Käsiraudat ja BDSM

[Leikkisa]

Kädet väännetään selän taaksen ja viileät raudat puristuvat naksahdellen ranteiden ympärille. Hetken kuluttua ne painavatkin jo ranteita, eikä rimpuilukaan auta tilannetta yhtään. Jos tämä kuulostaa vain hyvältä, jatka lukemista. Tämän artikkelin tarkoitus on kertoa erilaisia vinkkejä rautojen turvalliseen käyttöön, huoltoon ja mitä ominaisuuksia ja vaihtoehtoja erilaiset käsirautamallit tuovat tullessaan.

[h1]Vältä pornokauppojen halpisrautoja![/h1]
Kun monet haluavat kokeilla kahleleikkejä, yleensä se ensimmäinen askel on käydä ostamassa ne pornokaupan pörröraudat ja kokeilla miltä ne käsissä tuntuvat. Mikäli havaittu tunne on jotain mieluista, suosittelen kuitenkin ostamaan jonkun nimellisen valmistajan poliisikäyttöön tarkoitetut käsiraudat. Jos hinnan puolesta ajatellaan, niin halpisraudat maksavat n. 10 € ja halvimmat kunnon raudat saa 20-30 €:lla. Kenties halvemmallakin, jos jaksaa nähdä vaivaa. Jälkimmäisistä on varmasti myös paljon enemmän ja kauemmin iloa.

Pornokauppojen rautojen ongelmana on se, että ne eivät kestä. Raudat on tehty halvimmista mahdollisista materiaaleista erittäin kehnolla laadulla, jolloin tällaiset raudat jumiutuvat ja rikkoontuvat helposti. Luotettavuus rautojen kanssa leikkiessä on erittäin tärkeä ominaisuus ja hyvät raudat kestävät oikein huollettuina käyttöä paljon kauemmin.
Parempia käsirautoja löytää sekä suomalaisista turvallisuusalan liikkeistä että eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista nettikaupoista. Suomalaisissa liikkeissä yksittäisten käsirautojen hinta on suunnilleen sama kuin sama saksalaisesta nettikaupasta tilattuna postikuluineen. Yhdysvalloista tilatessa kannattaa muistaa, että tuotteet voi joutua hakemaan tullista.

[h1]Myös hyvät raudat saattavat mennä epäkuntoon[/h1]
Vaikka asiantuntevan valmistajan käsiraudat on ostettu, nekin saattavat mennä joskus epäkuntoon joko lian kertymisen tai aivan normaalin mekaanisen kulumisen vuoksi. Tämän vuoksi käsirautojen kaksoislukitus ja avaaminen kannattaa kokeilla ennen kuin ne lukitsee toisen ranteisiin, mikäli ne ovat olleet jonkin aikaa käyttämättä.

Samalla tulee myös testattua, että mukana oleva avain myös sopii niihin rautoihin, mitä ollaan käyttämässä. Vaikka useimmat käsiraudat käyttävät standardikokoista ja -muotoista avainta, toleranssit ovat niissä usein sen verran suuria, että kaikki avaimet eivät käytännössä mene kaikkiin rautoihin. Esimerkiksi Smith & Wesson käyttää omissa käsi- ja jalkaraudoissaan hieman erilaista avainta, joka näyttää aika samalta, mutta ei ole välttämättä yhteensopiva muiden rautojen kanssa.  Myös esimerkiksi venäläisissä, tsekkiläisissä ja korealaisissa raudoissa on tyypillisesti omanlaisensa avaimet ja monilla valmistajilla on erikoisrautoja (esim. Clejuso No. 101), joissa lisäturvallisuutta on haettu nimenomaan hankalammin tiirikoitavilla lukoilla.

Mikäli käy niin ikävästi, että raudat jumiutuvat lopullisesti, paras tapa saada ne irti on varmaankin leikkureilla. Esimerkiksi pulttisakset on suunniteltu leikkaamaan terästä, joten sellaisilla kahleet pitäisi ainakin saada irti. Muilla menetelmillä, kuten vaikkapa rautasahalla, raudat helposti kuumuvat kitkan vaikutuksesta ja metalli johtaa hyvin lämpöä ihoon. Myös riski käden loukkaamiseen on muutenkin suurempi, jos jonkinlaista sahaavaa menetelmää yritetään käyttää.

[Leikkisa]

[h1]Käsirautojen huolto[/h1]
Hiekka ja muu vastaava pieni muru on käsiraudoille pahaksi. Ne saattavat päästä lukon sisään ja haitata lukkomekanismin toimintaa. Hiekkarannat eivät siis ole parhaita paikkoja käsirautaleikkeihin rautojen kannalta.

