Onko lapsia haluava subnainen pelottava asia?

[Matsina]

Minulla on kyllä ollut aina se ajatus, että haluan tulla äidiksi. Ja olen niinkin vanhanaikainen, että olen halunnut tehdä lapset avioliitossa. Silti lasta alettiin "tekemään" vasta monen avioliitto vuoden jälkeen.

Eksän kanssa parisuhde päättyi, koska hän halusi että muutan hänen luokseen asumaan mutta tiesin ettei hän tiennyt haluaisiko hän lapsia. Siis ihan yleisesti hänellä ei ollut aavistustakaan siitä halusiko lapsia kenenkään kanssa. Meillä oli yli 10 vuotta ikäeroa, että hän alkoi olla siinä iässä että hänen ystävänsä hankkivat lapsia. Tuli sellainen olo, että sellaiseen ihmiseen sitoutuminen olisi valtava emotionaalinen riski. Olisi ollut helpompaa jos hän olisi suoraan sanonut, ettei halua lapsia. Sen mitä olen omien ystävieni parisuhteista huomannut on se, että se miesten "en tiedä haluanko lapsia" on yleensä "en halua, mutta voin saada aivovaurion ja persoonallisuuteni voi muuttua". Nyt kolmekymppisenä kun ystävät alkavat vapautua toiselle kierrokselle niin todella monella on sitten ollut todella kivuliasta se, että maaginen 40 alkaa lähestyä. Siksi minusta on kyllä parempi sanoa suoraan, että haluaa miehen joka haluaa joskus lapsia. Se pelottaa monet miehet pois, mutta se karkottaa myös ne jotka eivät halua.

[Ailouna]

Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa

Miten tästä tulikaan mieleen dominoivan naisen seuranhaku...

[Tyty]

Jos nainen haluaa lapsia ja on etsimässä pitkäksi toivottua parisuhdetta, on kysyttävä haluaako mies lapsia. On paljon miehiä, jotka tietävät, että he eivät halua. Ehkä lapset on jo tehtynä tai kokee olevansa liian vanha tai ei muuten kiinnosta lisääntyä. Lapsia haluavan naisen kannattaa pysyä näistä miehistä erossa. Sitten on paljon miehiä, jotka "eivät tiedä haluavatko lapsia". Yleensä nämä miehet eivät kauheasti halua mutta ajattelevat että ehkä teoriassa sadan vuoden päästä voisi lisääntyä jos tuulee sopivasta suunnasta. Näistäkin miehistä kannattaa pysyä erossa, jos haluaa lapsen. Kannattaa kelpuuttaa ainoastaan mies, jolle lisääntyminen ja lapset on mieluinen idea vaikka ei niitä heti haluaisikaan. Lapsia haluavan naisen painajainen on mies, joka alunperin sanoo että ehkä lapsia voisi joskus tulla mutta yhdessäolon kestettyä jo vuosia paljastaa että ei ne lapset oikeasti niin paljoa nappaa eikä halua niitä saada.

Kokemukseni mukaan ikävä kyllä moni mies myös valehtelee lapsensaamishaluistaan.

Jos haluaa lapsen ei kannata ryhtyä seurustelemaan idealla että ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa suhteessa sitten tehdään niitä lapsia. Lapsen saaminen on niin merkittävä asia elämässä, iso haave tai tarve tai perheen perustaminen tapa elää, että sen suhteen ei kannata tehdä kompromisessaja. Kumpaankaan suuntaan. Takeita ei tietysti voi saada että niitä lapsia sitten tulee, mutta haaveitaan ja tarpeitaan kannattaa ainakin yrittää toteuttaa. Haaveilleen kannattaa olla uskollinen.

[Tyty]

Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä  joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun. Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa

Ymmärrän että voi tuntua siltä että ei olisi henkilönä tärkeä vaan joku joka täyttää tietyn tarpeen. Mutta tulkinta on silti väärä mielestäni. Kyse on siitä, että pitkän parisuhteen onnistumisen kannalta tärkeää on että tulevaisuuden haaveet on suunnilleen samanlaisia. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, pitkä liitto ei varmaan onnistu. Jos toinen haluaa elää keskiluokkaista perinteistä elämää pikkukaupungissa ja toinen haluaa viettää elämänsä matkustellen pitkin maailmaa, pitkä suhde ei varmaan onnistu, onnellisena ainakaan. Jos toinen haluaa 24/7 kotikuri elämää ja toinen on vain latex fettari niin ei ehkä natsaa.

