Raiskattu, pahempaa kuin tapettu?

[talvenjäähile]

En epäile hetkeäkään etteikö Perhonen toimisi tässä harkitusti ja ilman kostoaikeita.

Mutta:

Olen niitä ihmisiä, joille raiskaus on murhaa huomattavasti pahempi rikos. Toivottavasti suurin osa on eri mieltä kanssani, niin ihmiskunnalla on vielä toivoa.

Aloitukseen; varoitukset on hyviä ja paikallaan, varsinkin silloin kun kyseessä on todistetusti seksuaalirikollinen, taustalla olevaan tapaukseen sen enempää kantaa ottamatta.

Pidän myös raiskausta pahempana kuin tappoa tai murhaa. Raiskauksessa uhri (tai ihminen, ei tarvitse välttämättä edes uhriuttaa) joutuu elämään asian kanssa koko loppuelämänsä ja yleensä kokemus vaikuttaa valtavasti sekä kokonaisvaltaisesti lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Fyysisen koskemattomuuden ja tilan loukkaus kaikissa muodoissaan on mielestäni rikoksista pahin ja tuomiot ovat aivan liian pieniä.

Jos taas joutuu tapetuksi tai murhatuksi niin se ei enää siinä vaiheessa ole oma ongelma kun on kuollut oli teko sitten miten raaka tahansa ja vaikka sisältäisi raiskauksen sitä ennen, kuolleena sitä ei paljoa enää sure vaan ongelmat jäävät tekijälle. Jos tekijä taas teon yhteydessä tappaa vielä itsensä niin se on myös tekijän oma ongelma mutta pirullista että ei tule tuomituksi vaikkei tuomiosta enää kuolleelle uhrille ole hyötyä.

Kuolema tulee vastaan jokaiselle ennemmin tai myöhemmin, toivottavasti tietysti mahdollisimman inhimillisellä tavalla ja tarvittaessa avustetusti (esim. eutanasia), joten tapetuksi/murhatuksi tulemista on melko turhaa pelätä, se on vain yksi kuolintapa muiden joukossa eikä edes aina huonoimmasta päästä. Teot ja tekemättä jättämiset elämässä ennen kuolemaa ovat asioita joilla on suurempi merkitys ja niiden kanssa joutuu elämään.

Tämä on vaan oma filosofiani asiaan raiskaus vs. tappo/murha. Hyvä jos kukaan ei vasten tahtoaan joutuisi kokemaan mitään niistä.

[Perhonen89]

En epäile hetkeäkään etteikö Perhonen toimisi tässä harkitusti ja ilman kostoaikeita.

Mutta:

Olen niitä ihmisiä, joille raiskaus on murhaa huomattavasti pahempi rikos. Toivottavasti suurin osa on eri mieltä kanssani, niin ihmiskunnalla on vielä toivoa.

Aloitukseen; varoitukset on hyviä ja paikallaan, varsinkin silloin kun kyseessä on todistetusti seksuaalirikollinen, taustalla olevaan tapaukseen sen enempää kantaa ottamatta.

Pidän myös raiskausta pahempana kuin tappoa tai murhaa. Raiskauksessa uhri (tai ihminen, ei tarvitse välttämättä edes uhriuttaa) joutuu elämään asian kanssa koko loppuelämänsä ja yleensä kokemus vaikuttaa valtavasti sekä kokonaisvaltaisesti lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Fyysisen koskemattomuuden ja tilan loukkaus kaikissa muodoissaan on mielestäni rikoksista pahin ja tuomiot ovat aivan liian pieniä.

Jos taas joutuu tapetuksi tai murhatuksi niin se ei enää siinä vaiheessa ole oma ongelma kun on kuollut oli teko sitten miten raaka tahansa ja vaikka sisältäisi raiskauksen sitä ennen, kuolleena sitä ei paljoa enää sure vaan ongelmat jäävät tekijälle. Jos tekijä taas teon yhteydessä tappaa vielä itsensä niin se on myös tekijän oma ongelma mutta pirullista että ei tule tuomituksi vaikkei tuomiosta enää kuolleelle uhrille ole hyötyä.

