Tunteet ja BDSM

[poisongrrrll]

Hyvä nosto tämä keskustelu. Totta, on se mahdollisuus kokea tunteita jotka eivät noin muuten sovi arkimaailmaan. Mielelläni en huorittelisi tai löisi vaikkapa kassaneitiä tai naapurin mummua, vaikka mieliteko tuollaisia aktiviteetteja kohtaan onkin. Jotkut kuitenkin tekevät sitä ilman suostumusta pahaa-aavistamattomille ja joku ei saa vaikka haluaa.

[switchf]

Tunnevammainen...niin.... Valitettavasti olen itse kai sellainen. BDSM antaa jotain tunteita minulle. 
Hmmm, niin, asioilla on monia eri puolia.

[nicolaus]

Mielenkiintoinen kysymys. Kyllähän ne sanoo et johtavassa asemassa olevat miehet subeile rentoutuakseen vastuusta.

Kun miettii itteensä, ihan peilin ääressä, näen ihmisen, jolla on työelämässä ollut valtaa skä vastuuta tarpeksi. Vallankäytön puutetta ei sillain ole ittellä.

Mistä sittn on kyse? Pirustako sen tietää. Ja mielluummin alista kuin mietin miksi alistan.

Miksi joku alistuu? Minulle riittä se, että hän on varma haluistaan. Miellyttämisen haluisista heikolla itsetunnolla varustetuilta subeilta Tapio minua varjelkoon.

[quipu]

Kinkyily on kuten kaikki asiat maailmassa, siihen pätee vanha tarina jossa sokeat kohtaavat norsun.
Ehkä tämä baari voi olla vähän siellä norsun peräosan lähistöllä ja onhan täällä kirjoittajia jotka esim. pitävät kinkyilyä sairaana ja kamalana, tunnevammaisten puuhana. Silloin varmaan kannattaa siirtyä eteenpäin. Muullakin tavoin kuin vaihtamalla nimimerkkiä.

Uusintoa:
Ensimmäinen kerta tässä aikajanalla 2010-2016 kun kuulen tuon vertauksen- Totta puhuakseni en koe vertausta omakseni.
No en aseta kinkyä ja ns. normivanilijaa myöskään vastakkain,ääripäihin toisistaan.

Mutta jos joku haluaa osoittaa mulle kinkyyden olevan elämän tarkoitus ja ainoa oikea tie, niin tietenkin haksahdan siihen kuin aikoinaan liki 30 vuodeksi fundamentalismiin-

Älkööt kukaan nyt suuttuko tästä itseironiasta, pliis 

[Malphas]

BDSM on omista tunteistani ne kiehtovat osat, joita en halua tai edes jaksaisi elää jatkuvasti.

Itselleni suurinta sessionautintoa on elää psykologista peliä subini kanssa, jossa orjani oppii kivun kautta alistumaan. En pidä kokonaan alistuvia subeja itselleni sopivina enkä pystyisi täyttämään henkisiä halujani sellaisen subin kanssa, joka ei yhtään laita vastaan. Pidän orjien kesyttämisestä ja siitä kun subin alistumisen jälkeen saan tehdä "palkinnollani" mitä haluan siihen asti, kunnes on aika lopettaa ja siirtyä afterplayn pariin.

Henkisesti se on äärimmäisen palkitsevaa ja nautinnollista, yksi parhaita tunteita mitä maailmasta löytyy. En kuitenkaan pystyisi enkä todellakaan jaksaisi elää kyseisillä periaatteilla arkielämässä. Vaikka minulla olisi 24/7 suhteessa elävä subi, en henkisesti jaksaisi sitä. Kannan subistani vastuun ja koen, että velvollisuuteni on huolehtia hänen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. Mikäli tämä yhtälö jatkuisi "loputtomiin" menettäisin sen yhden osan elämästäni, jossa saan olla herra omalla onnellisuuden saarellani. Tulisi turtuminen ja vääränlainen kasvaminen jatkuvaan vastuuseen ihmisestä. Tiedän omat rajani sessiomielialani keston suhteen eikä sse viikkoa pidempi ole. Arkielämässäni en ikinä jaksaisi elää hierarkian mukaan koska ystävällisyydellä ja muiden huomioon ottamiselle pääsee pidemmälle kuin leikkimällä herra auktoriteettia.