Nainen joka kysyy mieheltä ekoilla treffeillä haluaako mies joskus lapsia ei ole etsimässä vain isää tuleville lapsilleen. Hän on etsimässä miestä, jonka kanssa voisi jakaa yhteisen haaveen perheestä ja yhdessä elää sitä yhteistä haavetta. Miestä, joka toivoo samantapaisia asioita elämässä. Eikä todella kelpuuta ketä tahansa täyttämään lasten tekemisen tarvetta vaan kyllä nimenomaan etsii persoonaa ka haluaa tutustua ihmiseen.

Sitä en tosin ymmärrä miten asia liittyy subiuteen (tai dommeuteen?). Uskoakseni sekä sub että domme naisissa on varmaan suhteellisesti yhtä paljon lapsia haluavia ja niitä jotka eivät halua. Tosin subnaisia on enemmän, joten lukumääräisesti lapsia haluavia subnaisia on tietysti enemmän.

[tee_gee]

Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä  joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun.

Nainen joka kysyy mieheltä ekoilla treffeillä haluaako mies joskus lapsia ei ole etsimässä vain isää tuleville lapsilleen. Hän on etsimässä miestä, jonka kanssa voisi jakaa yhteisen haaveen perheestä ja yhdessä elää sitä yhteistä haavetta. Miestä, joka toivoo samantapaisia asioita elämässä. Eikä todella kelpuuta ketä tahansa täyttämään lasten tekemisen tarvetta vaan kyllä nimenomaan etsii persoonaa ka haluaa tutustua ihmiseen.

Asian esitystapa todella ratkaisee, kumpi mielikuva tästä jää. Olen itsekin ollut treffientapaisilla, josta jäi vähän käteen fiilis mahdollisuudesta toimia siemen- ja rahalinkona. Ei tullut toisia.
Sinänsä en näe mitään negatiivista siinä että ilmaisee kantansa tuohon perustavanlaatuiseen kysymykseen heti lähtöjään. Itse asian ympärillä vuosia sitten kipuilleena en pidä aihetta sellaisena, että lähtisin "se edellä" suhteeseen. Mutta olen sen itsestäni huomannut, jos ja kun tuosta puhetta tulee, omalla kohdalla yleensä aika piankin tutustumisvaiheessa, niin vahvasti eriävät mielipiteet ainakin itsellä vähän rajoittavat jatkosuunnitelmia ja motivaatiota panostaa suhteen jatkoon.

En ymmärrä miksi tästäkään kannattaa valehdella. Toki voi olla, ettei haluta sanoa että "haluan lapsia, mutten sinun kanssasi". Itsekin tunnustaudun tämän äitipotentiaalin tunnustelun suhteen aika nirsoksi.

Sitä en tosin ymmärrä miten asia liittyy subiuteen (tai dommeuteen?). Uskoakseni sekä sub että domme naisissa on varmaan suhteellisesti yhtä paljon lapsia haluavia ja niitä jotka eivät halua. Tosin subnaisia on enemmän, joten lukumääräisesti lapsia haluavia subnaisia on tietysti enemmän.

Jokseenkin samat havainnot. Täkäläinen ikäjakauma ehkä vähän heittää, tyypillisimmässä lisääntymisiässä olevat ovat ehkä perhekiireissään eivätkä ehdi tänne pervoilukiireisiin. Esitystapa on ratkaisevampi, D/S suuntautuminen IMO tässä kontekstissa ei niinkään.

[Unikeko]

En ole laskenut kuinka monen naisen kanssa olen vuosien saatossa treffeillä ollut (yksillä tai useammilla). Osa on vaikuttanut jo heti muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen sellaisilta että ajatus lasten hankkimisesta tuntuu kauhistuttavalta.

Osa taas on ollut sellaisia että ensinäkemältä mielessä on käynyt: "Olisiko tuo nyt site se mun syntymättömien lasteni äiti"

Yksi oli semmoinen että pohdin että olisiko minusta kahden lapsen isäpuoleksi jne.

