Tampereen viikottainen baarimiittin TORSTAINA 15.12 klo 18 @ 2H+K

[hiitamus]

Jos nyt ensin listattaisiin, mitä miiteiltä toivotaan? Mun on helpompi omalta osaltani toimia siten, että kaikille on kivempaa, jos tiedän mitä multa odotetaan.

Mitä mä toivoin kun tulin ekaan miittiin: kavereita, vertaistukea ja ohjelmaa.
Mitä mä olen tähän mennessä saanut miiteistä: kavereita, vertaistukea ja eri kahviloissa ja tapahtumissa olen juossut tukka putkella. Tada.

Ot: mä haluan kans valtaistuimen! Ja nuijan! Ja valtikan! Ja alamaiset, kumartakaa! Tirsk:d

[Oranssilyhty]

Tää keskustelu on kyllä uskomatonta absurdiutta.. Selvästi nämä miitit on olleet kiva lisä tampereen miitti kenttään (rsyke, taapero ja monttumiitit avoimia ainakin, sen lisäksi joskus kai kokoontu jotain naisten miittejä ja varmasti muitakin suljettuja mistä edes tiedä) ja saaneet suosiota. Itse tykkään aina runna esittelykierrosta, mutta minulla siinä on aina ollut oma agenda, esittäytyä omalla nimellä ja normalisoida aihepiiriä.  Jos haluatte hiljaiset miittejä missä pääsee ääneen, perustakaa uusia joissa odotellaan kaikki vuorollaan puheenvuoroa koska teille selvästi on väkeä riittävästi (eli yli 3) moisiin miitteihin. Itse olen kovaaääninen miiteissä ja siksi olen suosinut taapero toimintaa siinä mitä ehtinyt. Tykkään puhua asiaa enkä asian viertä pelkästään. Jokainen muukin voi laittaa ilmoituksen miitistä ja eksyä paikalle. Miitit kuitenkin toimiakseen vaativat vain tiedotuksen paikasta ja mieluusti 1 ihmisen jonka voi miitiksi tunnistaa sovitusta merkistä. 

[Corsected]

Nimenomaan, jos on selkee mielikuva siitä mitä halutaan, niin sitten se kannattaa järjestää ite. Ei pakottaa olemassaolevaa mallia omaan muottiin.

Meitä on tarpeeksi pitämään tää miitti sellasena kun se on ollu, ja varmasti näitä hiljaisempia riittää pitämään sellasen miitin missä voi edetä Oranssilyhdyn ehdottamalla tavalla.

Näiden pointti on olla mukavia rentoja hetkiä missä ei oo mitään pakottavaa protokollaa, vaan mennään sen oman fiiliksen mukaan. Toki, mua ei henkilökohtaisesti haittais ottaa esim oikeeta esittelykierrosta hommaan mukaan, muttakun sekään ei mitä ilmeisemmin sitten toiminu.

Joten tahtoisin myös kuulla, että mitä tältä miitiltä nyt oikeesti halutaan? Koska mitään selkeetä punasta lankaa ei silleen oo. Halutaan vaan huomioo miitissä. Mut esittelykierros ei oo hyvä. Eikä me mitään vuoronumeroita voida ihmisille jakaa puhumisen suhteen. Enkä itse ainakaan lämpene siitä, että miittiin tullessa olis ns. "vakikävijänä" velvollisuus puhua uusille ihmisille. Tai sitä, että aletaan hillitsemään ihmisiä jolla on asiaa. Tosi kiva ja avoin fiilis kun tuut kinky-miittiin ja jotain käsketään puhumaan vähemmän. Ihan 5/5 fiilis jäis siitä..

[Raippa]

No nyt turvat tukkoon. Pienestä asiasta on tullut jo turhan liian suuri.

