Onko lapsia haluava subnainen pelottava asia?

[Hirvaz]

Niin vahva komppi pikkusiskolle. Toivoisin muutenkin ettei tällä palstalla sorruttaisi avoimeen naisvihamielisyyden lietsontaan kertomalla noita urbaanilegendoja ja teoreettisia mahdollisuuksia. Man the fuck up ja jokainen kantakoot vastuun omista virheistään. DNA-testit voi tietysti halutessaan teetättää jo ihan lapsen oikeusturvan takia.

Minusta esim. "man the fuck up" vähintään liippaa aika läheltä miesvihamielisyyden lietsontaa, mikä on tietysti perinteisesti vallan sallittua ellei peräti suotavaa ja viihdyttävääkin puuhaa.

Ja kuten edellä kirjoitin, mahdollisuus niihin DNA-testien teettämiseen lapsen ja väitetyn isän eduksi tarvittaessa vastoin äidin tahtoa tarjoutui vasta vallan hiljan. On tietysti aivan oma lukunsa mitä tämä tarkoittaa esim. tarvittavista prosesseista vastaavan henkilöstön ja viranomaiskoneiston asenteiden ja käytäntöjen osalta.


  * )

[vesimies]

Itse omaan tosin dom puolta ehkä pienen ripauksen. Mutta kuitenkin minusta Perhonen89 on oikeassa ottaessaan kysymyksen perheen perustamisesta esiin kun ajatellaan vakavampaa suhdetta. Se on kuitenkin niitä asioita joista parin on oltava samaa mieltä tai suhteella ei ole tulevaisuutta.

[Chmlnidae]

Täällä on tullut hyviä mielipiteitä ja näkemyksiä esille. Sen verran hyviä, että olen alkanut pohtia haluani saada lapsia.

Onko kyseessä lopulta niin tärkeä asia, että siitä pitäisi ilmoittaa jo heti deitti-ilmoituksessa tai  ekoilla treffeillä? Täällä on tullut myös hyviä näkemyksiä siitä, että ainahan on mahdollisuus, ettei lapsien hankkiminen biologisesti onnistu, joten järkevää ei ole perustaa suhdetta sille ajatukselle, että niitä lapsia varmasti saisi.

Olen myös pohtinut sitä, että vaikka lapsia haluankin mahdollisesti tulevaisuudessa, ei välttämättä olisi maailmanloppu, jos en niitä saisi. Loppujen lopuksi toiveena on
löytää se kumppani viereen kulkemaan, se elämänkumppani ja rakas eikä pelkästään tulevaa isää lapsille.

Kannattaa ottaa huomioon myös se mahdollisuus että vaikka se niin suhteeseen kuin isyyteen ja yhteiseen vanhemmuuteen halukas ja kelpoisa kumppani löytyisikin niin elämä ei ole aina reilu, eikä oikeudenmukainen. Toki toinen, kumpi vain, voi muuttaa mieltään tai karata. Mutta myös kuolla, tai vammautua etc. Tai tulla ero,yms jne.
Itse sain aikoinaan äidiltäni neuvon ettei pidä ottaa kantaakseen enempää kuin minkä jaksaa ja mihinkä kykenee. Yksin.
Toisti sanomansa vielä kun keskustellessamme toisen lapseni syntymän jälkeen totesin että nämä oli nyt tässä, enempää ei tule.

[Solitaire]

Tkuisäntä 

[Herrasmies41]

Terve
Ensin vastaus kysymykseen. Ei ole pelottava.

Tosin oman kokemuksen perusteella onko lapsia vai ei vaikuta parisuhteeseen. Parisuhteeseen vaikuttaa mies ja nainen. Jos lapset erottavat pariskunnan, niin se ongelma on yleensä aikuisissa itsessään. Kun lapsi syntyy muuttuu elämä melko paljon, ja jos siinä vaiheessa ei parisuhteeseen panosteta molempien toimesta niin niitä ongelmia syntyy.
Jos taas pariskunta pitää suhteesta hyvää huolta ja täyttävät toistensa haaveet / tarpeet yhdessä, niin harvemmin niitä ongelmia tulee. Mutta sekin on molempien tehtävä. Ei vain subin tässä tapauksessa.

Jarno

[Raippa]

Se, miksi nuorempia isäksi tuleminen pelottaa, johtuu enimmäkseen elämänkokemuksen puutteesta, ja se että vanhemmat ei useinkaan niitä halua enää johtuu siitä, että monet miettii minkä ikäisiä lapset on kun itse kuolee. Nuori äiti kyllä pärjää senkin jälkeen, mutta moniko uusi mies pystyy tilannetta käsittelemään päässään. Sellainen mies jolla on jo entuudestaan kokemusta isyydestä, pärjää uusienkin lasten kanssa, mutta miten käy sen kokemattoman naisen. Syntyykö ikäeron tuoma juopa.