Monelle olen kuitenkin sanonut että vaikka olisi kaksinkertainen ehkäisy niin kannattaa pohtia jo etukäteen sekin vaihtoehto että ehkäisy pettää- jos tuntuu siinä vaiheessa että olisi valmis kasvattamaan mahdollisen yhteisen lapsen aikuiseksi asti yhdessä niin sit on oikean henkilön seurassa. Jos taas jo moinen ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä tai täysin mahdottomalta on väärä pari.

Itse olin usemman vuoden naisen kanssa josta totesin puuttuvan niin paljon omatoimisuutta että ajatus tuntui pelottavalta sekä mahdottomalta. Taas toisaalta jos olisi polyamorinen ja olisi joku toinen nainen hoitamaan kasvatusvaihetta niin synnyttäjäksi, imettäjäksi ja öiden ratoksi hän olisi varmaan ollut ihan ok. Todennäköisesti tosin hänen munasoluistaan ei ainakaan mun siittiöilläni olisi varmaan kannattanut mitään ydinfyysikkoa tai taitoluistelijaa toivoa.

Pelottavuus riippuu siis henkilöstä ja ainakin itse joudun arvioimaan muutakin kuin mahdollista hedelmällisyyttä, koska tiedän että mun tuloni on sen verran pienet ja epäsäännölliset ettei mulla kertakaikkiaan ole varaa täyspäiväiseen kotirouvaan. Jos ammatin kohdalla lukee opiskelija tiedän ainakin että mieluummin odottaisin valmistumisen yli tai työelämään pääsyyn saakka. Toki jotkut kesken opintojen useampiakin lapsia hankkii, mut onko se sit kovin järkevää ainakaan kovin nuorelle opiskelijalle. Sit kun naisella ikää on yli 25 ja alle 35 niin pohdinta on että onko jo ehtinyt tehdä lapsia ja erota ja jos 36 + niin että onko kiire vai joko on kohta lapsenlapsia. 

[Ride]

Tuskinpa se lapsen tahtominen sinänsä on ongelma, mutta luoko sen esiin tuominen ennen kuin on edes tavattu jonkinlaisia pelko- tai ahdistusreaktion. Tuleeko jonkinlainen alitajuinen tunne, että päätösten teko menee hieman väärässä järjestyksessä. Ensin pitää päättää haluanko tuon ihmisen kanssa lapsen ja viimeisenä, haluanko tutustua. Tuleeko olo, jos ilmossa jo puhutaan lapsista, että vastaamalla jo ikään kuin sitoutuu johonkin. En tiedä, mutta tulipahan mieleen.

LehAn kanssa vähän samoilla linjoilla. Kyllä se ympäristö voi vaikuttaa niin, että lapsen tekoa ei mietitä, vaan se on vaan jotenkin itsestään selvyys, joka kuuluu asiaan.

[Chmlnidae]

Niin, tai onko lapsia - tähän maailmaan - haluava ihminen pelottava asia?
Itse vastaisin tän hetkisen ymmärrykseni ja tietoni pohjalta että on. Mutta jokaisen on mietittävä omasta puolestaan.

Itse joskus kymmeniä vuosia sitten koin pelottavaksi sekä suhteessa itseeni ja historiaani että myös maailmaan ja sen historiaan ja mahdolliseen tulevaisuuteen nähden lasten haluamisen ja hankkimisen yrittämisen aika hankalina asioina. Pelottavinakin. Pohdin monia vaihtoehtoja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta aina adoptioon.
Biologia  - se luonto joka tikanpojan puuhun vetää - varmaan pelasi oman osuutensa asiaan sitten kun tapahtui mitä tapahtui. Kuinka paljon siitä oli tiedostavaa harkintaa ja järjenkäyttöä tai selkeää suunnitelmallisuutta, jää jälkiviisasteluksi, kuin myös kuinka paljon rakastumista ja normikulttuurista tuntemista niin kuin nyt vain kuuluu ja oli sopivaa kolmekymppiselle naisihmiselle tässä maassa tuolloin kokea.