[pulseproto]

.. Olkaa hyvillänne "et miitis käy jengii.." Stadis majava-miitit selkeesti kärsii inflaatiosta.. Volyymia ja keskustelun aiheita tärkeämpää lienee kuitenkin osallistujien määrä, joka kasvaessaan ruokkii moninaisempaa keskustelukulttuuria

[Haamuraja]

Ensinnäkin... Raippa, ota ihan rauhassa. Olen viestitellyt sen verran pitkään kanssasi, että ymmärrän tämän keskustelun vaivaavan sinua. Älä jatka tämän ketjun seuraamista, niin helpottaa. Miittiläisten täytyy jutella miittejä vaivaavista ongelmista, ja tämä foorumi on paras paikka keskustelulle. Miksei miitti ole? Syy on sama kuin miitin pahin ongelma: Äänekkäin osa väestä tulee miittiin rentoutumaan ja heittämään läppää, eikä huomioimaan siitä, etteivät kaikki miitinkävijät viihdy.

Minulla on ihmiseksi sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että lähelläni olevien ihmisten kurja olo kurjistaa minunkin oloani, joten yritän itsekkäästi helpottaa oloani hoitamalla muiden murheita. Tätä kuulemma kutsutaan välittämiseksi ja siitä saa sädekehiä päähänsä, mutta minun on vaikea uskoa pyhyyteeni, sillä en välitä ihmisistä, joita pidän uhkaavina. Miiteissä on kuitenkin vasta muutama ihminen ilmaissut, että seurani ei miellytä (sekin piisaa siihen, että pidän jotakuta uhkaavana) ja sitten on niitä tapauksia, joita murehdin päivätolkulla. Miittejä seuraavina päivinä lähettelen kirjeitä mieltäni painavista asioista kaikille niille, joiden nimimerkit muistan. Se on terapiaa minulle ja yllättävän usein terapiaa myös toisille.

Minun toivottiin puuttuvan siihen, että väkeä lähtee miiteistä kyynelissä ja tuntien olonsa syrjityksi. Ensin yritin puuttua tilanteeseen yksinäni esimerkiksi istumalla miiteissä tunnin etuajassa voidakseni jutella ihmisten kanssa saapumisjärjestyksessä edes jotain. Miittiläisiä on kuitenkin liikaa, jotta minä olisin yksin riittänyt estämään syrjäytymisen tunteita, joten yritin hakea apua puhumalla miittien järjestäjille. Kyllä, he sanoivat tiedostavansa pulman ja että voisi olla joskus hyvä miettiä, että asialle tehtäisiin jotain. Tässä tulee ongelmakohta: Heidän vastauksensa ei kelvannut ihmisille, joiden osaa yritin parantaa. Ehdotuksen katsottiin tulleen tyrmätyksi ja ihmiset kärsivät lisää. En minä pysty estämään sitä, ettenkö kärsisi heidän mukanaan, ja kun sietokykyni ylittyy, kipuni alkaa räiskyä enemmän tai vähemmän harkittuina sanoina joka puolelle. Se on epätoivoinen yritys saada apua mistä hyvänsä suunnasta.

Hihattoman vastaus tuohon räiskyntään ei ollut paras mahdollinen. Moni on ihmetellyt, miksi lähipiirini ei osallistu keskusteluun puolustaakseen minua, miksi annan Hihattoman nimitellä minua, ja miksi annan hänen ladella väärinkäsityksiään minusta ja sanoistani ilman, että oikaisen niitä julkisesti. Tässä vastaukset: En pyydä lähipiiriäni avukseni, ellen koe tilannetta uhkaavaksi. En pidä Hihatonta uhkaavana, koska työnsin tarjolle aseita käyttää minua vastaan ja hän kieltäytyi tarttumasta niihin. Ja jos vastaan Hihattoman provosointiin, tästä tulee riita.

Mainittakoon, että pidän susista, joten ei se haukkumasana ole. Siinähän sitten puree, auts, auts, auts. En ole masokisti, mutta Hihaton on pienimpiä kohtaamiani susia, joten nuolen haavani ja palaan aina takaisin. Olin autuaan tietämätön siitä, että susi on jo käynyt hätyyttämässä muita kanilaumoja, jotka eivät epäröi loikata puskista tämän kimppuun. Hups.