Omasta mielestäni BDSM vaatii uskomattoman hyvää tunteiden hallintaa sekä tunneälyä. Se vaatii rikkoutumattoman luottamuksen, Schwarzschildin säteen sisälle menevän tiiviin yhteistyön ja kommunikaation, joka ei jätä sijaa epäilyille. Molemmat tietävät mitä haluavat ja tekevät pelisäännöt sen toteuttamiselle. Itse en pystyisi nauttimaan sessioista, joiden taustalla on huonoja tunteita - jeesus ristus mikä lause. Mutta sessiomaailmassa minä paljastan itsestäni enemmän kuin vain sen puolen, joka haluaa aiheuttaa kipua ja leikkiä orjallani omistamallani lelulla.

[Neulatyyny]

En usko, että kinkyt ovat keksineet pyörää uudelleen,eikä kinkyys ole merkki korkeammasta henkisestä kasvusta.

...

Isompi kyssäri onkin sitten, että jos kinkysessiossa esiintyvät tunteet ovat erilaisempia tunteita kuin tunteet ns- normaalissa arjessa- jos ne ovatkin ns. seksitunteita,jotka liittyvät vain ja ainoastaan seksiin ja seksuaalisuuteen- toisaalta jos seksuaalisuus on ainut ihmistä määrittävä tekijä, noilla sessioihin osallistuvilla ihmisillä ja tunteilla on sitten aivan valtava ,elämää muokkaava merkitys- lähes jopa jumalallinen (?)

Se on hyvin yksilökohtaista. Itse en erota kinkyä ja arkea niin voimakkaasti toisistaan. Jotkut valittavat, että kinkyilystä puuttuu tunteita, kuten rakkautta, se on liiaksi pelkkää seksiä. Mielestäni se on suoraa seurausta siitä, että jotkin ihmiset haluavat etupäässä toteuttaa seksuaalisuutensa salatumpaa puolta kinkyn ja sessioiden kautta, joilla pääosassa siinä hetkessä on seksi. Sen jälkeen eletään taas tavallisempaa elämää.

BDSM/Kinky on siis tapa harjoittaa seksuaalisuuden osa-alueita, jotka ovat mielletty kiellytymmiksi. Siksi näkökulma BDSM:ssä on usein seksuaalisuuden kautta ja muu unohdetaan tai halutaan unohtaa liiaksi. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, että onko salailun kulttuurista enää hyötyä, ja tarvitseeko esimerkiksi S/M harjoittaa salaamalla tämä kaikilta muilta. Eli toimiiko BDSM:n sisältämät käsitykset itseään vastaan.

Jonkinlaisena vertauskuvana tulee mieleen myös muut vähemmistöt, harva esimerkiksi tiesi vuonna kivi ja keppi muista sukupuolivähemmistöistä kun transvestiitit ja nykyään taas on paljon julkista sukupuolista monimuotoisuutta, samoin osalla merkitykset ovat hyvin erilaisia. Joillakin asia voi olla täysin integroitu osa persoonallisuutta.

Vähemmistöihin suurempi ylpeys, kaapista ulos tuleminen ja parempi näkyvyys vaikuttavat niin, että asian suhde omaan persoonaan, elämään ja ympäröivään kulttuuriin voi muuttua täysin. Samoin kokonaiset ilmiöt voivat muuttua täysin.

Olen itse hyvin tunteva ja rakastava nainen. Seksuaalisuus ei ole ainoa minua määrittävä tekijä, tärkeä osa minua kylläkin. En kykene eristämään kinkyksi miellettävää seksuaalisuuttani ja tunteitani vain kinkyyn/sessioihin. Sellaiset voivat olla osa arkeani vaikka fantasioissa kesken bussimatkan. Luonteenpiirteeni ovat olemassa muutenkin, kinkystä riippumatta.

Ajattelen asiat niin, että olen integroinut kaiken persoonaani ja elämääni, siten en oikeastaan ole enää niin paljoa "kinky", en tarvitse BDSM:n tarjoamaa ympäristöä voidakseni olla mitä olen. Osaltaan tähän liittyy varmaan se, että sadomasokismi poistettiin sairausluokituksesta Suomessa. Samoin olen miettinyt kinkyn itsessään olevan rajoittava ja sisältävän arvotuksia, joita taas "queer" ei sisällä. Siksi olen nykyään queer.

