Pysyvän seuran löytymisen vaikeus..

[Badbae]

Jaksan ihmetellä näin aikuisena naisena,kuinka vaikea on löytää pysyvämpää seuraa.
Oli se sitten täällä baarissa tai muilla foorumeilla. Mutta etenkin minulle, BDSM:n saralla, se luottamus on se 1.juttu. Sessiointi kuitenkin on erilaista,mitä paremmin toisen tuntee.
Mutta,mutta.. Toki en voi tietää,voihan vika olla minussakin,mutta en ensikättelyssä odota parisuhdetta,yhteenmuuttamista tai mitään muutakaan ihmeellistä, en halua lapsia,ainakaan tietääkseni,mutta siltikään on vaikea saada miehiä pysähtymään paikalleen huomaamaan mikä aarre on löytynyt. Tulen omillani toimeen,elän mukavaa arkea,enkä "tarvitse" miestä pitämään minusta huolta.
Odotan ja pyydän rehellistä vuorovaikutusta,mutta sitä ei tunnu löytävän.
Tässä on nyt nähty 30,40 ja 50 vuotiaita,eikä se ikä tunnu auvoisaksi tekevän.
Samaa nähtävissä joka ikäluokassa.
Halutaan tyydyttää omat tarpeet,ja jatketaan matkaa. Iso osa miehistä eivät tunnu tietävän,kuinka paljon subi itsestään antaa session aikana. Toki voin puhua vain omasta puolestani,en toisten. Tai tekohengitetään jo kasaan kuivunutta juttua,ilmeisesti vastuun tunnosta tai kyvyttömyydestä puhua suoraan ja rehellisesti.
Enkä halua valittaa,olen vain turhautunut.
Toki toivotaan nyt,kun olen mukavanoloista miestä tapaamassa,jos jäisi jotain muutakin käteen kuin paskan maku suuhun..
Kohta hanskat naulaan ja jatkan yksinäni eloani, omissa oloissani. :cow:
Mutta,naiset oletteko törmänneet tähän ilmiöön?
(Tyhmä kysymys,koska varmasti olette)
Miehet, teiltä tahdon kysyä, kaipaatteko te pysyvyyttä?

[r_863]

Ehdottomasti kaipaan pysyvyyttä. Ainakin itselleni se on todella tärkeä osa. Lisäksi kuten olen tässä itseäni toistellut niin se toisen tunteminen on minulle ehdoton edellytys että "sessiot" toimimaan siis kaiken muun lisäksi. Mutta minä ehkä olen poikkeus?

[Badbae]

Niin,saattaapa olla,että olet poikkeus.
Toki ehkä olen erikoinen,tai vaadin liikaa,koska perinteisenä ihmisenä en halua olla kolmas pyörä kenenkään avo/avioliitossa tai parisuhteessa. Ja toivon avoimuutta,rehellisyyttä ja perinteisiä arvoja. Joten saattaapi olla,että näissä piireissä vika on minussa.
Ehkä pitänee oikeasti harkita sitä vaniljapuolelle takaisin siirtymistä,vaikka eipä sielläkään sen auvoisempaa ole ollut...
Mutta kovin turhauttavaa tämä on. Enkä halua vain olla jonkun yhden illan piiskattava,ja nöyryytettävä,pahimmassa tapauksessa jopa ilman minkäänlaista jälkihoitoa.
Mutta enpä jaksa enempää asiasta narista ja mussuttaa,koska nyt jo tunnen itseni kovin tyhmäksi ajatusteni kanssa tällä foorumilla.
Ehkäpä ryhdyn vanhaksi piiaksi. 

[Badbae]

Kaikesta valituksestani huolimatta ihanaa loppiaista jo etukäteen! 

[Raippa]