Hihaton on virheitä tekevä, huomiota kaipaava ja rentoutumishetkiä tarvitseva ihminen ihan niin kuin me kaikki muutkin. Hän saa miiteissä huomiota, koska osaa ottaa sitä. Hän rentoutuu miiteissä, koska ei ota vastuuta siitä, että muutkin miittiläiset saavat tarvitsemansa huomion. Nämä miitit ovat hänen henkireikänsä juuri tällä tavalla toimiessaan. Onko se itsekästä ja väärin? Hihattomalla on miitteihin valta ja olisi kohteliasta hänen ottaa sen mukana myös vastuuta, mutta tämän yhteisön pitäisi tunnistaa tämä tilanne. Miitit ovat sessio ja Hihaton on niiden subi, joka haluaa antaa vastuun pois ja nauttia huomiosta, vaikka hänellä onkin lopullinen päätösvalta.

Syntynyt metakka tarkoittaa sitä, että miiteistä on saatava paremmin toimivia sekä hiljaisten viihtyvyyden parantamiseksi että äänekkäiden maineen parantamiseksi. Minulle kyllä kerrottiin, että naisen järjestämälle miitille olisi tilausta, mutta tämä miitti on ollut toistaiseksi ihan tarpeeksi paljon stressiä per viikko, eikä tule kuuloonkaan, että lähden täältä lipettiin ensimmäisten ongelmien ilmaannuttua.

Minulle on kerrottu, että "Olet kaikkien pupujen sankari", joten ilmeisesti tähän loppuun tarvitaan jokin inspiraatiopuhe. Hmm.

Istun Hihattoman miiteissä jatkossakin, koska siellä on huutava pula ihmisistä, jotka tulevat sinne jostain muusta syystä kuin rentoutumaan ja heittämään huulta kavereidensa kanssa. Pääsyyni osallistua miitteihin on nostaa sosiaalisten tilanteiden sietokykyäni ja parantaa sosiaalisia taitojani. Välillä taistelen paikastani huomionkipeimpien joukossa, koska se tekee minusta sitkeämmän. Välillä lähestyn hiljaisia tarkistaakseni onko heillä kurjaa, koska se tekee minusta rohkeamman. Olipa miiteissä ja niiden jälkilöylyissä hauskempaa tai kurjempaa, palaan aina takaisin, koska se tekee minusta vahvemman. Jos etsit hihaa, josta uskaltaa nykiä, minulla on kaksikin sellaista.

[hihaton]

Olen sanonut tämän Haamikselle jo aiemmin yksityisviestinä, mutta sanon sen vielä kerran näin julkisesti:

Haamuraja, älä astu henkilökohtaisten rajojeni päälle kertomalla minulle, miltä minusta tuntuu tai miten ajattelen asioita. Se on epäkunnioittavaa ja itsesi paremmaksi ylentävää. Asetat välillemme valta-asemat, joihin en ole suostunut.

Lopeta.

Sitten kysymykset:

1. Missä ja miten olen sinua nimitellyt?

2. Missä ja miten olen vääristellyt sanojasi?

3. Missä ja miten olen provosoinut sinua?

Ole hyvä ja vastaa näihin, ennen kuin jatkat omaa provokaatiotasi.

Sen, mitä olen kanssasi jutellut, olen pitänyt sinua fiksuna ja ajattelevana ihmisenä. Pidän siitä, miten pystyt älykkääseen sananvaihtoon ja osaat tarttua jutun juoneen miittiketjuissa.

Sen sijaan en pidä siitä, miten käytät kirjallisia lahjojasi luomaan valheellista mielikuvaa julmasta, purevasta sudesta ahdistelemassa viattomia kaneja. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, vaikka se kuinka tukisi omaa agendaasi.

