VILLIKKO

[Kolumnisti]

VILLIKKO

Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että kuulun eräänlaiseen heimoon tai jopa rotuun. Olen niitä naisia, jotka ovat suhteissaan aina jonossa toisena tai kolmantena. Ja se on minulle, tässä elämäntilanteessa, ihan sopivaa, sillä en tiedä minne menen ja mistä tulen. Tietynlaista ajelehtimista.

Ja kyllä, minulla on suhteita avioliitossa oleviin ihmisiin. Ihmisiin, joilla on perhe. Ihmisiin, joilla on jo Rakkaus. Olen vain niin onnekas, että nuo ihmiset kykenevät ja saavat myös leikkiä näitä pervoleikkejä liittonsa ulkopuolella. En tietoisesti (ja toivottavasti tiedostamattakaan) ole hakeutunut juuri avioliitossa olevien ihmisten kanssa suhteisiin. Kemiat ovat vaan pelanneet heidän kanssaan paremmin. Tietty etäisyys ehkä, joka tuo minulle turvaa.

En kuitenkaan halua kertoa suhteistani, vaan haluan kertoa tästä heimosta johon kuulun. Ihmiset, jotka ovat suhteissaan aina niitä toisia, kolmansia tai neljänsiä jonossa. Itse tunnen ainoastaan vain naisia, jotka elävät näin. Minulla on pari ystävääkin, jotka ovat jonossa toisia tai kolmansia. Meitä yhdistää tietynlainen vahvuus, villi luonne ja vapauden kaipuu. Haemme kuitenkin myös turvaa ja välillä pelkäämme kovasti. Ehkä olemme jollain tavoin niin kiinni vapaudessamme, ettemme osaa kuvitellakaan esimerkiksi yhdessä asumista kumppanin kanssa. Olemme sellaisia Villikoita.

Yhteiskunnan silmissä olemme kevytkenkäisiä ja arveluttavia. Yhteiskunnan silmissä meillä on hyvin löyhä moraalikäsitys, ja meidät leimataan kodinrikkojiksi. Luulen, että myös pervoskenestä löytyy heitä, jotka eivät pidä kaltaisistani ihmisistä. Itse en ole yhtäkään kotia rikkonut. Ja minulla on itselleni hyvin tiukat säännöt siitä, miten etenen suhteissa, joissa toinen osapuoli on avo- tai avioliitossa. Enemmän ne säännöt tiukkenee silloin, kun kumppanilla on lapsia. Olen Villikko, mutta en todellakaan halua satuttaa viattomia oman nautintoni takia. Tunnustan täysin sen, etten ole kenenkään jonossa se ensimmäinen.

Itse olen menneisyydessä kokenut kovia ihmissuhteissa, ja varsinkin jos niihin on liittynyt seksi millään tavoin. Olen joutunut kokemaan henkisellä tasolla erittäin brutaalia hyväksikäyttöä. Seksuaalisuuteni on viehättänyt montaa kumppaniani, mutta minä ihmisenä, olen ollut liian vaikea. Ikäänkuin on haluttu vain se seksuaalisuuteni, ja muuten en ole ollut juurikaan mitään kumppanille.

Ehkä juuri siksi vähän kavahdinkin, kun erään dominoivan kanssa keskustellessa tämä dominoiva mainitsi olevansa iloinen, ettei hänen avioliiton ulkopuolinen, luvallinen leikkikaverinsa kaada omaa yksinäisyyttään hänen niskaansa. Leikkikaveri kun sattuu olemaan samanlainen Villikko kuin minä. Olin hetken aikaa kovinkin ärtynyt kyseisestä kommentista. Se, että me Villikot elämme miten elämme, ei tarkoita sitä, että meitä voisi pitää leikkikaluina (sillä väärällä tavalla). Mietin kovasti, mitähän mahtaisi tämän dominoivan ja leikkikaverinsa sessiossa tapahtua, jos yhtäkkiä leikkikaverin yksinäisyys pulpahtaisi pintaan ja kyyneleet alkaisi valua. Säikähtäisikö dominoiva ja juoksisi kotiin vaimon hoiviin vai pitäisikö huoltaan leikkikaveristaan?

