Onko lapsia haluava subnainen pelottava asia?

[mauje]

Niin, omalla kohdallani lisääntyminen on jo suoritettu. Eikä ikä huomioiden olisi järkevää enää ruveta siihen valvomisrumbaan. Ja olisi vähintäänkin outoa olla lapsille ukinikäinen isä.

Joskus ennen sotia kun olin nuori niin ne lapsoset olivat ihan luonteva ajatus.

[Terhenneito]

Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.

Minusta on hyvä, että kerrot lapsitoiveista heti. Järkevä mies tajuaa, että tuskin lähdet lapsentekoa miettimään heti. Ja toisaalta, mies voi siittää naisen raskaaksi vaikkapa yhden kuuman nainnin seurauksena halusi hän isäksi tai ei.

Perhonen89 teet päätelmäsi itse ja valitset sellaisen ihmisen kuin haluat. Mutta toivon, että et luovu niinkin isosta asiasta kuin äidiksi tulemisesta vain siksi, että joku jätkä ei lasta halua. Valitse sellainen, joka haluaa ja juuri nimenomaan sinun kanssasi. Sellaista rakkautta ei ole, etteikö toiselle soisi niinkin suurta asiaa kuin äitiys. Tuossa kohtaa rajoittaminen ei ole rakkautta, mutta muuta yhdessäolohalua se voi olla.

[pikkusisko]

Sellaista rakkautta ei ole, etteikö toiselle soisi niinkin suurta asiaa kuin äitiys. Tuossa kohtaa rajoittaminen ei ole rakkautta, mutta muuta yhdessäolohalua se voi olla.

Tarkoittamatta tätä millään tavalla henkilökohtaisesti ja täysin tietämättömänä kirjoittajan omista taustoista, minusta tuo kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta, joka ei tiedä mitä kaikkea on olla vanhempi. Vanhemmuus on niin paljon erilaisia asioita, hyvässä ja pahassa, ettei sellaista vain voi toiselta rakkauden piikkiin edellyttää. Se on upeaa, yksinkertaisesti ja totta kai, mutta se on myös helvetisti asioita joita ei pahimmalle vihamiehellekään soisi. Elinikäistä pelkoa, syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, ne vain kuuluvat siihen pakettiin siinä missä jokapäiväinen ilo, ylpeys ja jonkin suuremman voiman siunauksen tunnekin. Puhumattakaan kaikista niistä käytännön velvollisuuksista mihin lapsen saaminen loppuelämäksi sitoo, vaikka niin paljon antaakin. Jos omassa elämäntilanteessaan tai olemisessaan ei ole siihen valmis tai haluavainen, se ei missään nimessä tarkoita että tahtoisi sen kaiken toiselta riistää. Se ei tarkoita, etteikö aivan yhtä paljon rakastaisi.

Minun mielestäni tässä maailmassa on jo aivan liikaa niitä lapsia, jotka on tehty vain sen hetkisestä romanttisesta rakkaudesta toista kohtaan. Se kun niin usein on katoavaista sorttia se, toisin kuin rakkaus omaan lapseensa. Rakkaus sellaista kohtaan jota ei vielä ole, jota saa kunnian olla itse luomassa. Sellainen rakkaus ei saisi koskaan, ikinä milloinkaan olla velvollisuus jotakuta muuta kohtaan.

[Terhenneito]

pikkusisko, asia on noin kuin kirjoitit. Luit mun viestistäni vain yhden osan ja teit vahvan tulkinnan. Siksi myös kirjoitin, että jos lapsia haluaa, kannattaa valita ihminen, joka niitä myös haluaa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos suhteessa on niinkin iso epäsuhta kuin päinvastainen lisääntymishalu, niin tekee omat valintansa ko. henkilön suhteen omien tarpeidensa kautta, ei siivoamalla esim. äidiksi tulemisen tarvetta pois siksi, että suhde säilyy.

[pikkusisko]

pikkusisko, asia on noin kuin kirjoitit. Luit mun viestistäni vain yhden osan ja teit vahvan tulkinnan. Siksi myös kirjoitin, että jos lapsia haluaa, kannattaa valita ihminen, joka niitä myös haluaa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos suhteessa on niinkin iso epäsuhta kuin päinvastainen lisääntymishalu, niin tekee omat valintansa ko. henkilön suhteen omien tarpeidensa kautta, ei siivoamalla esim. äidiksi tulemisen tarvetta pois siksi, että suhde säilyy.

