Masteriksi "kouluttautuminen".. Miten?

[Sadistprincess]

Komppaan monia muita ja sanon, ettei mitään yhtä oikeaa tapaa ole.

Voi varmaan sanoa, että minut on "koulutettu" Dommeksi. Aiemmin olin fantasioinut tietyistä bdsm-tyylisistä asioista, kahleista, väkisin ottamisesta jne, mutta lähinnä itse subin osassa. Sitten tapasin eksäni, joka oli pääasiassa sub. Hän puhui minulle paljon omista mieltymyksistään ja pikkuhiljaa aloin opetella dominointia hänen kanssaan. Ensin tosiaan ihan vain leikkien niin, että hän neuvoi minua ja sain kokeilla rauhassa eri asioita. Se oli hyvä alku, sitä en kiellä. On paljon rennompaa leikkiä "tasavertaisena" varsinkin, jos sub on kokeneempi.

Virheeni vain taisi olla, että pidin alkuun eksäni kertomaa absoluuttisena totuutena ja ainoana oikeana tapana toimia. En tehnyt alkuaikoina paljoakaan sellaista, mitä itse halusin, vaikka puhuinkin eksälleni omista heränneistä dominointiajatuksistani ja ideoista. Hän ei tyrmännyt niitä, mutta asenne oli "saat tehdä mulle ihan mitä haluat", joka suoraan sanottuna pelotti. Kommunikointia ei juuri ollut näistä "minun" asioistani vaan mies luotti sokeasti siihen, että osaisin homman... ei näin. En tiedä onko miehellesi vielä herännyt mitään omia ajatuksia tai onko hän niistä puhunut, mutta kun/jos niin tapahtuu niin keskustelkaa. Vaikka kuinka innostuisi siitä, että toinen on alkanut sisäistää dominoivan roolin ja ruvennut itsekin miettimään mikä kiinnostaisi, niin ei kannata heittäytyä ihan suorilta lupaamaan kaikkea. Minua ainakin pelotti keskustelematta ottaa vastuuta asiasta, josta en tiennyt paljoakaan, ja siitä seurasi pitäytyminen siinä mitä mies oli opettanut ja mistä oli puhuttu. Tunsin oloni vielä aikamoiseksi leikkidominaksi.

Lopulta uskaltauduin tutkimaan maailmaa myös foorumeille ja muille aiheen sivustoille ennakkoluulottomasti. Aika nopeasti kasvoi ymmärrys kinkymaailman monimuotoisuudesta ja siitä, ettei se eksän tuputtama ollut ainoaa oikeaa.. Eikä oikeastaan edes sitä mitä itse halusin. Ja kun tämän ymmärsin niin alkoi mennä piiskat ristiin. Neuvominen kesken session alkoi rassata, ja kun aloin pikkuhiljaa alkaa olla valmis ottamaan toisesta sitä vastuuta ja toteuttamaan omiakin fantasioitani, niin toinen perääntyi ja alkoi vängätä vastaan.

Homma ei loppujen lopuksi toiminut, koska tavoitteemme subina ja dominana olivat erilaiset, ja keskustelu toiselta puolelta vajavaista.

Oman kokemukseni perusteella sanon, että keskustelu on todellakin kaiken avain. Ei haittaa vaikka alussa leikkisittekin tasavertaisina, jos se tuntuu molemmista luontevalta. Se on hyvä tapa oppia käyttämään välineitä ja tutustua toisen reaktiohin. Ja vaikka tavoitteena on tottakai tässä tapauksessa se, että miehesi olisi sopiva master juuri sinulle ja sitä hän varmasti nimenomaan tahtookin olla, niin silti miehesi kannattaisi perehtyä asiaan myös muiden kuin nimenomaan sinun näkökulmastasi, ettei hänelle käy kuten minulle. Juurtuu noudattamaan sitä toisen opettamaa kaavaa ja kun lopulta keksii, että toinen tapa olisikin itseä tyydyttävämpi niin toinen ei olekaan siihen valmis. Kun tälläiset yhteensopivuudet ratkotaan jo varhain yhdessä niin suhdetta on helpompi kehittää jatkossakin muuttuvien mieltymysten mukaan.