Kyllä kait se pysyvyyden hakeminen on se tärkein tavoite. Hyvä parisuhdehan luo edellytyksen pysyvyydelle. Kaikki suhteet on yksittäisten asioitten summia. Myös suhteen kaatumiset on yksittäisten asioitten summia.  Sitten on ne ihmiset jotka eivät saa aikaan yhteyttä, jotta suhteen voi rakentaa. Siihen vaikuttaa ikävät kokemukset pitkältäkin ajalta. On vaikea luoda luottamusta jos aina hiipii epäilys siitä että jos tämäkin menee pieleen. Itse en edusta ainakaan jälkimmäistä. Pikemminkin olen se joka heti alussa pyrkii testaamaan sen mitä on suhteen makeutusaine. Arki kyllä tulee. Siihen ei tarvitse erikseen valmistautua. Mutta jos pystyy kommunikoimaan ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta, ollaan jo aika hyvällä polulla. Tie vaan levenee siitä, kun kumppanit pystyy ymmärtämään toisiaan silloinkin kun se sotii omaatuntoa ja itsetuntoa vastaan. Rakentava kritiikki on aina paikallaan ja joskus myös tunteitten tuulettaminen, mutta riita ilman sovintoa ei lopu koskaan. Mielen sairaudet on sitten luku sinällään. Masennuksestakin selviää, kun saa oman kaappinsa puhtaaksi liittyy se sitten mihin ikävään asiaan tahansa. Viisaus siis tässäkin alkaa tosiasioitten tunnustamisesta. Ei muuta kun jokainen luottamusta ja parisuhdetta rakentamaan.

[Viridian]

Jaksan ihmetellä näin aikuisena naisena,kuinka vaikea on löytää pysyvämpää seuraa.

Tässä on nyt nähty 30,40 ja 50 vuotiaita,eikä se ikä tunnu auvoisaksi tekevän.
Samaa nähtävissä joka ikäluokassa.
Halutaan tyydyttää omat tarpeet,ja jatketaan matkaa. Iso osa miehistä eivät tunnu tietävän,kuinka paljon subi itsestään antaa session aikana.

Mutta,naiset oletteko törmänneet tähän ilmiöön?
(Tyhmä kysymys,koska varmasti olette)

Jotenkin en usko, että tämä liittyisi sukupuoleen. Että miehet olisivat jotenkin "pahempia". Joidenkin kanssa muodostuu pitempi suhde, mutta sitten voi käydä niinkin, että huomataan alun jälkeen, että tulevaisuutta ei ole, ja fiksuinta on molempien suunnata etsintöihin muualle.

Ehkä se liittyy siihen, että ei voi tietää, ennenkuin on päässyt alkuun, että mitä siitä tulisi. Siis ei siinä tarvita mitään erityistä petollisuutta ja omien tarpeiden tyydytyskuvioita, jos mieskin haluaisi pysyvän suhteen, mutta sitten huomaa, että periaatteessa näin, mutta ei juuri tämän kanssa. Ei kai naisetkaan sitkeästi roiku, jos alkaa tuntua, että ei vielä olla parhaassa mahdollisessa suhteessa.

Mulla on aviomieheni kanssa aika pitkä suhde, koska aloimme seurustelemaan abivuotenani, ja siitä on muuten melkoisen kauan. Siihen aikaan vielä mentiin naimisiin sillä ajatuksella, että jos nyt ensin kultahääpäivään ja katsotaan sitten pitäisikö vaihtaa. Kaikenlaisia fossiileja täällä siis..

Mutta on tässä ehtinyt joidenkin subienkin kanssa tottua useampia vuosia.

Vähän laskutavasta riippuen kuitenkin yli 10 vuotta G:n kanssa leikitty, eikä hän ole vielä toistaiseksi jatkanut matkaa, ehkä ne hänen tarpeensa on vielä tyydyttämättä.

Muitakin subeja on, joiden kanssa on leikitty, ajatuksella, että ei velvollisuuksia, ei siteitä, ei pakkoa, mutta sopivasti aikataulujen ja fiiliksen sopiessa mikä ettei sessioita ja yhdessäoloa. Vuosien kuluessa sitä oppii hiljalleen tuntemaan toista vaikka olisi vähän kevyempikin systeemi. Tietty voisi tässä kohtaa sanoa, että mä olen siis se omien tarpeidensa tyydyttäjä, kun tunteminenkin saa edetä sitä mukaa kuin sattuu etenemään. Onhan tuossa aina se riski, että kun satunnaisempi leikkikamu löytääkin sen oikean, vakituisen, elämänkumppaniksikin sopivan, niin sitten hän jatkaa eteenpäin, ja se on aivan oikein.

Mutta nopealla tilastoinnilla en siis ole joutunut minkään kovin kertakäyttökulttuurin uhriksi tai myönnä sellaista itse harrastavani, vaikka kaikkien kanssa asiat ei jatkukaan ikuisesti, koska eihän kaikki vaan sovi toisilleen pitkällä tähtäimellä. Aloittajalle sanoisin siis, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole kiire juosta suhteesta suhteeseen, ja niitä löytää, kun ei itse pidä kiirettä ja hermostu.

