Fetisisti - semisti ja erinomaisesti Fetisisti. Ihme tyyppi. Vaniljoiden keskuudessa arveluttava friikki, kun omaa omituisia kiinnostuksen kohteita. Kinkyskenessä laimea, kun ei se halua valta-asetelmia. Ei siitä ole D/s -suhteeseen. Eikä se ehkä ole edes kiinnostunut toisesta ihmisestä, vaan siitä, että se toinen auttaa toteuttamaan hänen fetissifantasiansa.
Olen vuodesta toiseen ihmetellyt, kuinka fetisistejä pidetään yksinkertaisina. Sellaisina, jotka elävät vain fetissilleen, ymmärtävät vain samoista fetisseistä kiinnostuneita, tai sitten tuputtavat fetissejään puolipakolla kumppanilleen. Yllättävän harvoin olen nähnyt myöskään fetisistien itse kirjoittavan vastineita heitä koskeviin keskusteluihin. Ehkä osa fettareista onkin sellaisia, joille se fetissi on jo lähellä pakkomiellettä. Mutta kyllä se fetisisti on useimmiten jotain muutakin siinä kiinnostustensa ohella - ihminen. Ihan kuten jokainen meistä, vaikkei sitä tämän päivän yhteiskunnassa aina muisteta. Sosiaalisen median, työ-kuntosali-koti -kolminaisuuden ja Instagramin Photoshop-kuvien siivittämänä jotkut alkavat unohtamaan, että ihmiseen tutustuminen ottaa enemmän aikaa, kuin profiilikuvan hetkellinen kuolaaminen. Ihminen on muutakin, kuin se ensin merkille laitettava kriteeri. Ottamalla näkökulmaksi perinteisen suhteen ja oman näkemykseni lähden avaamaan: Millainen hyypiö voisi olla fetisisti? Ja miten homma voisi toimia hänen kanssaan?
Jos ihan rehellisesti mietitään, valtaosa ihmisistä on fetisistejä. Ei ehkä siinä tarkoituksessa, että eksyisi kinkypiireihin etsimään hengenheimolaisia. Mutta lähes jokainen ihminen omaa jonkin kiinnostuksen kohteen, joka sytyttää seksuaalisia mielihaluja. Fetissin ei tarvitse olla kultainen suihku kumimekolle, vaan fetissi voi olla vaikkapa ruumiinosa. Moni tavis kiksahtaa rinnoista, lihaksista tai pepuista. Fetisistiksi määritelläänkin yleensä vain henkilö, jolla on "tavallisesta poikkeava" fetissi. Jokin, mitä valtavirta pitää outona. On toisaalta huvittavaa, että mitä enemmän nyky-yhteiskunta tuntuu kaipaavan uutta, outoa ja erilaista, silti sen ymmärrys jää pinnalliseksi. PVC-releisiin pukeutuvaa pop-tähteä voidaan himoita, mutta PVC-asuista aidosti pitävää tavista pidetään liian outona. Tosin harva fettari etsii fetisseilleen koko maailman hyväksyntää. Monelle tärkeämpää on löytää joku, jonka kanssa fetisseistä voisi nauttia yhdessä.
Ihanteellisinta olisi tietysti, että kaksi samoista fetisseistä pitävää ihmistä kohtaisivat. Se voi olla kuitenkin harvinaista. Vaniljakumppanin kanssa fetissifantasioista puhuminen on taas molemmille oma haasteensa. Aiheesta tulee kuitenkin jutella ymmärtäväisesti. Kahlailin jokin aika sitten kolumnitekstit läpi ja huomioin, että fetisismiä on pohdiskeltu BDSM-baarin foorumilla aiemminkin. Kolumnit olivat hyviä ja jäin ajattelemaan niiden kohtia. Lainaan vapaasti lyhenneltynä muutamia ajatuksia nimimerkin "Vir" tekstistä 7.6.2015:
- Rakastaako fetisisti kumppaniaan henkilönä vai fetissinsä ilmentymänä?
- Kummitteleeko suhteen taustalla aina ajatus siitä, että fetisistille inhimillinen tekijä on toissijainen tai kumppani kokee olevansa fetissin kantolaite?