Agendastasi puheen ollen, olen jo hetken epäillyt, että päämääräsi ei ole oikeasti parantaa kenenkään asemaa, vaan nostaa jonkinlainen show ja mekkala jotain muuta tarkoitusta palvelemaan. Toivon olevani väärässä, mutten keksi enää mitään muuta selitystä tälle kaikelle.

Ja ei, miitit eivät ole minulle mikään huomiohuorauskeino, vaikka niin väitätkin. Menen niihin tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa viihdyn ja voin jutella kaikesta maan ja taivaan välillä vapautuneesti. Samalla tarjoan kaikille muille tilaisuuden samaan. En tiedä, miten tämän kirjoittaisin niin, että tulisin ymmärretyksi.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: miitit eivät edelleenkään ole mikään kaikille tasapuolisesti -terapiasessio, vaan yksi tilaisuus tavata ihmisiä, tutustua uusiin ja heittää läppää tuttujen kanssa. Minä kutsun, halukkaat saapuvat paikalle, jokainen tekee tapahtumasta itselleen tasan sitä mitä haluaa. Muihin ei voi vaikuttaa, ja jos parhaansa yrittää eikä vastakaikua saa, kannattaa kokeilla jotain muuta. Ottakaa itse vastuu viihtymisestänne ja, edelleen, äänestäkää jaloillanne jos ei miellytä. Tampereella on muitakin miittejä, joita kokeilla.

[Kelpie]

No nyt turvat tukkoon. Pienestä asiasta on tullut jo turhan liian suuri.

Juuri näin, lapset.

Mutta sitä odotellessa, joku alfasub voisi tuoda poppareita, ne on taas loppu   
:drinking:

[Purpelot]

Nämähän alkavat kuulostamaan niin mielenkiintoisilta, että tarvii varmaan joskus saapua paikalle.

[Khyanna]

Nämähän alkavat kuulostamaan niin mielenkiintoisilta, että tarvii varmaan joskus saapua paikalle.

Mä mietin kyl päinvastaista, jaksaako sekaan enää jatkossa liittyäkään, kun tietää että pinnan alla velloo kaikenlaista.
Mutta eiköhän aina lopuksi kaikki ole vastuussa omasta viihtymisestään, oli tapahtuma mikä hyvänsä.

[Viridian]

Välillä tuntuu, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on "miitti".

Tällä vuosituhannella on nähty paljon miittejä, joiden ajatuksena on ollut vain sopia aika ja paikka, ja sitten paikalle kykenevä ja haluava väki ilmaantuu sinne, ehkä juomaan, ehkä pelaamaan lautapelejä, ehkä tutustumaan uusiin ihmisiin, ehkä saamaan vertaistukea.

Sitten on ollut niitä, joilla on selvemmin sovittu jokin rakenne, esim. lukupiireissä on normikäytäntö, että tilanne alustetaan, kaikki puhuvat vuorollaan, porukka ei puhu yhteen ääneen. Ehkä.

Yhtälailla on ollut halua siihen, että jokin virallisempi taho hoitaisi miittien järjestelyjä, jolloin tuloksena olisi jonkinlainen välimuoto, tilanne, missä kaikki saavat äänensä kuuluviin, ainakin niin kauan kun väkimäärä mahtuu kaikki lyhyen jutteluetäisyyden päähän toisistaan.

Mutta kun miitistä tulee suosittu, ollaan äkkiä tilanteessa, missä paikalla on se 20 ihmistä, joista kaikkia ei voi millään joka hetki kiinnostaa se, mitä yksi puhuu, ja monella on tarve ehtiä illan mittaan puhumaan enemmän kuin omat 3 minuuttia per tunti, jos ajatellaan, että siellä 20 ihmistä jokainen puhuisi vuorollaan ja yhtäpaljon ja kukaan ei puhuisi samaan aikaan pöydän toisessa laidassa muuta.

