Onko lapsia haluava subnainen pelottava asia?

[Perhonen89]

Näin lapsia haluavana subnaisena mietin välillä, onko toiveeni löytää lapsia haluava dom-mies ja haluni perustaa perhe joskus liian pelottava domien mielestä? Sinänsä ymmärrän jos näin on. Täällä baarissa moni tuntuu etsivän/haluavan pelkkää sessiointiseuraa ja kun joku yhtäkkiä ilmoittaakin haluavansa lapsia ja perustaa perheen, niin ymmärrän jos se on monista liian totinen ja vakava ajatus.

Olen pistänyt myös merkille, että yllättävän moni dom ilmoittaa suoraan, ettei halua lapsia. Onko kinkyjen joukossa enemmän ihmisiä, jotka eivät halua lapsia vai onko kohdalleni osunut vain ihmisiä, jotka eivät niitä halua?

[eppkp]

Mä haluaisin lapsia, mutta tuntuu, että lapsia haluavia sub/switch naisia on vähemmistö. Mä toki voin odottaa sen kanssa vielä useamman vuoden, mutta en ikuisesti.

[momoi36]

Varmaan yksi tekijä on ikä.. suurin osa dom- miehistä ovat vanhempia kuin 20-30v ja lapset on hankittu jo..

[Knknti]

Oma perstuntumani on, että nykyään ylipäätään harvempi tuntuu haluavan lapsia. Ei sillä välttämättä ole tekemistä kinkyyden kannalta.
Kyllä kinkyjen joukossakin on porukkaa, joka mielellään perustaisi jossain vaiheessa perhettä.

Joitain miehiä voi pelottaa myös lapsiasian ottaminen heti alussa esille. Ymmärrettäväähän sinällään on, että tärkeästä asiasta halutaan heti keskustella. Mutta moni miespolo varmaan luulee, että ne lapset pitää sitten tehdä saman tien ensimmäisten deittien jälkeen.

[Northern82]

En usko, että siinä mitään pelottavaa on. Toki jokaisen henkilön kohdalla oma tilanteensa.
Vaikka leikkikaveria myös etsin, niin toiveissa olisi lopulta löytää ihminen, johon ihastua ja rakastua. Tällöin lapset olisivat siihen ihan luontainen jatko.

[Perhonen89]

Oma perstuntumani on, että nykyään ylipäätään harvempi tuntuu haluavan lapsia. Ei sillä välttämättä ole tekemistä kinkyyden kannalta.
Kyllä kinkyjen joukossakin on porukkaa, joka mielellään perustaisi jossain vaiheessa perhettä.

Tämän olen kans pistänyt merkille ja ei siinä mitään, mun tehtäväni ei ole arvostella heitä, jotka eivät lapsia halua. monellahan taitaa olla syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen huoli maapallon liiallisesta väkimäärästä ja se, että ilman lapsia suhteen ajatellaan olevan helpompaa ja mukavampaa kuin jos olisi lapsia.

[Kumikuono]

Ei lapset useitakaan miehiä pelota. Hieman iäkkäämmät miehet joilla on jo lapsia, eivät niitä useinmiten vaan enää halua. Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.

[Meeri]

Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.

Näinhän se. Moni sanoo heti alkuun että ei lapsia tai avioliittoa, mutta kummasti se mieli muuttuu kun unelmien kumppani tulee vastaan. Montahan kertaa muakin kosineet nää "ei ikinä naimisiin" miehet.
Eli mun mielestä ihmiset edelleen haluavat lapsia, mut eivät kenen kanssa tahansa.

[Isrika]

Nuoremmat lapsettomat miehet rakastuessaan useinmiten haluavat lapsia.

Näinhän se. Moni sanoo heti alkuun että ei lapsia tai avioliittoa, mutta kummasti se mieli muuttuu kun unelmien kumppani tulee vastaan. Montahan kertaa muakin kosineet nää "ei ikinä naimisiin" miehet.
Eli mun mielestä ihmiset edelleen haluavat lapsia, mut eivät kenen kanssa tahansa.

Tuohon pointtiin vielä lisää sen, että kun heti deitti-ilmossa mainitaan ne lapset, se luo herkästi mielikuvan, että tässä mennään nyt lapsenhankinnan ehdoilla ja tarkoitus on vain löytää tuleville lapsille isä. Se saattaa karkottaa niitä, jotka haluavat rauhassa tutustua ja katsoa mihin homma menee. Vaikka yhtälailla heillä olisikin se lasten hankinta mielessä, sitten tulevaisuudessa. Ja varsinkin niitä karkottaa, jotka eivät ole uhranneet ajatuksia paljon lasten hankinnalle tai eivät ole varmoja. Näistä tapauksista suurin osa sitten rakastuessaan ja pariutuessaan juuri haluavat lapsia.

[pikkusisko]

Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon. Jos sen kääntää toisin päin, niin mikäli minulle olisi tehty jo tutustumisvaiheessa selväksi että lapsia on jossain vaiheessa tultava, olisin saanut paskahalvauksen - riippumatta siitä, olisinko pohjimmiltani halunnut itse samaa vai en. Olisi tullut olo, että minua pidetään vain siitostammana, jonakuna riittävän sopivana täyttämään rooli jonkun toisen käsikirjoittamassa näytelmässä, sen sijaan että minut olisi kohdattu kokonaan omana itsenäni. Sitä paitsi se lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka halua molemmin puolin olisikin. Mitäs sitten tehdään, jos siihen tarkoin valikoidusti vaalittuun suhteeseen ei vauvoja siunaannukaan..?