Itse en ottaisi ulkopuolista neuvojaa/opettajaa, ellei miehesi itse sitä nimenomaan pyydä... Vaikka miehesi varmasti uskookin, että rakastat juuri häntä, niin voi olla kova pala tuntea, että hänen täytyy "oppia" tekemään jotain yhtä hyvin kuin joku muu. Ainakin itse loukkaannuin kun seurustelun alkuaikoina tämä eksä sanoi minulle, että voisin kysyä neuvoa siltä ja siltä hänen naispuoliselta dominoivalta ystävältään. Todennäköisesti miehesi kun on vielä epävarma masterintaidoistaan ja siitä pystyykö sillä saralla antamaan sinulle mitä haluat, niin en usko että sinun hommaamasi opettaja mitenkään kohentaa hänen varmuuttaan asian suhteen. Tottakai jos hän itse tahtoo kysyä ihmisiltä neuvoja niin sehän on hieno asia. Mutta tärkeämpää on tukea sitä mitä hän tekee mielestäsi hyvin, kun pääsette toimintaan asti.

Aika. Se on tärkeä. Painostaminen ja kiirehtiminen eivät vie mihinkään. Miehelläsi pitäisi olla aikaa pohtia asioita ja sinun tulisi antaa hänen edetä omassa tahdissaan, vaikka vauhti tuntuisi välillä kiduttavan hitaalta ja siltä, että homma toistaa aina samaa. Ei ole helppoa astua masterin saappaisiin, jos sub tietää jo tarkkaan mitä haluaa ja mistä pitää, ja itse on vielä tutkimusretkellä koko kinkyilyn maailmassa. Ainakaan minun ei ollut, vaikka asioista puhuttiinkin paljon alkuun, eikä epäonnistumisia tarvinnut pelätä.

Kyllä Masterin pystyy "kouluttamaan" antamalla aikaa ja suhtautumalla itse rennosti ja ymmärtävästi alkumetreillä

[MustaRuoska]

... jokaisen pitää hakea oma tapa toimia ja oma polku.

Mietin sitä tasapainoa ying ja yang ... kahden erilaisen voiman tasapaino.

Erittäin hyvä kiteytys 

[misuli_n]

Voiko Masteriksi oppia, jos se ei ole sisäsyntyistä?
BDSM pitää olla tarve ja se pitää tulla ihmisestä itsestään.
Voi kai oppia sitomaan, piiskaamaan ja leikkimään 'leikkejä', mutta onko se vain pintaa mietin.
Niin fyysinen ote, sen voi oppia. Mutta saako henkisen otteen ja pystyykö lentämään toisen kanssa.

***

[Guide-Master]

Niin, eikö jo hääkakkua leikatessa määritellä kuka määrää talossa kaapinpaikan, eli kellä on valta talossa. Tällöin jää alisteisessa asemasa olevalle vain toivo, että osaa oikeella tavalla omata halunsa tuoda esiin, mutta ei anna hänelle mahdollisuutta vaikuttaa siihe miten ne toteutetaan. Eli jos et osaa pitää päätövaltaa itselläsi, kuinka luontainen on tilanne tällöin.
Itse olen aina naureskellut, kun tulee pariskunnissa jossa mieshenkilö kutuss itseään Masteriksi, mutta kyselee omista menoistaa naiseltaan ja jos päätös on kielteinen, niin mukisematta tämän hyväksyy. Eli kuka sen kaapinpaikan tällöin määrää?

[Norja]

Mulle voi ilmoittautua. Vastaukset inboksiin, kiitos.

[subcat]

Kerrankin jaksoin lukea jonkun ketjun ihan ajatuksella alusta loppuun, liippaa nimittäin hyvin lähelle omaa tilannetta. Ja paljon hyviä miettimisen aiheita..

Olen kokenu isoksi dilemmaksi sen, että subi (ja vielä itsekin kokematon) kouluttaa itselleen Masteria. En haluaisi alistujan asemasta olla liikaa neuvomassa, miten minua pitäisi alistaa, silloinhan minä tavallaan itse kierosti olen siinä se, joka näyttää kaapin paikan. Olen kannustanut miestäni etsimään tietoa ja perehtymään asiaan, mutta myönnän, minulla on ollut liian kiire. Tästä ketjusta sain ennen kaikkea irti sen, että mun täytyy höllätä. Mieheni on kiinnostunut aiheesta ja sen kyllä huomaa Onneksi näin. Mutta hän on hitaasti lämpiävää sorttia ja tarvitsee aikaa, ite oon sellanen suin päin mitä vaan ja eihän tämä homma ihan mutkitta ole alkanu. En ollu ees ajatellu, että asioita vois opetella ensin tasavertaisessa asetelmassa leikkimällä, eli kiitos tästäkin vinkistä. Ollaan yritetty liikaa liian nopeaa.