Myös vesi on hyvä poistaa raudoista ruostumisen välttämiseksi, mikäli ne ovat päässeet kastumaan. Esimerkiksi hiustenkuivaajalla tämä onnistuu myös lukon sisältä. Rautoja on hyvä välillä myös öljytä pienellä määrällä kevyttä öljyä. Raskaammat öljyt keräävät helposti enemmän pölyä ja hiekkaa ja saattavat siten jopa lyhentää rautojen käyttöikää. Mustat oksidipinnoitteiset raudat voivat vaatia enemmän öljyämistä, koska ne voivat ruostua helpommin. Ylimääräinen öljy tulisi myös pyyhkiä rautojen pinnoilta pois, jotta se ei pääse sotkemaan käsiä tai vaatteita.

[h1]Käsirautojen turvallinen käyttö[/h1]
Tyypillisimmät ongelmat käsirautojen käytössä liittyy siihen, että ne pääsevät painamaan tai puristamaan ranteita liian pahasti. Pienet painaumat palautuvat hyvin nopeasti, mutta vakavammat ongelmat liittyvät hermopinteiden syntymiseen, missä ranteessa kulkevat hermoradat jäävät rautojen ja luiden väliin. Tällainen saattaa aiheuttaa hermovaurion, joka ilmenee heikentyneenä tuntona kädessä etenkin peukalon seudulla. Hermovauriot paranevat tyypillisesti hyvin hitaasti ja kyse voi hyvinkin olla kuukausista. Samat riskit liittyvät yhtälailla köysien käyttöön ranteissa, mutta pehmeämpänä materiaalina ja leveämmälle alueelle kierrettynä ne eivät aiheuta niin helposti vahinkoa. Myös osa raudoista sisältää terävämpiä reunoja ja toiset ovat huomattavasti leveämpiä ja pyöristetympiä, joiden kanssa tällaisilta ongelmilta on helpompi välttyä.

Hermoratojen suojaamiseksi voimakkaita riuhtaisuja raudoissa on syytä välttää. Samoin tilanteita, missä toinen voi jäädä roikkumaan käsirautojen varasta mihinkään sekä asentoja, missä raudat painavat tai vääntävät pahasti ranteita. Sama ongelma liittyy myös siihen, että käsiraudat laitetaan ranteisiin liian tiukalle tai ne pääsevät puristumaan vahingossa myöhemmässä vaiheessa leikkejä unohtuneen kaksoislukituksen vuoksi.

Tyypillisesti suositeltu tiukkuus raudoille on sellainen, että oma pikkurilli mahtuu vielä käsirautojen ja ranteen väliin. Kun raudat ovat sopivalla kireydellä, ne tulee aina muistaa kaksoislukita. Tämä tapahtuu tyypillisesti painamalla avaimen perällä jokin pinni tai vipu raudoissa kiinni, jonka jälkeen raudat eivät enää kiristy tiukemmalle. Jalkarautoja käytettäessä on muistettava jättää huomattavasti enemmän tilaa rautojen ja nilkan väliin kuin käsiraudoissa. Jalan anatomian vuoksi jalkaraudat eivät pääse kuitenkaan luiskahtamaan läheskään yhtä helposti jaloista kuin löyhemmälle jätetyt käsiraudat. Akillesjänne liikkuu aika paljon nilkan asennosta riippuen. Mikäli jalkaraudat ovat lukittu liian tiukalle, akillesjänne voi helposti jäädä puristuksiin rautoja vasten painoa jalalle siirrettäessä. Tällaisessa tapauksessa seisominenkin jalkaraudoissa on mahdotonta.

Eräs virhe on myös matkia televisiossa näkyviä poliiseja, jotka lyövät raudat rikollisen ranteisiin. Käsirautoja ei missään tapauksessa saa varsinaisesti lyödä toisen käteen, koska ne ovat painavat,  valmistettu kovasta metallista ja saavat iskun voimasta rikkoa jopa käden luita. Oikea tapa on viedä ensin raudat kiinni toisen ranteeseen ja sitten vasta painaa suuremmalla voimalla, jolloin liikkuva kaari heilahtaa rautojen läpi ja sulkeutuu jälleen kiinni. Tällä tavalla raudat eivät osu käteen vauhdista, eivätkä siten aiheuta vahinkoa. Yleensä mitään tällaisia nopeuttavia tekniikoita BDSM:ssä ei tarvita elleivät osapuolet ole niistä itse erityisen kiinnostuneita. Videoesimerkki, jonka loppupuolella havainnollistetaan oikea tapa: http://www.youtube.com/watch?v=1jbgAGtZhIo

Osassa käsirautamalleista voidaan myös “ladata” vetämällä liikkuvaa kaarta toiseen suuntaan, jolloin se jää vain parilla hampaalla kiinni räikän hammasrivistöön. Tällaisessa valmiusasennossa tarvitaan paljon vähemmän voimaa, jotta kaari heilahtaa ympäri.