Ratkaistaanko ongelma ilmoittamalla, että saat tulla miittiin, jos et istu kaverisi vieressä? Koskisiko tämä sääntö kaikkia? Onko miitissä kivaa, jos vaivalla johonkuhun tutustuttuasi joudut aina uusien viereen, toteuttaako tämä sitä ujompien haluamaa tapaa olla? Vai pitikö säännön koskea vain ujompien määräyksien mukaan niitä, ketä he haluavat sen koskevan?

En ole käynyt näissä miiteissä, en myöskään niissä, mistä brättäilyketju sai alkunsa. Mutta jotenkin tulee mieleen, että sotketaanko nyt jollain tasolla miitit ja sessiot? Sessiossa ihminen voi olla brät jos se hänen ja sessiokamun pirtaan käy. Sessiossa sen bratin voi laittaa kuriin ilman lähiympäristön häiriintymistä. Samoin sessiossa tai session jälkeen ihminen voi vaatia "alfaa" ottamaan vastuuta valtansa eteen. Ja loukkaantua, jos tarpeita ei kuulla, tai rajoja loukataan. Sessiossa myös alfa voi vastata vaatimuksiin kuten alfa, ilman että tilanteeseen sotkeutuu muut, joilla jokaisella oma mielipide.

Miitissä porukka on yleensä paikalla ihan vaan ihmisinä, rentoutumassa, tapaamassa kavereita, tutustumassa ehkä uusiin, ehkä sitä vertaistukeakin saamassa. Ja muistaakseni aika usein erikseen yritetty sopiakin, että miitin ei kuuluisi erottua esimerkiksi baarin muille ihmisille pervokokoontumisena käytöksen perusteella, jotta kynnys olisi matala vähän enempi kaapissa olevillekin, tai uusille, tai muuten vaan ujoille. Niin ja jos kyseessä on erilainen virallinen miitti, jolle on sovittu vetäjä, joka vastaa kaikkien tasapuolisesta osallistumisesta, silloin ollaan palaveeraamassa puheenjohtajan ohjauksessa, ja väki tietää odottaa ja sopeutua em. käytäntöihin.

Kumpia nämä torstai-miitit ovat? Kummiksi ne on ilmoitettu? Onko joku muu Tampereen miitti erilainen? Voivatko ihmiset valita minkälaiseen miittiin menevät, tai peräti lisätä tarjontaa jos haluavat? Mihin pyritään kun sanotaan, että ihmiset ovat siirtyneet pois (mieluisempiin miitteihin?), muutokseen vai syyllistämiseen vai kisaan ihmisistä? Kuka sen mahdollisen muutoksen toteuttaa ja ottaa siitä vastuun, keinoista ja tuloksista, ja miten sitä mitataan? Mikä on tamperelaisten mielestä ihanteellinen miittiporukan koko? Miten siihen päästään?

Pitääkö miittiin tulevan ymmärtää, että siellä on erilaisia ihmisiä, joista kaikkien kanssa ei ole välttämättä mitään yhteistä, ei samaa maailmankatsomusta, samaa koulutustasoa, samoja harrastuksia? Pitääkö ymmärtää, että pelkkä kinkyys sateenvarjona on niin laaja, että sen alle mahtuu vaikka mitä tallaajaa? Joista osasta et voi mitenkään pitää, mutta ehkä sietää, jos sen sateenvarjon alla tapaat ja tutustut kuitenkin hiljalleen ehkä niihinkin, joilta saat vertaistukea, ystävyyttä, mukavaa seuraa, ja ehkä jopa niitä sessioita tai vaikka elämän mittaisen rakkaussuhteen.

Vir, tykkää miiteistä mutta ei vanhuuttaan jaksa enää usein (saavatpahan muutkin suunvuoron välillä)

[Raippa]

Erittäin hyviä kysymyksiä Viridianilta. Mutta mistä löytyy ne vastaukset. Vai kannattaako edes niitä edes etsiä. Osviittoja ne ainakin voivat olla kenelle tahansa tapahtuman järjestäjälle. Itse olen kumminkin orientoitunut siihen että tapaan muita saman henkisiä jotta tulisin tutuksi muutoinkin kuin vain sanoina foorumeilla.