Keskustelu siitä, onko joku truu master tai makuuhuonewhatever, on jotenkin epäolennaista. Sanonpa kuitenkin, että eikö se oo muille ihan se ja sama miten toiset omia juttujaan toteuttaa.

Meillä tämä selkeästi on seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää, ei niinkään arkielämään. En usko koskaan haluavani 24/7 D/s-suhdetta, se ei millään tavoin kuulosta tai tunnun mun jutulta, eikä miehenikään. On kuitenki juteltu, että olis hienoa, jos hän tätä kautta sais varmuutta olla "määräävämpi" myös arkielämässä, sillä minä oon meillä arjessa se, joka kontrolloi, kontrollifriikki kun olen. Mulle tää alistuminen seksissä on vähän ku sitä tasapainoa, että ees jossain asiassa mulla ei tarvi olla langat kädessä.

[Viridian]

Niin, eikö jo hääkakkua leikatessa määritellä kuka määrää talossa kaapinpaikan, eli kellä on valta talossa. Tällöin jää alisteisessa asemasa olevalle vain toivo, että osaa oikeella tavalla omata halunsa tuoda esiin, mutta ei anna hänelle mahdollisuutta vaikuttaa siihe miten ne toteutetaan. Eli jos et osaa pitää päätövaltaa itselläsi, kuinka luontainen on tilanne tällöin.
Itse olen aina naureskellut, kun tulee pariskunnissa jossa mieshenkilö kutuss itseään Masteriksi, mutta kyselee omista menoistaa naiseltaan ja jos päätös on kielteinen, niin mukisematta tämän hyväksyy. Eli kuka sen kaapinpaikan tällöin määrää?

Tässä on nyt se perusoletus, että valta/päätösvalta olisi yksi iso kakku, jonka jompikumpi ottaa kokonaan itselleen, ja jota toinen ei silloin saa.

Itse ajattelen asiaa ennemminkin niin, että elämässä tulee joskus eteen niin monimutkaisia asioita, että parhaan ratkaisun löytämiseksi tarvitaan kaikki mahdollinen voima. Omasta mielestäni tämä merkitsee sitä, että vaikeissa tilanteissa kaikkien osapuolten elämänkokemus, tiedot ja taidot tarvitaan, jotta yhdessä voidaan löytää paras, tai vähiten huono ratkaisu.

Sitten kannattaa muistaa sekin, että eri elämänalueilla voi olla erilaisia painotuksia asiantuntemuksen suhteen. Joku perheessä hoitaa raha-asiat suvereenisti, tietää mihin rahat menevät, mistä tulevat, ja paljonko niitä on perussuunnitelman ulkopuolelle hassattavaksi ilman, että laskujen maksu vaarantuu. Joku tietää miten autoasiat hoidetaan, koska kannattaa tehdä kallis korjaus, koska vaihdetaan uuteen, ja millainen on järkevä. Jotain asiaa voi ajatella sydämellä, ja yhtälailla faktojen kautta, ja eri asioissa se voi olla perheessä eri henkilö, kuka kulloinkin tuo keskusteluun faktat tai tunteet. Jne.

Eli jos nyt palataan Guiden esimerkkiin. Mies tulee kotiin, kertoo naiselleen: "Pojat lähtevät kaljalle lauantaina, ajattelin mennä." Nainen sanoo: "No voi harmi, taisit unohtaa, että lauantaina on kummilapsesi yksivuotisjuhlat Tampereella, ja siskosi odottaa meitä sinne myös. Silloin kuukausi sitten, kun tästä oli puhe, sanoit siskollesi, että tulemme tietenkin, ja olen ostanut Nico-Petterille lahjankin. Mutta toki voin mennä sinne yksinkin." Mies kiroilee hetken, ja kaivaa sitten puhelimensa esiin. "Siitä lauantaista. Vaimo olikin ehtinyt sopia sukulaisjuttuja. Pitää mennä, tiedäthän sinä naiset."  tai: "Siitä lauantaista: Siskon miehellä on auto-ongelma, lupasin lähteä Tampereelle auttaan sitä. Otetaan ne kaljat toiste." tai: "Nähdään lauantaina, voidaan tulla tänne jatkoille, vaimo lähtee sopivasti sukuloimaan." Kaikki mahdollisia, mutta huom. Mies "kyseli omista menoistaan", eli ei ollut truumaster .

