Baarin kannatusmaksut
Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.
Sellaista rakkautta ei ole, etteikö toiselle soisi niinkin suurta asiaa kuin äitiys. Tuossa kohtaa rajoittaminen ei ole rakkautta, mutta muuta yhdessäolohalua se voi olla.
pikkusisko, asia on noin kuin kirjoitit. Luit mun viestistäni vain yhden osan ja teit vahvan tulkinnan. Siksi myös kirjoitin, että jos lapsia haluaa, kannattaa valita ihminen, joka niitä myös haluaa. Sitä mieltä kuitenkin olen, että jos suhteessa on niinkin iso epäsuhta kuin päinvastainen lisääntymishalu, niin tekee omat valintansa ko. henkilön suhteen omien tarpeidensa kautta, ei siivoamalla esim. äidiksi tulemisen tarvetta pois siksi, että suhde säilyy.
Mutta nyt kun noin ajatustasi avasit, huomaan olevani isoilta osin samaa mieltä ja myös kyseenalaistavani omaa aiempaa ehdottomuuttani. Kiitos rakentavasta vuoropuhelusta
.... Onneksi en uhrannut haaveitani ja suhde loppui. Nyt olen onnellinen äitishenkilö.En siis näe pahana ilmoittaa perhehaaveista jos etsii elämänkumppania. Jos mies on niin hölmö ettei ymmärrä sen tarkoittavan "lapsia sitten joskus" vaan luulee sen olevan tyyliin ekojen kuukausien missio niin ehkä sellaista miestä ei kannata edes tavata.
Ei se ole pelottava asia hommata lapsia. Itselläni ei ollut koskaan mitään ajatusta koko lapsia asiasta. Ensin tuli parisuhde ja rakkaus. Sen jälkeen opeteltiin elämään toistemme kanssa. Sitten kun asia tuli ajankohtaiseksi se oli mitä luonnollisin jatkumo saada lapsi.
Ja kaiken tuon jälkeen en vieläkään ole varma, halusinko todella lasta tuolloin, vai oliko kyseessä kulttuurin määritelmä, että tietyssä iässä pitää perustaa perhe ja hankkia lapsia. Nyt mulla on ikää jo sen verran, että vauvan unirytmiin sopeutuminen olisi työn takana.