Siinä ajassa minkä olet ollut baarissa ja ehtinyt löytää eri ikäryhmistä suhteita, en olisi itse vielä ehtinyt löytää yhtä, kenen kanssa harkita muutakin kuin kahvin juontia. Joku voisi nähdä asian niin, että olet ehtinyt pettyä monta kertaa, mutta voisin kyllä kadehtia sitäkin, että olet hyvä löytämään, ja olet saanut nauttia ensimmäisten sessioiden jännityksestä jo usean kanssa. Olet antanut itsestäsi paljon, sen uskon, mutta oletettavasti saanut parasta mitä kullakin on ollut tarjota, taitojen ja tunteiden puitteissa. Oppimiskokemuksia puolin ja toisin?

Eli elä menetä uskoasi ihmisiin, viimeksi ala miettiä, että miehet isona ryhmänä olisivat jokin salaliitto. Miehetkin ovat ihmisiä, niilläkin on järki ja tunteet, nekin hakee ja etsii, mitä sitten kukin uskoo tarvitsevansa tai haluavansa. Nekin joskus löytää. Ja vaikka minulla ei ole asiasta yhtään linkkiä esittää, väitän, että mikä koskee miehiä, koskee jossain määrin myös dominoivia miehiä, niitä subinaisten parhaita vastakappaleita.

Vir

ps. myönnän että pysyviä suhteita ei ole, kaikki ne loppuu, jos ei eroon, niin toisen kuolemaan, mutta otin vapauden tulkita vastauksessani pysyväksi sellaiset, missä voidaan muistella toisen kainalossa loikoillessa sitä, mitä tehtiin yhdessä 10 tai 15 vuotta sitten juhannuksena yms

[Badbae]

Tiedän,että minun on vaikea luottaa ihmisiin,ja kerronkin sen aina,ja muutenkin tuon tunteeni ja ajatukseni julki. Ehkä otantakantani on vain sattunut olemaan kohdallani huono,mutta suurin ongelma on ollut se,ettei toinen osapuoli ole puhunut rehellisesti,tai osannut sanoa suoraan ja lopettaa juttua heti alkuunsa.
Tai,että on ollut tilanteessa,missä on käynyt ajatuksia ja tunteita läpi ja kokenut tulleensa kamalalla tavalla hyväksikäytetyksi.
Mutta iso kiitos ajatuksistasi.
Paljon iloa,onnea ja rakkautta sinulle ja ihanaa,alkanutta vuotta!   

[Badbae]

Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. 
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? 

[TragedyForYou]

Viridianilla oli hurjan hyvä kirjoitus. Mutta kyllä mä oman kokemukseni myötä osaan nähdä myös Badbaen näkökulman. Itse elän sadistinaisena ja D:nä avioliitossa, pitkässä sellaisessa, mutta sessioseuran suhteen ollut hyvin vaihtelevat ajat. Avioliitossa ei toteudu mun kinkypuoli, mutta olen sitä saanut toteuttaa sivusuhteissani. Sivusuhteissa onkin sitten ollut ongelmansa, varsinkin tuon keston ja sitoutumisen suhteen.
Miltei aina ainakin subimiehet, miksei naisetkin..on olleet alustavasti valmiita pitkään sessiosuhteeseen. Mutta lopulta suhteet on kestäneet maksimissaankiin vähän reiluun vuoteen ja sitten väliin on tullut rakkaussuhteen löytyminen, seurustelu-  ja/tai parisuhde.
Olen aina ollut vain vaihtoehto sille, että se oma suhde löytyy ja "korvike" jopa vaniljasuhteelle, vaikken vaniljaa tarjoakaan.
Ihmiset on sellaisia, että niille se rakkaus ja se oikea kemia ja perheenperustamisvietti menee yli kaiken muun, niiden takia se oma pervouskin jää syrjään, ainakin hetkeksi.
Nyt olen löytänyt lupaavimman leikkitoverini ja masokistini ikinä...hän on tahollaan onnellisesti naimisissa ja luvan kanssa liikeenteessä. Suhteeseen ei liity mitään epäselvyyksiä.
Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on, ei murehdita sitä mitä ei ole. 

