Baarin kannatusmaksut
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 08.03.2013, 17:58Onko miellyttämisenhaluisille Mastereilla markkinoita. Sellaisen kuvan olen saanut, että subit etsivät Masterissa ominaisuuksia joissa tulevat ja ottavat kyselemättä. Näin kärjistettynä. Huomaatko - viimein - paradoksin?
Onko miellyttämisenhaluisille Mastereilla markkinoita. Sellaisen kuvan olen saanut, että subit etsivät Masterissa ominaisuuksia joissa tulevat ja ottavat kyselemättä. Näin kärjistettynä.
Tahtoisin opetella masteriksi ja jonkinnäköiset taipumukset löytyy siihen jo lapsuudesta,mutta myöhemmin tullut heikko itsevarmuus haittaa kaikkea toteuttamista.Asiaa ei auta se että olen kurittamisen kanssa mennyt liian pitkälle ennenkuin mitään turvasanoja,liikennevaloja yms tajuttiin käyttää ja nyt sitten "pelkään rikkovani" subini.Ehkä myös vähän "kaikki mulle heti nyt"-ajatusta mukana kun tuntuu pienesti aloittaminen olevan niin vaikeaa.
Voi itku, jotkut keskustelut vaan kannattaisi jättää lukematta...Nämä "synnynnäiset" Masterit ja "true subit" yms, pomppivat keskusteluissa ylös niin usein että kaipa se on jonkinasteinen fetishmin muoto sekin.Omistä leikkikavereistäni ehkä neljä viidestä EI ole ollut synnynnäisiä kinkyjä, vain ihmisiä joita on kiinnostanut laajenta seuksuaalisuuttaan ja itsensä tuntemustaan ja tutkimusmatkailla omissa perversioissaan. Ei ihmisen tarvitse olla mystinen "kinky", voidakseen nauttia mielikuvituksellisesta seksistä, eikä ole olemassa mitään tiukkaa määritelmää siitä, mikä on "kinkyä".Ja me harvinaisemmat syntymäkierot taas pystymme nauttimaan valtavasti ihan vaniljaistenkin leikkikavereiden seurasta, löytämällä ne kinkyvivahteet, joita jokaisessa ihmissä piileskelee ja nauttimalla niistä. Pakkoko se on aina yrittää siitä kumppanista tiristää, jotain mitä tämä ei ole vaikka kuinka itse juuri sitä haluaisi. Laajentamalla omaa horisonttiaan, pääsee nautiskelemaan huomattavasti enemmän ja laadukkaammilla lopputuloksilla. Trust me Omasta mielestäni avain on rauhallinen eteneminen ja kumppanin perversioiden kartoittaminen. Eikä tätä voi tehdä ilman laajamittaista avointa kahdensuuntaista kommunikointia ja molemminpuolista luottamusta. Jos taustalla on jo hyvin toimiva luottamuksellinen kiintymyssuhde (ehkä pitkäaikainen ja vakiintunutkin) ei oleellista enää pitäisi olla nopeus tai absolutismi (tyyliin, mä haluun just nyt tätä yhtä ja tiettyä). Silloin on aikaa keskustella kumppanin kanssa asioista, jotka kutkuttavat mielikuvitusta ja (nyt tulee avainsana) KIIHOTTAVAT toista. Jokaisella ihmisellä on asioita, jotka kiihottavat. JOKAISELLA.Kun löytää näitä asioita, jotka kiihottavat toista seksuaalisesti, on todetä vasta löytäneen langan pään. Tuota lankaa seuraamalla löytää hyvin todennäköisesti lisää asioita ja tapoja jotka kiihottavat. Osa pelottaa, osa saa häpeämään ja osaa voi olla hyvinkin vaikeaa tunnustaa toiselle. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joiden ympärille kinkyilyä voi alkaa turvallisesti rakentamaan. Kun ihminen kiihottuu jostain, niin ainakin alkukankeuden jälkeen hän tyypillisesti haluaa lisää sitä sorttia (Jollei vahingossa onnistu alkukokeiluiden aikana sössimään koko hommaan ja pystyttämään entistä korkeampia muureja ko. perversion ympärille). Ja oli sitten kuinka vanilja ihminen hyvänsä, niin vähitellen siinä sivussa alkavat maistua vähän muutkin maut.Mutta ei, kaikista ei tule kinkyjä, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kaikista ihmisistä kuitenkin löytyy kinkyjä vivahteita. Toisista enemmän ja toisista vähemmän. Oleellista on vain löytää se langan pää(t). Ja mikäpä olisikaan hauskempaa kuin sen etsiminen Niin, kuitenkaan kaikesta kirjoittamastani positiivisesta hopotuksesta huolimatta, kaikista ei ehkä sittenkään löydy riittävästi avoimuutta tai keskusteluhalukkuutta tai luottamusta tai ehkä vain riittävästi oikean suuntaisia vivahteita tyydyttämään toisen osapuolen tarpeita. Silloin kannattaa miettiä, olisiko mahdollista, että sitä omaa tavoitetilaa voisi hieman "räätälöidä".Ei ole mitään oikeaa tapaa harrastaa kinkyilyä. Ei siinä aina tarvitse olla mukana latexia, kahleita ja piiskaa. Eikä kinkyilyn tarvitse edes olla BDSM:ää saatikaan kaikkia noita kirjaimia. Henkistä D/s-leikkiä voi harrastaa hyvin ilman kivun vivahteitakaan.Usein nykyään etsitää suoraan sitä 24/7/365 "True BDSM-suhdetta" ja kaikki muu on vain "leikkiä"... Oma mielipiteeni on se, että kannattaisi ensin kokeilla vain sitä leikkiä... Ja oikeastaan mahdollisimman monenlaisia leikkejä, ihan vaan että tietäisi mistä kaikesta sitä oikeasti pitääkään ja onko se ehdoton kokopäiväinen kotikuri sittenkään sitä kaikkein "parasta".Kokeileminen ja tutkimusmatkailu yhdessä luovuuden kanssa tuottaa monenlaisia keinoja maustaa parisuhdetta. Vaniljainenkin mies oppii nopeasti käyttämään valtaansa, jos se tarjoillaan sopivassa paketissa esim. opettamalla miehelle tietyn eleen (vaikka sopiva sormien napsauttaminen), jota käyttämällä sinä valahdat polvillesi ja "hoidat homman" välittömästi siinä, tilanteesta ja ajasta ja paikasta riipumatta. Harva mies jättää tälläisen vallan hyödytämättä (juu, tiedän että on niitäkin) ja hyvin usea todennäköisesti alkaa jopa vähitellen liittämään siihen sadistisia tai nöyryyttäviä piirteitäkin... Ja ihan luontaisesti Mainitsit kolmannen osapuolen käytöstä. Joissain tapauksissa sekin voi olla toimiva tapa kumppanin opettamiseksi. Mutta koulutusluonteisena. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä, että mentoroiva D harrastaa automaattisesti seksiä sinun kanssasi... Tai miehisikään Mielikuvituksen ja luovuuden käytöstä se kaikki on kiinni. Niin ja siitä, että molemmilla on todellinen halua löytää yhteisiä säveliä. Mukavaa tutkimusmatkaa -Mr.Inathu