- Onko fetisisti fetissiensä armoilla? Pitäisikö niitä aina olla läsnä?
En usko, että moni fetisisti rakastaa kumppaniaan fetissin kantolaitteena. Jos asetelma on edellä mainitun kaltainen, kyseessä on enemmän seksi-, kuin rakkaussuhde. Rakkaus on jotain syvempää, kuin seksifantasian toteuttaminen. Mutta yksi syy, miksi rakkaus toiseen vahvistuu entisestään on se, jos toinen tekee jotain suurta toisen vuoksi. Tässä tapauksessa seksifantasioiden toteuttaminen yhdessä on hyvä esimerkki. Unelmien toteuttaminen yhdessä ja toista vastaan tuleminen ovat niitä seikkoja, jotka ovat onnellisen suhteen kulmakiviä. Suhteessa tulee tehdä kompromisseja. Jos toinen ihminen on tärkeä ja rakas, voi tärkeissä asioissa tulla häntä vastaan. Ainakin voi yrittää. Ja ennen kuin tätä lukeva fetisisti riemastuu, sama koskee myös häntä. Kiinnostuksen kohteita voi olla mittavasti, mutta ei todellakaan pidä odottaa, että kumppani omaisi täydellisesti samat kiinnostuksen kohteet. Ja kumppanilla on ehkä omat toiveensa, joissa fetisistin pitäisi tulla vastaan. Kaikesta pitäisi silti voida jutella ja molempien toiveita pitäisi huomioida. Annat jotain, saat jotain.
On erittäin tärkeää miettiä asioita myös toisen näkökulmasta. Käänsin joskus ajatusmaailmaani siihen, että miten itse reagoisin, jos kumppanillani olisi fetissi, josta en itse saisi mitään irti. Jos minulle tärkeä ja rakas ihminen kiksahtaisi vaikkapa täytekakun hieromisesta pitkin vartaloani, pitäisikö minun suostua siihen, kun ei kiinnosta? Ajattelin myös, miten suhtautuisin, jos jokin toiselle tärkeä fetissi aiheuttaisi itselle totaalisen turn-offin. Kehitin mielikuvan siitä, että toinen kiksahtaisi äärettömästi yhdynnästä villapaidat päällä. Huvituin ajatuksesta, mutta toisaalta pystyin eläytymään hyvin siihen, miltä lateksivaate yhdynnän aikana voi toisella vaikuttaa. Ehkä toinen saa tosiaan lateksivaatteesta yhtä paljon iloa irti, kuin villapaidasta. Voisiko tätä tehdä toisen vuoksi? No, jos se ei ole ylivoimaista itselle, toinen saisi siitä hurjat vibat, siinä ei ole mitään vaarallista tai laitonta, eikä siitä ole haittaa kenellekään sivullisille, miksi ei? Mutta pakko ei tietenkään ole.
Omista unelmistaan ei saa luopua. Jos fetissi on fettarille voimakas, se on osa häntä. Jos fettari haluaa elää fetissiensä ja kumppaninsa kanssa, tulee kumppanin olla sellainen, jolle asia on ok ja aiheeseen liittyen löytyy sopiva kompromissi. Jos fetissi ei ole kumppanille mieluinen, pakottaa ei pidä mihinkään. Silloin on pakko miettiä vakavammin, löytyykö edes kompromissia. Vaikeiden tilanteiden välttämiseksi fetisseistä tulisikin jutella jo suhteen alkuaikoina.
Jaksan uskoa, että fetisisti ja vanilja pystyvät elämään hyvin suhteessa, kunhan yhteinen sävel löytyy. Onhan siitä kokemuksiakin. Mutta entä fetisisti BDSM-maailmassa? Lainaan seuraavaksi vapaasti lyhenneltynä kohtia nimimerkin "isabella" tekstistä 5.4.2015:
- Fetissien maailmassa toiset ovat salonkikelpoisempia, kuin toiset.
- Suvaitsevaisuutta toivoisi enemmän myös kanssapervoilta.