Aloittajalle onnea hakuun. Itselläni sen oikean leikkitoverin "löytymiseen" meni ehkä se skenessä vietetty n. 13 vuotta. Kavereita ja tuttuja on kyllä löytynyt, muutama ystäväkin 

Ps.varmaan törmää paljon paskaankin, mutta on niitä helmiäkin. Niinkuin maailmassa ylipäätään.

[Unikeko]

Tietokone on tehnyt kaikesta niin nopeaa että ihminen ei tahdo pysyä mukana. Toki itsekin seuraa haen edelleen, mutta kuinka moni nykyaikana suostuu tapailemaan lähes neljä kuukautta ilman seksiä? Sillä reseptillä löytyi mun pisin suhde ja siihen mennessä onnistui jo vieressä nukkuminenkin.

Aika moni suhde tulee tiensä päähän jo ennen sitä neljää kuukautta siksi kun ei malta tutustua siihen toiseen ihmiseen vaan on kiire jonnekin. "Mitä erikoisemmat mieltymykset sitä vaikeampi löytää mieleistään seuraa" muistaakseni tuo lause oli viestissä jonka perusteella pääsin treffeille reilun sadan pyrkijän joukosta.

Sitten taas kynnyskysymys oli suunnilleen seuraavanlainen: "Haluatko olla just mun kanssani vai ihan vaan jonkun kanssa?" Kun siihen ei voinut rehellisesti vastata ekaa vaihtoehtoa oli pakko lopettaa. Ei nainen halua olla korvike. Ei kahvinjuoja halua teetä tai korviketta, eikä runsaaseen heteroseksiin tottunut nainen halua keinoelintä elämänkumppanikseen. Itsestäkin tuntuu pahalta olla jonkun korvike.

Ite olen sentään tottunut seuranhaun vaikeuteen, jopa siinä määrin että en ensimmäisen treffipyyntöön myöntävästi vastanneen osalta millään arvellut sen johtavan kolmeen tuntiin lippujonossa ja hajapaikkoihin nurkkakatsomossa- turvaetäisyys kun vierekkäisiä lippuja ei ollut saatavilla.

Junissa jos olis viettelysten vau, busseissa ja lentokoneessa sinkkupenkki ja tavarataloissa enemmän niitä sinkkukoreja niin sinkkuja olis vähempi. Siinä vaiheessa kun hyppää henkilöautoon ja laittaa ovet ja ikkunat kiinni on peli menetty ellei sit aja jonkun perään tai poliisi pysäytä. Niilläkään ei tosin nimilapussa lue "sinkku" edes pillurallista (tarpeeton tai häiritsevä ajo) sakottaessa.

Mut tosiaan pysyvyys- kun jollekin kertoo mieltymyksistään siis sellaisesta mikä poikkeaa kolmesta tai neljäs yleisimmästä heteroseksiyhdyntäasennosta niin ainakin minä toivon että se tieto ei kauas lentäisi. Toki niistä nyt on reilut 300 000 ihmistä lukenut ja kommentit "En koskaan ikinä halua tavata sinua livenä" toinen "aika realistinen kuvaus musta ja mun exästä" ja kolmas "lähetän sulle pari videolinkkiä missä lesbot rakastelee aidon näköisesti siis silleen että vois kuvitella niiden nauttivan siitä" No en tiedä voiko käännöstä laittaa lainausmerkkeihin.

Ja juu- pysyvyyttä kaivataan vaikka pää pyörisi kauneuden suuntaan kuin pöllöllä.     

[Draugo]

Tässä nähdään taas tämä mistä sanoin. Jos olisin itse tehnyt kirjoituksen kuinka naiset eivät osallistu seuranhaussa vaan odottelevat sitä "herra oikeaa" että viitsivät edes vastata niin minulle todettaisiin vain suureen ääneen että "älä valita, ei kukaan halua valittajalle antaa kun tuntuu että antaa säälistä". Kyllä se seuran löytäminen on vaikeaa sukupuolijakauman kummassakin päässä ja edes sessioseuran löytäminen tuntuu kyllä naisilla olevan helpompaa kuin miehillä. Tarjoajia kyllä tulee kun sanoo vaan että "seksiä tai kipua mulle nyt" ja sitten vaan valitsemaan.