[Vorsma]

Minusta näyttää siltä että tässä asiassa ovat pohjalla erilaiset odotukset ja kommunikaatiohankaluudet. Jos osa kävijöistä odottaa jotain järjestäytyneen ja johdetun paneelikeskustelun tapaista, he tulevat pettymään, koska sellaista ei tosiaan ole ollut tarjolla. Enemmistö kävijöistä kokoontuu tasavertaisina ihmisinä harrastamaan vapaamuotoista seurustelua, jolloin keskusteluun mukaan pääseminen vaatii hieman omaa aktiivisuutta. Iso joukko ei millään mahdu järkevästi samaan keskusteluun, joten omasta mielestäni luonteva ratkaisu on aloittaa monta pientä. Näin voi myös löytää sellaista seuraa jonka äänentaso vastaa omia preferenssejä.

Muutamia huomioita  liityen miittiviihtyvyyteen:

a) Tarkennetaan ilmoituksessa minkälaatuinen tapahtuma on kyseessä, jotta kaikilla on samat odotukset. Kyseessä ei ole virallinen tapahtuma jolla olisi varsinainen vetäjä.

b) Oletus on, että kävijät osallistuvat senverran kuin hyväksi tuntevat. Hiljaa paikalla istuminen on täysin hyväksyttyä, eikä omaa tilaa kaipaavia haluta saattaa ahdistavaan tilanteeseen liialla huomiolla. On kuitenkin vaikea erottaa tälläinen ihminen toisesta, joka haluaisi osallistua aktiivisemmin, mutta kokee ettei saa tilaisuutta. Jos tämä jää toisilta huomaamatta, se ei automaattisesti tarkoita järjestelmällistä syrjintää. Omasta mielestäni vapaaehtoinen esittelykierros oli hyvä idea ja madaltaisi kynnystä osallistua.

c) Jos kaipaat huomiota, kommunikoi se. Nykäise vieruskaveria hihasta, laita rintaan lappu ”saa jututtaa” tai laita täällä yksityisviesti jollekkin osallistujalle. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan muutaman ihmisen harteilla, joten minulle saa laittaa viestin. Myös muut miittituutorit voivat ilmoittautua, mikäli idea vaikuttaa järkevältä. Tarkoitus olisi alentaa kynnystä saada toiveensa kuuluville.

Keskustelutyylit: Värikäs vertausten ja termien käyttö auttaa alleviivaamaan pointtia, mutta väistämättä myös luo mielikuvia jotka alkavat helposti toteuttaa itseään. Vastakkainasettelu, kuten susi – kani, on haitallista kun puhutaan ryhmästä jonka on tarkoitus olla yhtenäinen ja tasavertainen. En halua että tälläinen pelottaa kiinnostuneita miittissäkävijöitä pois. Yleisessä keskustelussa ei myöskään ole hyvä käyttää termejä (susi) yleisen tulkinnan vastaisesti, vaikka itse olisi arvolatauksesta eri mieltä.

Haluaisin korostaa lisäksi sitä, että miitit ovat avoimia kaikille jotka haluavat sinne tulla, mikäli tästä on päässyt syntymään epäselvyyttä. Nyt kun ihmisten toiveista tiedetään, ne voidaan huomioida paremmin ja kaikilla on toivottavasti viihtyisämpää.

[Kelpie]

Miksi se on muuten miitti, eikä tapaaminen?
 