Fetissi voi olla myös todella hardcorea, joka on useimpien mielestä todella epämiellyttävää. Mutta ketään ei pitäisi tuomita fetissinsä perusteella, jos kyseessä ei ole jokin laiton, sivullisille vahingollinen tms fetissi. Jos joku kaverini paljastaisi omaavansa fetissin sateenkaarisuihkuihin saavana osapuolena, olisi hän minulle yhtä salonkikelpoinen, kuin ennenkin. En kiksahda aiheesta, mutta eivät toisen kiksahdukset olekaan minun asiani. Onhan siinä ihmisessä paljon muutakin, kuin se yksi fetissi.
Suvaitsevaisuus on kasvussa nykypäivänä, mutta ymmärrän hyvin, että myös kinkypiireissä tietyt ihmiset kaipaavat sitä enemmän. Samaan aikaan kun ihmiset puhuvat lokerossa elämistä vastaan, sitä toisaalta vaalitaan. Fetisistiä pidetään skenessä outona, koska hän ei ole aina vahvasti muotissa. Fettarilla on yksi tai useampi kiinnostuksen kohde, mutta kaikki muu mikä toisille on olennaisinta, on hänelle vähemmän tärkeää. Esimerkiksi valta-asetelma.
Fetisisti voi olla D tai s, mutta jos vain fetissi on se pääasia, luonne on yleensä enemmän tai vähemmän switch. Se on joko hyvä tai huono asia, minkä omalla kohdallaan päättää fetisistin kumppani. Itse olen kokenut, että vaikka samanmielistä fetisistikumppania ei löytyisi, switchinä minulla on mahdollisuus kehittää toimiva suhde myös D:n tai s:n kanssa, kunhan omia kiinnostuksen kohteitani voi olla mukana leikeissä.
Lainaan otteen kirjasta "BDSM-aapinen" (Tiia & Jouni Forsström):
"Switch on ikään kuin BDSM-skenen biseksuaali. Deittiseuran löytymisen mahdollisuudet ovat teoriassa tuplasti paremmat kuin muilla, mutta osa ihmisistä pitää sinua lähtökohtaisesti outona, ja kaikki eivät usko koko ilmiön olemassaoloon vaan väittävät, ettet osaa päättää, oletko lintu vai kala."
Uskon, että tämä asia pysyy jatkossakin näin. Fetisistin fetissien ymmärtäminen on yksi laji, mutta valta-asetelma on toinen. Jos kumppaniehdokas haluaa ehdottomasti tietyn valta-asetelman, hän luottanee enemmän varmaan vaihtoehtoon, kuin switch-luonteeseen. Etenkin, jos ne fetissit eivät ole hänen kuppi teetä. Jos toisaalta ajattelemme, miksi aina pitäisi olla jotain fetissejä leikeissä, voimme hyvin ajatella myös sitä, miksi aina pitäisi olla jokin valta-asetelma leikeissä. Jälleen kerran menemme siihen, onko tietynlainen asetelma toiselle ehdottomuus vai kyetäänkö tulemaan toisiaan vastaan. Uskon itse, että myös joustavammilla ihmisillä syntyy loistavia suhteita. Se selviää vain rohkeasti kokeilemalla.
Yhteenvetona pohdiskelustani:
- Fetisisti on ehkä kiinnostuksen kohteidensa vanki, mutta muuten todennäköisesti avoin monille eri asioille.
- Fetisisti voi olla tittelinsä ohella D, s tai switch.
- Fetisisti voi olla fetissiensä ohella enemmän kinky- tai vaniljaihminen.
- Fetisisti voi rakastaa kumppaniaan ihmisenä ihan siinä, missä muutkin.
- Fetisistillä on muutakin elämää, kuin fetissinsä.
- Fetisisti on loppujen lopuksi ihminen, jossa on paljon muutakin, kuin yksi outo piirre.
Ennakkoluulot pyritään kuoppaamaan nykyään kaikenlaisten ihmisten kohdalla. Itse kannatan ajatusta myös kinkyjen kohdalla. Kinkyistä jokainen, myös fetisisti, voi olla todella monipuolinen ihminen. Vaniljalle fetisisti voi tuoda outouksien sijaan mausteita seksielämään. Ja BDSM-piireissä fetisisti saattaa pärjätä kinkyilyssä kaiken suhteen semisti. Vieläpä erinomaisesti.
Senshi - Fetisisti, joka pyrkii kiillottamaan fettarien olemusta.