[Normandie]

Sessioseuran löytäminen on helppoa. En kuitenkaan halua varattua miestä, ja joka kukaties salaa puolisoltaan toteuttaisi omaa kinky-puoltaan luonani. Satunnaisesti luonani pari tuntia kerran viikossa ei vaan iske. Haluan enemmän. Haaremitkaan eivät kiinnosta, en halua olla yksi neljästä. Kun itse on täysin vapaa, niin tulee tietyllä tavalla valikoivaksi. Haluan yhteistä aikaa myös makuuhuoneen ulkopuolella, sitä tavallista arkeakin. Se, että opin tuntemaan sen toisen ihmisen, on minulle erittäin tärkeää. Kaipa se on se kuuluisa henkinen yhteys. Kun tuntee, oppii luottamaan ja tuntemaan ei opi satunnaisilla tapaamisilla ja jotka nekin vietetään vain makuuhuoneessa.

Se, mistä sen "oman dominoivansa" sitten löytää, onkin jo toinen juttu. Olen huomannut, että ainakin täällä Baarissa saman ongelman parissa painiskelevat ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jaksan kuitenkin olla vielä optimistinen, vaikka olen itsekin miettinyt Badbaen tavoin vaniljaan "palaamista". Vanilja ajatuksena tuntuu minun kohdallani kuitenkin hiukan absurdilta, mutta toisaalta, voisihan sitä sieltä jostakin tavata fiksun miehen ja joka kiivaasti pohtii, jotta miten sitä voisi kinky-piireihin tiensä löytää 

Badbae - tsemppiä 

[Badbae]

Niin,enkä mä kyllä vaniljaan palaisi vaan mieluummin olisin sitten yksin.
Ja,kyllä minä ihan aktiivinen itsekin olen ollut. Mun suurin ongelma liittyy siihen,että aikuisten ihmisten tuntuu olevan niin mahdoton puhua asioista suoraan ja rehellisesti,mielummin roikotetaan toisia perässä. Siitä mä en pidä. Itse puhun ajatuksistani ja tuntemuksistani suoraan,muuta kun en osaa. Mutta toki voi olla,että oon myös vetänyt vääränlaisia tyyppejä.
Olen ehkä malttamaton,mutta kun sessioseurankin suhteen on se,että se kestäisi kauemmin kuin sen tapaamisen verran. Mutta en mä jaksa narista,joten olkoon.
Toki,koko ketju eilen lähti eilen ihan tunnereaktiosta,mutta siltikin typerältä tää tuntuu täällä valittaa.
Joskus löytyy ehkä joku,tai sitten ei.
Ei se mitään,pärjännyt tähänkin asti niin pärjään tästä eteenpäin myös.
Rauhaa ja rakkautta ihmiset.
Ja jokaiselle iso kiitos vastauksessanne. Mielenkiintoista saada lukea erilaisia näkökulmia.

Bae

[orjamies]

EN ole kohderyhmää puollustan silti miehistä kunniaa  Itse haen pitkäaikaista seuraa ymmärrän että submiehiä on jonoksi

tarjolla ja moni hakee sitä täydellistä  itselläkun noita miinuspisteitä löytyy läjä ettei niitä edes mahtava luonne eikä

luotettavuus korjaa  toki pitää muistaa että osa varmaankn " master " miehistä on salaa liikkeellä eivätkä haekkaan

muutakuin sessio subia.

[Juuttisetä]

Mitä tarkoitetaan perinteisillä arvoilla tuolla aiemmin? Sitä että hakija on nainen ja mitä ilmeisemmin etsii miestä, se on perinteistä.
Se ettei haeta taikka haluta parisuhdetta ei mielestäni ole kovinkaan perinteistä. Olettaisin ihan näin omalla kokemuksella, että kukaan pidempää juttua hakeva Masteris taikka muukaan mies oikeasti viitsi panostaa ns "leikkiaika subiin" koska 90+% näistä liikahtaa samantein seuraavaan papparaiseen kun sillä on pidempi köysi, taikka tujakampi ruoska. Toki on eriasia jos kerran perse punerretaan taikka värkkejä hangataan yhteen, noissa alku ja loppu on selvillä ennenkuin mitään edes tapahtuu, ei mitään epävarmuutta asioista. Muuten tuossa jo alkkuasettelu tuo minusta epävarmuutta jatkumosta...mutta tuohan on sitä mitä sitten vasta ajan kanssa saattaapi tulla taikka olla tulematta, vaikka tosissaan hakisi parisuhdetta.