[Leona]

Mulle ei mikään läheisyys oo mahdollista ilman vahvoja vapaita tunteita. Aina oon ihmetellyt sitä, miten jotkut voi sessioida hyvin (vanilijaa tai kinkyä) ja olla kiintymättä toiseen niin että tunteet heittää laidasta toiseen. Se on varmasti temperamenttikysymys ja itsetuntemusta yms.

Mutta itse siis tunnen hyvin vahvasti Herraani kohtaan. Ilman rakkautta en vois antautua. Mutta kun kyse on sessioimisesta eikä parisuhteesta, tuo se haasteita. Sessioajat on kuitenkin niin rajoitettuja, ettei niissä pääse aina haluamaansa lopputulokseen. Olisi ihanaa saada kokea tunneskaalaa laajasti niinkuin jotkut täällä kirjoittavat. Joskus se onnistuu toki. Leikkikaverini on kyllä kiinnostunut mun tunteista ja persoonasta, mutta ymmärrän hyvin ettei muulta elämältä aina riitä kapasiteettia siihen huomioon mitä tarvitsen. Kommunikaatio on tärkeää, oon opetellut pyytämään syliä ja jälkihoitoa. Toinen kun on tyytyväinen pitkälti sessioimisen fyysiseen puoleen niin onhan siinä opettelemista kun herkkä subi tarttee paljon haleja ja kauniita sanoja

[Stylos]

Joskus tuntuu, että tunteilla päästään vain sekoittamaan muuten toimivat BDSM-kuviot...

[alabama]

Kinkyily on kuten kaikki asiat maailmassa, siihen pätee vanha tarina jossa sokeat kohtaavat norsun. Jokainen tunnustelee sitä omasta kohdastaan ja se vaikuttaa ihan erilaiselta Jokainen on silti oikeassa.. Eli jos  vaikka olisikin kinkyilyssään osunut sinne norsun peräreiän kohdalle, on silti valtava alue muuta. Itse olen osunut kohtaan jossa on paljon tunteita, välittämistä ja valtavan ihania olotiloja.
Ehkä tämä baari voi olla vähän siellä norsun peräosan lähistöllä ja onhan täällä kirjoittajia jotka esim. pitävät kinkyilyä sairaana ja kamalana, tunnevammaisten puuhana. Silloin varmaan kannattaa siirtyä eteenpäin. Muullakin tavoin kuin vaihtamalla nimimerkkiä.

Repesin norsu -jutulle erityisesti peräosa siitä oli hauska

[stoge]

Tunteet on isoin osa bdsm touhuilua.
Ilman niitä koko jutussa ei olis mitään järkeä! 

Siis, kipu, kauhu, paniikki, pelko... 

[Naxe]

Olen ehkä liian vihreä vielä suurimmalle osalle asioita, mutta jos jotain oleb huomannut ka oppinut niin tunteet tuovat paljon lisää sisältöä. Ainakin itselleni. Itselläni ja Dommellani asiat lähtivät etenemään D/s-suhteesta hitaasti vähän isommaksi kokonaisuudeksi ja tunne puoli on vahvistunut matkan aikana enemmän ja enemmän. Tämä on tuonut meille uusia ulottuvuuksia elämiimme ja yhteiseen tekemiseen. Asiat on kirkkaampia ja vaikutukset selkeämpiä.

[Feird]

Tuntevia ihmisiähän me kaikki ollaan...jotkut ei vaan hallitse omia tunteitaan ollenkaan mikä voi aiheuttaa ongelmia.

[Galesi]

Jos leikkiminen ei herätä tunteita (joita voi kokea positiivisessa mielessä) niin mielestäni olen joko väärässä paikassa tai väärän ihmisen kanssa ellen jopa molempia.

[Lady Whip]

Jos leikkiminen ei herätä tunteita (joita voi kokea positiivisessa mielessä) niin mielestäni olen joko väärässä paikassa tai väärän ihmisen kanssa ellen jopa molempia.

Onko mahdollista, että leikin nimi olisi väärä?

[Pip]

Tunteet on isoin osa bdsm touhuilua.
Ilman niitä koko jutussa ei olis mitään järkeä! 

Siis, kipu, kauhu, paniikki, pelko... 

Nälkä ja oluenhimokin on tunteita, älä unohda niitä, vaikket itse jälkimmäistä tuntiskaan.