Kuolema tulee vastaan jokaiselle ennemmin tai myöhemmin, toivottavasti tietysti mahdollisimman inhimillisellä tavalla ja tarvittaessa avustetusti (esim. eutanasia), joten tapetuksi/murhatuksi tulemista on melko turhaa pelätä, se on vain yksi kuolintapa muiden joukossa eikä edes aina huonoimmasta päästä. Teot ja tekemättä jättämiset elämässä ennen kuolemaa ovat asioita joilla on suurempi merkitys ja niiden kanssa joutuu elämään.

Tämä on vaan oma filosofiani asiaan raiskaus vs. tappo/murha. Hyvä jos kukaan ei vasten tahtoaan joutuisi kokemaan mitään niistä.

Ymmärrän pointin, mutta myös tapon uhriksi joutuminen vaikuttaa moniin asioihin. Vanhemmat menettävät lapsensa, mahdolliset sisarukset menettävät siskon tai veljen, ystävä menettää ystävän. Ja esimerkiksi oman lapsen menettäminen on pahinta mitä voin kuvitella tapahtuvan vanhemmille, joten kyllä kuolemallakin, erityisesti jos kokee väkivaltaisen kuoleman, on negatiivisia vaikutuksia.

Miksi muuten edes pitää verrata raiskausta ja tappoa toisiinsa?  molemmat ovat yhtä pahoja asioita mielestäni ja molemmat yhtä tuomittavia.

[Draugo]

Mä en yhtään ymmärrä näitä ihmisiä joiden mielestä raiskaus on pahempi kuin tappo tai murha. Raiskauksen jälkeen UHRI ON VIELÄ HENGISSÄ. Tietysti riippuu siitä minkälaiseen taivaalliseen paratiisiin uskoo mutta ateistina ainakin omasta mielestä elämä on aina kuolemaa parempi.

[Galesi]

Mä en yhtään ymmärrä näitä ihmisiä joiden mielestä raiskaus on pahempi kuin tappo tai murha. Raiskauksen jälkeen UHRI ON VIELÄ HENGISSÄ. Tietysti riippuu siitä minkälaiseen taivaalliseen paratiisiin uskoo mutta ateistina ainakin omasta mielestä elämä on aina kuolemaa parempi.

Tämä. Vaikka teon uhri kuolee, harvoin kukaan täällä maan päällä on täysin ilman omaisia ja ystäviä, jotka jäävät tätä kaipaamaan ja joille toisen menettäminen voi olla niin valtava takaisku, että oma elämäkin menee "pilalle" moisen myötä.

[Dolores]

Mä olisin mieluummin raiskattu kuin kuollut. Mut tää on vaan mun henkilökohtainen mielipide.

[talvenjäähile]

Yhtenä pointtina se että elämä omassa ruumiissa ja sen tuntemukset menee kaiken muun edelle ja se ettei kukaan eläisi vain toisen kautta niin kuin monet vanhemmat tekevät lastensa kohdalla ja muuten vain ihmiset läheistensä kautta.

Esim. jos vakavasti loukkaantunut/raiskattu/muuten väkivallan kohteeksi joutunut jää henkiin vasten tahtoaan vain läheisten iloksi (ajatukseni koskee myös vakavampia tapauksia joissa hoitotestamenttia ei ole tai sitä ei kunnioiteta) niin siitä ei lopulta ole hyötyä kenellekään, ei edes niille sureville omaisille. Oikeus kuolla on yhtä suuri kuin oikeus elää.

Tiedän että näkemykseni on melko poikkeava koska suurin osa ihmisistä varmasti pitää henkiin jäämistä aina parhaana vaihtoehtona oli tilanne miten paha tahansa. En itse kuitenkaan haluasi jäädä elämään pahasti fyysisesti satutettuna tai toimintakyvyttömänä vaan valitsisin ehdottomasti poistumisen tästä maailmasta. Tosin en ole ateisti, suhtautumiseeni vaikuttaa ajatus että tämä elämä on vain yksi osa matkalla.