[Leikkisa]

[h1]Käsirautojen käytännön ongelmat[/h1]
Edellä mainittujen turvallisuusasioiden lisäksi kannattaa myös huomioida, että raudoissa avaimenreiät ovat tyypillisesti aika pieniä. Samoin kaksoislukituspinnit. Mikäli ei ole kokenut käyttäjä, saattaa näiden hakemisessa helposti mennä aikaa enemmän kuin on suunnitellut. Avaimenreikää voi olla vaikea löytää etenkin jos valaistus on heikko ja käytössä on mustat raudat.

Kannattaa siis myös varautua siihen, että jos raudat pitää saada äkkiä irti jostain syystä, siinä voi silti mennä muutama sekunti kauemmin kuin haluaisi. Erityisen helppoja rautoja tässä mielessä ovat Clejuson valmistamat raskaammat käsiraudat No. 13 ja No. 15. Niissä oleva kaksoislukitus on riittävän suuri sormella painettavaksi, jolloin lukitsemispuoli onnistuu helposti.  Myös avain on tavallista käsirautojen avainta suurempi, jolloin senkin käyttäminen on hieman helpompaa. Näistä raskaampi malli No. 15 on kuitenkin jo niin raskas, että sen käyttö on jo varsin kömpelöä.

[Leikkisa]

[h1]Erilaisia käsirautamalleja[/h1]
Tyypillisesti käsiraudoista näkee kolmea erilaista mallia: jäykät, saranalliset ja ketjulliset. Näillä viitataan tässä tekstissä siihen, millä tavalla käsirautojen rannekkeet on kiinnitetty toisiinsa.
Jäykät mallit ovat monesti joidenkin vanhojen klassisten käsirautojen mallin mukaan tehtyjä (esim. Irish 8 -tyyppiset raudat KUB:lta). Niissä on tyypillisesti vain yksi sarana, jolla raudat saadaan auki ja lukko, joka pitää ne kiinni. Rautojen eri puolet ovat kiinteästi toisissaan kiinni.

Klassisisa malleja käytettäessä täytyy huomioida se, että niissä ei yleensä ole minkäänlaista kiristystä myöskään eri kokoisille ranteille vaan eri ihmisille pitää käyttää eri rautoja. Myös lukkomekanismit vaihtelevat paljon ja hyvin usein käytössä on jonkinlainen ruuvi, joka ruuvataan sisään lukkoa avatessa. Kierteet näissä raudoissa saattavat mennä samalla tavalla kuin mistä tahansa ruuveista tai muttereista, jos niitä väänntetään liikaa. Osa tällaisista klassisen mallisista raudoista saatetaan valmistetaa myös messingistä teräksen sijaan, jolloin ne saattavat lohjeta helpommin kovaan pintaan osuessaan. Teräs joustavampana metallina kestää käyttöä paljon paremmin.

Modernimpeja rautoja valmistetaan myös jäykkinä malleina. Esimerkiksi Hiattsin Speedcuffs, TCH:n TCH-840 ja Rapid cuffs ovat tällaisia. Jäykkä osa välissä on tällaisissa malleissa tyypillisesti pinnoitettu kestävällä muovilla niin, että siitä on helppo pitää kiinni ja kontrolloida raudoitettua kohdetta.

Saranaraudat ovat saattavat tuntua jopa rajoittavammilta kuin edellä mainitut jäykät modernit raudat. Ne sallivat liikettä vain yhteen saranan määräämään suuntaan, mutta estävät laajemman käsien pyörittelyn. Koska rautojen välissä ei ole kuitenkaan mitään kahvan mittaista väliä, ne saattavat usein pakottaa kädet huomattavasti lähemmäs toisiaan. Selän taakse lukittuina käsien läheisyys tuntuu heti asennon hankaluutena. Erityisen huolella kannattaa olla saranamallisten rautojen kanssa, ettei niitä kiinnitä mihinkään (ranteeseen, putkeen tms.) niin, että avaimenreiät jäävät taitoksen sisäpuolelle. Tällaisessa tapauksessa avain ei enää mahdukaan lukkoon, eikä rautoja saa enää auki.