No, luulen, ettei dominoiva tuossa tapauksessa ymmärtänyt täysin, mitä tuli sanoneeksi. Ja luulen, että Villikon mielenmaisemaa ymmärtää parhaiten toinen Villikko. Siitä mielenmaisemasta kyllä viehättyy moni, ehkäpä se antaa vilauksen siitä mitä itsellä ei ole. Ehkä se on lohdullista toiselle, viettää hetki Villikon kanssa. Olla jotenkin oudolla tavalla vapaa. Se voisi olla ominaisuus, joka kiehtoo Villikoissa.

Villikko saa hetken turvansa ja Villikon sen hetkinen kumppani hetken vapautensa?



Ämmä, Villikko

[Lady Whip]

Yksi mitä on elämän aikana oppinut, turvaa ei voi rakentaa kenenkään ihmisen varaan. Se pitää löytää ihan muualta, jos siihen on tiedostettua tarvetta.
Ja toinen oppi, vapaus on nimi mistä varmaankin moni haaveilee. Mitä se sitten sisältääkään itse kullekin.  Monelle vapaus tarkoittaa asennetta: teen mitä haluan.

Ikää myöden nämäkin vapaa/villikko-tunteet muuttuvat. Nuorilla ehkä enemmänkin tarve tuntea vapaus. (?) Vanhemmiten tietää, että se vapaus on mutta silti arvostaa ja kaipaa enemmän sitä kun on yksi jolle se ykkönen. Jonka kanssa saa jakaa enemmänkin kuin oman seksuaalisuutensa.

Paljon mietintää aiheuttanut aloitus. Kiitos siitä kirjoittajalle. Kuka hän mahtaa ollakaan.

[Underworld]

Jokainen tilanne ja suhde kulkee loppupeleissä henkilökemioiden mukaan ja tapauskohtaisesti, in my humble opinion. Jos kaksi ihmistä sopii suhteen joka perustuu ensisijaisesti seksiin ja kinkyilyyn, en näe välttämättä vääränä, että rakkautta, huolenpitoa yms on tarjolla vähäisemmässä määrässä kuin ensisijaiselle kumppanille.

Mielenkiintoinen tuo ajatus heimosta tai rodusta. Tätä sivuten olen toisinaan kelaillut, onko mm polyamoriaan päätyminen/hakeutuminen luontainen taipumus(heimo), seuraus olosuhteista vai jokin muu syy? Joissain (en siis suinkaan kaikissa) tapauksissa myös ajatellut, onko poly-ryhmissä/foorumeilla seuran etsiminen osittain johdannaista siitä, ettei seuraa löytynyt muuten? Saman kysymyksen voi tietysti esittää myös kinkyilyyn liittyen. Eli ihminen ei ole välttämättä niin luontainen kinky, vaan päätyy kinky-foorumille yleisesti löytääkseen (jotain)seuraa. Motivaatioita voi olla monia, eikä yksi ole oikein, toinen väärin. En kyseenalaista polyheimoa tai kinkyheimoa, mutta kyseenalaistan, onko jokainen poly polyheimolainen ja jokainen kinky kinkyheimolainen

[kissa]

Olen salaperäisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä ja eri mieltä. Tietysti yhteiskunta tuomitsee kevytkenkäisyyden ja mitä näitä nyt on, ja erityisesti tällä foorumilla varmasti tuomitaan. Yllättäin täällä olen törmännyt vauva-palstan jälkeen eniten konservatiivisiin ja vanhanaikaisiin ja omaan lokeroihinsa juuttuneisiin ihmisiin. Vaikka luulisi jotain ihan muuta! 

Itse en enää jaksaisi mitään salailua ja jonkun selän takana vehtaamista. Olen ollut se, jonka selän takana touhutaan ja se, joka touhuaa toisen selän takana. Olen ollut se, joka touhuaa avoimesti vaikka kuviossa onkin useampi kuin kaksi ihmistä ja jossain vaiheessa on selvinnyt, ettei ne toiset sitten ole loppujen lopuksi asiaa hyväksyneetkään. Olen ollut perinteisessä parisuhteessa ja olen ollut kaverisuhteessa, johon on kuulunut seksi.