Vähän off topic, sivusi kuitenkin alkuperäistä aihetta.

[Draugo]

Tuossa on kuitenkin kyse aivan muusta. Antamassasi esimerkissä uhri päättää päivänsä kun on todennut että ei halua jatkaa elämää, mutta kovin moni ei siihen ratkaisuun päädy raiskauksen uhriksi joutumisen vuoksi (ja siinäkin joukossa taitaa itsemurhan suorittavien miesten määrä olla suurempi kuin naisten). Tärkeintä on se että henkilö on hengissä tekemässä päätöksensä itse.

[talvenjäähile]

Tuossa on kuitenkin kyse aivan muusta. Antamassasi esimerkissä uhri päättää päivänsä kun on todennut että ei halua jatkaa elämää, mutta kovin moni ei siihen ratkaisuun päädy raiskauksen uhriksi joutumisen vuoksi (ja siinäkin joukossa taitaa itsemurhan suorittavien miesten määrä olla suurempi kuin naisten). Tärkeintä on se että henkilö on hengissä tekemässä päätöksensä itse.

Annetaanko henkiin jääneelle ja toimintakyvyttömälle oikeus tehdä päätöksensä itse? Yleensä ei, vaan kuolema yritetään estää kaikin tavoin henkilön tahdosta riippumatta. Siksi ajattelen että on parempi olla kuollut toisen tappamanakin kuin jäädä yhteiskunnan "armosta" henkiin kärsimään vailla mahdollisuutta päättää päivänsä oman elämän tuhonneen tapahtuman jälkeen.

Raiskauksessa saadut vammat saattavat johtaa fyysisesti täyteen invalidisoitumiseen, henkisen puolen jokainen käsittelee lopulta omien kykyjensä mukaan.

[Draugo]

Saattaa johtaa mutta erittäin harvoin johtavat. Jos pitää valita tuleeko joku raiskatuksi vai tapetaanko hänet niin en nää mitään logiikkaa millä jälkimmäinen vaihtoehto olisi yleisesti parempi. Pitää muistaa myös että tapon uhrilta on viety päätös omasta tulevaisuudestaa sataprosenttia ajasta kun taas raiskauksen uhrilta hyvin marginaalisissa määrissä tapauksia. Miten siis pienen pienen joukon kohtalo voi ohjata moraalia tässä tapauksessa esim. tuomioiden osalta?

[talvenjäähile]

Harvempi saa valita tilanteeseen joutuessaan ja sehän olisi noin pahassa tilanteessa luksusta jos sen valinnan saisi tehdä.

Moraalia oikeuskäytännöissäkin ohjaa yleensä enemmistön mielipide, sen takia tuomiot taposta/murhasta on suurempia kuin raiskauksesta mikä taas mielestäni on täysin väärin. Raiskauksen kohdalla niin kuin aiemmin on moni kirjoittanut on sana sanaa vastaan ja helposti raiskattu on niin rikki että häviää sen taistelun. Kuolleet eivät puhu ainakaan selkokielellä mutta eivät myöskään vapauta tekijää vastuusta. Tietysti siinä on mahdollisuus että väärä ihminen tuomitaan elämän riistämisestä mutta niin voi tapahtua raiskauksenkin osalta oli uhri elossa tai ei.

[Draugo]

Edelleen elossa olo painaa minun kupissani niin plajon enemmän kuin hetkellinen kärsimys josta voidaan kuitenkin hoidon avulla yleensä toipua hyvin, joten en pysty ymmärtämään logiikkaa millä raiskaus on pahempi rikos kuin tappo tai murha.