Ketjulliset raudat tarjoavat enemmän liikkumisvapautta käsille, eivätkä sen vuoksi myöskään paina ranteita niin helposti. Alcyon valmistaa myös käsirautoja, joissa on nivelletty vanne välissä. Näitä voi käytännössä verrata ketjullisiin rautoihin ominaisuuksiensa vuoksi, koska ero on lähinnä yhdysosan kestävyydessä.

Myös moderneja rautoja tehdään joskus sekä pienemmille että suuremmille ranteille. American Handcuff Co. (meni nurin 2003) valmisti tavallista pienemmille ranteille suunniteltua Juvenile Handcuff-mallia, mutta tällaisia näitä ei ole hyväksytty ainakaan viranomaiskäyttöön, jonka vuoksi niitä on vähemmän saatavilla.

Tavallista suurempia malleja on usealtakin eri valmistajalta, joten ostohetkellä kannattaa varmistaa, että raudat ovat normaalia kokoa tai menevät pienemmillekin ranteille. Osa malleista skaalautuu sekä pienemmille että suuremmille ranteiden koolle ja normaalikokoisen ranteessa tällaiset raudat eivät välttämättä tunnu kovin hyviltä. Rautojen muoto muuttuu paljon eri tavalla suljettuina ja keskikokoisessa asennossa muoto on hyvin pyöreä, jolloin rannetta voi helposti pyörittää ympäri.

[Leikkisa]

[h1]Raudat ja nikkeliallergia[/h1]
Nikkeliallergia on hyvin yleistä etenkin naisten keskuudessa. Sitä aiheuttaa pitkäaikainen altistuminen nikkelille, jota saattaa esiintyä koruissa ja monissa muissa käyttöesineissä. Nikkeliä käytetään myös tyypillisesti kiiltäväpintaisten käsirautojen pinnoituksessa, joten nikkeliallergikot saavat raudoista hyvin helposti oireita.

En ole vielä onnistunut selvittämään, vähentääkö mustien oksidipinnoitettujen rautojen suosiminen nikkeliallergikkojen reaktioita. Se on mahdollista, mikäli pinnoitus tehdään suoraan teräkselle. Kuitenkin pinnoitustekniikka toimii erilaisille metalleille ja se voidaan tehdä myös nikkelille, jolloin pinnassa olisi nikkelin oksideja. Tämä voi siis olla myös valmistajakohtaista.

Hyötyä voi ainakin olla normaalienkin rautojen kanssa erilaisista pehmusteista, jotka on tarkoitettu sijoitettavaksi rautojen ja ranteen väliin. Tällaiset ainakin vähentävät metallin ja ihon kosketusta ja samalla tekevät rautojen käytöstä astetta lempeämmän kokemuksen.

[h1]Lisätietoa:[/h1]

• Peerless-rautojen huolto-ohjeet: http://www.peerless.net/maintenance.html
• Erilaisia käsirautamalleja yksityisen keräilijän arkistoissa: http://www.blacksteel.com/hcs/index.cgi?section=Collection
• Tietoa nikkeliallergiasta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=alg00126
• Lisää tietoa nikkeliallergiasta: http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Kosmetiikka-ja-kosmeettiset-palvelut/Nikkeliallergia/

[pikkuinen72]

Vinkkinä nikkeli allergikoille, nuo raudat voi lakata. Lakkaa ne isot pinnat eikä lukkoja / nivelosia. Silloin ne eivät aiheuta allergisia oireita. Lakka tosin kuluu, eli niitä pitää lakkailla silloin tällölin käytöstä riippuen. Hakee ihan rautakaupasta sopivaa lakkaa, se litkumalli on helpoin, sumute leviää liiaksi.

[chainschains]

Itse suosittelen ASP merkkisiä rautoja jos haluaa ammattilaistarvikkeita, mutta pirun mukavia sellaisia.
Ovat päällystetty muovilla ja teräviä kulmia ei löydy sisäosista, eli ei revi kovallakaan käytöllä nahkaa rikki.

[Trespasser]

ASP:n raudoille täältäkin ääni. Ovat yhdet markkinoiden laadukkaimmat (ja vähän hintavammatkin toki). Käyttöturvallisuus on niissä tosiaan huomioitu hyvin, koska ovat laajalti virnaomaiskäytössä ja asiakkaan ranteita ei ole hyvä rikkoa. Töissä käytin ennen myös Hiattsin rautoja ja niitäkin voin kyllä suositella, jos vähän halvemmat raudat haluaa.