Se oli minusta aika vahva väite, siksi tartuin siihen ja niin vahvasti vastasin Tuollainen epäsuhta kun voi tulla eteen vilpittömässä rakkaussuhteessakin, ja silloinhan niitä valintoja on tehtävä. Se ei minusta kuitenkaan mitätöi sitä rakkautta mitä on ollut, tai tee toista tarinan pahikseksi.

Mutta nyt kun noin ajatustasi avasit, huomaan olevani isoilta osin samaa mieltä ja myös kyseenalaistavani omaa aiempaa ehdottomuuttani. Kiitos rakentavasta vuoropuhelusta

[Nvriih]

Kun aikoinaan etsin kumppania niin lapsiasia oli todella tärkeä, sillä aiempi pitkä suhde ei olisi siihen asti koskaan varmaankaan edennyt. Onneksi en uhrannut haaveitani ja suhde loppui. Nyt olen onnellinen äitishenkilö.

En siis näe pahana ilmoittaa perhehaaveista jos etsii elämänkumppania. Jos mies on niin hölmö ettei ymmärrä sen tarkoittavan "lapsia sitten joskus" vaan luulee sen olevan tyyliin ekojen kuukausien missio niin ehkä sellaista miestä ei kannata edes tavata.

[Terhenneito]

Mutta nyt kun noin ajatustasi avasit, huomaan olevani isoilta osin samaa mieltä ja myös kyseenalaistavani omaa aiempaa ehdottomuuttani. Kiitos rakentavasta vuoropuhelusta

Kiitos itsellesi

[r_863]

Ei se ole pelottava asia hommata lapsia. Itselläni ei ollut koskaan mitään ajatusta koko lapsia asiasta. Ensin tuli parisuhde ja rakkaus. Sen jälkeen opeteltiin elämään toistemme kanssa. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi se oli mitä luonnollisin jatkumo saada lapsi.

Mutta jos alunperin suhteen ehtona olisi ollut lapsien teko, olisin kyllä hypännyt huolella yli. Katsos kun lapsia ei yleensä tehdä vaan saadaan. Ja se ei ole aina niin itsestään selvyys. Edellisissä viesteissä on ollu todella paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellä.

[Terhenneito]

.... Onneksi en uhrannut haaveitani ja suhde loppui. Nyt olen onnellinen äitishenkilö.

En siis näe pahana ilmoittaa perhehaaveista jos etsii elämänkumppania. Jos mies on niin hölmö ettei ymmärrä sen tarkoittavan "lapsia sitten joskus" vaan luulee sen olevan tyyliin ekojen kuukausien missio niin ehkä sellaista miestä ei kannata edes tavata.

Onnea Nvriih!

Kinkyfoorumeilla kauan notkuneena olen huomannut myös lapsiperheitä perustetun foorumien kautta. Tunnen muutamia lapsiperheitä, jotka ovat saaneet alkunsa kinkypalstalta.

[kissa]

Mä en ole mies, enkä tiedä miten miehet kollektiivisesti ajattelee. Enkä tiedä onko sellaista kollektiivista ajattelua miehillä, tai naisillakaan, sen puoleen. Mutta itse kun aikoinani aloittelin lapseen johtanutta parisuhdetta, ei siinä ensimmäisenä kyllä ollut mielessä se, että tähän tehdään lapsia joskus. Vaan siihen ajatukseen kasvettiin yhdessä pikkuhiljaa sen suhteen aikana ja sitten, kun molemmat oli lapseen valmiita, alettiin yrittämään. Mä henkilökohtaisesti olisin pelästynyt, jos mies olisi ensimmäisenä ilmoittanut, että päämäärä on lapsi. Mutta kun ensin elettiin kahdestaan, tehtiin asioita, joita parit tekee ilman lapsia, hankittiin kokemuksia ja opeteltiin tuntemaan toisiamme, sitten jossain vaiheessa jmpikumpi kysäisi, että noinko meidän pitäisi kakaroita ajatella tähän. Ja sitten sitä mietittiin yhdessä ja erikseen ja päätettiin yrittää. Koska lapsi on, kuten pikkusisko jo sanoi, maailman ihanin, pelottavin, rakkain ja raskain asia, eikä sellaista passaa kovin heppoisin perustein tähän maailmaan saattaa.

Toki nämä ovat ihan mun omia ajatuksia eivätkä mitään universaaleja totuuksia.

[nicolaus]

Ei ole pelättävä asia, mutta itse ongelmaan ... nämä piirit ovat pienet. Jos etsii miestä mastereiden joukosta, sopivan ikäistä, aviomieheksi ja isäksi haluavaa ... ei se nyt välttämättä ole kovin suuri se mahdollisuuksien määrä.

