Pysyvän seuran löytymisen vaikeus..

[Triss]

On muuten Raippa hyvä keskustelunavaus! Mikä erottaa parisuhteen muusta yhdessähengailusta? Mitä kukin meistä nyt sitten kaipaa parisuhteelta. Ite ehkä määrittelisin parisuhteen määritelmän siihen että:
1) ollaan monogamisia. Lähtökohtaisesti tapailen myös muita kunnes sovitaan että tässä on nyt potentiaalia johonkin enempään. Polyjutut jätän polytyypeille, ei tehdä tästä keskustelua polyamorian ylivertaisuudesta 
2) halutaan jakaa myös arki yhdessä ja se yhdessäolo on luontevaa. Halutaan jossakin kohtaa asua yhdessä.
3) yhteinen tulevaisuus ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat
4) tehdään muutaki ku pannaan
5) ollaan avoimesti suhteessa eli voidaan puolin ja toisin näyttää kavereille ja perheelle

Näin omalla kohdallani, muilla ne parisuhteen kriteerit voi olla ihan erilaisia tietty 

[Raippa]

^no näinhän minä sitä itse asiassa ajattelin.^

[nicolaus]

Tottakai kaipaan pysyvyyttä. Enkä kaipaa ketään asumaan nurkkiini.

Bdsmäänkin perustuva ihmissuhde paranee, kun alkaa tuntea toista paremmin. Yhden session jutut on huonoimpia, eka kerta tahtoo mennä opetellessa lukemaan toista, siinä ei paljoo kerkee naatiskella.

En odota subiltani pitäytymistä vain minuun, eikä hänkään ole ainoa minulle. Mutta jos lähden tulille tai kuvaamaan, teatteriin tai museoon; otan hänet mukaani
Kun sisälläni majaileva sadisti nostaa päätään, katselen jonkun muun mielihalujeni kohteeksi.

[Raippa]

Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.

Sillä on myös nimikin. Sitä kutsutaan elämän kokemukseksi... Vai oliko se elämänkokemus.

Silti olet siinä oikeassa että uutta etsiessä pitää pyrkiä unohtamaan vanha paska. Vaikka siihen vanhaan paskaan on syyllinen sekin joka nyt ei ehkä osaa taas luottaa uuteen ihmiseen. Toisella kerralla vaan pitää tehdä kaksinkertainen työ itsensä kanssa.

[Triss]

Eiköhän jokainen meistä ole jossain kohtaa saanut kunnolla siipeensä. Luottaminen uuteen ihmiseen ei ole helppoa mut kyl se perusedellytys hyvälle ihmissuhteelle on. Uskallan avata sanaisen arkkuni aiheesta vaikka ikää on se vajaa kolkytä eikä yhtään avioeroa ole takana 

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, en usko että pysyvää seuraa löytää ennenkuin on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.

[Meeri]

Ei ole ollut ongelmia löytää pysyvää seuraa. Ennemminkin päinvastoin ollut vaikeeta löytää lyhytaikaista hetken huvitus- seuraa, aina jotenkin päätynyt seurustelemaan, tai mies on jo ensitapaamisella ilmoittanut haluavansa sitten monosuhteen, kun itse olen etsinyt vaan pano/sessioseuraa.
Sen ajan mitä olen scenessä ollut (5-6 vuotta) olen ollut sinkkuna aika lyhyitä aikoja. Miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet dominoivia aina truu masterista makuuhuone hamsteriin. Miehissä ei ole ollut mitään vikaa, jos joku ei ole halunnut seurustella mun kanssa, syy on ollut mussa itsessäni.

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi. Mikä pelästyttää miehet pois. Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa. No, karkea yleistys, oikeasti se sopiva mies löytyy vaan tarpeeksi monia treffaamalla  .

[Triss]

Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa.

Ai juma,  mä pidän tästä vertauksesta  Myös hyviltä kavereilta voi joskus kysyä mitä ne ajattelee syyksi että on sinkku. Niiltä tulee välillä oikein viisaita neuvoja.

[Jouni]

Niin, kyllähän Massutkin mielummin shoppailee Stockmannilla, kuin Tokmannilla...-(:

[IKRM]

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. ... Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi.

Olen sanonut tämän saman ennenkin, moneen kertaan, mutta ilmeisesti se silti tulee monelle yllätyksenä.

Dominoivaa kiinnostaa ja kiihottaa alistuva ihminen, ei alistuvaksi itsensä määrittelevä ihminen, joka on sitä mieltä että alistuva määrittelee suhteen ja sen mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään.

Jos huomaa olevansa tuollainen, kannattaa suunnata joko omaa seuranhakunsa muihin kuin Dominoiviin, tai sitten muuttua itse alistuvaksi kun kerran sellainen kuvittelee olevansa.

Kannattaa myös miettiä minkälaisen kumppanin mies on valmis viemään tapaamaan vanhempiaan ja sukuaan. Että jos on netissä kuvia itsestä römpsä levällään raidat persauksissa spermat naamalla, niin mahtaako mies haluta viedä sellaista näytille rakkaimmilleen ja läheisimmilleen, vai valitseeko toisesta laarista siihen tarkoitukseen sopivampaa.