Alcyloneja en taas voi kenellekkään suositella vaikka halpa hinta saattaakin houkutella. Olen kolleegoilta ja alan koulutuksissa kuullut liian monta juttua siitä kun Alcylonit ovat jämähtäneet omaan tai pokan ranteeseen. Kyseisissä raudoissa kuulemma lukko tuppaa reistailemaan ja yhtäkkiä saattaakin olla tilanteessa jossa huomaa avaimen vain pyörivän lukkopesässä ja raudat eivät aukea.

[chainschains]

Jep. Alcyonin raudoista omallakin kohdalla huonoja kokemuksia, siis töissä ollessa.
Ne tahtovat olla sitä rautojen bulkkitavaraa, eli halvalla saa ja laadullisesti saa sitä mistä maksaa.
Asiakkaan käsiin ei koskaan ole pysyvästi jäänyt, mutta pari kertaa on lukituskoneisto tuntunut takkuavan vaikka niitä kuinka huoltaisi ja pitäisi pölyvapaina. Siinä on useita minuutteja tuhlailtu kun asiakas pitäisi saada virkavallan kyytiin eikä tunnu yhteistyö rautojen kanssa toimivan.
ASP raudoissa suurin helpotus on kummallakin puolella sijaitseva avainpesä joten ei tarvitse huolehtia miten päin raudat laittaa.

[Shiny Joel]

Hyvä ketju, vaikka oonkin enemmän nahkakahleiden perään. :-)

[punasiipi]

Kattava ja selkeä kirjoitus

Allekirjoitan etenkin tuon nivellettyjä rautoja ja avaimenreiät väärään suuntaan-kohdan...kerran meinasin säikähtää! Reiät molemmilla puolilla rautoja, sellainen on hyvä, varsinkin jos tykkää omia ranteitaan itse lukita.

[Matsina]

Pakko nyt kyllä sanoa, että tämä on aivan loistava opastus käsirautoihin! Tällaisia oppaita toivoisi olevan täällä lisää.

[Sara-Little]

Itsellä kun olen ollut vartijana kokemusta rauhdoista jonkin verran. Vaikka olenkin alistuva niin ehkä niiden käyttämisestä toisen kiinnittämiseen enemmänkin ja sitten raudoilla leikkimiseen. Rautojen käyttöön kannattaa todellakin totutella sillä jos iskee joku kohtaus, paniikkihäiriö tai vastaavaa ne pitää ottaa pois niinkuin ne olisivat olleet jo eilen.

[Von]

En ole vielä onnistunut selvittämään, vähentääkö mustien oksidipinnoitettujen rautojen suosiminen nikkeliallergikkojen reaktioita. Se on mahdollista, mikäli pinnoitus tehdään suoraan teräkselle. Kuitenkin pinnoitustekniikka toimii erilaisille metalleille ja se voidaan tehdä myös nikkelille, jolloin pinnassa olisi nikkelin oksideja. Tämä voi siis olla myös valmistajakohtaista.

Lienee hyvin harvinaista löytää mustaoksidin alta nikkelikerrosta. Nikkeli ja oksidi tarjoavat molemmat kohtuullisen korroosiosuojan yksinään, eikä yhtäaikaisella käytöllä saavuteta kummempia etuja.

Nikkeliallergikoille on silti helppo valinta ostaa ruostamattomasta teräksestä valmistetut käsiraudat, esim. Smith & Wesson malli 103.

[Longitude]

En ole vielä onnistunut selvittämään, vähentääkö mustien oksidipinnoitettujen rautojen suosiminen nikkeliallergikkojen reaktioita. Se on mahdollista, mikäli pinnoitus tehdään suoraan teräkselle. Kuitenkin pinnoitustekniikka toimii erilaisille metalleille ja se voidaan tehdä myös nikkelille, jolloin pinnassa olisi nikkelin oksideja. Tämä voi siis olla myös valmistajakohtaista.

Lienee hyvin harvinaista löytää mustaoksidin alta nikkelikerrosta. Nikkeli ja oksidi tarjoavat molemmat kohtuullisen korroosiosuojan yksinään, eikä yhtäaikaisella käytöllä saavuteta kummempia etuja.

Nikkeliallergikoille on silti helppo valinta ostaa ruostamattomasta teräksestä valmistetut käsiraudat, esim. Smith & Wesson malli 103.

Täältä toinen ääni S&Wn 103:lle.. Kokemuksen mukaan loistavia ja edullisia välineitä.

Mikäli muuten haluaa hieman nöyryyttävämmän vaihtoehdon niin ASP:n ketjurautaa saa myös pinkkinä.. Niitä on perinteisesti jenkkilässä käytetty "kovien poikien" hiljaiseen murtamiseen kun herroja on tuotu esim lehdistön eteen raudoissa..