Raiskauksen osalta myöskin jos tuomitaan väärä ihminen niin uhria ei hyvin usein ole koska rikostakaan ei oikeasti ole tapahtunut. Yleensäkkin jos raiskauksen ei ole pystytty näyttävän tapahtuneen niin uhrista puhuminen on vähintäänkin epäilyttävää sillä uhria ei ole ilman rikosta ja uhri on joku joka kärsii toisen toiminnan kautta. Se että tilanteessa on ollut epäselvyys jossa toinen tuntee tullensaa raiskatuksi mutta tapahtuma ei täytä raiskauksen tunnusmerkkejä tarkoittaa sitä että toinen on voinut kärsiä mutta hän ei ole uhri koska tilanteen toinen henkilö ei ole häntä vahingoittanut vaan vahinko on tapahtunut kyseisen henkilön pään sisällä. Tuo tilanne ei vähennä henkilön kärsimystä mutta uhrista puhuminen suoraan syyllistää toista osapuolta vaikka olisi todettu ettei hän ole toiminut väärin.

[Qurat]

Kivasti humaanista sakia
Jos sut raiskattaan, niin sulla on elinikäinen trauma
Jos sut murhattaan, niin on kaikilla, kuka välittää elinikäinen trauma.
Ai niin se menee?
Miten te selvitte elämän normaalista "poistumisesta" kun traumatisoiduttaan kuolemasta niin pitkäksi aikaa?
MUN mielestä parempi kauhee loppu, kun loputton kauhuus...

Nimim: monen mielestä tappajaksi koulutettu...

[Knknti]

Kävinkin jo yksityisviestein keskustelua aiheesta, mutta kun tänne oli viritetty ihan oma osionsa sille, niin ajattelin kirjoittaa ajatelmani myös tänne.

Olen miettinyt kerran jos toisenkin, miksi jotkut pitävät raiskausta pienempänä rikoksena kuin henkirikosta. En sano, että tuo näkemys olisi kuitenkaan väärä. Toiset vain ehkä asettelevat asiat erilaiseen vakavuusjärjestykseen kuin toiset.

Oman näkemykseni mukaan henkirikoksen uhri ei voi koskaan enää jatkaa normaalia elämää. Raiskauksen uhri, vaikkakin se olisi vaikeaa, saa kuitenkin mahdollisuuden siihen. Joku tietysti voi ajatella, että henkirikoksen uhrin ei tarvitse enää kärsiä loppuelämäänsä, mutta ei hän toisaalta voi enää nauttiakaan siitä.

Mutta jos raiskausta pidetään pahempana rikoksena kuin henkirikosta, niin onko silloin raiskaajan pahin synti se, että hän on jättänyt uhrinsa henkiin?

[Chmlnidae]

^ joo, tuo sama pohdinta on itelläni.
Eli jos tapettu on myös raiskattu niin olisiko tuomio silloin vielä kovempi kuin jommasta kummasta yksinään....

Eli pidän oleellisena että rangaistus tappamisesta (tarkoituksella) on korkeampi kuin esim raiskauksesta. Mutta se ei tarkoita että hyväksyn nykyiset raiskaustuomioiden määrät. Niitä tod tulisi korottaa ja roimasti.

(Ja oma nuoriso - tyttöjä, pitää raiskausta pahempana kuin kuolemaa - koska kuollut ei enää koe mitään ja raiskattu taas kärsii.)

[Tiia (Niina)]

Tosikkotädin kommentti takavasemmalta: suosittelen varovaisuutta näiden "raiskatun elämä on pilalla"-tyyppisten kirjoitusten kanssa. Ne ohittavat aika hurjalla tavalla raiskauksen kohteeksi joutuneiden ihmisten kokemukset (ja näiden kokemusten laajan skaalan) ja ovat pahimmillaan vahingollisia lukijalle, joka on toipumassa väkivallasta.

Lähtökohtaisesti "raiskaus on pahempi rikos kuin murha"-puhe on loukkaavaa ja vähättelevää, ja rivien välistä välkkyy vahva oletus, että tällä foorumilla tai tässä ketjussa ei olisi ketään, jolle asia olisi henkiökohtainen.

Väkivallasta voi ja on tärkeää keskustella, mutta ajattelematon kohkaaminen, toivottomuudella mässäily ja omien tunteiden projisoiminen tuntemattomiin ei auta yhtäkään traumatisoitunutta ihmistä toipumisen polulla.