IKRM

[Jouni]

Kerrankin olen kohtuullisen varauksetta samaa mieltä edellisen kanssa-(:

[ipoint]

Kyllä noin lähtökohtaisesti uskaltaisin lähteä väittämään, että jos ei löydä pysyvää seuraa niin vika on seuranetsijässä itsessään. Ei voi muita syyttää jos itse on huonoa seuraa tai muuten sosiaalisesti kykenemätön. Mahdollista on myös että etsitään oikeaa asiaa oikealla tavalla, mutta täysin väärästä paikasta.

[Raippa]

Ei ole ollut ongelmia löytää pysyvää seuraa. Ennemminkin päinvastoin ollut vaikeeta löytää lyhytaikaista hetken huvitus- seuraa, aina jotenkin päätynyt seurustelemaan, tai mies on jo ensitapaamisella ilmoittanut haluavansa sitten monosuhteen, kun itse olen etsinyt vaan pano/sessioseuraa.
Sen ajan mitä olen scenessä ollut (5-6 vuotta) olen ollut sinkkuna aika lyhyitä aikoja. Miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet dominoivia aina truu masterista makuuhuone hamsteriin. Miehissä ei ole ollut mitään vikaa, jos joku ei ole halunnut seurustella mun kanssa, syy on ollut mussa itsessäni.

Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi. Mikä pelästyttää miehet pois. Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa. No, karkea yleistys, oikeasti se sopiva mies löytyy vaan tarpeeksi monia treffaamalla  .

Tää on kyllä hyvä näkökulma... Vaikken tiedäkään mikä on "makuuhuonehamsteri".

[Nvriih]

Koko päivän miettinyt miten omat kantani muotoilisin. Ehkä olen vähän huono kommentoimaan kun minulla sessiointi ja parisuhde on erillään... Siis mulle sessiosuhde on nimenomaan hyväksikäytöllä väritetty. Eli minä alistun, eikä jälkihoitoa ole.

Enemmän olen saanut siipeeni vaniljapuolella, koska siellä premissit eivät ole olleet selvät. Olen siis antanut itsestäni paljon mutta jäänyt rannalle ruikuttamaan, vaikka olen ehkä hakenut jotain muutakin kuin panemista. Sessiosuhteissani taas on itselleni selkeää, että minä olen nussimista ja satuttamista varten. Ehkä juuri siksi homma onkin sujunut hyvin, kun molemmilla osapuolilla on selkeä näkemys siitä mihin suhde perustuu.

Parisuhteessakin siedän enemmän henkisellä puolella kuin vaniljasuhteissani aikoinaan, sillä siinä on D/s -elementtejä. Premissit ovat muotoutuneet vuosien mittaan uomiinsa, ja olen alkanut hyväksyä alistumisen osana arkea.

En toki kiellä sitä etteikö sessiosuhteissakin subin ja D:n välille kehittyisi ajan myötä tunnesidettä jollakin tapaa - asiat, joita sessioissa tehdään edellyttää usein luottamusta, toisen lukutaitoa jne. Ne kehittyy ajan myötä yhdessäolon kautta. Täysin tunnekylmä homma tuskin pitkälle riittäisi, vaikka yhdessäolo olisikin hyväksikäytöllä väritettyä. Jotakin tuohon suuntaan mitä IKRM sanoi dominoivien mieltymyksistä alistuviin, ei alistuviksi luokiteltuihin. Mutta romanttisen rakkauden kanssa niillä ei ole tekemistä, eikä niistä siten oikein parisuhteiksi ole. Tämä siis oma näkemykseni, kun se rakkaus on ihan toisessa ihmisessä kiinni kuin niissä, jotka mua panee.

[Switchy]

Sinulla on ap viisaita ajatuksia.. Kiva kuulla kaltaisesi mietteitä..

[Raippa]

Kannattaa myös miettiä minkälaisen kumppanin mies on valmis viemään tapaamaan vanhempiaan ja sukuaan. Että jos on netissä kuvia itsestä römpsä levällään raidat persauksissa spermat naamalla, niin mahtaako mies haluta viedä sellaista näytille rakkaimmilleen ja läheisimmilleen, vai valitseeko toisesta laarista siihen tarkoitukseen sopivampaa.

Meissä jokaisessa on puolemme ja se on jokaisesta itsestään kiinni kehtaako kumppaninsa esitellä julkisesti. Ei kait kuitenkaan ole tarkoitus esitellä kenellekään sitä parisuhteen puolikasta joka sen suhteen pitää elossa. Mutta huomiota kannattaa osoittaa silloinkin kun kommentit ovat vanhahtavia tyyliin "mitä sä nyt ton noin annat tehdä". Kyllä minä ainakin uskalla sanoa melkein 90v äitilleni, jos vastaavaa kuulisin. On se sen verran kova sanomaan. Eikä kenenkään valokuva-arkistoa tarvitse esitellä perhetapaamisissa, kuten ennen oli tapana. Tai sitten seulotaan yhdessä se aines muualle joka ei ole "salonkikelpoista". Siististi pukeutuneesta katuhuorastakaan tuskin kukaan voi sanoa että ei kelpaa, kun muuta tietoa ei ole.