Omalta kohdaltani olen tajunnut, että perinteinen parisuhde ei ole minua varten. Mutta en koe kuuluvani mihinkään "heimoon". Ja jotenkin koen koko ajatuksen erilaisista heimoista vieraaksi. Ja tällainen heimo-ajattelu mielestäni romantisoi turhaan ihan normaaleja asioita. Skenetystä! Ihmiset ovat erilaisia ja myös suhde-muotoja ja seksuaalisuuden muotoja on, jos ei nyt miljoonia, niin ainakin melkein. Ja kaikki ovat yhtä normaaleja, kunhan kyseessä ovat aikuiset ihmiset, jotka tekevät ja ovat mukana vapaaehtoisesti. Eikä mikään muoto ole parempi kuin toinen, noin niinkuin yleisesti ottaen.

Kunnioitan niitä, jotka ovat onnellisia parisuhteessa, kunnioitan niitä, jotka ovat jonkinlaisen polykakkaran osasia, kunnioitan niitä, jotka ovat valinneet suhteettomuuden ja kunnioitan niitä, jotka ovat niitä kolmansia tai neljänsiä. Kunhan valinta on tehty itse, eikä toisen valintaa dissata.

[Ms. M]

*Vilkuttaa, että tää olis se kirjoittaja*

[Lady Whip]

*Vilkuttaa, että tää olis se kirjoittaja*

Kiva. Tuo kävi mielessäni.
Kiitos kirjoituksesta. Sitä ja siihen liittyvää olen miettinyt tänään.

[Pilluhaukka]

Nuorena luulee tietävänsä, mutta vanhana tietää luulevansa...   

[mimmu_]

Täällä yksi Villikko, heimolainen. Kiitos, osasit hyvin pukea meidän Villikkojen ajatuksia sanoiksi

[Matsina]

Tätä sivuten olen toisinaan kelaillut, onko mm polyamoriaan päätyminen/hakeutuminen luontainen taipumus(heimo), seuraus olosuhteista vai jokin muu syy? Joissain (en siis suinkaan kaikissa) tapauksissa myös ajatellut, onko poly-ryhmissä/foorumeilla seuran etsiminen osittain johdannaista siitä, ettei seuraa löytynyt muuten? Saman kysymyksen voi tietysti esittää myös kinkyilyyn liittyen. Eli ihminen ei ole välttämättä niin luontainen kinky, vaan päätyy kinky-foorumille yleisesti löytääkseen (jotain)seuraa. Motivaatioita voi olla monia, eikä yksi ole oikein, toinen väärin. En kyseenalaista polyheimoa tai kinkyheimoa, mutta kyseenalaistan, onko jokainen poly polyheimolainen ja jokainen kinky kinkyheimolainen

Minäkin olen pohtinut tätä asiaa välillä. Kaikkiin polyamorisiin kuvioihinhan ei kuulu parisuhdehierarkia tai se on erittäin vähäistä ja johtuu ulkoisista seikoista (esim. siitä että yksi sattuu olemaan aviopuoliso). Sitä on sitten välillä pohtinut, että miksi toisissa polykuvioissa tarvitaan niin voimakasta hierarkiaa että joku on esimerkiksi "neljäs". Mutta kun en ole poly niin tämä on vain ulkopuolisen pohdintaa. Parasta elämässähän tietysti olisi jos jokaiselle löytyisi sellainen suhde, jossa hänellä on ihan yhtä paljon sananvaltaa kuin suhteen muillakin osapuolilla - oli se kuvio sitten mikä tahansa.

[DareDoll]

Tuntuis kyllä vähän paskalta olla joku neljäs, etuilisin kyllä ihan villikkona semmoisessa hommassa 

[Ms. M]

Tuntuis kyllä vähän paskalta olla joku neljäs, etuilisin kyllä ihan villikkona semmoisessa hommassa 

Niin no, mun pointti varmaan hommassa on aina ollut se, et voin olla kuinka mones tahansa, kunhan tunnen oloni kuitenkin ERITYISEKSI. Fakta kun on se, että kukaan muu ei voi antaa niitä asioita suhteessa sille toiselle osapuolelle, mitä minä annan. Mä kunnioitan ja arvostan jokaista kumppaniani, enkä ala etuilemaan, koska se olisi mielestöni todella törkeää kumppanini loukkaamista.