Mutta se on oleellista että miettii mikä on oma vastuu omasta haluamisesta ja omista tarpeista ja toimii sitten niin. Niin ettei jää turhaan muita syyttelemään omista valinnoistaan tai heikkouksistaan. Toki valiten niin mikä itselle sopii, mihinkä itse kykenee.
Toinen pystyy - joku jopa haluaa - ottaa vastuun yksin jälkeläisistään, toinen tarvitsee toisen vanhemman - moni sen perinteisen 'vastakkaista' sukupuolta olevan heteromonogaamin avioliittoon (mitenkään nyt arvottamatta sinne tai tänne tai tuonne) ennen vanhemmaksi yrittämistä.
Ja aina ei edes yrittämällä kaikkien itselle sopivien olosuhteiden vallitessa ja lääketieteen suosiollisella avustuksellakaan onni käy omaksi omin välinein ja tarpein. Silloinkin voi tulla kivuliasta mietittävää.
Aiempia kirjoittajia komppailen siinä että lapsi on niin iso asia ihmisen elämässä että rakkaus yhteen ihmiseen joskus ja jossain kohdassa ei ylitä sitä (omasta mielestäni). Eli kannattaa avoimesti tuoda omat halut, tarpeet ja ajatukset esiin suhteissa ennen emotionaalista kiinnittymistä. Itse en usko ihmisen totaaliseen koko iän kestävään monogamisuuteen (sellaista kuitenkin ilmenee lajimme keskuudessa aika paljonkin) joten en lähtisi olettamaan että samassa suhteessa niin rakkauden kuin vanhemmuuden tulee toteutua hautaan saakka. Voi hyvin siis olla vanhempi ja pari(tai moni-)suhderakastunut myös muuten kuin lapsensa biologiseen toiseen vanhempaan. Kulttuurisia olettamia on hyvä pohdiskella ja kyseenalaistaakin silloin kun tekee omia valintojaan, laittaa arvojaan järjestykseen.

[Lllaura]

Oon huomannut että mun ikäiset (+30) lapsettomat naiset alkavat äitien seurassa selittämään miksi ei halua lapsia, vaikka kukaan ei ole kysynyt. Olen todella onnellinen että minulla 2 ihanaa lasta, mutta elämä menee kokonaan lasten ehdoilla. Ymmärrän jos joku ei halua lapsia. Työvuoroista lomaan ja kaikki arki sillä välillä mietitään lasten kannalta.

[Kulkuri]

Ei toive lapsien saamisesta, ole mitenkään pelottava-asia. Itsestäni tuonkin toiveen ja asian esiin nostaminen on luonnollista uutta suhdetta luotaessa yhdessä toisen kanssa. Tarpeelistakin, varsinkin jos naisella alkaa ns. biologinen kello tikittää kenties viimeisiä kierroksiaan. Silloin ei varmasti ole kiva huomata parinvuoden seurustelun jälkeen, ettei se toinen haluakaan yhteisiä lapsia.

Itse neljän upean (onneksi kuitenkin jo aikuisen ) penskan isänä, ymmärrän oikein hyvin tuon kaipuun omista lapsista.

Kokonaan toinenjuttu on, jos ei pysty saamaan. Se taas ei ole kenenkään vika ja se on vain hyväksyttävä tai sen asian kanssa on ainakin kyettävä elämään. Kykeneekin, jos rakkautta riittää suhteessa. Lisäksi adoptio järjestelmäkin on olemassa ja sellainenkin lapsi on kyllä taatusti oma adoptiovanhemmilleen

[Juuttisetä]

Tätä kun lukee tulee taas vahvasti esiin nuo, sitten kun pari on sitä ja tätä ja meillä on sitä ja tuota ja tulot on kunnossa, talo, farmarivulva ja se kultainennoutaja niin sitten..

Yleensä homma vaan menee niin, että kun noi on niin voisi vielä olla jotain ja naapurillakin on tuo mutta meillä ei, kyllä se nyt pitää olla ennenkuin...
Parasta aikaa tehdä lapsi ei ole olemassa, se on sellainen hullu lapsellinen haavekuva aikuisilla. Lapsi ei lopulta tarvitse kauheasti, tärkeimmät on se isä ja äiti ja että he on oikeasti paikalla sekä antavat aikaansa ja rakkauttaan, toisilleenkin.