[LehA]

Ei se ole pelottava asia hommata lapsia. Itselläni ei ollut koskaan mitään ajatusta koko lapsia asiasta. Ensin tuli parisuhde ja rakkaus. Sen jälkeen opeteltiin elämään toistemme kanssa. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi se oli mitä luonnollisin jatkumo saada lapsi.

Nyt jo päättyneessä pitkässä parisuhteessani rupesimme miettimään lapsia n. puoli vuotta tapaamisesta. Me molemmat olimme lapsenteon kannalla. Aikamme yritettyämme totesimme, että se parempi puolisko ei pystynytkään saamaan lapsia tavanomaisin menetelmin.

Seuraava vaihe olikin miettiä, halutaanko lähteä raskaisiin hoitoihin, ja lisäksi käyttää niihin x kilomarkkaa rahaa.

Kun hoidotkaan eivät lopulta tärpänneet (ja vaimon elimistö oli sekaisin seuraavat pari vuotta), seuraavaksi edessä oli adoptiovalmennus - ja sen jälkeen mietittiin, haluammeko todennäköisesti vammaisen lapsen. Siinä vaiheessa silloiset lähtömaat kun olivat saaneet sisäiset adoptionsa siihen malliin, että terveet lapset jäivät kotimaahansa (onneksi edes he saivat jäädä oman kulttuuriinsa pariin).
Kun tuohon ei ollut uskallusta, ilmoittauduimme sijaisvanhemmuuskurssille. Tuon jälkeen vaimo ei kuitenkaan uskaltanut lähteä hakemaan sijaislasta, sillä sijaislapsi voidaan palauttaa biologiseen perheeseensä mikäli siellä saadaan kotiolot järjestykseen - mikä taas on lastensuojelun ykköstavoite tässä tilanteessa.
Lopulta toimimme muutaman vuoden tukiperheenä parille alle kouluikäiselle lapselle.

Ja kaiken tuon jälkeen en vieläkään ole varma, halusinko todella lasta tuolloin, vai oliko kyseessä kulttuurin määritelmä, että tietyssä iässä pitää perustaa perhe ja hankkia lapsia. Nyt mulla on ikää jo sen verran, että vauvan unirytmiin sopeutuminen olisi työn takana.

[Underworld]

Imo omat toiveet hyvä tuoda esiin. Suurin osa naisista haluaa lapsia, mukaanlukien iso % niistä jotka nuorena sanoneet muuta. Parisuhde nuoremman naisen kanssa tarkoittaa yleensä, että asia tulee pöydälle, kysymys missä vaiheessa. Itseäni kyllä himpun häiritsee tuo ns kortit pöytään tyyli treffeillä  joskus "etsitkö vakavaa parisuhdetta? Haluatko lapsia?" Tullut alta 5min keskustelun. Ehkä miehenä koen, että minä henkilönä en ole niin tärkeä, vaan hakusessa henkilö täyttämään tarpeita. Kaiken pitäisi imo pohjautua siihen, että tullaan toimeen. Sen havainnointi ottaa yleensä aikansa

[latexbun]

Ja kaiken tuon jälkeen en vieläkään ole varma, halusinko todella lasta tuolloin, vai oliko kyseessä kulttuurin määritelmä, että tietyssä iässä pitää perustaa perhe ja hankkia lapsia. Nyt mulla on ikää jo sen verran, että vauvan unirytmiin sopeutuminen olisi työn takana.

Tämä. Vaikeaa sanoa kuinka paljon tiedostamattomasti ympäristömme meihin vaikuttaa tässä asiassa. Itse olen jälleen kallistumassa vapaaehtoisen lapsettomuuden kannalle, naimisiin ei minulla kuitenkaan ole koskaan ollut hinkua, pikemminkin päinvastoin.

[susa-anniina]

Minusta lapsiasia on hyvä ottaa esille heti alussa. Itse aikanaan parikymppisenä suhdetta alkaessa kysyin silloiselta kumppanilta, että haluaako hän joskus vielä lapsia varmaan toisilla treffeillä (kumppanilla oli jo lapsia ja oli minua vanhempi). Itselle lapset oli sellainen petustavanlainen tarve, että ajattelin, että siitä en vain tingi. Niin kuin joku kirjoitti, niin fiksu mies kyllä ymmärtää, ettei asia ole ajankohtainen heti. Jotenkin ajattelen, että miksi luoda vahvaa tunnesidettä johonkin, jos tästä asiasta ei olla samaa mieltä.

Ylipäätään vakituista seuraa on sitä vaikeampi löytää, mitä enemmän itsellä on vaatimuksia. Väittäisin silti, että hyvää kannattaa odottaa. Tässäkin.