Enkä sinänsä koe olevani missään jonossa. Mutta tunnustan sen faktan, etten ole prioriteeteissä ehkä niin ylhäällä kuin haluaisin. Pitkään tein asian eteen töitä ja nyt alan olla asian kanssa sinut. Suhteet jatkuvat hyvällä mallilla ja tunnen syvää kiintymystä kumppaneihini.

[PinkCat]

Mä kyl olisin samanlainen ku DD, siis en mä halua olla mikään neljäs. Mä haluan olla paras aina!
Siksi itse ajattelisin ettei ihmisiä voi tai _saa_ laittaa järjestykseen koska ei se ole mikään paremmuuskilpailu.
Jos halutaan elää monisuhteisena, eikö (tai itse ainakin ajattelen niin) olisi mukavampaa kaikille osapuolille jos niihin eri ihmisiin suhtautuisi niin että jokaisella on se oma roolinsa, jossa he on se ainoa ja paras?
Eikä niin että mä oon eka ja sä oot toka, lälläslää?

[Underworld]

Tuokaan ei tietysti harvinaisin fetissi/tunnetila nauttia halpana panolelula olemisesta. Tai nauttiiko joku  sitten ihan oikeasti sen tyylisestä kohtelusta, voikin tietty olla harvinaista

[Glori]

Tuokaan ei tietysti harvinaisin fetissi/tunnetila nauttia halpana panolelula olemisesta. Tai nauttiiko joku  sitten ihan oikeasti sen tyylisestä kohtelusta, voikin tietty olla harvinaista

Luin avauksen moneen kertaan, enkä löytänyt siitä viittausta fetissiin tai kokemusta halpana olemisesta. Halvennettuna olemisesta kuitenkin, ja se tunne välittyi myös kommentista yllä. Kun oikein tavasin niin löysin ihan päinvastaisen lauseen: "Se, että me Villikot elämme miten elämme, ei tarkoita sitä, että meitä voisi pitää leikkikaluina (sillä väärällä tavalla)."

Tunnistan hyvin kolumnistin vapauden kaipuun. En minäkään halua sitoutua tai asua yhdessä kenenkään kanssa, vaan nautin elämästäni niinkuin se nyt on. Siltikin, joskus tarvitsen hetken läheisyyttä ja tunnetta olla merkityksellinen. Se ei tehne minusta halpaa panolelua.

[Ms. M]

Tuokaan ei tietysti harvinaisin fetissi/tunnetila nauttia halpana panolelula olemisesta. Tai nauttiiko joku  sitten ihan oikeasti sen tyylisestä kohtelusta, voikin tietty olla harvinaista

Luin avauksen moneen kertaan, enkä löytänyt siitä viittausta fetissiin tai kokemusta halpana olemisesta. Halvennettuna olemisesta kuitenkin, ja se tunne välittyi myös kommentista yllä. Kun oikein tavasin niin löysin ihan päinvastaisen lauseen: "Se, että me Villikot elämme miten elämme, ei tarkoita sitä, että meitä voisi pitää leikkikaluina (sillä väärällä tavalla)."

Tunnistan hyvin kolumnistin vapauden kaipuun. En minäkään halua sitoutua tai asua yhdessä kenenkään kanssa, vaan nautin elämästäni niinkuin se nyt on. Siltikin, joskus tarvitsen hetken läheisyyttä ja tunnetta olla merkityksellinen. Se ei tehne minusta halpaa panolelua.

Kiitos Glori.

Ja niin, mitä tulee tähän "toisena tai kolmantena" olemiseen. En minä halua kumppanini aviopuolison tilalle suhteissani, en koe tarvetta "kilpailla" ja olla "paras"'. Minä olen onnellinen siitä, että saan olla kumppaneilleni oma, ERITYINEN itseni.