Karu tosiasia on että "täydellisiä matcheja" on niin saamarin harvassa, että tarkoilla/pitkillä listoilla liikkeellä olevat kusee omiin muroihinsa jo ennenkuin ovat potentiaalista vastakappalettaan edes nähneet. Joku tuolla viisaasti aiemmin kirjoitti, että se mitä haluat ei välttämättä ole se mitä tarvitset. Monesti vaan näkee kun urpomaisesti painetaan vaan vanhoilla spekseillä samantyyppisten tyyppien seuraan ja ihmetellään kun ei se homma toimikkaan...taaskaan. Kyllä, paska maistuu paskalta vaikka sitä maistaisi monestakin lähteestä, maku ei maagisesti muutu.

Juu ja ei lapsia haluava nainen pelota. Miksi sen pitäisi pelottaa tai mitä siinä on mitä tarvisi pelätä? Kenties erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin sellaisella kuka ei tahdo lapsia. Ei tuossa mitään pelottavaa ole, vain erilaiset tavoitteet ja halut elämässä.
Samalla voisi ihmetellä pelottaako koulutettu ja fiksu nainen? Entäpä pitkä nainen? Ylettömän kaunis nainen?

Itse olen aina tiennyt että tahdon lapsen...siis ihan oman biologisen jälkeläisen. Miksi noin ajateltu, no kun yksi on adoptoituna ja aikuinen.
Ihme ja kumma haaveista tuli totta, vaikka olen dominoiva mies ja vastakappale mitä ilmeisemmin nainen ja vielä alistuva. Sekä vielä nuorempikin, kauhistus. Oikeasti ei kyllä ihan ekana, tokana taikka vielä sadantenakaan asiana tullut meillekkään mieleen, että tossapa oiva vastakappale lapselleni vanhemmaksi.

Mutta ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, matalien tavoitteiden kautta pieniin pettymyksiin...

[Pinku]

Omalla pienellä kokemuksella on nuoret miehet halunneet lapsia. Myös pitäneet outona, ettei nainen halua saatika pidä lapsista.

Lapsiasia on kyllä sellainen, että moni muu asia voi muuttua omassa persoonassa, mutta lapsettomuus on se muuttumaton asia, enkä sitä halua muuttaa. Mielummin siis jäisin yksin, kuin alkaisin jälkeläisiä punkemaan. Ei-kinkyssä maailmassa moni mies ei pidä naisesta, joka ei lapsia halua tai ei mene perinteiseen muottiin. Voiko sitten olla, että mielipiteiltään vahva nainen ei miellytä miestä, joka haluaa olla se perheen/pariskunnan pää ja se vahvempi.
 

[pulseproto]

.. Heheh, enemmän mä olen todistanut niitä tapauksia joissa naiset sanoneet syövänsä pillereitä ja -dada.. Joskus 12vkolla sitten vastentahtoiselle isälle ilmoitettu "ilosanomasta"...
-yksikään näistä "kamalista" ei tosin tietääkseni ole subi..  lol *virn .. Joten oman tilastoni valossa scenen domit "ovat turvassa".. xxx
Useammalle omalle ihan lähiystävämiehistä on myös tehty vasektomia!

[sweetchild]

Mun mielestä yhtä hyvin voisi kysyä, onko lapsia haluava dominoiva nainen pelottava asia.

Ei nainen ole pelottava lapsia halutessaan, oli sitten vanilja tai kinky. Mutta se on monille pelottavaa, että laittaa lapsen tai perheen ykkösprioriteetiksi parisuhdetta etsiessään. Toki on niitäkin miehiä (ainakin vaniljoissa), jotka etsii naista saadakseen lapsen.

[Alexios]

Oon huomannut että mun ikäiset (+30) lapsettomat naiset alkavat äitien seurassa selittämään miksi ei halua lapsia, vaikka kukaan ei ole kysynyt.

Tämäkin johtuu siitä, että kulttuurissamme on iskostettu ihmisten mieliin, että äitiys on lähtökohtaisesti parempi asia, ja nainen joka ei ole synnyttänyt lapsia ei ole saavuttanut täydellistä "naiseutta" vaan on jotenkin vajaavainen.