[misternorthwind]

Miksi olisi?

[Warwick]

Ei ollenkaan, moisen löytäminen jonkinlaiseen vakavampaan suhteeseen olisi jopa toivottavaa.

Tavallaan toki ymmärrän joidenkin pelkoja eihän subia voi vinguttaa miten tahtoo jos lapsi nukkuu viereisessä huoneessa.
Miulla tätä tekee koko kinkyilystä vielä hienompaa jotenkin erityistä. Totta en voi ottaa subia hetken mielijohteesta  mutta, kun voin sessio on varmasti sitäkin antoisampi.
Ja ainakin näin itsekseen oloon verraten silloin on ainakin joku jonka kanssa sessiossa 

[sirequilibrium]

Ei ollenkaan, moisen löytäminen jonkinlaiseen vakavampaan suhteeseen olisi jopa toivottavaa.

Tavallaan toki ymmärrän joidenkin pelkoja eihän subia voi vinguttaa miten tahtoo jos lapsi nukkuu viereisessä huoneessa.
Miulla tätä tekee koko kinkyilystä vielä hienompaa jotenkin erityistä. Totta en voi ottaa subia hetken mielijohteesta  mutta, kun voin sessio on varmasti sitäkin antoisampi.
Ja ainakin näin itsekseen oloon verraten silloin on ainakin joku jonka kanssa sessiossa 

Voihan sitä vinguttaa, kapulaa tai muuta vaan suu täyteen niin hiljenee 

[fen84]

Ehkä se muu elämänmuutos lapsia saataessa on ihan hiukan isompi kuin se et voiko toista vinguttaa...

[Warwick]

Totta tuokin mutta, ei läheskään niin hauskan kuulosta 

[Snadistisadisti]

Nykyisellään ei hetkauta suuntaan eikä toiseen haluaako joku lisääntyä vai ei. Vasektomia on pienentänyt riskiä melkoisesti. Kerran minut on yritetty väkisin isäksi tehdä, mutta onneksi se tilanne saatiin puhumalla selvitettyä. Opin siitä kokemuksesta, että vain omiin kortsuihin kannattaa luottaa ja nekin kuskata mukanaan pois, jos ampuu muuta kuin räkäpäitä.

Varovainen pitää olla, ellei halua päätyä vastentahtoiseksi rahastusautomaatiksi. Elatusvelvollisuus ilman tasa-arvoista mahdollisuutta vaikuttaa lapsenhankintapäätökseen, on sairas asetelma, joka pitäisi ehdottomasti purkaa.

[fen84]

Miks mä oon tässä ketjussa kommentoimassa kun viimeinen asia mitä mä haluun on lisää lapsia ja vahingonkin mahdollisuus on eliminoitu täysin...

Eiks todennäköisempi syy kiinnostaa sille että haluaako toinen lapsia vai ei olis tuon "väkisin isäks"-version sijaan se et koko suhde kaatuu jossain kohtaa siihen et toinen oikeesti niitä lapsia haluaa ja siks mieluummin päättää suhteen kuin tekee kompromissin niin tärkeässä asiassa?

[Snadistisadisti]

Itse lähestyn asioita usein pitentiaalisen riskin näkökulmasta. Siten painoarvo on väistämättä suuremmalla ongelmalla, ei niinkään suhteen jatkuvuudella. On toki myös syytä mainita, etten etsi elämänkumppania. Tosin jos etsisin, niin todennäköisesti minä-haluan-isän-ja-heti tyyppiset yksilöt jäisivät silti pois laskuista. Isäehdokkaan pitäisi mielestäni kuitenkin olla myös äidille lähtökohtaisesti muutakin kuin spermanluovuttaja ja raha-automaatti.

[Slavemaster^]

Itse olen välillä miettinyt, olisiko mahdollista sovittaa 24/7 D/s suhde järkevästi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa. Joskus yritin kirjoittaa tarinaakin aiheesta, mutta en ainakaan vielä saanut valmiiksi. Lapsia haluava subi olisi oikeastaan enemmän toive kuin pelonaihe, voisi yrittää yhdessä pohtia asiaa.

Tarhatäti: "Mitä teidän äitinne tekevät työkseen?" "No, hän on yleensä sidottuna keittiössä ja saa piiskaa isiltä kun on tuhma."