Saatan olla myös ihan pikkuisen kyyninen, koska olen nähnyt niin paljon niitä ihmisiä joille se kiiltokuvamainen perheidylli ei ole ollenkaan tuonutkaan sitä onnea, jota sillä on tavoiteltu. Perinteisissä perhearvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta minun mielestäni sen kahden ihmisen välisen rakkauden on vain tultava ensin, jotta se auvoisa perheonni kaikkine kamaluuksineen voisi joskus koittaa. Jos on koittaakseen.

Mutta hieno asia sinänsä, että tietää mitä tahtoo eikä lähde sellaiseen mikä ei tule mahdollisuutta siihen tarjoamaan

[Perhonen89]

Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon. Jos sen kääntää toisin päin, niin mikäli minulle olisi tehty jo tutustumisvaiheessa selväksi että lapsia on jossain vaiheessa tultava, olisin saanut paskahalvauksen - riippumatta siitä, olisinko pohjimmiltani halunnut itse samaa vai en. Olisi tullut olo, että minua pidetään vain siitostammana, jonakuna riittävän sopivana täyttämään rooli jonkun toisen käsikirjoittamassa näytelmässä, sen sijaan että minut olisi kohdattu kokonaan omana itsenäni. Sitä paitsi se lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka halua molemmin puolin olisikin. Mitäs sitten tehdään, jos siihen tarkoin valikoidusti vaalittuun suhteeseen ei vauvoja siunaannukaan..?

Saatan olla myös ihan pikkuisen kyyninen, koska olen nähnyt niin paljon niitä ihmisiä joille se kiiltokuvamainen perheidylli ei ole ollenkaan tuonutkaan sitä onnea, jota sillä on tavoiteltu. Perinteisissä perhearvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta minun mielestäni sen kahden ihmisen välisen rakkauden on vain tultava ensin, jotta se auvoisa perheonni kaikkine kamaluuksineen voisi joskus koittaa. Jos on koittaakseen.

Mutta hieno asia sinänsä, että tietää mitä tahtoo eikä lähde sellaiseen mikä ei tule mahdollisuutta siihen tarjoamaan

Hyviä pointteja pikkusiskolta. Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.

Välillä kyllä mietin, pelkäävätkö monet miehet, että lapset pitäisi hankkia ensitreffeillä. Näinhän ei ole missään nimessä. Itse(kin) ajattelen, että kahdenkeskistä aikaa pitää olla ensin ainakin pari vuotta tai kauemmin ja sitten vasta, kun aika on kypsä, niin lapsia ryhdytään hankkimaan.

[Passion]

Kuka tahansa lapsia haluava nainen on pelottava, ei liity mieltymyksiin 

[IceCherry]

Mutta moni miespolo varmaan luulee, että ne lapset pitää sitten tehdä saman tien ensimmäisten deittien jälkeen.

Hmm, luulen, että nuo miehet ajattelee just noin .. Vaniljamaailmassa arvostetaan pitkää parisuhdekokemusta ja kolmekymppinen nainen on tavoiteltavampi kumppani kuin kaksikymppinen, mutta tämä vaniljamaailman logiikka ei tunnu istuvan kinkymaailmaan.. Hmm, mulle on muodostunut sellainen kuva, että sub, joka haluaa parisuhteen ja vieläpä perheen, on "kakkostavara". Hänessä pakko olla jotain vikaa, epämieluisaa..

Toinen ongelma on kaippa juuri se, että mistä löytää kokeneen oman ikäisen. Useimmat hyvät D:t ovat paljon vanhempia ja useimmiten myös polyja. Switchkumppani tuo ekstramaustetta.

Luulen, että mitä syvemmällä kinkyilyssä on, sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja saadakseen haluamansa. Perhehaaveista ei siltikään kannata luopua, jos se on tärkeä itselleen. Nainen on lisääntymiskykyinen vain jonkin aikaa.

Jotkut ovat ottaneet vaniljasta kumppanin ja jatkaneet kinkyilyä - salaa. Itse en tähän kykene, koska koen sen pettämiseksi ja olisin todennäköisesti pettämässä alituiseen.

Luulen, ettei tämä ole vain subnaisten ongelma, vaan submiehetkin haluavat löytää sen D:n, jonka kanssa olla parisuhteessa, perustaa perheen ja domme olisi vieläpä monokin.

[pikkusisko]

Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.

Ihan pakko käydä toteamassa vielä, ettei se lapsen yksin hankkiminen todellakaan tarkoita "varsinaisen rakkauden" skippaamista. Minä tulin raskaaksi silloisesta rakkaudesta, asian paljastuttua tiesin että joutuisin kasvattamaan lapsen yksin, ja nyttemmin olen rakastunut sillä tavalla isosti ja varsinaisesti. En voi väittää ettenkö olisi kovia kolhuja matkan varrella saanut, mutta tänä päivänä minulla on kaikki sekin, mistä en aiemmin uskaltanut unelmoidakaan. Näine hyvineni minusta ei ole yhtään pöljää, että jotkut naiset tosiaan hedelmällisimmässä tai muutoin otollisimmassa iässä ottavat ja hankkivat sen lapsen ihan yksin jos sellainen on ollut toiveissa. Se ei todellakaan sulje rakkauden mahdollisuutta pois.

Onnea matkaan, perhonen, minne tahansa tiesi sitten viekin

[IceCherry]

Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon.

Mielestäni ei ole mitenkään outoa, että listaa tuon kriteeriksi, koska olisi epämieluisaa olla suhteessa, jossa toisella ei ole näitä haaveita. Jos ei ole ottanut selvää toisen lapsihaaveista, niin voi pettyä pahasti ja näin naisena se on karvas pettymys, kun on heittänyt vuosia hukkaan sellaisen miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Vuosia toki voi mennä hukkaan muutenkin: eläminen väärän kumppanin kanssa. Siltikin on hyvä, että on samat haaveet. Hyvä alku suhteelle.