[Haamuraja]

Ehdotus äänekkäimpien ihmisten hajauttamisesta ympäri pöytää ei ole omani. Ajatus on aggressiivinen, joten ihmettele, että siihen on vastattu aggressiolla, mutta olen käynyt tarpeeksi monessa miitissä ymmärtääkseni, miksi ehdotus esitettiin. Pöytäkeskustelua kerrasta toiseen hallitsevat ihmiset (tuo oli siis monikko) ovat tarpeeksi kovaäänisiä tullakseen kaikkien huoneessa istuvien kuulemaksi, mutta jos he ovat istuneet pöydän eri laidoilla (siis ihan vapaaehtoisesti saapumisjärjestyksen ohjaamina), väliin on mahtunut tarpeeksi erotuomareita hyssyttämään heitä, kun muutkin tahtovat osallistua pääpöydässä käytyyn keskusteluun. Mielestäni tämä on aika kaukana sanamuodosta "Kaverit eivät saa istua vierekkäin". Ainakin minulle olisi helpotus, jos he istuisivat vieretysten ja juttelisivat samalla äänenvoimakkuudella kuin muutkin vierustovereidensa kanssa juttelevat.

Vierustovereiden kanssa jutteleminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin voisi olettaa. Pöydän tähdet eivät epäröi keskeyttää näitä pikkuseurueita tyyliin "Jutelkaa niin että muutkin kuulevat" tai "Mua ärsyttää kun mä en kuule mitä te sanotte". Hiljaisesti juttuaan vierustoverilleen kertovat isketään säännöllisesti parrasvaloon ja naama punaisena änkyttämään tarina koko pöydälle. Toiset kestävät sen, toiset eivät, ja sitten on niitä, jotka jättävät miitit, jotta eivät vain joudu samaan tilanteeseen. Tositarina.

Talon tavat ovat kuulkaa brutaalit. Paras tapa päästä mukaan tähtikatraaseen on hyväksyä se, että he kiusaavat, ja kiusata heidän mukanaan kaikkea mikä liikkuu. Tiesin, että minusta pidetään, kun minua alettiin kiusata, joten otan sen vastaan punastellen ja naljailemalla takaisin niille, jotka naljailevat minulle. Tätä hevosenleikkiä eivät kaikki kestä. Siitä on vain pieni aika, kun olisin itsekin jättänyt miitit, joissa ihmisten nimille ja piirteille "viisastellaan", heitä "nimitellään", heidät "pakotetaan" puhumaan, heitä "eristetään" ja niin edelleen. Huomatkaa kaikki käyttämäni lainausmerkit. Jos niitä ei näe, näihin miitteihin ei kannata tulla.

Kyllä, luitte ihan oikein. Minä pelottelen kiinnostuneita miitissäkävijöitä pois kani-susi-vastakkainasettelulla ihan tarkoituksella. Näissä miiteissä käytöstapoja peräänkuuluttamalla onnistuu vain ärsyttämään ryhmän tähtiä, koska heille huono käytös on leikkiä. Jokainen miittiin osallistuva tulee satutetuksi ennemmin tai myöhemmin, kun leikki menee liian pitkälle, ja jos sitä ei usko kestävänsä, ei näihin miitteihin kannata tulla. Voin toimia olkapäänä, mutta näkisittepä postilaatikkoni: "X on pelottava", "Y nimitteli minua", "X on pelottava", "Miksi Y saa kiusata kaikkia ympärillään?", "X on pelottava", "Z loukkasi seksuaalisia ja etnisiä ryhmiä", "X kostaa sinulle sen, että nostit kissan pöydälle", "Z puhui joka kerta päälleni ja kun yritin puolustautua, minut nolattiin", "Miksi haluat tulla yhdistetyksi näihin kamaliin ihmisiin?".

Tuo viimeinen kysymys vähän nasahti, sillä sen esitti ihminen, jota arvostan syvästi. Myönnän olevani kahden vaiheilla siinä, haluanko kuulua tähän miittiporukkaan. Arvostan hyviä käytöstapoja, mutta harkintakykyni kärsii tunteillessani. On huojentavaa, kun minua pidetään hauskana ja porukkaan kuuluvana myös silloin, kun käyttäydyn huonosti. On arveluttavaa, että minua pidetään ärsyttävänä, kun pyydän kohteliaisuutta, huomaavaisuutta ja hyviä tapoja.