koska valhe on vaarassa paljastua kun tutustuu paremmin. Jos sessioi vain kerran pari niin pystyy ylläpitämään valhetta paljon helpommin.

Tiedän myös monta sellaista, jotka eivät halua parisuhdetta ylipäätään juuri nyt (ovat juuri eronneet, elämässä ei ole tilaa suhteelle eikä halua raivata tilaa tms syitä). He haluavat kuitenkin seksiä, ja ovat sitä saadakseen valmiita antamaan ymmärtää, että etsivät pitkäaikaista seuraa ja parisuhdetta. Koska nainen ilmaisee aika nopeasti, jos itse etsii parisuhdetta ja mieshän monesti arvaa että pelkkä yksittäinen sessio ei tätä naista kiinnostaisi.

[eppkp]

Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää.

Tuo pitää ainakin omalla kohdalla paikkansa. Siihen ei paljon vaadita, että voin piiskata. Parisuhteen haluaisin löytää, mutta en väkisin kenen tahansa kanssa. Siinä on jo kriteerit sen verran tiukemmalla.

[Tyty]

Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää.

Tuo pitää ainakin omalla kohdalla paikkansa. Siihen ei paljon vaadita, että voin piiskata. Parisuhteen haluaisin löytää, mutta en väkisin kenen tahansa kanssa. Siinä on jo kriteerit sen verran tiukemmalla.

Kyllä se minunkin kohdalla pitää (pitäisi?) paikkaansa, tosin en ryhdy sessiosuhteeseen enkä sellaista etsi. Jos sessiosuhteet kiinnostaisi, niin kriteerinä olisi se että viehättyy miehestä livenä (vaikea määritellä mikä johtaa viehättymiseen, voi olla moni asia), että mies on vapaa ja että mieltymykset on samansuuntaisia. Parisuhteen osalta taas kriteerinä olisi että on samanlaisia toiveita tulevaisuudelta, samantapaisia kiinnostuksen kohteita (jotta arki yhdessä olisi kivaa eikä vain erillään kulkemista), on minua pidempi, on fiksu ja mukava ja juttua riittää yhdessä, miehellä ei ole ennestään lapsia ja hän voisi niitä luultavasti haluta, on yksiavioinen ja uskollinen, ei ole alkoholisti tai moniongelmainen jne ja että ihastun häneen. Tässä on jo niin paljon vaatimuksia pitkäaikaiselle seuralle (joka siis on ainoa mikä minulle kelpaa), että niihin osuvia ihmisiä ei kasva joka oksalla.

[Badbae]

Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. 

[Perhonen89]

Itse ainakin ymmärrän hyvin, miten se vaikuttaa jos ei pysty luottamaan toisiin ihmisiin. Jos luottamus kokee tarpeeksi monta kertaa kolauksen, niin kyllä se usein vaikuttaa jatkossakin. Ei välttämättä pysty luottamaan ihmisiin heti ja nopeasti ja sitä saattaa olla varsinkin alussa varovainen ja varuillaan. Itse yritän kuitenkin koko ajan ajatella niin, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihania ja kunnollisia. Niitä mätämunia vain mahtuu valitettavasti joukkoon.

[Triss]

Luottamus on myös asia jossa uutta miestä ei saa rankaista edellisten virheistä Oon törmännyt siihen naisena ja se on kyllä perseestä joutua todistamaan jotain.

[Raippa]

Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. 

Ööö... Nyt menee hiukan yli, mutta menköön. Miten ollaan ja ei olla samaan aikaan. Seurustelu tietääkseni juuri on tuota mitä itsekin haet. Löyhä liitto, mutta ei mikään virallinen liitto. Pari suhteeksikin sitä voi sanoa. Ei avo- ja avioliitot ole ainoita parisuhteita. Sitten on se että ollaan kavereita meiningillä "friends with benefits". Oikeastaan muita muotoja en osaa kuvitella. Seurustelu ja tutustuminen on hyvinkin sitä että tullaan ja ollaan, ja sitten ollaan välillä erillään kukin omien velvoitteittensa takia. Ei kukaan säädä omaa arkeansa pelkästään sen takia että on löytänyt potentiaalisen kumppaniehdokkaan. Jos vaikka minä seurustelisin sinun kanssasi, niin mulla olisi kumminkin työ ja vanhat perhevelvoitteet täällä. Mä voisi ihan hyvin vapaat viikonloppuni viettää sun luona, mutta viikot ja ne viikot jolloin on huoltovelvoite, olisin täällä. Toki eihän mikään estäisi vapaa-aikaasi viettämästä täälläkin. Tämä näin hypoteettisena esimerkkinä. Silloin ei ole kyse mistään on/off-suhteesta. Varmaankin tarkoitit itsekin juuri esimerkin kaltaista tilaa parisuhteessa. Elmä vaan on ja se ei lopu jos vaan rakastuu.

[Matsina]

Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.

Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.