Nyt herääkin sitten kysymys, lisääntyykö onnellisuus parisuhteessa tai edes D-s suhteessa, jos se kaapinpaikan määrääminen joka sekunti on maailman tärkein asia. Vai onko parisuhde ja D-s suhde myös yhteiseen hiileen puhaltamista?

Vuosia sitten minulle kertoi jossain Milenkan tapaamisessa eräs Master, että hän oikeasti ja aidosti uskoo, että vaikka hän olisi parisuhteessa vuosikymmeniä, edes yhtä kertaa ei voi tulla tilannetta, missä hänen tarvitsisi kysyä lisäinformaatiota tai mielipidettä naiselta. Nimittäin lähtökohtaisesti hänen omien aivojensa ylivertaisuus varmistaa sen, että minkä tahansa päätöksen hän kykenee tekemään yksin ja ilman apua ja parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päätyen.

Eli kyllä, tämäkin on mahdollista. Ja ehkä jopa todennäköistä, koska voi olla, että noin ylivertaisten aivojen katveeseen asettuu vain subeja, joiden omissa aivoissa ei lepää valtavaa tietopankkia ja analyyttistä mieltä sen hyödyntämiseen...

Eli kuten Guidekin usein sanoo, kukin tyylillään.

Silti halusin muistuttaa siitä, että valtapelit, niin kivoja kuin ovatkin, saattaavat pahimmillaan jopa huonontaa ihmissuhteen kesto- ja tyytyväisyysennustetta, jos niistä tehdään sävyttömiä ja joustamattomia teesejä.

Vir

ps. lupaan pyhästi kirjoittaa myöhemmin vars aiheeseenkin, ettei mene ihan off-topiciksi

[IKRM]

 Mies kiroilee hetken, ja kaivaa sitten puhelimensa esiin. "Siitä lauantaista. Vaimo olikin ehtinyt sopia sukulaisjuttuja. Pitää mennä, tiedäthän sinä naiset."

Korjaus:

Siitä lauantaista. Olinkin jo ehtinyt sopia muuta menoa. Pitää mennä, kummipojan juttuja. Otetaan ne oluet toiste.

IKRM

[Viridian]

 Mies kiroilee hetken, ja kaivaa sitten puhelimensa esiin. "Siitä lauantaista. Vaimo olikin ehtinyt sopia sukulaisjuttuja. Pitää mennä, tiedäthän sinä naiset."

Korjaus:

Siitä lauantaista. Olinkin jo ehtinyt sopia muuta menoa. Pitää mennä, kummipojan juttuja. Otetaan ne oluet toiste.

IKRM

Hienoa. Täysin rehellinen versio. Näitäkin varmasti on. Mutta edelleen pointtina, miesparka konsultoi vaimonsa kanssa, ja antoi ilmenneiden faktojen vaikuttaa suunnitelmiinsa. Niinkuin minusta onkin järkevää.

Vir

[Sarastuskävijä]

Voi höpön pöpön tätä kaikkea "truekinkyksi synnytään, ei opita".

Kiitos niistä asiallisista vastauksista ja kokemuksista, jotka ovat antaneet tännekin päin mietiskelypohjaa. Mukavasti kannustusta sille ajatukselle, että toisesta pystyisi kaivamaan hallitsevan puolen vahvana esiin. Kärsivällisyyttä, aikaa ja ymmärrystä ja kaikki on mahdollista.

Tottahan toki, jos toinen ei ole luonteeltaan yhtään pervo niin ei sitä pervoutta siihen mitenkään hakata. Mutta jotkin mieltymykset eivät välttämättä tule itsestään pintaan johtuen ties mistä totutuista asenteista, ennakkoluuloista, kokemuksista, tai siitä, että ei vain ole tullut vastaan sellaista kiihdykettä, joka nämä sytyttäisi. Yhtälailla on se oma subiuskin pitänyt oppia. Ennen luulin, että olen täysvanilja ja riittää, jos välillä vähän pitää käsistä ja tarttuu hiuksista. Vaan auta armias, kun joku vinkkasi tutustumaan aiheeseen BDSM ja löysin tämän foorumin ja paljon, paljon kaikkea muuta... Mielen syövereistä paljastui juttuja, joita en olisi osannut kuvitellakaan. Ihan samalla tavalla hallitsevan osapuolen piilevät halut on mahdollista avata.

[Kiksautin]

Mutta mitä jos oletkin kouluttamassa alitajuisesti alistuvasta henkilöstä väkisin alistajaa? Tai siis tämä kaveri josta halutaan alistaja olisikin, jos oikein kaivaa, alistuva? Kuten sanottu, kuka tahansa oppii heiluttamaan piiskaa, sitomaan, laittamaan ne kahleet käsiin ja nilkkoihin, ärjymään, patsastelemaan, repimään hiuksista, ja päsmähäröilemään. Mutta osaako hän mennä subin päähän?

Mutta eikö kyse kuitenkin ole vaistosta ja ymmärryksestä ja kyvystä lukea toista "oikein". Kyllä - alistaminen voi toimia täysin välittämättä toisesta, vain ja ainoastaan omia haluja noudattaen. Hyvä niinkin, meitä on moneksi. Mutta itse en ainakaan ole tuollainen. Omasta mielestä tossa hommassa pitää osata lukea toista ihmistä myös, mitä paremmin luet sen parempi. Jos se tulee vaistonvaraisesti, hienoa. Mutta senkin voi oppia tietenkin. Ja vaiston ja kokemuksen yhdistäminen onkin sitten jo se hyvä juttu.

Melkein kuka tahansahan voi oppia melkein mitä tahansa. Mutta onko se opittu myös sama kuin oma intohimo / halu? Ehkäpä jossain vaiheessa. Ihmisethän muuttuvat...

[-katy-]

Jos itseä peilaa masteriuteen,niin puuttuu luontainen johtajuus,halu hallita seksuaalisesti,kokemus. Eli oikeastaan kaikki,mitä tarvittaisiin edes "kytkimeksi". Pakotettuna ja tottelun haluun taipuvaisena vois piiskata ja muuta,mutta eiköhän se olisi niitä hommia missä ei ole järkeä ja enintään nöyryyttävää mulle ja kohteelle.

Sisäinen masterini riehaantuu vain silloin kun kohtaa ns. turhaa kyykyttämistä ja ymmärtämättömyyttä, liiallista ylimielisyyttä ja vääryyttä ymv.
Aika hyvin osaa pitää ihmiset loitolla tuolloin,mutta eihän tuossa ole BDSM:stä kyse

[peksu]

Masteriksi voi kouluttautua mielestäni . Kukaanhan ei ole seppä syntyissään .

 Edellytys kouluttautumiseen on synnynnäinen , luontainen lahja . Masterin ainekset on oltava olemassa jo ihan pienestä alkaen .

Ei siihen voi opetella aivan tavallisen ihmisen geeneillä .

Annettua lahjaa voi jalostaa .

[Lady Whip]

Jos ajatellaani niin, että alistuvan yksi ominaisuus (yleensä) on miellyttämisenhalu. Sama halu myös kaikilla ihmisillä jossain määrin, jolla ihminen asettautuu oman ryhmänsä hierarkiaan oikealle paikalle.
 
Onko miellyttämisenhalu mittari alistuneisuudelle. Mitä enemmän sitä on ihmisessä, sitä syvemmällä hänen tarpeensa ovat alistuneisuudessa. Sitä heikommin hän voi kouluttaa itseään Masteriksi.
Mitä vähemmän, sitä enemmän hänessä on ainesta D-ihmiseksi ja tästä siirtyminen alistuvaksi on vaikeaa.

Toisaalta...terve itsekkyys..mihin kohtaan janalla se laittaa ihmisen kun toisessa päässä on alistuvaisuus ja toisessa päässä Dominoivuus.

[Riverlady]

Masterin ainekset on oltava olemassa jo ihan pienestä alkaen .

Ei siihen voi opetella aivan tavallisen ihmisen geeneillä .

Määrittele "aivan tavallisen ihmisen geenit" ja kerro, miten Übermensch ihmisen on oltava, että kannattaa edes yrittää kouluttautumista.